Miten terveys vaikuttaa käyttöominaisuuksiin ja luonteeseen?

Tämä artikkeli on julkaistu Springeri-lehdessä 1/2018. 

”Millään käyttöominaisuudella ei ole arvoa, jos koira ei ole terveydeltään soveltuva aiottuun käyttötarkoitukseen” aloitti eläinlääkäri Juha Kallio oman osansa luennosta jalostusneuvojien jatkokurssilla. Tällä viitattiin siis siihen, että käyttöominaisuuksia ja luonnetta ei tulisi koskaan asettaa vastakkain terveysasioiden kanssa, vaan katsoa näitä kahta osa-aluetta kokonaisuutena.

Juha Kallio on toiminut vaimonsa Juuliska Haapanen-Kallion kanssa eläinlääkäreinä jo pitkän uran Tampereella ja lisäksi Juha kuuluu Kennelliiton jalostustieteelliseen toimikuntaan. Juhan erikoisalaa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, Juuliskan työn painottuessa sisätauteihin. He olivat yhdessä puhumassa luennolla tarjoten kuulijoille monipuolisen katsauksen siitä, kuinka terveys(ongelmat) vaikuttaa koiran käytökseen. Heidän työstään noin 75 % on perinnöllisten sairauksien kanssa painimista ja heidän tärkein neuvonsa terveempään jalostukseen olikin rotujen geenipoolin pitäminen tarpeeksi suurena.

Luuston terveysongelmat aiheuttavat kipua 

Käyttö- ja harrastuskoiran kanssa kivun havainnointi on vaikeaa, jos niillä on korkea työskentelymotivaatio. Harvoin ne kieltäytyvät työstä tai valittavat, mutta kipu saattaa ilmetä ylivireisyytenä, hermostuneisuutena, suorituksen päättymiseen tai kohteen vaihtamiseen. Esimerkiksi mainittiin suojelukoira, joka ei enää suostukaan irrottamaan hihasta, vaan harjoitus joudutaan sen takia päättämään kesken. Pahimmillaan kipu saattaa kokeneella hirvikoiralla aiheuttaa kohteen vaihtamisen hirvestä lampaisiin. Tässä elävän elämän esimerkissä useampi lammas menehtyi ja koiralla todettiin lonkkaniveldysplasia ja paha nivelrikko.

Vietin nostatus agilityssa ja PK-lajeissa saattaa jättää koiran ylivireään tilaan, joka aiheuttaa helposti ongelmia esimerkiksi toisten koirien suhteen. Koira saattaa muuttua aggressiiviseksi ohjaajaa tai muita koiria kohtaan. Ylivireys ja stressitila vaikuttavat myös aineenvaihduntaan ja hyvinvointiin.

Luustossa terveysongelmia saattaa olla useissa kohdissa: lonkissa, kyynärnivelissä, selässä, polvissa tai olkavarressa. Olisikin hyvä tutkia nuoret koirat sekä jalostuksellisista että koiraa itseään ajatellen. Kun mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa, voidaan koiraa liikuttaa ja ruokkia sen mukaan eikä sen toivottavasti tarvitse kärsiä kivusta. Tässä on siis kyse koiran hyvinvoinnista. Luustokuvien jälkeen tulisikin aina miettiä soveltuuko koira aiottuun käyttötarkoitukseen kuten agilityyn. Luustoltaan ja niveliltään terve aikuinen koira kestää aina normaalia liikuntaa, mutta tietyissä harrastuslajeissa on suuri loukkaantumisriski, joka voi rikkoa terveenkin rakenteen.

Erilaisia luusto-ongelmia

Lonkkadysplasia on koirilla kaikkein tunnetuin luuston ongelmakohta. Lonkkakuvissa tarkastellaan lonkkamaljan ja reisiluun pään muotoa sekä yhteensopivuutta, jolloin arvosteluasteikko on A (paras)–E (huonoin).  C-lonkkien kanssa yleensä vielä pärjää, mutta D-lonkkien suhteen Juha Kallio kertoi useimmiten kehittyvän nivelrikkoa. Jalostuksessa BLUP-indeksit voivat olla apuna terveempien koirien jalostuksessa, mutta se vaatii vähintään 50 % kuvaamista kannasta. Jos koiria tutkitaan vain 10–20 % ei BLUP-indekseistä juuri ole hyötyä.

