Koiran rakenne

Vuodesta 2015 alkaen olemme toimittaneet Springeri-lehteä Marjukka Kotirannan ja Henna Lempiäisen kanssa ja olen kirjoittanut lehteen reippaan määrän artikkeleita. Nyt ajattelin julkaista kyseiset artikkelit myös blogissa. 

Osallistuimme Marja-Liisa Kotirannan kanssa jalostusneuvojien jatkokurssille marraskuussa 2015 ja siellä Kirsi Sainio puhui koiran rakenteesta. Hän esitteli teoriaa ja ihastuttavia kolmiulotteisia videoklippejä sekä liikkuvasta koirasta videoitua röntgenkuvaa erirotuisista koirista. Tämä materiaali perustui tohtori Martin S. Fischerin tutkimukseen nimeltä Dogs in motion, joka on tehty koiran rakenteesta.

Koiran anatomia

Koira (canis lupus familiaris) on yhä edelleen suden (canis lupus) alalaji ja polveutuu eurooppalaisesta harmaasudesta, kuten geenitutkimus on viime vuosina pystynyt osoittamaan. Nämä kaksi voivat risteytyä ja saada lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, mikä kertoo niiden kuuluvan edelleen samaan lajiin. Koiran rakenne on siis edelleen suden rakenne: niiden luusto sisältää samat luut samassa järjestyksessä, vaikka monet koirarodut poikkeavat ulkonäöltään huimasti sudesta.

Anatomian jako osiin tehdään samoin sekä koirilla että ihmisillä. Näistä osista luuoppi ja lihasoppi vaikuttavat siihen, miten näemme ulospäin koiran rakenteen. Rakenteeseen vaikuttavat ominaisuudet periytyvät kvantitatiivisesti eli usean geeniparin kautta (moniperintäisesti) ja niiden ilmenemiseen vaikuttaa myös ympäristö, toisinaan voimakkaastikin. Luustoon esimerkiksi vaikuttavat ravitsemustila ja hormonitoiminta, ja se on jatkuvasti muovautuva ja uusiutuva. Koiran luusto koostuu noin 300 luusta, jotka kiinnittyvät toisiinsa nivelillä tai rustoliitoksilla. Pienellä pennulla luutuminen on vielä täysin kesken ja luiden päät muodostuvat vielä kokonaan rustosta, joka vaatii monipuolista liikuntaa ja painia kehittyäkseen kovaksi luuksi. Luusto kehittyy yleensä valmiiksi noin 15 ikäkuukauteen mennessä, vaikka uusiutuukin koko koiran eliniän ajan. 

Koiralla on yhteensä noin 500 lihasta, joista raajojen toimintaan liittyy noin 300. Yksittäiset lihakset liittyvät usein lihassäiekimpuiksi ja lihakset ovat kiinnittyneet luihin kimmoisilla sidekudoskalvoilla ja jänteillä. Jos koiralla on avoimet kulmaukset, ovat sen lihakset hieman pienemmät ja lyhemmät kuin hyvin kulmautuneen koiran, vaikka anatomisesta nämä kaksi sisältävät täysin samat lihakset. Lihaksista voidaan erottaa kahden tyyppisiä lihassäikeitä: lyhyitä ja pitkiä. Susi, joka liikkuu kymmeniä kilometrejä päivittäin, omaa paljon kestävyysurheilijoille tyypillisiä pitkiä lihaksia.

Koiraeläintein heimo (canidae) on varvasastujien joukko, joille on tyypillistä liikkumisen keveys. Kanta-astujiin kuten ihmiseen verrattuna ne ovat keveitä ja nopeita liikkeissään. Koiran maksiminopeus on noin 63 km/h, joka on suuri verrattuna jopa Usain Boltin maksiminopeuteen 37 km/h. Myös koirien liikunnan keveys on osittain rotukohtaista, kuten voi todeta vertaamalla vinttikoiran ja mastiffin liikuntaa toisiinsa. Eniten rakenteeseen vaikuttavat koiran koko ja mittasuhteet. 

Kuvitusta kirjasta Dogs in Motion

Koiran rakennetyypit

Koirat voidaan jakaa kolmeen rakennetyyppiin eli laukkatyyppiin, ravityyppiin ja voimatyyppiin. Useimmat rodut ovat kuitenkin näiden sekoituksia ja rodun sisälläkin voidaan usein nähdä näitä erityyppisiä rotunsa edustajia. Tyyppioppia esitellään tarkemmin omassa artikkelissaan.

Jokaisella koiralla on siis samat luut, mutta niiden muoto ja koko vaihtelevat voimakkaasti roduittain. Massiivisilla koirilla pitkien ns. putkiluiden muoto on pyöreä, jolloin niiden luusto voi kantaa suuremman lihasmassan ja painon murtumatta sen painon alla. Vinttikoiratyyppisillä koirilla luiden muoto on soikea, koska painon suhde koiran kokoon on pienempi. Myös kallon ja lantion rakenteissa on eroja näiden tyyppien välillä. Koiraa ei voi jalostaa niin, että saataisiin vinttikoiran rakenteinen mastiffin päällä varustettu otus, vaan näiden tyyppien risteytys on rakenteeltaan peruskoira.

Tyyppioppia löytyy lisää:
http://www.springerspanielit.com/jalostus/osa3.htm 

http://www.fiwc.club/main/congresses/2016_norten_hardenberg/2016_yesterday_and_today.pdf
Salme Mujunen: Structure of dog

Miten koko ja mittasuhteet vaikuttavat koiran rakenteeseen?

