Puolivuotiaat "pennut"

Muutama viikko sitten pennuille tuli puoli vuotta mittariin. Aika tuntuu lentävän kuin siivillä. Suurta osaa porukasta näen ilokseni melkein viikottain. Tässä herrasväen tempauksia ja kuulumisia:

Raisa (Jangas Duck Soup) on aloittanut kilpailemaan tähtäävien pentujen TOKO-kurssin, jossa sillä on hyvät edellytykset pärjätä, koska Riesa on ahne, leikkisä ja taistelutahtoinen. MH luonnekuvaus-koulutuksessa neitokainen sai olla harjoituskoirana leikki-osiossa ja välillä tuli mieleen, että lieneekö tuo spanieli ollenkaan vai olenko saanut palveluskoiran spanielin valeasussa. Ensimmäinen MEJÄ-jälki selvitettiin kunnialla läpi, ongelmaksi meinasi ennemminkin muodostua se, että neiti nokkela oli kovin varma itsestään ja ilmavainustaan. Agilityn alkeetkin sujuvat jo hyvin: puomille ja A-esteelle pysähdytään ruokakipolle, putket sujuvat myös venkuroina ja 3-4 esteen radatkin ovat jo mahdollisuuksien rajoissa. Noutaminen on Raisulin intohimo, etenkin jäniksen karva ja linnun siivet ovat suuria aarteita, mutta yhtä lailla syliin tuodaan myös metallinoutoesineet, roskat ja lelut. Viereisessä kuvassa on Raisa on 5 kuukauden ikäisenä.

Remu (Jangas Direct Action) asustelee Tampereella ja on jostain kumman syystä muotoutunut omistajiensa suussa muotoon Remu-Eemeli... pentu muistuttaa siis hiukkapikkasen Vaahteranmäen Eemeliä. Noin niin kuin harrastuskoirana se tuntuu olevan oikein lupaava: näyttely-, TOKO-, MEJÄ- ja agilitytreenit ovat jo tulleet tutuiksi ja hyvin tuntuu sujuvan. Remu tuntuu keskittyvän hyvin ja on helposti motivoitavissa. Kuvassa Remu on eka kertaa jäljestämässä.

Nuppu (Jangas Dolce Vita) on varmaankin pentueen kiltein pentu. Se on perheen lasten uskollinen ystävä, jota koulutetaan jo metsälle. Myös tapakasvatuksen, näyttelykoulutuksen ja agilityn alkeet ovat tulleet tutuiksi. Pöydältä varastamiseen tehosivat tabasco-leivät, ja kovin paljon pahaa Nuppu ei tunnu ehtineen tehdäkään. Lapset pitävät pennun varmastikin kiireisenä. Nupusta on napsaistu seisotuskuva 4-kuisena.



Tico (Jangas Dirty Dancing) kuuluu myös pääkaupunkiseudun katraaseen ja ilokseni näen sitäkin omistajineen lähes viikoittain. Ticosta on sukeutumasta erittäin hauska veitikka ja nyt keskittyminen myös pentulaumassa alkaa sujua. Agility tuntuisi olevan Ticolle hyvin sopiva laji, sillä kun ei paljon pelko päätä pakota. Eritoten kontaktiesteille pysähtymiset ovat ihailtavan nopeat ja näpsäkät, vaikka puomilla juostaan täyttä laukkaa. Ekat pentunäyttelytkin ovat pian edessä sisaruksilla. Kuvassa Ticokin on 4 kuukauden ikäinen.

Tarmo (Jangas Da Vinci Code) kuuluu myös tähän pentujengiin. Santtu-setä pitää edelleen pennun omalla paikallaan, vaikkei omaa tahtoa ja tarmokkuutta tunnukaan Tarmolta puuttuvan. Tarmo pitää kauniisti kontaktia Sinttuun ja jaksaa hienosti keskittyä harjoituksiin. Tarmo on tässä vaiheessa erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, varmaankin sunnuntaiset peltolenkit isossa koiraporukassa ovat vaikuttaneet tähän ;)


Paavo (Jangas Dirty Harry) asuu kaukauna, mutta onneksi Reetta aina kirjoittelee kuulumisia. Agilitya ja TOKOa on jo aloiteltu ja noutamista harjoiteltu ahkerasti. Paavo on kuulemma todella oppivainen ja helppo kouluttaa. Paavon kuulumisista voi lukea lisää Reetan tekemiltä kotisivuilta (löytyvät linkkilistastani).

