Pikon tytär Donzara Isla Daisy oli ROP viikonloppuna

Itse laiskottelimme viikonloppuna, vaikka olin alunperin ajatellut ilmoittautua jos johonkin... Reissattiin sentään Tampereelle ja luonnontieteellinen museo saatiin käytyä läpi. Muut sen sijaan saivat jotain koiramaista aikaiseksikin:

   Laihian näyttelyssä 22.2 Paavo Mattilan arvosteltavana oli Pikon eli Jangas Field Fennel kaunis tytär Donzara Isla Daisy (e. Donzara Zara) tehden näyttelydebyyttinsä ja "Nita" oli hienosti PN1, ROP ja sai SERTin. Upeaa!

VSP Donzara Happytrails ROP Donzara Isla Daisy

Isänsä näköinen Nita-tyttö

Samaan aikaan toisaalla:

Piko-iskä polski koirauimalassa

Sukulaistyttö Pihlan (Jangas Gale Wind) seurassa

Nitan päätä kun katsoo ei voi erehtyä isästä ;) Kiitos Jaanalle kuvista!

Botswanan vanhat tavat

Viime kesänä innostuin lukemaan Alexander McCall Smithin ihania Mma Ramotswe tutkii-kirjoja. Kirjat ovat muutenkin aina paheeni ja näistä hyväntuulen ja arkiviisautta sisältävistä kirjoista sain ajatuksia jopa yhdistystoimintaan. Olen teinitytöstä asti osallistunut yhdistystoimintaan monissa eri muodoissa: talkoolaisena näyttelyissä, kokeissa ja MH-luonnekuvauksissa, erilaisissa toimikunnissa (tällä hetkellä jalostustoimikunnassa ja MH-luonnekuvaustoimikunnissa), hallituksen jäsenenä, kouluttajana sekä järjestämässä leirejä, kokeita ja koulutuksia. Yhdistystoiminta on antoisaa ja sitä kautta on löytynyt monia todella hyviä ystäviä. Yhdessä tekeminen, treenaaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on parhaimmillaan mahtavaa ja inspiroivaa, vaikka aiheuttaakin monesti unettomia öitä ja hampaiden kiristystäkin, kun harrastusta välillä tehdään kiireellä työn ja muun elämän ohella. Netissä ehkä yhdistystoimintakin hieman vinoutuu, mutta mielestäni se on parhaimmillaan nenäkkäin ja yhdessä asioita tehdessä, yhteistä hyvää ajaessa. 

   Kirjoissa puhutaan Botswanan vanhoista tavoista ja sanotaan muun muassa näin: " Mma Ramotswe oli nyökännyt; hän ei voinut kieltäytyä. Botswanassa elämä oli pyytämistä ja tekemistä. Ihmisiä saattoi pyytää tekemään jotakin, ja heidän oli suostuttava. Myöhemmin he puolestaan voisivat pyytää jotakin, ja vastavuoroisesti heidänkin pyyntöönsä pitäisi suostua." Tätähän yhdistystoimintakin pitkälti on: autetaan toinen toistamme.

  Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jokainen ihminen on oma yksilönsä, omine hyvine ja huonoine puolineen. Näin Mma Ramotswe miettii tästä asiasta: " Hän huokaisi taas. Ei ollut mitään syytä ajatella sellaisia asioita eikä ollut mitään järkeä hermostua, koskaan mikään, mitä hän sanoi, ei voinut muuttaa sitä, millaisia ihmiset olivat. Tottakai hän periaatteessa uskoi muutoksen mahdollisuuteen: hän oli nähnyt monta kertaa, miten ihmiset olivat muuttuneet yhden ainoan kokemuksen tai jonkun toisen näyttämän esimerkin vuoksi, mutta silloin kysymyksessä olivat suuret muutokset, sellaiset muutokset, jotka ulottuivat sydämeen asti. Ne eivät olleet elämän pieniä asioita koskevia muutoksia, sellaisia kuten jättää yrityksen vartioimatta vai ei - sellaiset asiat eivät muuttuneet koskaan." 

Jangas In Blossom

  Olen itse todennut, että haluaisin saada hoidettua kaikki asiat ajoissa, olla viimeiseen saakka organisoitu ja tehdä asiat kaikessa rauhassa, mutta monesti se menee niin, että totean sen sijaan, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja ymmärrän, että tämä toisentyyppistä ihmistä ärsyttää suunnattomasti, mutta en vain tunnu kykenevän muuttumaan hyvistä yrityksistä ja väliaikaisista parannuksista huolimatta. Josko yhdistystoimintakin sujuu mukavammin, kunhan tarjoillaan sopivissa määrin "Teetä ja sympatiaa"? 

