Vi hade i alla fall tur med vädret

Otsikko on lainattu ruotsalaisesta filmistä, jossa perheen kesäloma menee päin prinkkalaa asuntovaunulomalla, vaikka säät suosivat. Tätä filmiä Stig ja siskonsa miesystävä Per naureskelivat viimeisenä iltanamme Ruotsin maalla viime viikolla viinilasillisen ja juustolautasen äärellä. Jostain syystä nimi oli aika osuva omaakin reissuamme ajatellen. 

Lähdimme astutusreissuun sunnuntaina, vaikkei siitä astutusreissua tullutkaan. Tiesin jo lähtiessämme laivalle, ettei Essin juoksu ole tarpeeksi pitkällä, mutta päiviä oli takana jo 13, joten toivoin hyvällä tuurilla astutuksen onnistuvan yhtä hyvin kuin äidillään, jonka kanssa Ruotsin astutusreissuun lähdettiin myös aikaisessa vaiheessa (14. vuorokausi tosin) ja perillä olikin onnekseni juuri oikeat astutuspäivät. Jostain syystä tällä kertaa Essin juoksu ei edistynyt normaalisti eikä se ovuloinut lainkaan. Liennekö syynä neidin tämänhetkinen laihuus vai matkan aiheuttama stressi, mutta seuraavalla kerralla toivomme parempaa onnea. En ole aiemmin tällaiseen törmännyt eikä niitä kai juuri ole ollut, vaikka kuulemma tämän vuoden aikana useallakin erirotuisella nartulla on ollut sama juttu.

Itse reissu oli kuitenkin todella mukava perheen kesäloma, kun vierailimme Stig siskon luona Almungessa, poikkesimme sieltä Skoklosterin linnaan tutustumaan oikein oppaan kanssa (olen aikanaan ihaillut linnaa kaukaa Skoklosterin näyttelyssä), istuimme ulkona piknikilllä, ajelimme Uppsalan keskustassa vanhoja rakennuksia ihaillen ja nautimme maaseudun rauhasta ja ison pihan iloista todenteolla. Torstai-illaksi saimme laivaliput (ihmeen kaupalla), mutta myöhästyimme laivasta ja kävimme terminaalissa kysymässä lippuja muihin laivoihin. Valitettavasti kesälomakaudella vastaus oli, että laivoihin löytyi joko hyttejä tai autopaikkoja, muttei molempia! Ja meitä kun oli matkassa auto, kaksi aikuista, yksi lapsi ja koira. Ilman hyttiä matkustaminen olisi ollut ihan hirveätä kidutusta ;) Ei auttanut muu kuin palata häntä koipien välissä Almungeen ja Monican kysyessä maistuuko viini, oli vastaus aika itsestään selvä. Kaikeksi onneksi perjantain laivaan vapautui yksi B-luokan kahden hengen hytti, jonne sitten mahduimme sulassa sovussa ja pääsimme näin ollen Suomeen lauantaiksi. Tällä kertaa lähdimme tekemään runsaan tunnin matkaa jo viisi tuntia etuajassa ja kävimme loppujen lopuksi kävelyllä Gamla Stanin puolella Sebastian selkärepussa ja Essi taluttimessa mukana. 

Vaikka osan aikaa satoi, pääsimme kuitenkin aina ulkoillessamme nauttimaan hyvästä säästä. Viimeisenä päivänä pystyimme jopa grillaamaan ja syömään auringon paisteessa pihalla. Autoon hypättyämme alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa, mutta Tukholman päässä taas aurinkokin pilkotti.

Tuntuu, että Ruotsin reissultani ei koskaan puutu yllättäviä käänteitä, milloin astutusreissulla ajetaan kolari, auto rikkuu muuten keskellä ei mitään (jäähdyttimen johto rikkui kerran) tai muuten vaan ehdin laivalle 5-10 minuuttia ennen laivan lähtöä. Virpi oli jo leirillä kuulemma manannut, että tottahan toki ne myöhästyy laivasta ja näin kävikin - ensimmäistä kertaa, vaikka tiukille on monesti mennytkin.

Kiitos vielä Viiville Raisan ja Lindalle ja Markukselle Katin hoidosta! 

Laivalta sainkin pikapuoliin lähteä Springeripäiville Raisan kanssa ja pääsimme Savikon Sepon agilitykoulutukseen. Etenkin valssaamiseen tuli taas hyviä neuvoja (niitä olen Sepolta aiemminkin saanut, periaatteet on jo jotenkin hallussa, kun vaan vielä jalat ja lihakset toimisivat niin kuin halutaan!). Ensimmäistä kertaa sain kehuja käskyjen ajoituksesta!! Jotain olen siis oppinut runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Myös käytännössä ;) Näin leirillä myös Piaa ja Tuffsenia (J. Gotta Go), jota trimmailtiin pikaisesti. Tuffsen oli ollut oikein pätevä koulutuksissa!

P.S. Sain päivitettyä myös Pikon taippariarvostelun ja Forssan kuvat blogiin.