Manteli (Jangas Dimples) on pentueen tärpästikkeli, jolla on kuulemma edelleen omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Pentukoulussa se on kuuliainen ja oppivainen, mutta Täplä-mamma on tyttärensä kanssa helisemässä. Tyttö kun on sitä mieltä, että kaikki ruoka ja lelut ovat sen. Minna-Riitta kertoi, ettei ole ennen nähnyt niin ahnetta pentua. taitaa tulla Kati-mummuunsa.

Agility- ja näyttelytreenit pennuille

Viime torstaina tapasimme neljän pennun ja omistajien sekä pentujen isän omistajan Niinan voimin agility- ja näyttelytreenien muodossa. Lisäksi pennut saivat tietysti leikkiä keskenään. Remu omistajiensa Jarkon ja Kaisan kanssa saapui aina Tampereelta saakka ja esitti hienoa osaamista niin agilityn kuin näyttelykulkemisenkin suhteen. Harjoittelimme agilityesteistä A-estettä, puomia, keinua, pujottelua sekä putkea. Tico ja Sari sekä Riikka ja Nuppu yllättivät minut oppimalla asiat tosi nopeasti. Kontaktipinnalle pysähtyminen sujui Ticolta kuin vanhalta tekijältä ja Nuppu oppi hetkessä putken suorittamisen. Raisakin meni treeneissä ihan hyvin. Näyttelyosaaminen olikin hieman vaativampaa, mutta kyllä kaikki lopulta jaksoivat astella neljällä jalalla ja seistä paikallaan. Kiitos taas kaikille osallistuneille: oli ilo seurata pentujen nopeata oppimista. Kuvissa Nuppu ja Riikka harjoittelemassa A-estettä sekä Tico ja Sari pujottelemassa.

Pahantekoa ja pentutreffejä

Riesa on kunnostautunut pahanteossa. Oltuani kipeänä neitokainen tylsistyi elämäänsä ja niinpä se sitten alkoi askarrella. Se oli päässyt vessaan suljetun oven taakse ja löytänyt meikkipussini, joka tietysti oli pennun aarrearkku. Ensimmäiseksi Raisu söi silmälasit halkaisten toisen linssin ja muotoillen pokat käyttökelvottomiksi, sen jälkeen se koristeli tassunsa ja olohuoneen lattian luomivärillä kunnes siirtyi kajalin avulla koristeluun. Meikkejä saa aina ostetua uusia, mutta silmälasien saamiseen menee pari viikkoa ja ne maksavat 500 euroa... Vähän kirpaisi ja silmiä kirpaisee, kun joudun käyttämään piilolinssejä liian pitkiä päiviä kerrallaan.

Viime torstaina Raisu sai taas siskot Ticon ja Nupun leikkikavereikseen ja pennuilla oli taas äärettömän hauskaa. Tällä kertaa lähdimme läheiseen koirapuistoon, jossa pennut painivat keskenään toista tuntia. Kuvia siskoista tulossa pikapuoliin.

Sairastelua ja rokotuksia

Raisun toinen rokotus on jotenkin jäänyt antamatta. Käymme eläinlääkärissä Tampereella ja vanhempien luona poiketessa unohdin etukäteen madottaa Raisan - ja taas siis rokottaminen jäi.

Mutta palataanpa alkuviikkoon: maanantai-iltaisin käyn kouluttamassa agilityryhmää, johon kuuluu toistakymmentä kisaavaa/kisavalmista springeriä ohjaajineen. Tosi kiva ryhmä ja Raisa pääsee usein mukaan hallille ihmettelemään maailmanmenoa. Kouluttaessa vatsassa hieman kierteli ja kotimatkalla alkoi olla jo hiukan inha olo. Norovirus päätti sitten vierailla taloudessamme ja yön oksettuani olin niin heikossa kunnossa etten päässyt edes koiria pissattamaan. Kiitos Jasulle aamun pelastamisesta. Sairastelua jatkui sitten koko viikon, koska virus vei voimat mennessään. Raisa ei tietenkään hommaa ymmärtänyt ja oli toisinaan aikamoinen riiviö juoksennellessaan hullunrinkiä kotona.

Loppuviikosta muistin rokotuksen ja päätin sitten madottaa Riesan.
Neitokainen sattui vaan olemaan sitä mieltä, että hän on tosi iso tyttö ja varasti 50-kiloisen koiran annoksen pöydältä paketista ja pisti tabletit poskeensa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla tuntunut vaikuttaneen naperoon, vaan meno jatkui entisen laisena.

Onnekseni sain lyhyellä varoitusajalla pentupiirin yhteyteen eläinlääkärille rokotusajan täksi päiväksi. Raisa nautti elämästään täysin siemauksin, kun lekurissa sai leikkiä muiden tenavien kanssa niin paljon kuin jaksoi. Vauhti oli kova ja kaikkia ihmisiä olis tarttenut saada pussata. Pieni kenguruni ei vaan vieläkään ymmärrä, ettei ihmisiä vasten saisi hyppiä: mites muuten voi moiskauttaa pusun suoraan suulle!! Sairasteluni oli kuitenkin ressannut ja rassannut pientä vilperttiä, koskapa hiiva oli iskenyt toiseen korvaan. Ei ole reilua, kun ei pääse ulos juoksemaan ja emäntä lepää vaan laakereillaan. Mummukin aina vaan komentaa... vaikka kyllä se viime viikolla jaksoi jonkun kerran leikkiäkin.

Paavo on tulossa ensi viikolla käymään pääkaupunkiseudulla. Reetta on treenannut Paavon kanssa jo agilityn ja TOKOn alkeita. Ja kuten siskolleenkin tuntuu paikallaolo olevan toisinaan aika vaativaa. Tässä uusi kuva 4-kuisesta Paavosta (Jangas Dirty Harry). Paavo näyttää edelleen olevan kopio vaaristaan. Pitäisi kai skannata tänne kuva Harrysta saman ikäisenä ;)

Hiihtolomalla

Pitkästä aikaa jaksan päivitellä pentujen kuulumisia. Kuvissa yllä Remu ja Raisa, ikää 4 kuukautta. Kiitos Kaisalle kuvista!

Raisa on kasvanut oikein toimeliaaksi nuoreksi walesineidoksi, joka kantaa kaikkea vastantulevaa. Metalliesineetkin ovat mitä mukavimpia leluja. Kaikki tulee myös ilokseni syliin saakka. Treenaamisen suhteen olen ollut todella laiska, mutta silti nouto, luoksetulo, istuminen, maahanmeno, seuraaminen ja lyhyt paikallaolo onnistuvat ihan hyvin. Agilitesteitä Raisa on päässyt pariin kertaan ihmettelemään. Putket (myös mutkalla) ovat yleensä helppo nakki, A-este matalana versiona meni hyvin, puomin alastuloa on reenattu, kaksi matalaa estettä 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden onnistui ja yleisesti Raisuli jaksaa hienosti seurata minua hallilla. Remmissä kulkiessa vauhtia tuntuu olevan hiukan liikaa ja valitettavasti mummulta on peritty into haukkumiseen... kukaan ei ole täydellinen. Pahantekoonkin Riesa on päässyt: kyläpaikassa se irrotti palmun kukkapurkista ja levitteli mullat pitkin olohuoneen mattoa. Kerran neitokainen yritti soittaa velipoikaa kylään, valitettavasti vaan D ja T menivät hieman sekaisin, eikä Raisu arvannut, ettei puhelinluettelosta löydy T niin kuin Tarmo vaan S niin kuin emäntä Sinttu... Kotona on syöty perintökenkiää, juhlakenkää (joka oli saatu suljetusta kaapista) ja x kappaletta sukkia ja alusvaatteita on kannettu ympäri kämppää. Olohuoneen verhot on Riesan mielestä erittäin mukavat, etenkin jos ne ovat suussa. Tästä syystä elämme ilman verhoja vielä toistaiseksi. Riesa-ripakinttu on erittäin sosiaalinen tapaus, jonka mielestä yksinolo on ihan tyhmää ja turhaa. Onneksi se kuitenkin suostuu jäämään päivisin karsinaansa. Raisa tykkää kovasti lapsista ja kyläillessämme kummityttöni luona se leikkii innolla lähes 2-vuotiaan kukka-tytön kanssa. Ja uskomattoman kiltisti Raisu jaksaa olla pienen kanssa.

Remu on Raisan Tampereella asuva veli, jota ollaan nähty muutaman viikon välein. kakaroilla on aina mahdoton vauhti päällä keskenään ja tietysti tavattoman hauskaa. Sisaruksissa tuntuu olevan paljon samaa, joskin Remu on päässyt tutustumaan agilityhalliin, hevosiin ja moniin muihin mielenkiintoisiin asioihin. Kaisa ja Jarkko jaksavat hymyhuulin seurata vauhdikkaan pikku-walesin keksintöjä.

Tarmo, Nuppu ja Tico ovat käyneet Raisan ilona leikkimässä melkein viikoittain. Tarmo on jo iso poika, joka jaksaa hienosti keskittyä seuraamiseen ja uuden oppimiseen. santtu-sedän kanssa niillä on kuulemma kova meno päällä. Nuppu viihdyttää perheen lapsia Siljaa ja Joonatania olematta silti liian raju. Se muistuttaa mielestäni paljon Katia kontaktinhakuisuudessaan ja ahneudessaan. Pentu oppi varastamaan ruokia pöydältä, mutta onneksi tabasco-leivät tekivät tehtävänsä ja varastelu loppui lyhyeen. Nupulla on tällä hetkellä punkkarikausi menossa ja komea punk-tukka pystyssä pentu touhuaa kaiken päivää. Tico on yhä samanlainen veijari kuin vauvanakin. Se on lähes sisäsiisti, eikä vauhdista ja omista tempauksista liene koskaan puutetta Tico-tuhmeliinin kanssa :)

Paavo muutti Elviksen seuraksi pohjoisempaan ja hyvin tuntuu heilläkin menevän. Pojat tulevat hyvin tiomeen keskenään ja Reetan mukaan pikku-Paavo on enoaankin oppivaisempi.

Manteli tuntuu olevan aika tärpästikkeli, joka keksii äidilleenkin tekemistä. Nenäpunkit riivasivat alkuvuodesta niin äitiä kuin tytärtäkin. Täplä kuulemma jaksaa kuuliaisesti leikittää tyttöään useaan kertaan päivän aikana.

Joulun aikaa

Joulu tulin ja meni. Ja pennuilla on ollut hurrrjan hauska joulu. Oikeastaan joulu alkoi jo viikko sitten maanantaina (18.12), kun raisu-Raisa pääsi mukaan agility-treeneihin, jolloin jouluisissa tunnelmissa kisattiin epävirallisissa merkeissä. Ennen treenejä Raisa pääsi tapaamaan lähisempiä ja kaukaisempia sukulaisia: Hemuli on jo etuudestaan tuttu kaveri, Rommi heilutteli häntää niin paljon, että Raisa tyrmäytyi kanveesiin, mutta eipä tuo paljon tahtia haitannut. ulkona oli kiva tavata muita koiria, vaikka remmissä kulkeminen onkin yksinkertaisesti tylsää, paitsi jos vieressä hilputtaa toinen walesilainen :)

Hallissa Riesa oli yhtä reipas kuin muulloinkin, eikun menoks. Siellä harjoiteltiin hiukan seuraamista ja istumista, ja kivaa oli kun juustoa sai. Vieressä rämähtävä keinu aiheutti pienen säpsähdyksen, mutta hetkessä häntä oli taas reippaasti heilumassa. Häkissä Raisa malttoi kiltisti odotta ja kävipä neitokainen hieman Kristinan ja Laurin kanssa kävelylläkin.

Seuraavana keskiviikkona (20.12) oli koulussa joulukirkko ja minulla hyppytunnit niin, että saatoin vaan oppilaat kirkon ovelle pikku-Raisulin kanssa. Napero oli ihan onnessaan kulkiessaan 400 ihmisen kanssa kirkolle, osan matkaa se kulki sylissä, osan ajasta vapaana seuraillen. Ja ehtipä tyttönen istumaan aika monen oppilaan ja opettajan syliinkin. Tämän jälkeen käytiin vielä eläintarvikeliikkeessä hakemassa lisää kuivaruokaa, ja -uskokaa tai älkää - sielläkin oli tosi hauskaa! Raisa tuntuu olevan äärettömän reipas tyttö, ja silti se on kontaktinhakuinen ja niin kuuliainen kuin tuollainen tirppana nyt voi olla.

Perjantaina 22.12 lähdettiin Raisan ja Paavon sekä tietysti Kati-mummon kanssa Tampereelle. taas alakertaan ilmestyi aidat ja siellä pennut saavat olla keskenään yöt. Päivällä saa juosta pitkin pihaa ja välillä pääsee sisällekin.

Aatonaattona Remu-veli (Jangas Direct Action) tuli omistajineen käymään. Paavosta ja Raisasta tuntuu tulleen sellainen taistelupari, että ne olivat aluksi Remu-paran kimpussa yhdissä tuumin. Hetken päästä ne alkoivat olla jo varsinainen trio, eikä enää velipoikaa syrjitty. Kaisa sai otettua muutaman kuvankin, ehkä saan ne kotisivuillekin, kunhan taas FTP-ohjelma suostuisi toimimaan.

Joulua vietettiin tätini luona ja pennutkin pääsivät mukaan. Niillä oli taas hauskaa vieraassa paikassa, vaikka olihan niiden pissattamisessa aikamoinen homma. Ne olivat milloin kenenkin mukana pihalla. Onneksi ihan keskustassa olevassa talossa on fiksusti aidattu isäpiha, joten pennut saattoivat juosta siellä vapaana. välillä tosin pennut passitettiin putkaan, kun meno oli sen mukaista.

Eilen oltiin Tuijalla käymässä ja sinne olivat paitsi pennut myös Kati tervetulleita. Hauskaa oli ja vauhtia riitti. Samalla otettiin myös seisotuskuvat 10-viikkoisista pennuista.


Ylemmissä kuvissa on Raisa (Jangas Duck Soup) 10-viikon iässä ja alimmassa näkyy Paavo (Jangas Dirty Harry).

Eläinlääkärintarkastus

Eilen pennut pääsivät ensimmäiselle pitkälle automatkalle, kun suuntasimme auton nokan kohti Tamperetta. Illalla perillä odotti vanhempieni ihanan iso aidattu piha ja kaikilla oli niin mukavaa. Yön pennut viettivät alakerrassa pentuaitauksessa ja nukkuivat taas kiltisti puoli kahdeksaan aamulla.

Tänään oli heti aamusta eläinlääkärintarkastus. Kaikki olivat pirteitä ja terveitä, purennat ok. Urosten kivesten laskeutuminen näyttää taas vähän heikolta. Raidalla oli kummatkin kivekset paikallaan, Ruodolla toinen on matkalla ja toivottavasti vielä laskeutuu, mutta Repellä toinen kives piilottelee vielä kaukana eikä todennäköisesti laskeudukaan. Sääli, koska kaikille pojiille olisi todella mukavat ja aktiiviset kodit odottamassa. No, onhan tässä vielä viikko aikaa painia asian kanssa. Mantelilla on pienen pieni napatyrä, jonka syy on melko varmaan Täplän tiukassa napojen repimisessä ja tutkailussa. Pentua haittaava vika se ei kuitenkaan ole.

Lääkäristä lähdettiin Mouhijärvelle pentujen uinuessa lentobokseissa autossa. Marjukka katsoi pennut läpi ja sain kullanarvoisia vinkkejä pentujen ulkonäön arviointiin. Samalla saatiin pennuista otettua kuvat 6,5-viikon iässä. Marjukka jaksoi taistella myös Mantelin ja Repen kanssa ja lopulta ne seisoivat ihan kohtuullisen asiallisesti. Kiitos! Oli taas pennuilla meno päällä.

Kyllä pentujen pito omakotitalossa on helppoa. Oven avatessaan ja pennut pihalle ja niinpä kaikki kakat ja suurin osa pissoistakin on tullut ulos. Ihanaa! Toisaalta kyllä ne olohuoneessa asuvat riiviöt ovat todella hyvin sosiaalistuneet ja eläinlääkärissä ne vain painoivat menemään. Helpottaahan se aikanaan sitten pentujen eloa uusissa kodeissa, kun niiden ei tarvitse keskittyä uuden paikan ihmettelyyn, vaan ne saavat heti alkaa imeä oppia itseensä.

Ikää 3,5 viikkoa

Viikko on hurahtanut kuin siivillä. Pennut ovat taas kasvaneet hurjasti, ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet ja vauhti senkuin kiihtyy. Pentulaatikkoon on lisätty sanomalehdillä täytetty osa ja ensimmäisetkin lelutkin ilmestyivät pentujen iloksi paikalle. Jauhelihaa on maisteltu ja tänään myös nappuloita jauhelihan ja piimän kanssa sotkettuna. Vieraitakin on käynyt pentujen ilona. Tänään lisäsin kotisivuille ensimmäiset seisotuskuvat taaperoista. pennut ovat päässet yksitellen tutustumaan myös hieman muihin huoneisiin. Tässä Neiti Nokinenä tutkimusretkellä.

Syömme ja leikkiä lyömme

Pennut ovat alkaneet jo hieman harjoitella leikin alkeita. Kaveria voi napata hampaattomalla suulla kuonosta, tassusta ja selästä kiinni. Tissiä yritetään napata suuhun jo Täplä-mamman seistessä ja mahat täyttyy maidosta pikavauhtia. Pennut näyttävät (ja kuulostavat) aivan lelukoirilta pienine nappisilmineen ja kömpelöine liikkeineen. Kaikki pennut pysyvät jo jaloillaan lyhyitä matkoja, Raita-poika saattaa kipitellä pentulaatikon päästä päähän parikin kertaa. Ääneeni pennut jo selvästi reagoivat ja tulevat kohti katsomaan. Taitavat odottaa, että pian se äitimuorikin kiipeää laatikkoon vauvoja hoitamaan. Pentulaatikon matalille reunakorkokkeille naperot nousevat jo reippaasti. Uni maittaa vielä pitkiä aikoja, mutta hereillä oloajat ovat kovasti lisääntyneet viimeisen viikon aikana. Bio sensor-ohjelma lopetettiin ja nyt pentuja pidetään sylissä ihan muuten vain ;)

Ensimmäinen matokuuri

Täplä-emä joutui Axilur-matokuurille ja tänään pennut aivat suuhunsa jotain ihan muuta kuin äidinmaitoa: se oli Canex-matolääkettä. Onneksi lääke on pennuille varsin maistuvaa, vaikka ne olivatkin selvästi ihmeissään mokomasta tahnasta. Mennessäni pentulaatikkoon tahnaa syöttämään oli jo koko porukka änkemässä viereen. Alkavat olla jo hauskoja tyyppejä. Nyt ne mokovat yrittävät jo harjoitella haukkumisen alkeita. Pentujen korvat ovat ilmeisesti juuri auenneet, kun ne ovat alkaneet reagoida puheeseeni.

Silmät ovat auenneet

Pennut alkavat kehittyä hurjaa vauhtia. Tänään kaikilla pennuilla oli jo silmät enemmän tai vähemmän auki. Pentulaatikossa kiirehditään jo neljällä jalalla askelia tavaillen ja nenätkin toimii jo tehokkaasti. Kun Täplä tulee ruoka-aikaan pentulaatikon laidalle alkaa jo armoton meno. Onneksi mammakoira imettää pentuja vielä maaten, niin että kaikki varmasti pääsevät imemään. Bio sensor-ohjelmaakin vielä jatketaan. Kutittelu ja pää ylöspäin sylissä istuminen ei vielä juuri reaktioita herätä, mutta ylösalaisin olo ja selälle laittaminen saa usein aikaan kitinää ja pientä rimpuilua.

Pentujen silmät ovat aukeamassa

Narttupennuilla on jo silmät aukeamassa silmänurkasta. Kohta loppuu sokea kausi. Eivätköhän nuo naperot kohta ala kuullakin.

Koko porukka on kaksinkertaistanut painonsa nyt 10 vuorokauden ikään mennessä ja lopetan naperoiden punnitsemisen tähän. Vanha vaaka ja liikkuvaiset pennut ei ole hyvä yhtälö. Hyvin tuntuvat pennut kasvavan ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.

En olekaan huomannut kirjoitella pentujen emän Täplän ja Kati-mummun väleistä. Mietin etukäteen, että mitäköhän siitä tulee, kun Täplä synnyttää meillä Katin silmien alla, Kati kun on hoitanut omia naperoitaan viimeiseen asti. Ensimmäisten päivien aikana Katiska ennätti ulkoa tullessa pentulaatikkoon nuuhkimaan vastasyntyneitä, mutta muuten Täplä on pitänyt sen poissa pentujen luota hiukan murahtamalla. Samassa huoneessa Kati on saanut kyllä huoleti kulkea. Poissaollessani olen sulkenut makuuhuoneen oven, jolloin Täplä on saanut jäädä rauhassa hoitamaan katrastaan. Tänään Täplä ei enää välittänyt laatikon laitojen yli kurkkivasta äidistään.

Pentujen paino (lähes) kaksinkertaistunut

Pennut kasvavat ihan "kasvukäyrien" mukaan. Ensimmäisenä syntymäpainonsa tuplasi syntyessään pienin pikku-Ruoto eilen kahdeksan vuorokauden iässä, tänään 9 vrk ikäisinä perässä tulivat tytöt Neiti Nokinenä, Manteli ja Blondi. Todennäköisesti huomenna tuplapainoon kirivät loputkin porukasta. Pentulaatikossa on edelleen rauhallista, pennut nukkuvat masut täynnä maitoa ja tissittelevät ahkerasti. Täplän mennessä pentulaatikkoon alkaa kova meno ja pennut ovat jo taitavia punnertamaan itsensä jaloilleen, vaikkei kävelystä paranekaan puhua ;)

Mantelin silmät ovat aukeamassa silmänurkasta. Muut pitävät vielä luomensa tiukasti suljettuina.

Ikää yksi viikko

Eilen pennut täyttivät viikon. Sain niistä napattua kuvatkin, vaikkei se ollutkaan ihan helppoa naperoiden jo koittaessa päästä omille jaloilleen. Kuvat päivitetään kotisivuille vielä tänään. Tuosta porukasta alkaa jo kuulua ääniäkin entistä enemmän: tyytyväistä tuhinaa, maiskutusta, ininää, haukunsekaista mutinaa ja välillä kitinääkin.

Tässä kuvassa Täplä imettää koko pesuettaan. Vasemmalta alkaen löytyy Blondi, Pilkku, Manteli, Raita, Ruoto, Repe ja Neiti Nokinenä.

Naperot kasvavat

Kyllä nuo pennut kasvavat kuin rikkaruohot: tuntuu että hetkessä ne muuttuvat pienistä avuttomista kääröistä terhakkaiksi ryömiviksi olennoiksi. Täplän mennessä pentulaatikkoon alkaa heti kova meno, kun pennut syöksyvät nisille. Ne ovat aiempaa päämäärätietoisempia eikä nisää enää paljon tarvitse etsiskellä. Painotkin ovat nousseet ihan kivasti, eilen illalla (5 vrk:n iässä) punnittaessa pentujen painot olivat 465-675 grammaa. Ainoastaan pikku-Repe ja Ruoto jäivät alle 600 gramman rajan. Pennut osaavat jo etsiä lämpöä toisistaan (ja tietty Täplä-mammasta), ne rapsuttelevat takajalalla, näkevät unia ja tuhisevat tyytyväisyydestä. Joskus Täplä ottaa omaa lomaa, jolloin pennut alkavat hetken päästä protestoida asiaa. Maitoa tuntuu tulevan hyvin ja Täplä putsaa jälkikasvunsa heinosti. Ruokaa suurperheen äiti syökin kolminkertaisesti normaaliin verrattuna. Ruokana on Eukanuban puppy&junior all breeds lammas-riisi piimän kera sekä yrjölän puuro lihalla, kalalla tai kananmunalla ja öljyllä höystettynä.

Pennut viiden vuorokauden iässä

Olen aloittanut tällekin pentueelle oman pentupäiväkirjan kotisivuilleni. Päivittelen kuvia ja tapahtumia pentueen elämästä sinne viikottain. Tarkoitus on kirjoitella blogiin päivittäiset tilannekatsaukset. Päiväkirjasta löytyy jo nyt juttuja synnytyksestä ja Bio sensor-ohjelmasta. Täplän sijoitusperheen tyttäret Matilda ja Amanda Nummelin olivat syyslomallaan auttelemassa pentujen ja Täplän hoidossa. Takakannuksetkin on poistettu, kiitos Mirka ja Jasu! Pennut ovat tyytyväisiä ja kasvavat mukavasti, vaikka pikku-Repe saakin painoa muita sisaruksiaan hitaammin. Tässä muutama kuva pentujen ensimmäisiltä päiviltä.

Pennut ovat syntyneet

Tänään Täplä viimein synnytti. Uuden äidin hellässä hoivassa tuhisee kolme urosta ja neljä narttua. Pennut ovat pirteitä ja kohtuullisen tasakokoisia (300-400 g). Kuvia tulee lähipäivinä, kunhan saamme ensin hieman hengähdettyä.

Tässä kuva Täplästä muutamaa tuntia ennen synnytyksen alkamista. Oli vähän tukalat oltavat...



Tässä vielä kertomus synnytyksestä (parempi myöhään kuin ei milloikaan, päivitetty blogiin 2010):

Edellisenä aamuna Täplän lämmöt alkoivat laskea, samoin maha putosi entisestään alemmas. Aamun 37,5 C lämmöt putosivat päivän aikana hiljalleen 36,6 asteeseen. Seuraavana aamuna sikiövesi tuli 6.57 ja supistuksen alkoivat ensin pieninä 10.16 ja muuttuivat voimakkaammiksi ja selvemmiksi 10.40. Tästä alkoi pitkältä tuntuva odotus. Vihdoin klo 12.50 ensimmäinen pentu näki päivänvalon. Pentu ei meinannut mahtua ulos, vaan jouduin Täplän supistusten tahdissa vetämään sitä ulos Marjukan ohjeiden mukaan. Vihdoin pää saatiin pihalle, mutta siinä vaiheessa pentu huusi ja Täplää sattui niin, että se yritti purra minua tai pentua tai peräpäätään, kunhan vain kipu lakkaisi. "Pilkku"-lempinimen saanut narttupentu (myöhemmin Nuppu eli J. Dolce Vita) painoi 380 grammaa ja sillä oli takakannukset. Täplä oli selvästi kummisssaan tuosta satuttavasta oliosta ja jouduin itse auttamaan kalvojen ja napanuoran katkaisun kanssa. Istukka seurasi pentua. Täplän jouduin ystävällisesti ohjaamaan pentulaatikkoon esikoistaan hoitamaan.

