Kati Erholtz on kouluttanut HSKH:ssa hyppytekniikkaa jo vuosia ja olen joka kerta katsonut kurssi-ilmoituksia kaiholla, että tuonne kurssille haluaisin, mutta eihän minulla ole ollut agilitykoiraakaan! No nyt viimein Pippi on kunnossa ja tämä kurssi oli ihan passelisti keskiviikkoisin koulutusryhmäni jälkeen. Kaikki palaset siis loksahtivat kohdilleen ja pääsimme kurssittautumaan :)
Kurssikertoja on neljä ja kolmella ensimmäisellä kerralla on oma teemansa. Tänään katsoimme perushyppäämistä, ensi kerralla etäisyyksiä ja näin hyvä on muistini, kun kolmannen kerran aihe jo lipsahti mielestä... Neljäs kerta tehdään kullekin koirakolle tärkeimpiä juttuja. Tällä ensimmäisellä kerralla aloitimme luennolla, josta jotain meni ohi, kun viereinen työmaa, helikopterit ja Sissi hieman pitivät omaa ääntään. Ostin kuitenkin ajatuksen, että hyppytekniikkaa voidaan pitää sellaisena agilityn perustyökaluna, jonka avulla opetetaan monenlaisia taitoja. Koira saa tehdä tietyt harjoitukset ja oppia itse siitä, miltä hyppääminen tuntuu, tahdittamaan liikettä ja suunnittelemaan hyppypaikkaansa. Vasta koiran osatessa lisätään ohjaajan aiheuttamaa häiriötä mukaan - ei siis niin kuin usein ajatellaan, että koira juoksee ohjaajan vierellä tehden asioita.
SmartDog-pentutestissä Pipillä oli erinomainen itsehillintä. Välillä sitä itse tarvitsee jonkun testin selittämään koiran käytöstä, koska olin kokenut Pipin jotenkin jähmeäksi pennuksi opettaa. Olen tottunut tyypillisen impulsiivisiin walesilaisiin, jotka tekevät ensin ja kysyvät sitten. Jossain vaiheessa yrittämistä (koheltamista) osutaan myös oikeaan. Karrikoin ehkä hieman, mutta totuuden siemen tässä on. Pipin kanssa alkuopetus tuntuu aina hitaalta ja sitten se yhtäkkiä osaa asian. Nyt se selkeästi mietti ja teki rauhallisesti mutta innokkaasti harjoituksia hyvin hyppyjä miettien ja oikealla tavalla. Toiset harjoitukset olivat ihan käsittämättömän vaikeita, kun Sissi oli häiriönä, mutta yhtä stiplua lukuunottamatta maltti riitti näissäkin. Kati kysyikin, millainen se on koirana, kun se tekee rauhallisesti, mutta näyttää kuitenkin motivoituneelta. Vauhti tuntuu Pipin kanssa tulevan vasta varmuuden myötä, mutta kyllä siinä vauhtiakin riittää. Harjoitukset menivät tosi hienosti ja okseritreenissä Kati nosti korkeamman hypyn aina 40 cm, vaikka tähän mennessä on hypätty vain 10 cm rimoja. Hyvin Pippi selvitti vaikeankin treenin :) Oli kiva kuulla, että lähtökohdat näyttävät hyvältä ja jatkossa täytyy yhä enemmän oppia katsomaan hyppäämistä itsekin ja koittaa saada videoitua treenejä.
Viime kesänä tehtiin lähinnä pohjia eri lajeihin ja hyvin paljon jumppaa, jotta Pippi oppi peruuttamaan, kiertämään takapäätä ympäri etupään ollessa matalalla korokkeella, kulkemaan sivusuunnassa, kumartamaan, laittamaan etutassut alustalle ja niin edelleen. Pippi oli varsin helppo näissä ja sillä koordinaatio oli peruspentua parempi. Se oli jotenkin tiivis paketti heti pienestä - eikä se kovin isoksi kasvanutkaan ;)
Tähän loppuun agilitykuvia treeneistä, kun useampi viikko sitten muistin ottaa kameran mukaan aurinkoisena iltana...
 |
| Korppu eli Jangas Knight of Can-A-Lot |
 |
| Jangas Miss Behaving eli Pipsa |
 |
| Nano eli Doniol Happy Fellow (Pikon eli Jangas Field Fennel poika) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti