Pentuja, pentuja

Kevät on mennyt hankalan raskauden ja vauvantuoksuisissa merkeissä, joten olen tuudittautunut Viiman (Jangas Gone with the Wind) aloittavan juoksunsa vasta hieman myöhemmin. Eilen isäntä soitteli, että juoksu on alkamassa, kun merkit ovat jo ilmassa ja perheen labradori aloittikin jo juoksunsa. Parin viikon päästä olisi siis tarkoitus päästä olisi siis lähdettävä astutusreissuun, kunhan saataisiin ensin sulhanen lyötyä lukkoon. Jos kaikki menee nappiin, syntyisi Jangas K-pentue elokuussa ja olisi luovutusiässä lokakuussa. Sitä ennen pitäisi vielä Viima-neidin silmät tarkistaa uudestaan. Näyttelyt nyt valitettavasti jäävät, vaikka olin alunperin ajatellut näyttelyttää neitiä nyt keväällä ja kesällä... Täytynee palata asiaan, kun suunnitelmat varmistuvat.

Ruotsissa Mimmin eli Jangas Hopsansaa pennut ovat kasvaneet jo lähes luovutusikäisksi söpöläisiksi. Olisi ollut ihana päästä niitä katsomaankin, mutta tänä keväänä siihen ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Niitä voi kuitenkin käydä ihastelemassa Smörsoppens-kennelin sivuilla http://smorsoppens.se/ Ovat kertakaikkiaan hurmaavia pieniä, jotka ovat saaneet nauttia ulkoilusta ja ovat tutustuneen peuran sorkkaankin :)

Albin-vaari, Mimmi-äiti ja yksi pennuista (c) Smörsoppens

 Mummuksi Mimmin pentueen myötä tullut Essi (Jangas Enttententten) vietti aikaansa uusinta katrastaan hoitaen. Nenätön Kettu ja Keltainen Kana olivat huolehtivaisessa hoidossa, kunnes emäntä viimein Marjukan viisaiden sanojen jälkeen tajusi, mistä pedillä makailu ja sieltä Raisalle muriseminen johtui. Rouvaskoira oli kehittänyt itselleen ihka ensimmäisen valeraskauden. Stig hermostui tyttöjen otettua yhteen Essin Ketun suojelun takia ja heitti kaikki lelut varastoon. Meillä eletään nyt muutama viikko ilman leluja, kunnes Essin hoivavietti helpottaa.

Essi ja Keltainen Kana