Vipinää kintuissa

Eilen I-pentueen konkkaronkka uusine omistajineen poikkesi meillä leikkitreffeillä ja kyllä olikin pennuilla vipinää kintuissa!

Sitä ennen muutama päivitys vanhemmista pentuieista:

Jangas Gotta Go eli Tuffsen lonkkakuvattiin kuukausi sitten ja lonkkakuvat tulivat Kennelliitosta hienosti A/A eli parhaana mahdollisena :) Tuffsen on nyt kolmas kuvattu ja A-lonkkainen pentueessaan. Toivottavasti kolme muutakin veljestä ehtii lonkkakuviin ja silmätarkkiin tämän vuoden aikana.

Sain Ruotsista hauskan kuvan Mimmistä Jangas Hopsansaa, joka oli päässyt verijäljelle ja suorittanut sen hienosti! Tässä vielä runsaan vuoden ikäinen Mimmi:

Jangas Hopsansaa "Mimmi" sorkka suussaan

 9-viikon kunniaksi I-pentueen naperot pääsivät kaikki kolme pentutapaamiseen ja tullessa Hessu oli päässyt eka kertaa bussiinkin maailman menoon tottumaan. Ovat ilmeisen reippaita pentuja, nopasti oppivia ja kontaktin hakuisia. Hessu osaa olla (etenkin iltaisin) aikamoinen ärripurri, mutta onneksi se on järkevässä kodissa. Sisun mielestä yksinolo on tylsää ja sitä saakin edelleen harjoitella. Poika piti täälläkin muutamaan kertaan aikamoisia konsertteja, joten yksinoloa kannattaa harjoitella ihan alkeista asti. Pojat löysivät heti toisensa ja vauhtia riitti. Zeldakin leikki välillä, mutta tuntui jo jäävän isoveljien varjoon leikissä ja neiti touhusteli myös paljon itsekseen. Välissä otettiin tietty kontakti- ja rentoutumisharjoituksia, jotka onnistuivat hienosti, vaikka sisarukset olivatkin vieressä. Tätä laumaa ei voi katsella vakavana ;) Kuviakin saanen joskus kamerasta blogiin, tosin suurin osa oli taas epäonnistuneita, kun pennuilla oli enemmän vauhtia kuin minulla... Kiitos teille kaikille, että jaksoitte tulla käymään! Seuraavan kerran sitten hallitreeneissä 15.3, kun pennuilla on jo rokotuksetkin hoidettu. 

Zeldan seikkailut

 

Sisu pesulla (kaaduttuaan leikin tuoksinassa omaan kakkaan pihalla)

Hessun hieno katsekontakti

Tullaan!

Bastin kanssa painimassa

Mitä sä teet? Kysyy Zelda.

Flamingon noutajat

MyDogDna-geenitestaus

Genoscoper on runsaan vuoden verran tarjonnut mahdollisuutta teettää koirastaan MyDogDna-passin. Alunperin tämä tuntui jopa hieman turhalta, koska ensimmäisten walesien tulokset olivat vain normaali-normaali-normaali-linjalla eikä monimuotoisuudesta juuri saanut käsitystä. Tämän kuluneen vuoden aikana kuitenkin rodusta on löydetty useita sairauksia, jotka periytyvät yksinkertaisesti ja joihin voidaan jalostuksella geenitestien avulla helposti vaikuttaa. Myös monimuotoisuutta on voinut tämän vuoden alusta verrata muihin spanielirotuihin ja rodun muihin yksilöihin. Omista koiristani on tutkittu kolme ja lisäksi yksi kasvattini. Kolmesta sijoitusnartustani tulokset tulevat toivon mukaan kevään aikana.

Tällä hetkellä MyDogDna kertoo koiran geeniperimästä kolmen eri osa-alueen suhteen:

1) perimästä perinnöllisten sairauksien suhteen. Nämä ovat yleensä autosomaalisesti yhden geeniparin kautta periytyviä sairauksia, joita koiraroduissa esiintyy. 

