Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot oli aikanaan sijoituksessa, mutta kotia vaihtaessaan asui meillä yhden kesän. Kesän aikana treenasimme agilitä ja tokoa kisaten kummassakin lajissa hyvin tuloksin. Tammikuussa Lotte tuli hoitoon melkein kahdeksi viikoksi, niin kysyin Sintulta josko saisin jatkaa neitokaisen kanssa rallyuraa saatuamme toissa vuonna springerimestaruuksista ekan alokasluokan hyväksytyn tuloksen. Sainhan minä ja ajattelin, että onkin kiva ilmoittaa se samana päivänä kahteen kisaan. Samoissa kisoissa kisasivat myös Eve ja Pihla eli Jangas Gale Wind ja pikku-Pipsan emäntä Elina australianpaimenkoira Pepin kanssa. Tuloksetkin olivat varsin kivoja.
Loten kanssa nappasimme Tiia Hämäläisen radalta 96 pistettä ja Heikki Palosaaren kiemuroiden jälkeen pisteitä jäi kasaan 92 kipaletta ja RTK1 :) Rally-tokossa sata pistettä on aina maksimi ja virheet syövät pistesaalista pienemmäksi. Alla oleva video Loten toisesta kisaradasta. Vähän oli kengurubensaa peruuttaessani...
Pihlan takapuolen käyttö oli vähän hidasta ja se syttyi kunnolla vasta loppuradasta. Valitettavasti kisasimme peräkkäin ja keskittymisen kannalta olen varmaan pahimpia häiriöitä, joten sekin ehkä vaikutti siihen, että Pihla haisteli (jälkiämme) radalle lähtiessä. Toiselta radalta kuitenkin tulos 72 pistettä, vaikka kaksi vasemmalle käännöstä menikin epätahdissa, kun peppu ei oikein ehtinyt mukaan. Pepille ja Elinalle tuloksena olivat 78 ja 87 pistettä, Pipsakin päässee myöhemmin tänä vuonna kisaamaan...
Iltapäivästä kisasimme vielä Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa. Sebastianin uimakoulun takia Stig toi Sissin hallille, jonne Niina-kummitäti oli iloksemme lupautunut Sissiä kaitsemaan. Vähän alkoi kuitenkin oma ote herpaantua iltaa kohti... Ennen rataa lenkitettyäni Raisaa heitin sen autoon, mutta totesinkin vasta hetken päästä, että olin laittanut sen ihan väärään Skodaan Niinan auton sijaan. Auton omistaja oli laittamassa omia koiriaan takaluukkuun, kun tajusin, että jokin oli pielessä ja hain pahoitellen luppakorvani sieltä oikeaan menopeliin. Starttasimme ryhmämme toisena eikä Raisa(kaan) ollut parhaimmillaan, joten 81 pisteeseen sai olla ihan tyytyväinen.
Käytyämme kisarupeaman päätteeksi kahviossa välipalalla (tai oikeastaan minun osaltani lounaalla), Sissi alkoi olla pikku-riiviö. Tyttö ei malttanut nukkua päikkäreitä ja ilmoitti kahviosta lähtiessä, että pikku-liiviö jää istumaan pöydän alle. Kävellessämme kehien ohi kirmasi tyttö vauhdilla keskelle kehää, ja huomattavan nolona ja anteeksi pyydellen laukkasin lapsen samaa vauhtia nappaamaan sieltä pois. Onni onnettomuudessa oli, että koirakko oli juuri saapumassa kehään eikä ollut saanut lähtölupaa. Yhtä kaikki t-o-d-e-l-l-a noloa.
Se niistä kisoista siis. Kivoja tuloksia ja muistoja, jotka naurattavat aikanaan, vaikka ovatkin aika noloja. Nyt ehkä hiukan poskia kuumottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti