Via dolorosa

Onpahan meillä ollut varsinainen kevät. Ei suinkaan sen takia, että koirat olisivat olleet erityisen hankalia, vaan oma olo ei ole ollut ruusuinen. Toivottu toinen lapsemme sai alkunsa viime syksynä, jolloin olin koko syksyn aivan omissa maailmoissani univaikeuksien ja etovan olon takia. Joulun jälkeen sain nauttia hyvästä olosta pari kuukautta, kunnes maaliskuussa flunssan jälkeen verenpaineet alkoivat nousta. Lopulta verenpaineet olivat sillä tasolla, että jouduin sairaalaan vuodelepoon pariksi päiväksi ja pääsin kotiin ehdottomaan vuodelepoon ja sairaslomalle viimeisiksi työviikoiksi. Itse kukin voi vain kuvitella, kuinka helppoa kotona vuodelepo on, kun meillä vilistää reipas 4-vuotias Sebastian-poika, kaksi koiraa ja Stig joutui vielä nivustyräleikkaukseen ja määrättiin lepoon. Verenpaineen kohoaminen sai aikaan suhinan päässä ja päänsäryn eikä edes tietokoneella ole juuri pystynyt istumaan. No, eihän se "lepo" kovin hyvin päättynyt, mutta levolla päästiin sentään raskauden suhteen turvallisemmille viikoille.

Huhtikuun puolessa välissä jouduin sairaalaan osastolle ja verenpainelääkitys aloitettiin. Valitettavasti vaan siitä ei enää ollut apua, vaan minulle kehittyi raskausmyrkytys (proteiinia virtsassa, päänsärkyä, paha olo ja lihasten vapina) ja niin synnytys käynnistettiin. Tuskaisen päivän jälkeen todettiin, ettei synnytys käynnisty kunnolla vapinaan annettavan magnesiumin takia, vaan lopulta minut kiidätettiin kiireelliseen sektioon ja pieni tyttäremme (2250 g ja 47 cm) syntyi 18.4.2015 klo 18.44. Pikku-Sissi on keskosuudestaan huolimatta osoittautunut oikeaksi taistelijatytöksi ja päivän bilirubiini valohoidon jälkeen, neljä päivää sektiosta pääsimme jo kotiin. Viikko sairaalassa oli tuskien taival. En muista koskaan saaneeni niin paljon lääkkeitä tai kärsineeni niin paljon kivuista, mutta onneksi palkintokin oli sen arvoinen.Kotiin päästessä oli vielä levättävä kaksi viikkoa, kunnes verenpaineet tasoittuivat, jotta kouristuskohtauksen riski viimkein olisi ohi. Eli nyt saa viimein istua koneella, liikkua voimien mukaan ja alkaa elää taas uudestaan.

Pieni Sissi vuorokauden iässä

Koirat ovat ottaneet uuden perheenjäsenen hyvin vastaan, mitä nyt huolestuvat kovasti, jos neiti itkee. Stig on toistaiseksi vastuussa koirien lenkittämisestä, kun oma kuntoni on olematon. Lihakset ovat todellakin surkastuneet ja koiratkin ovat hieman lihoneet tällä välillä. Nyt vaan kuntokuurille niin emäntä kuin koiratkin, jotta päästään loppukuusta taas takaisin agilityyn. Pääsimme kivan tuntuiseen uuteen agilityryhmäänkin, vaikka surukseni Raila ei enää jatkanut kouluttamista kesällä.

 Olin  lupautunut ottamaan Millan (Jangas Beauty Or Beast) ja Mantelin (Jangas Dimples) meille hoitoon huhtikuussa, mutta onneksi Niina pelasti tilanteen ja hoiti tytöt loistavasti tuttuun tapaansa. Neitokaiset joutuivat laihdutus- ja kuntokuurille nekin. Suuri kiitos kuuluu myös äidilleni ja siskolleni sekä Jaanalle koirien hoidosta. Mitä olisimmekaan tehneet ilman teitä?  

Onnea kuusivuotiaille E-pentueen jäsenille!

Ajatella, miten aika kuluu nopeasti: juurihan Raisan suuri 9 pennun katras syntyi ja nyt ne jo täyttävät 6 vuotta!

   Kotona äidin helmoissa juhlii Essi-tytär eli Jangas Enttententten, joka on asunut luonamme nyt pari vuotta. Paljon on ehtinyt tämän porukan kanssa tapahtua näiden vuosien aikana. Viimeisen vuoden kuluessa Essi ehti nousta agilityssä kolmosluokkaan, voittaa Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden maksi-luokassa (siskontyttö Pihla voitti medi-luokan mestaruuden) sekä hoitaa toisen pentueensa kaksi pojannassikkaa kunnialla luovutusikään saakka. Tälle vuodelle suunnitelmissa olisi agilityä ja mejää ja onpa Essistä tulossa mummukin, kun tytär Jangas Hopsansaa on tulossa emäksi Ruotsissa vielä maaliskuun aikana http://smorsoppens.se/valpar.htm

Syksyllä Essi päätti omatoimisesti alkaa noutajaksi löydettyään kyyhkyn ojasta

  Tämä on siitä ihana pentue, että suurta osaa näistä luppakorvista näen säännöllisesti agilitytreeneissä - tai ainakin kisoissa! 

  Velipoika Jangas Even-Stevens eli Dante puolestaan ehti kunnostautua mejässä viime kesäkaudella saaden hienot avo2- ja avo1-tulokset! Dantekin kisaa agilityssä kolmosluokassa ja osallistui springerijoukkueeseen SM-kisoissa. Valitettavasti pojalla on vaan tullut "rimakauhu" okserin suhteen...

Aikuinen Sakke kesän näyttelyssä

Toinen veli Sakke eli Jangas Eager Beaver on jatkanut agilityn kesäharjoittelua ja ehti näyttelyynkin tuloksena Eri2.

Siskotyttö Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot on päässyt agilitytreeneihin emännän söpösti kasvavasta masusta huolimatta ja saa hyvin pian ihmetellä uutta ihmistaimea ihan kotosalla. Lotte elelee Tarmo-enon kanssa Sintun hoivissa ja nappasi emäntänsä kanssa nollavoiton agilityn maksi1-luokasta alkusyksystä! Lotte onkin varsinainen tuulispää agilityradalle päästessään!

 Toinen sisko Wilma eli Jangas Ees-Taas on myös päässyt aloittamaan kisauransa agilityssä kunnolla saaden jo ekan nollan medi1-luokasta siskoni kanssa.  Näppärät siskokset!

Ella eli Jangas Elli-Velli on kisannut muutaman kerran medi2-luokassa agilityssä ja kuulemma alkanut ajamaan jänistä - ihan isäntäperheen suostumuksella.

Pipsa liitää agilityssä

    Pipsa eli Jangas Easy Peasy on jatkanut harvakseltaan kisailua agilityn kolmosluokassa ja sillä riittäisi nopeutta, kunhan vaan ajoitus ja virheet saataisiin kuriin vielä ;)

Kahta viimeistä eli Hania Jangas Eye-Popper ja Tara eli Jangas Enni-Menni en olekaan vuoden mittaan ehtinyt tavata. Onnea yhtä kaikki koko pesueelle taas yhdestä terveestä ja vauhdikkaasta vuodesta!

Pihlalle kolmas SM-0

Pihla eli Jangas Gale Wind kisasi emäntänsä Eve Moilasen tammikuun viimeisenä päivänä Anne Saviojan radalla medi-3 luokassa saaden kolmannen SM-nollansa.

  Velipoika Tuffsen Jangas Gotta Go puolestaan ehti telomaan tassunsa työtapaturmassa ja on nyt sairaslomalla kynnen irrottua.

   Meillä elo on sujunut varsin rauhallisesti jonkin verran treenaillessa ja lenkkeillessä. Agilityä kouluttamassa olen käynyt joka viikko ja on ollut taas kiva huomata ryhmäläisten edistyvän huimasti. Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti Springeri-lehden parissa, kun lupauduimme Marjukan kanssa vuoden alusta lehtitoimikuntaan. Nyt lehti on jo viittä vaille valmis ja menossa taittoon. I-pennuista Sisu ja Zelda olivat meillä käymässä Lindqvistin Niinan trimmausopissa ja koitan saada niistäkin kuvia blogiin. Hurjan suuri kiitos taas Niinalle! Uusi tietokoneemme ei vaan vielä ymmärrä sellaisia pikkujuttuja kuin yhteyttä tulostimeen ja skanneriin tai kameraan, kun ohjelmat on vielä installoimatta. Josko se tästä hiljalleen...

Sisun tutustuu trimmikoneeseen

ja sen jälkeen alkoi surina

Ensin siistittiin hännänpää

ja leikattiin häntäkarvat sopivan mittaisiksi

Sitten saivat takajalkojen karvat kyytiä.

Myös korvat saivat kauniin viininlehden muodon trimmauksen kuluessa

Jangas In Blossom "Zelda" korva vielä trimmaamatta

Jangas In Full Swing "Sisu"

   Koitan saada kevääksi vielä varattua taipparitreeneihin paikkaa (2.5 voisi olla hyvä ajankohta) ja I-pennuille lonkkakuvausaikaa huhtikuuksi.

Kisailua ja treenailua

Vihdoin aletaan päästä meidänkin perheessä normaalin päivärytmiin kiinni. Essin eli Jangas Enttententten kanssa on kisailtu kolmena päivänä ihan mukavin tuloksin. Viisi rataa: kaksi kertaa 5 vp yliajalla (kummallakin radalla kielto ja sen korjaaminen aiheutti päänvaivaa) ja kolme hylkyä. Ongelmia ovat aiheuttaneet keppien sisäänmenot, liian myöhäinen putken ohi ohjaaminen ja kertaalleen myös takaakierto, josta tuli koko esteen kierto. Railan treeneihin on päästy viime aikoina joka kerta ja treeniratojen tekeminen on tuntunut mukavalta ja sujuvalta ja Essi on hyvin innokas ja motivoitunut. 

   Viime viikonloppuna myös Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover ja Roosa Hovikorpi pääsivät toiseen agilitykisapäiväänsä ja eka kertaa halliin kisaamaan. Nolla oli ihan hilkulla, kun Roosa unohti ohjata toiseksi viimeisen esteen ja siitä kielto eli 5 vp...

   Raisan kanssa päästiin pitkästä aika tokoilemaan Satu Hakolan oppiin ruutua treenaamaan, mutta emäntä on edelleen pihalla kuin lumiukko. Käskyjen muistaminen ja ajoittaminen ja oikeaan aikaaan palkkaaminen ja vapauttaminen ja kehuminen ja... kaikki on vaan vielä hankalaa, kun aivot ei tunnu toimivan ihan täysteholla. Nyt keskitytään ensin merkin oikeaan paikkaan kotosalla ja tarkoitus on alkaa ihan kunnolla treenailukin, kun sain vapaatreenikortin halliin. HSKH:lle olen ehtinyt talkoillakin 13 tuntia ja rapiat heti alkuvuodesta.

   Tuffsen eli Jangas Gotta Go oli päässyt eka kertaa rallytokokisoihin, mutta kisa oli mennyt kuulemma vielä harjoittelun piikkiin vieraassa paikassa.

Onnea 11-vuotiaille C-pojille!!

Tänään tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun Kati eli ensimmäinen oma walesilaisena Sweetie-pie Kathy synnytti toisen pentueensa eli C-pentueen neljä poikaa. Isänsä Clumbrolds Kilkennyn jalanjäljissä pojat nimettiin juomiksi. Poikkeuksena oli vain Hemuli eli Jangas Cubic Butterfly, jonka nimi juontaa juurensa pikkuveljelle 3-vuotiaana suunnittelemastani hienosti "Kuutioperhonen"-nimestä...

   Pojista kolme juhlii tänään syntymäpäiväänsä, neljäs eli Hemuli siirtyi sateenkaarisillalle viime vuoden aikana 10,5-vuotiaana sairastuttuaan yllätten pernasyöpään.

Hemuli vielä hyvissä voimissa kesällä 2012

  Sain pitkästä aikaa aivan ihania kuvia Pyrystä eli Jangas Caledonian. Pyry on elänyt elämänsä Mikan metsästyskaverina, Jutan lenkkiseurana ja sopeutunut lapsiperheen arkeen aikuisella iällä perheen kasvaessa.  Pyry on kivesvikainen ja siltä poistettiin piilokives nuorena aikuisena. Muuten poika on käsittääkseni elänyt varsin terveen elämän.

11-vuotias Pyry

Jangas Caledonian

Elvis eli Jangas Cola For Elvis on ehtinyt olla monessa mukana kivesviastaan huolimatta. Elvis oli Reetan ensimmäinen agilitykoira ja koirakko nousi hienosti aina 3-luokkaan saakka! Elvis on kulkenut syksyisin metsällä ja toiminut muuten hyvin, vaikkei uiminen oikein ole ollutkaan se lempijuttu. Ellu on lisäksi ollut synnynnäinen jäljestäjä, vaikkei ole koskaan saanut taitojaan kokeissa näyttääkään. Vanhuus ei tule yksin ja viime vuoden aikana poika potikin nivelvaivoja, jotka käsittääkseni ovat taas helpottaneet.Viime vuodet Elvis on viihdyttänyt Sipiä Reetan muuttaessa nuorempien koirapoikien kanssa pois kotoa.

Aksu eli Jangas Cordon Bleu on yhtäläinen ihana jääräpää kuin ennenkin ja saanut elää elämänsä terveenä, mitä nyt eturauhasvaivat kertaalleen haittasivat eloa vuosi pari sitten. Aksulla on vara-SERT näyttelystä ja se on nuorena tarkistettu tervelonkkaiseksi- ja silmäiseksi ja suorittanut Elviksen ja Hemulin tavoin MH-luonnekuvauksen vuonna 2006, kun kuvaus oli vielä Suomessa epävirallinen.

   Paljon onnea ihanasti harmaantuneille vanhoille pojille viiksekkäille!!

Hyvän uuden Wuoden toivotus!

Nyt kun vanha vuosi kääntyi kohti loppuaan on aika suunnata tulevaa vuotta kohden uusin voimin. Alkutalveksi on suunnitteilla agilitykisoja Essin kanssa, tokotreenausta Raisan kanssa, keväällä ihmetellään uutta kaksijalkaista perheenjäsentä ja loppuvuodeksi on suunnitteilla pentuja Viimalle. Agilitykoulutuksia on tarkoitus pitää vuoden ympäri (toukokuussa tulee todennäköisesti viikon-parin tauko) ja I-pentueelle koitan saada ryhmälonkkakuvauksen ja silmätarkastuksen keväälle.

  Nyt on vielä hyvää aikaa muistella kulunutta vuotta ja mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua, vaikka loppuvuosi meni ihan harakoille omalta osaltani ;)

B-pentueesta saimme sanoa jo toiselle karvakuonolle hyvästit, kun 11-vuotias Eppu eli Jangas Blame the Dog liittyi sateenkaarisillalle vuotta aikaisemmin menehtyneen Täplä-siskonsa seuraan. Epun lonkat alkoivat vaivata ja kipuilla niin, ettei vaihtoehtoja enää ollut. Siskot Milla ja Yanga elävät vielä tervettä ja hyvää elämää 11,5 vuoden iässä.

C-pentueesta ensimmäinen poika siirtyi ajasta ikuisuuteen. hemuli eli Jangas Cubic Butterfly lähti niin sanotusti saappaat jalassa, kun pernakasvain oli tehnyt tuhojaan ja edellisenä päivänä lenkillä kirmannut 10-vuotias jouduttiin yllättäen lopettamaan. Alkuvuodesta Hemulilla oli diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oli saatu lääkityksellä hallintaan. Parin päivän päästä veljet Elvis, Aksu ja Pyry täyttävätkin 11 vuotta.

D-pentueesta Raisa on edelleen sama vanha Riesa, eikä muukaan porukka näytä mitenkään rauhoittumisen merkkejä. Tarmo-termiitti, Tico-tuholainen, Remu-Eemeli, Paavo-Peekele, Nuppu ja Manteli elelevät hyvissä voimissa :)

E-pentueesta Essi eli Jangas Enttententten sai toisen pentueensa eli Jangas J-pentueen kaksi poikaa. Sen lisäksi Essi ehti nousta agilityssä kolmosluokkaan alkuvuodesta ja palkittiin ekassa 3-luokan kisassaan Springerspanielit ry:n agilitymestaruudella! Myös siskot Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot ja Wilma eli Jangas Ees-Taas nappasivat nollatulokset (LUVAt) agilityn ykkösluokasta! Hienoa työtä! Lotte ja Sinttu tokoilivat myös ALO3-tuloksen. Myös sisarukset Pipsa, Dante ja Ella ehtivät muutamiin agilitykisoihin. Sakke-veli eli Jangas Eager-Beaver palkittiin ERIllä näyttelyissä.