Geometrian lainalaisuudet pätevät myös koiriin (kuka sanoi, ettei matematiikkaa tarvittaisi kaikkialla?). Ruumiin muoto voi muuttua vain, mikäli rungon pituussuhde muuttuu ja rungon tilavuus kasvaa suhteessa enemmän kuin rungon pinta-ala. Koiran tai rodun koon ylärajaa mietittäessä on syytä pohtia, että koiran massa (rungon tilavuus) voi kasvaa kolminkertaiseksi samaan aikaan kuin luiden poikkipinta-ala voi kasvaa vain kaksinkertaiseksi. Tästä seuraa, että kookkaiden koirien luut ovat suhteellisesti kevyemmät kuin pienempien. Jossain kohtaa tulee siis vastaan raja, jossa luut eivät enää kykene kantamaan kasvavaa massaa ja silloin rakenne menee rikki. Monien rotujen koko on kasvanut viime vuosikymmeninä. 

Rakenteen vahvuudet ja heikkoudet

Ihmisellä ja koiralla on samat luut samassa järjestyksessä eturaajoissaan. Koirilla evoluution mukana on takajaloista osittain hävinnyt viides varvas, vaikka monilla springereillä se edelleenkin esiintyy takakannuksen muodossa. Kaukaisemmista sukulaislajeista myös hevosella on alun perin ollut viisi varvasta, mutta evoluution myötä se on kehittynyt yksivarpaiseksi (= kavio). 

Aivan rodusta riippumatta suurin osa painosta on aina koiran etuosalla. Tällöin etuosa – päinvastoin kuin ihmisellä – on rakentunut niin, että se kestää painorasitusta, taivutusta ja kiertoliikettä. Ihmisistä poiketen koirilla rintakehä ja etuosa ovat kiinnittyneet toisiinsa vain lihaksilla ja tästä syystä lihasten merkitys etuosan toiminnassa on erittäin merkittävä. Monesti näyttelyarvosteluissa mainitaan lyhyestä olkavarresta, mutta Fischerin tutkimukset ovat osoittaneet, että olkavarsi on kaikilla koirilla suhteessa täysin yhtä pitkä (eli 27 % koko eturaajan pituudesta), kun taas lapaluun sekä kyynär- ja värttinäluiden pituudet vaihtelevat eri roduilla.  Etuosassa myös ranne voi olla koiran heikko kohta, mikäli se on liian pysty ja jäykkä tai liian taipuva. 

Eturaajat vastaavat siis kääntymisestä ja takaraajat taas antavat koiran liikkeelle tarvittavan työntövoiman eli eteenpäin vievän voiman. Takaraajat liikkuvat vain eteen ja taakse. Koiran lonkkanivel on suuri nivel, joka koordinoi takaraajan liikettä ja tasapainottaa koko takaosaa. Polvinivel (patella) on pieni luupala, joka kiinnittyy jänteen alle telauran päälle ja mahdollistaa takaraajojen voimansiirron. Sillä on siis hyvin suuri merkitys koiran liikkeille. Telaura on koiran luista vähiten kestävää ja tiheydeltään pienintä, jonka takia se on synnynnäisesti hyvin altis vaurioille. Polvilumpiovauriot ovatkin lisääntyneen viime aikoina monessa rodussa. Ylikulmautunut kinner mahdollistaa pitkältä ja liitävältä näyttävän askeleen, mutta altistaa samalla polven vaurioille. 

Selkäranka on luinen rakenne, joka sekä vakauttaa rungon että antaa sille mahdollisuuden kiertyä ja liikkua sivusuunnassa. Selkäranka koostuu 7 kaulanikamasta, 13 rintanikamasta ja 7 lannenikamasta. Kolme ensimmäistä häntänikamaa ovat liittyneet yhteen sakraaliluuksi (ristiluu), johon lantio niveltyy. Nikamia yhdistävät välilevyt eli diskukset, joita koiralla on noin 50. Välilevyjen tehtävänä on mahdollistaa selkärangan liikkuvuus koko rangan alueella, jolloin paino jakautuu tasaisesti, sekä toimia iskunvaimentajana. Selkärangan yläosa muodostaa luisen selkäydinkanavan, jossa selkäydin sijaitsee.

Rakenteen vaikutus liikkeisiin

Luuston rakenne vaikuttaa eniten liikkeisiin, mutta lihaskunnolla on myös suuri merkitys. Koiran anatomiset puutteet näkyvät usein parhaiten juuri liikkeissä. On kuitenkin syytä muistaa, että liikkeiden kuuluu olla rotutyypillisiä eikä kaikkien kuulu liikkua kuin hyvin kulmautuneen saksanpaimenkoiran. Mitä lyhempi runko koiralla on eli mitä neliömäisempi se on, sitä lyhyemmät liikkeet sillä kuuluu olla. Liikkeet eivät saisi olla töpöttävät tai liioitellut, koska kummassakin tapauksessa rakenne joutuu kovalle koetukselle. Jos etuosan ja takaosan rakenne ei ole tasapainossa, koira tasapainottaa eroa liikkumalla osittain sivusuunnassa. Lantiokulmana 30 ^o on riittävä kaikille roduille ja tätä jyrkempi tai loivempi kulma altistaa vaurioille. Niin vinot, ulos- tai sisäänpäin kääntyvät etu- tai takajalat kuin muutkin virheasennot rasittavat koiran luustoa tarpeettomasti. 

Julkaistu Springeri-lehdessä 4/2015