2) MyDogDNA -perimän terveysindeksi (Genetic Health Index, GHI) kuvaa koiran perimän terveyttä testattujen perinnöllisten sairauksien sekä mitatun perimän monimuotoisuuden pohjalta. Keskiverto koira saa indeksiksi 100, ja indeksin arvo on sitä suurempi, mitä geneettisesti terveempi koira on. Perinnölliset sairaudet ja tavanomaista suurempi samaperimäisyys laskevat perimän terveysindeksiä. Koiran GHI-arvo ei ole vakio, vaan se muuttuu testattujen koirien määrä kasvaessa. Perimän terveysindeksi muuttuu rotukohtaiseksi vasta kun rodun edustajista on testattu riittävän suuri otanta. 

3) Koiran geenien monimuotoisuudesta verrattuna muihin rotuihin, muihin spanielirotuihin ja oman rodun tutkittuihin yksilöihin. Monimuotoisuuden suhteen voidaan koiraa verrata muihin katsomalla heterotsygotian mediaania, joka on kaikilla roduilla 28,8 % ja ylösajavien koirien osalta 26,8 %.

Omista koiristani olen saanut seuraavanlaiset tulokset:

Jangas Gone with the Wind "Viima"
* normaali kaikkien tutkittujen sairauksien osalta
* GHI-indeksi 102 (eli ylittää jopa kaikkien rotujen keskiarvon)
* monimuotoisuus 28,9 % (eli ylittää jopa kaikkien rotujen keskiarvon)

Jangas Forget-Me-Not "Hertta"
* Munuaissairauden kantaja (ARHN (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia); alun perin cockerspanielilta löydetty mutaatio)
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 97 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 27,3 % (eli suurempi kuin ylösajavilla koirilla yleensä, mutta pienempi kuin kaikkien rotujen keskiarvo) 

Jangas Enttententten "Essi"
* Walesinspringereillä tavatun lievän verenvuotosairauden kantaja (tekijä VII:n puutos) 
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 95 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 26,2 % (eli hieman alle yllösajavien koirien keskiarvon) 

Näiden lisäksi myös Jangas Field Fennel "Piko" on tutkittu.
 * Munuaissairauden kantaja (ARHN (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia); alun perin cockerspanielilta löydetty mutaatio)
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 95 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 25,8 % (eli hieman alle ylösajavien koirien keskiarvon)
 
 Alla Hertan sivu perinnöllisten eroavuuksien suhteen. Hertta on merkitty isolla pallolla, Viima on pieni pallo Hertasta vasemmalla, Essi pieni pallo muiden walesien joukossa ja Piko neliö. Hertta ja Piko ovat siis sisaruksia, Essi niiden serkku ja Viima Essin siskontyttö. 

Onnea matkaan Sisu ja Zelda!

Sisu ja Zelda makoilemassa

Tänään ystävänpäivän kunniaksi pentuaitaus hiljeni, kun Sisu ja Zelda muuttivat omiin koteihinsa. Samaan aikaan olo on yhtä lailla helpottunut ja haikea. Pentujen kanssa elämä on hauskaa, mutta yhtä lailla myös vaativaa. Etenkin 8-viikkoisten riiviöiden kanssa tulee jo ulkoilla reippaasti ja järjestää niille aktiviteettia tai muuten ne ulvovat pentuaitauksessa, koska elämä on niiiin tylsää. 

  Sisu eli Jangas In Full Swing muutti Helsinkiin Tainan ja Jemin luokse ja pojasta on tarkoitus kasvaa metsästyskoira isännän avuksi.

Jangas In Full Swing

Sisu 8-viikkoisena

Söpöliini Riinan sylissä

Sisussa on jotain joka muistuttaa Kamu-enosta

Myös Zelda eli pentueen ainoa narttu Jangas In Blossom muutti Helsingin puolella Janin ja Jannen lemmikiksi ja harrastuskoiraksi sijoitukseen.

Jangas In Blossom

Zelda 8 viikon iässä

Zelda vakavana

   Pentujen emä Hertta puolestaan lähti eilen Riinan ja Juhan matkaan omaan kotiin. Meillä on siis suorastaan aavemaisen hiljaista, kun kotona on vain kaksi aikuista koiraa ja varsin vauhdikas kaksijalkainen papupata. 

Tältä näytti tämän vuoden pentupaketti

    Onnea matkaan pentulaisille ja kiitos Hertalle suloisista ja vauhdikkaista pikkuwaleseista!

Huomenna meinataan olla reippaita ja siivota pentuaitaus. Huomenna näen toivottavasti myös monia kasvatteja näyttely-, agility- ja TOKO-treenien merkeissä.