F-pentueesta veljekset Piko ja Kamu ovat käyneet ahkerasti agilityssä ja jopa kisoissa. Kamu eli Jangas Four-leaf Clover  nappasi Roosan kanssa heti ekoista ja tähän mennessä ainoista kisoistaan nollatuloksen ja luokkasijoituksen! Pikokin eli Jangas Field Fennel sai tuloksia ykkäsluokasta ja kummatkin veljekset palkittiin ERIllä näyttelyissä. Kaunis siskotyttö Ada eli Jangas Flower Power palkittiin näyttelyissä PN4-tuloksella! Nelli-sisko eli Jangas Fleur-de-Lis sairastui syksyllä vakavaan maksatulehdukseen, mutta toipui onneksi siitä. Samalla seudulla oli jokin muukin sairastunut (eli tartuntatauti kyseessä), mutta kyse saattaa olla myös autoimmuunsairaudesta. Toivottavasti kaverikoira Nelli saa jatkossa elää terveenä! Hertan eli Jangas Forget-Me-Not vuosi on mennyt vauvanhoidossa ensin alkuvuodesta kolmea omaa I-pentueen naperoa kaitsiessa ja sitten loppuvuodesta perheen kaksijalkaisen pikku prinssin hoitajana.

G-pentueen Pihla eli Jangas Gale Wind on ollut niemnsä mukainen puhuri agilitykisoissa nousten kolmosluokkaan, voittaen Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden medi-luokassa ja lisäksi koirakko pääsee nyt alkuvuodesta HSKH:n tehikseen treenaamaan :) Viima-sisko on nauttinut taas koko syksyn metsällä olosta isännän kanssa ja saalistakin on riittänyt. Valitettavasti vain Viima sai metsällä haavasta verenmyrkytyksen. Tuffsen-veli on myös ehtinyt syksyllä metsälle.

H-pentue on kokonaisuudessaan lonkkakuvattu A- ja B-tuloksin ja tervein silmin ja niistä neljä pääsi MH-luonnekuvaukseen selvittäen sen hienosti! Ruotsissa asuva Mimmi eli Jangas Hopsansaa on myös menestynyt näyttelyissä saaden niin CACIB:n kuin SERTi Saksasta ja resCERTin Ruotsista. sijoituksessa olevat sisarukset Ronja eli Jangas Hissun Kissun ja Sandy eli Jangas Huller om Buller palkittiin kummatkin näyttelyissä SA:lla siskon tavoin ja Ronja oli lisäksi PN4. Sandy suoritti myös taipumuskokeen hyväksytysti. Sofilla eli Jangas Hupsis on ollutkin oikein epäonnen vuosi, joka alkoi tulehtuneesta kaksoiskannuksesta jatkui antibioottien jälkeen kutinalla ja pölypunkki-allergia diagnoosilla.

Mimmi (Jangas Hopsansaa) ja mummunsa Maja (Ch Smörsoppens Mynta)

I-pentue muutti alkuvuodesta maailmalle ja on alkanut oppia koirien tavoille näin yhden vuoden iässä. Sisulla on yksinolokin alkanut sujua ja poika on päässyt metsäreissulle syksylle. Hessu on nauttinut kesällä mökkeilystä ja Zelda-siskoeli Jangas in Blossom on loistanut näyttelyissä saaden joka kerta KP:n tai SA:n, se oli kahdesti ROP-pentu, kerran PN2-pentu ja junioriluokassa PN4!

J-pentueen kaksi poikaa syntyivät heinäkuussa ja muuttivat syyskuussa omiin koteihinsa. Ne ovat olleet vauhdikkaita ja oppivaisia nuoria miehiä.

   Hyvää Uutta Wuotta kaikille tasapuolisesti!!

Toivotus hyvän joulun

Tack också för Tuffsens (Jangas Gotta Go) God Jul-häslning: 

 

Essin nuorukaiset

Nyt kun viimein jaksan päivitellä syksyn kuvasatoa, niin laitan vielä uusia kuvia Essin Jangas Enttententten nuorukaisista.

   Tässä ensin Jangas Jack-A-Dandy eli Messi 4 kuukauden iässä:

Mystin rintakarvoista on kiva repiä...

Jangas Jack-A-Dandy 4 kk

Onko peitto kutistunut vai pentu kasvanut?

Sitten vielä muutama kuva H-pentueen sisaruksista eli Sandysta ja Ronjasta sekä I-pentueen Sisusta.