Luennolla puhuttiin eritoten lonkkien löysyydestä. Löysyys lonkissa vaivaa usein jo kasvuaikana koiran kontrolloidessa sitä lihasjännityksellä. Löysät lonkat omaavalla koiralla on usein heikot syvät lihakset, joka johtaa heikkoon lihaskuntoon ja kestävyyteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että koira menee helposti maitohapoille ja väsyy nopeasti fyysisessä rasituksessa, tyypillisenä oireena on myös jalan tärinä. Nämä löysät pennut ovat etenkin kasvuaikana erittäin herkkiä vaurioille ja ne kaipaavat rauhallista ja luuston kehitystä tukevaa liikuntaa. Nopeat ja kontrolloimattomat liikkeet liukkailla lattioilla tai toisten koirien kanssa riehuessa saattaa voimistaa dysplasian astetta. Huonon lonkkanivelen liika kuormittaminen onkin pahinta ja provosoi lonkkiin ennenaikaisen nivelrikon.

Pipin selkä kuvattiin terveeksi

Välimuotoiset lanne-ristinikamat selässä ovat yleisiä kaikilla roduilla. Luennoitsijan empiirinen käsitys eläinlääkärinä on, että vika on voimakkaasti periytyvä, LTV3 oireilee lähes aina, LTV2 ja LTV4 satunnaisesti, mutta LTV1 hyvin harvoin. Usein välimuotoiset nikamat näkyvät lonkkakuvissa, mutta kunnollinen diagnosointi vaatii koko selän sivukuvausta. LTV aiheuttaa nikamavälin rappeutumista, välilevyvaivoja ja uudisluusilloittumaa. Cauda Equina-syndroomassa hermot puutuvat aiheuttaen iskias-kipuja vastaavia kiputiloja ja takajalkojen herkkyyttä. 

Spondyloosi on selkänikamissa etenevä perinnöllinen uudissilloittuma. Yksi luutuma voi kiusata koiraa 1-2 vuoden ajan, mutta monessa välissä ilmenevä spondyloosi on yleensä aina jostain kohtaa kipeä. 

Osteokondroosi eli luun ja ruston kasvu- ja kehityshäiriön on ennusteeltaan hyvä, mutta saattaa aiheuttaa vanhemmiten nivelrikkomuutoksia. 

Kyynärniveldysplasian suhteen Juha Kallion ohje oli, että jo 1 asteen vian omaavat koirat tulisi sulkea pois jalostuksesta ja eikä niiden kanssa tulisi osallistua aktiiviharrastuksiin. Nivelrikko tuntuu liittyvän olennaisesti kyynärnivelvikoihin. 

Polvilumpion luksaatio on tyypillisesti pikkurotujen vaiva, joka liittyy usein huonoihin lonkkiin ja pitäisi olla jalostuksesta sulkeva vika. 

Polven ristisidevammat ovat perinnöllisiä ongelmia, joille altistaa sivusta katsoen suora polvi.

Sisäelinsairaudet

 

Sisäelinsairauksien vaikutus koiran oloon ja käytökseen eivät ole yhytä suoraviivaisia kuin luuston ongelmien. Niiden diagnosointi on monesti hankalaa ja niiden vaikutus koiran oloon tulee monesti hormonien kautta eikä ole yhtä suoraviivaista. Juuliska Haapanen-Kallio kuitenkin valotti monenlaisten vaivojen tunnettuja vaikutuksia käyttöominaisuuksiin.

Monesti erilaiset sairaustilat aiheuttavat stressiä koiran elimistöön, mutta stressitilaan koira voi päätyä myös ympäristön vuoksi esimerkiksi liiallisen tai liian vähän aktivoinnin takia. Stressi tunnetusti nostaa verenpainetta ja pitkäaikaisena aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Stressaantunut koira kärsii helposti mahavaivoista, nuolugranuloomista ja juurikin häiriökäyttäytymisestä. 

Mahavaivat

Mahavaivojen ilmenemiseen vaikuttaa koiran perimä ja taipumus immunologisille sairauksille, mutta tämäkään ei ole ihan niin suoraviivaista. Suoliston mikrobit niin sanotusti periytyvät emältä ja niihin voidaan myös vaikuttaa maitohappobakteerien syöttämisellä. Myös ruokavaliolla on suuri merkitys mahavaivojen suhteen. Ja kuten sanottu myös stressi vaikuttaa, koska monet koirat reagoivat stressaaviin tilanteisiin mahallaan. Se lienee monelle ihmisellekin tuttua? 

Kutisee, kutisee

Monesti koiran kutistessa, raapii se ihonsa rikki ja seurauksena on tulehdus. Tavallisin syy tähän on atopia eli allergia ilman välityksellä saataville allergeeneille. Atopia puhkeaa yleensä ennen kolmen vuoden ikää ja se on periytyvää, mutta myös ympäristötekijät vaikuttavat vahvasti atopian ilmenemiseen. Myös ruoka-aineallergiat voivat aiheuttaa kutinaa. Atopia vaikuttaa myös koiran kykyyn haistaa. 

Toistuvat korvatulehdukset heikentävät kuuloa ja aiheuttavat kipua. Välikorvan tulehdukset ovat erityisen hankalia aiheauttaessaan voimakasta kipua ja ovat hankalia hoitaa. Usein oireena on vain pään ravistelua haukkumisen yhteydessä. Tulehdus ei näy ulospäin, jolloin sen toteamiseen vaaditaan eläinlääkärin tutkimus. 

Suusairaudet

Suusairauksiin tuntuu olevan rodullinen alttius, koska emältä peritään suun mikrobifloora ja se vaikuttaa myös siihen, kuinka tehokkaasti sylki puhdistaa suuta. Juuliska suosittelikin hammaskiven poistoa ennen pennutusta, jotta pennut saisivat emältään mahdollisimman vähän haitallisia bakteereja. 

Sydänsairaudet

Toisinaan eläinlääkäri toteaa niin sattuja ”oireettomia sivuääniä”, joka tarkoittaa sitä, että koira ei kärsi sivuäänestä sillä hetkellä. Tällainen koira ei kuitenkaan ole jalostuskelpoinen. Pennun voimakas sivuääni kannattaa kuitenkin aina tutkia mahdollisimman hyvin.

Jos 10-vuotiaalta koiralta löytyy läppävika ultrassa, vaikka sillä on ollut siihen asti aina hyvä sydän terveystarkastuksissa, ei sen tulisi vaikuttaa kyseisen koiran jälkeläisten jalostuskäyttöön. 

Hypertensio

Hypertensio aiheuttaa levottomuutta ja suoritustason laskua. Hypertensio aiheuttaa mahaoireita, munuaisongelmia, äreyttä, väsymystä ja elimistö vain lopulta lopettaa toimintansa. Tyypillistä on, että koirat menevät kovaa, mutta homma loppuu vaan kesken.  Tästä aiheesta on vasta niukasti tutkimustietoa, mutta primääri hypertensio vaikuttaisi olevan alidiagnosoitua. Jonkinlainen perinnöllinen tausta tähänkin sairauteen vaikuttaisi olevan, kun yhdestä seitsemän pennun kelpiepentueesta on neljällä diagnosoitu tätä vaiva: näistä kolme on lääkityksellä ja yksi lopetettu. Sekundääriä hypertensiota on löytynyt mm. rottweilereilla ja syynä on ollut feokromosytooma eli adrenaliinia erittävän lisämunuaisen kasvain. Tämä kasvain on vaikea diagnosoida ja löytyy useimmiten vasta ruumiinavauksessa. 

Hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa tyypilliset oireet ovat väsyminen ja laiskistuminen, kylmänarkuus ja niukka turkki, jotka ennen vaivan diagnosointia vaikuttavat yksilön käyttöominaisuuksiin. Korvaushoito on kuitenkin helppoa, kun koiralle syötetään päivittäin tyroksiinia. Eläinlääkärin oman kokemuksen mukaan neurologisiin ja käytösongelmiin korvaushoidolla ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ihan yhtä suurta tehoa. Tässä olisikin suositeltavaa käyttää vanhempia uroksia jalostukseen, jotta jo tiedettäisiin koiran oma ja sisarusten terveydentila varmasti.

Cushingin tauti, syöpä, diabetes… 

Muutkin taudit vaikuttavat toki käyttöominaisuuksiin. Cushingin tauti ja hyperadrenokortikismi tauteja sairastavat ovat usein ärtyisiä ja kärsivät iho- ja maksaoireista. Lääkityksellä on kuitenkin usein melko hyvä vaste. 

Myöskään diabeetikot eivät ole optimaalisia käyttötarkoituksiin ja useimmiten sairaus puhkeaa keski-iässä ja harvoin alle 2-vuotiaana. Taipumus kasvaimiinkin tuntuu olevan osittain perinnöllistä ja ne ovat tavallisempia yli 7-vuotialla. Samoin epileptikot ja syringomyeliasta kärsivät koirat ovat harvoin hyviä käyttökoiria. Dementia eli vuorokausirytmin ja sisäsiisteyden häiriöt sekä eksyminen ovat varsin normaalia yli 12-vuotialle. Kuitenkin terveyskyselyissä on raportoitu vastaavia ongelmia myös nuoremmilla koirilla.