Eläinlääkärin tarkastuksen kautta uuteen kotiin

Koko viimeinen viikko on meillä podettu sängynpohjalla tai oikeastaan miesväki on maannut kuumeessa ja minä olen saanut leikkiä sairaanhoitaajaa, siivoajaa, kaupankäyntiavustajaa, ruokapolitiikasta vastaavaa ja tietysti täysipäiväistä kenneltyttöä noin niin kuin töiden ohella. Tänään pennut pääsivät kuitenkin ajallaan eläinlääkäriin kahdeksan viikon iän kunniaksi ja saivat samalla ekan neloisrokotteen. Kaikki oli muuten kunnossa, mitä nyt pojilla kivekset seikkailivat väärässä paikassa: Sisulla on laskeutunut vain toinen, Hessulla (Tripla) ei kumpikaan. Varmaan osansa on ollut silläkin, että pennut ovat olleet todella pulleita eikä läski masussa ainakaan auta kivesten laskeutumisessa.
 

Hertta, Sisu ja Hessu

  Eläinlääkäriin lähteminen olikin melkein tunnin kestävä projekti, kun ensin sain pukea vielä flunssaisen Sebastianin, heittää pennut pihalle, josta piti napata naperot boksiin (josta ne tulevat nopeammin ulos kuin menevät sisään, kumma juttu!), nostaa boksi pulkkaan, kuunnella Sebastianin kitinää siitä, että Hän ei saa istua pulkassa, ottaa poikaa kädestä ja vetää samalla pulkkaa autolle. Autolla sain pakata pennut takaluukkuun pulkan kanssa, heittää Sebastianin takapenkille ja toistimme Hakunilassa edellisen näytelmän sillä erolla, että Sebastian halusi vetää pentuboksia ja selitti, että "kun punainen valo palaa, ei saa mennä ja kun vihreä valo palaa, niin saa mennä". Pieni poika on jo täynnä viisauksia. 
 

Koko trio rohkea

  Eläinlääkärissä pennuilla oli täysi vauhti päällä, mutta pojan väsymisestä ja kitinästä huomasi, ettei toinen ole vielä oikein terve. Pennut olivat puolestaan varsinainen konkkaronkka, ne saivat vastaanotolla niskaansa mopin, ja meinasivat sen jälkeen(kin) lähteä vain kantamaan sitä. Tuntuvat olevan pelottomia veijareita. Zeldasta otettiin myös poskisolunäyte, jonka laitoin saman tien postiin Genoscoperin MyDogDna-tutkimukseen. Kotimatkalla poikettiin vielä hakemassa Pirkolta ihanat käsintehdyt tilkkupeitot naperoille. Tuhannesti kiitos taas kerran!

Hessu ruusupuskan kimpussa

   Illalla ensimmäinen pojista eli Jangas In the Mood,  josta tuli Hessu, muutti omaan kotiin Helsingin puolelle Sunnan ja Villen lemmikiksi. Heillä on ollut aiemmin kymmenen vuoden ikään ehtinyt Riku-basset. Toivomme oikein paljon onnea uuteen kotiin ja eiköhän pian nähdäkin, kun Hessu muutti lähelle. 

Tässä vielä viimeiset seisotuskuvat täällä meillä ollessa:

Jangas In the Mood

"Hessu" 8 viikon iässä

Viikonloppuna ehdin ottaa kuviakin pennuista ulkona. Kuumeen takia elimme karanteenissa, mutta Hertan isäntäväki eli Riina ja Juha kävivät leikittämässä pentuja pihalla ystäväperheensä kanssa. Kiitos myös sanomalehdistä ;) Huomenna Herttakin on lähdössä takaisin ihan omaan kotiin.

Hessu ja Sisu

Tämä tuntuu kyllä olevan aikamoinen huonon onnen pentue, vaikka onneksi pennut itsessään ovat todella mainioita tapauksia. Astutusmatkalla Stig sai sakkolapun ylinopeudesta kiitos peltipoliisin, itse synnytys oli ihan katastrofi ja päätyi keskellä yötä ja viivellä keisarinleikkaukseen, puolet pennuista kuoli vuorokauden iässä ja lisäksi urokset ovat kivesvikaisia. Zeldan perheen luona vieraillessa Stig sai parkkisakon eikä ollut kerta kaikkiaan tajunnut "väärästä suunnasta" tullessaan noita kieltomerkkejä, jotka kieltämättä oli aika kummallisesti ripustettu. Pentutestinkään ei päästy, kun pentutestaaja Kirsi oli meidän perheen miesväen tavoin kovassa kuumeessa niin perjantain kuin koko viikonlopunkin. Josko nyt olisi aika onnen kääntyä näidenkin veitikoiden suhteen... Onneksi kaikille kolmelle on kivat kodit tiedossa ja ne tuntuvat olevan todella sosiaalisia, reippaita ja leikkisiä peinokaisia. Kerrassaan hurmaavia pisamanaamoja.
  