Jangas Huller Om Buller

Sandy bikiniasussa talvisessa maisemassa

 

Kaverukset Sisu (J. In Full Swing) ja Ronja (J. Hissun Kissun)

G-pentueen Tuffsen ja Viima

Tänään kisailtiin agilityryhmieni kesken epävirallisissa glögikisoissa pipareita tai glögiä nautiskellen. olin suunnitellut 2-3- luokkalaisille  hieman kinkkisemmän kuvion, 1-luokkalaisilla hieman helpomman ja aloittelevilla Tessalla ja Hannalla 6 esteen oman ratapätkän. Tämän päivän kummatkin kisakierrokset kunnialla selvittivät Roosa ja Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover, jotka pääsivät toisella kerralla radan puhtaasti läpi. Kiitos vielä kaikille ryhmäläisille joululahjasta ja mukavasta treenivuodesta!! Nähdään vielä ensi viikolla 30.12 ja ensi vuoden alussa treenit jatkuvat taas tammikuun kahden viikon tauon jälkeen tuttuun tapaan.

   Kuvia on syksyltä päivittämättä, joten pääsen viimein niihinkin. G-pentueesta Viima eli Jangas Gone with the Wind kävi meillä poikkeamassa syksyllä ja Viima onkin suunnitteilla seuraavan pentueen emäksi ensi syksynä. Josko vielä kerittäisiin muutamaan näyttelyyn keväällä. Viima on syksyn taas ollut ahkerassa metsästyskäytössä ja kuuulemma toimii ihan hienosti, joskin toisinaan noutaminen ei ole ihan vahvinta osaamista. Viima on luonteeltaan mitä mainioin tapaus ja sillä riittää moottoria touhuamiseen.

 

Jangas Gone with the Wind

Viima-neiti

Velipoika Tuffsenista eli Jangas Gotta Go sain myös näin joulun alla ihania kuvia. Suurkiitos taas Pialle!!

Jangas Gotta Go

Tuffsen

Hessun kuvia

Ihanaa! Tänään alkoi hyvin odotettu joululoma :) Joulukuu on mennyt osaltani pitkälti sairaslomalla univaikeuksien ja uupumuksen takia, mutta onneksi olo tuntuu helpottaneen ja vihdoin kolmen kuukauden valvomisen jälkeen näkyy valoa (lue unta) tunnelin päässä... Ja nyt saakin sitten levätä lomaillen pari-kolme viikkoa ja nauttia joulun ajasta. 

   Sain jo aikaisin syksyllä ihania kuvia ja kuulumisia Helsingissä asustavasta teinipoika Hessusta eli Jangas In The Mood. Olisi kiva pitkästä aikaa poikaa ja omistajia nähdäkin, kun vihdoin alkaa omat voimat taas löytyä... Hessu tuntuu olevan vauhdikas ja iloinen veikko, joka on kesällä alkanut varsinaiseksi uimamaisteriksikin. Valitettavasti poika jäi kivesvikaiseksi; mikä hieman kasvattajatätiä harmittaa, kun Hessusta on kasvanut niin koema nuorimies. Kesällä Hessu on saanut nauttia mökkeilyn riemusta ja mikäs olisikaan nuorelle walesilaiselle sitä parempaa elämää. Poika tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja on erittäin sosiaalinen kaveri :) 

Tässä ihania kuvia kesältä, kiitos kuvista Sunnalle ja Villelle!!

Jangas In The Mood

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston

Rantakaisikossa

uimakoulussa

Uimamaisteri - uskotaan!

Onnea 1-vuotiaille I-pennuille!

Eilen I-pentueen dramaattisesta syntymästä tuli kuluneeksi tasan vuosi. Hertan pikku palleroisista on kasvanut jo isoja walesilaisia. Hyvää syntymäpäivää Sisu, Hessu ja Zelda!
Nuoriso on ehtinyt jo moneen mukaan ensimmäisen vuoden aikana.

 Sisu Jangas In Full Swing on päässyt jo syksyllä eka kertaa metsästysreissulle Jemin mukaan. Haasteena pojalla on ollut yksinolo, mutta nyt sekin on alkanut luistaa. Koirakoulussakin Sisu kävi jonkin kerran syksyn mittaan. 

 Hessu aka Jangas In The Mood onkin paremmin esitelty seuraavassa viestissä. 

Siskotyttö Zelda eli Jangas In Blossom on sijoituksessa ja ehtinyt loistaa näyttelyissä: tuloksena neöjsät näyttelystä. 2x ROP-pentu, PN2-pentu ja PN4 tulos junioriluokasta. Agilityä Zelda treenaa harvakseltaan, mutta on treenimäärään nähden hyvin pätevä kaveri.  

Veljekset kuin ilvekset: Sisu ja Hessu

 

Zelda-sisko

Sisu metsällä

Sisu rantakalliolla poseeraamassa

Wilmalle ja Riikalle medi-1 luokan voitto :)

Sunnuntaina siskoni Riikka kiirehti meiltä Vantaalta Sebastianin 4-vuotispäiviltä suoraan Lempäälään kisaamaan Wilman eli Jangas Ees-Taas kanssa. Eikä turhaan. Toiselta radalta tuli puhdas rata ja harmittava sekunti yliaikaa, mutta tulos riitti joka tapauksessa medi-1 luokan voittoon! Onneksi olkoon!

Unettoman uupumus

Vihdoin alkaa olo helpottaa ja ajatus taas kulkea. Viimeiset pari kuukautta on olo ollut sellainen kuin tarpoisin upottavassa suossa ja sumussa. Syynä on ollut alkuraskauden väsymys yhdistettynä unettomuuteen eli 4-5 tunnin yöuniin lähes kolmen kuukauden ajalta. Lisäksi kaupan päälle on ollut kolmen viikon flunssa, mukavan elottava olo, päänsärkyä ja pari migreenikohtausta ja bueno - täti on ollut aika pitkälti poissa pelistä. Tai sanotaanko, ettei töiden jälkeen juuri ole riittänyt energiaa muuhun kuin ihan ehdottoman pakolliseen eli Sebastianin kaitsemiseen, koirien lenkittämiseen ja ruoan laittoon (vaikka senkin suhteen on toisinaan menty siitä, mistä aita on matalin). Ja Sebastiankin on saanut hoitaa itse itsenäsä aika monena iltana, kun äiti on simahtanut sohvalle. No, nyt olen saanut nauttia viikon verran jotakuin normaaleista yöunista ja alan taas tuntea itseni ihan ihmiseksi.

   Muistikin tuntui minut kokonaan unohtaneen ja tänä syksynä muisti on lievästi sanoen vuotanut kuin seula eli alan päivitellä blogiin kuvia ja muita hauskoja juttuja, kunhan taas hiljalleen saan aikaiseksi. Voisin laulaa kuin snapsilaulussa konsanaan:

"Minne, jag har tappat mitt minne,
kommer inte ihåg.
Minne, muisti hävis mut minne..."

  Tällä kertaa kyseessä ei ole "alkohål" kuten snapsilaulussa, vaan puhtaasti väsymys...

   Koiraparat ovat päässeet lenkeille, mutta treenaamiseen saatika kisaamisen en ole vain kyennyt ja pahimmillaan ulkoillessa lyhyelläkin kävelyllä tuntui, että kengät on vuorattu lyijyllä. Raisa on kostoksi (eli tylsistymistään) ehtinyt narskuttelemaan digiboksin kaukosäätimen palasiksi ja niin meillä oltiin sitten melkein viikko ilman toosaa, mikä teki tosin varmasti ihan hyvääkin...

   Eilen järjestettiin Springerspanielit ry:n syyskokous ja olen edelleen ensi vuonna jalostustoimikunnassa ja MH-toimikunnassa. Kovasti toivon, että springereiden geenitutkimusrahasto ehdotus menisi kevän vuosikokouksessa läpi, koskapa rodusta on löytynyt mm. munuaisen vajaatoimintaan vaikuttava geeni, jota testattaessa olisi mahdollista estää ainakin suuren osan sairaiden pentujen syntymisestä ja näin ehkäistäisiin nuorten koirien menehtymistä siihen tautiin.

   Hieman kurjalta tuntuu, että olen aikanaan tehnyt muiden muassa hurjan suuren työn leirin ja TOKO- ja agilitytoimikuntien eteen, mutta nyt niiden toiminta on taas loppumassa. Nuorisoleirikin on jäänyt historiaan, mutta Arja kyllä lupautui elvytystalkoisiin kanssani, kunhan Sebastian alkaa olla leirille otettavassa iässä ;).