Lunta ja leikkiä vaan

Tripla loikkaa

Pennuilla on ollut hauskaa viikolla, kun ne ovat päässet joka päivä ulkoilemaan pitkän tovin pihalle. Ulkona ne tutustuvat innokkaana kaikkiin nurkkiin, kasveihin (myös hampailla), sukeltavat reippaasti tavaroiden taakse ja kapeisiin väleihin, painivat innokkaasti keskenään ja leikkivät emänsä kanssa. Ruoka maittaa hyvin ja pienet kasvavat ihan silmissä. Meitin osalta viikko on taas kulunut vatsatautia (tai migreeniä) ja flunssaa potiessa, mutta onneksi joko Stig tai minä on ollut pystyssä toisen maatessa vällyjen välissä. Huomenna päästään pentutestiin Orimattilaan. 

Tässä siis tänään vain kuvapäivitystä lumisista maisemista: 

Sisu ja Zelda-tyttö

Sebastian ja Zelda ämpärissä

Oletko pessyt korvantaustat? Kysyy Hertta-mamma

Sisun totinen katsekontakti

Tripla vauhdissa

Zelda laukkaa

Zelda

Koko kolmikko kasassa

Täyttä höyryä eteenpäin

Pojat painittuaan

Sisu yrittää kantaa lunta

Pojat painii

Lisää painia

Mailmalle tahdon, seikkailemaan lähden

Ensin hieman uutisia viikonlopun kisoista: Eve ja Pihla eli Jangas Gale Wind olivat taas liitäneet agilityssa hienosti ison medi-1 luokan voittotulokseen, valitettavasti vain 5-tuloksella isossa luokassa, kun yhdeltä aidalta oli tullut kielto eli esteen ohitus. Toisella radalla oli ajaudutta harhateille. Nämä hyvät vitoset kyllä lupaavat, että nollatkin pian tulevat myös agiradoilta! 

   Olen saanut myös ihania kuvia vanhemmista kasvateista eli Hemulista ja Sandystä, joita koitan saada viikon aikana lisättyä. Lonkkakuviin on ainakin neljä kasvattia tulossa, toivottavasti vielä Lennikin pääsee, niin saisi hoidettua suurimman osa kerralla.

Jangas Huller om Buller

eli "Sandy"

   Meidän viikonloppu kului pentujen parissa, ulkoillessa pihalla ja sunnuntaina saimmekin taas vieraita ja iltasella pennut pääsimme ensimmäistä kertaa ihan oikealle seikkailulle. Eivät olleet moksiskaan kuljetusboksista tai autossa matkaamisesta,  Jannen ja Janin luo vauhtia riitti kovasti alusta asti ja Tepi-kissa tietysti kovasti kiinnosti. Kyllä meillä olikin hauska ilta! Kiitos vain kutsusta :) Ei ole ihan helppoa ottaa kylään kolmea pientä riiviötä, jotka pissaavat (ja kakkaavat) vielä joka paikkaan ja repivät kaikkea mahdollista. Zelda (eli Jangas In Blossom) muuttaakin runsaan viikon päästä Tepiä ihmettelemään uuteen kotiinsa. Pennuista on viime viikkoina kuoriutunut varsin persoonallisia ja hauskoja tyyppejä, joilla riittää vauhtia. Ne tuntuvat olevan hyvin luontaisia kantamaan, vaikka tyttö on siinä hommassa ihan yliveto: se kantaa jopa isoa metallista koiranruokakippoa tahdoinvoimalla. Pojat ovat edelleen varsinaisia palleroita, mutta Zelda erottuu joukosta huomattavasti pienempänä ja sirpakampana. Ovat ne vaan mainioita tyyppejä, jotka tuntuvat suhatutuvan kaikkeen hyvin reippaasti. Ensi perjantaina päästäänkin pentutestiin ja on kiva nähdä, kuinka hyvin omat arvioni pitävät paikkansa ja kuinka rohkeita ne ovat yksikseen vieraassa paikassa.