Myös seuraavan pennun syntymä oli vielä hankala "Raita" kun oli aikamoisen iso 400-grammainen pojan jötikka (myöhemmin Remu eli J. Direct Action). Pentu syntyi 13.31, sillä oli yksi takakannus ja se tuli perä edellä maailmaan. Istukkakin tuli mukana ja Täplä söi sen. Tässä vaiheessa Täplän väliliha repesi ja kahden pennun jälkeenTäplä oli selvästi kipeä, mutta rauhoituttuaan pentulaatikkoon tämän jälkeen synnytys sujui helposti loppuun asti. Valitettavasti Täplä on kipuherkkä ja se näkyikin synnytyksen alussa.

Vajaan tunnin päästä päivänvalon näki klo 14.18 "Neiti Nokinenä (Tico, J. Dirty Dancing), joka pianoi 360 grammaa, syntyi perä edellä ja istukan kera. Tällä tytöllä ei ollut takakannuksia muista poiketen.

Heti perään seurasi seuraava narttupentu klo 14.31. Manttelilla varustettu tumma tyttö sai lempinimen "Manteli", joka sille jäikin käyttöön virallisen nimen J. Dimples oheen. Mantelillekin oli painoa kerääntynyt 360 g, se tuli maailmaan pää edellä ja istukan kanssa. Myös Mantelilla oli takakannukset.

Tässä vaiheessa ilmeisesti kohdun sarvi vaihtui ja Täplä rauhoittui hoitamaan jälkikasvuaan. Iltapäivästä lähdin pissattaamaan tyttöä ulos pyyhkeellä varustautuneena - onneksi! "Ruoto"-kuvion kyljessään omaava poika (Paavo eli J. Dirty Harry) kun syntyi kepeästi ulos ja sain juuri napattua sen pää edellä pyyhkeeseen ja tulimme pikaisesti Täplän kanssa sisään. Samalla kertaa saimme pienkerrostalon raput täyteen veriläkkiä... Paavolla painoa oli 300 grammaa ja syntymäaika oli 15.47. Myös istukka syntyi ongelmitta ja tälläkin pojalla oli yksi takakannus.

Vielä saatoin tuntea pentuja kohdussa ja klo 16.32 syntyikin pieni "Blondiini" (Raisa eli J. Duck Soup), vaalean kerman värinen 375 grammaa painava narttupentu pää edellä kohti uutta elämää. Takakannukset löytyivät tältäkin tytöltä ja se tuli aikanaan jäämään kotiin kasvamaan.

Viimeisenä päivänvalon nöki klo 17.26 pitkän päivän jälkeen pikku-"Repe" (Tarmo eli J. Da Vinci Code) 320 grammaa. Myös Tramo syntyi pää edellä istukan seuratessa perässä. Ihmetyksekseni tällä pojalla oli kaksoiskannukset takajaloissa.

Kaikkien pentujen synnyttyä Täplä rauhoittui pentulaatikkoon hoitamaan jälkikasvuaan väsyneen, mutta tyytyväisen oloisena.Tässä uusi äiti on vastasyntyneen jälkikasvunsa kanssa:

Laskettu aika lähestyy

Täplä on entisestään pyöristynyt ja nyt lenkkeileminen alkaa olla vastenmielistä, mutta ruoka maittaa loistavasti. Lämmöt ovat pysyneet 38 asteen tuntumissa, joten pennut eivät vielä meinaa ilmestyä maailmaan. Huomenna olisi ollut laskettu aika.

Pentujen tuleva isä Veikka (McTwister's Wet Wet Wet) esiintyi eilen TV:ssa Lemmikit-ohjelmassa. Walesiherra käyttäytyi oikein asiallisesti hammaskiven poiston yhteydessä. Eikä siinä vielä kaikki: Veikka on päässyt myös kansikuvapojaksi. Se on Springerspanielit ry:n vuoden 2007 kalenterin kannessa. Kansikuvan voi nähdä jo ennakkoon yhdistyksen sivuilla.

Alla uusia kuvia Täplästä, jonka elämä tuntuu tällä hetkellä aika raskaalta.

Enää viikko odotusta

Täplä saapui sunnuntaina iloksemme Keravalle. Tyttö on sopeutunut hyvin ja nukkuu usein tyytyväisenä omalla peitollaan pari iltaa sitten kasatussa pentulaatikossa. Yöksi se vielä "ketterästi" hypähtää sänkyyn. Ruoka maittaa ja masu senkun kasvaa. Pentujen liikkeet on voinut tällä viikolla tuntea tulevan mamman maatessa rauhassa. Tänään aletaan seurata myös Täplän lämpöjä. Huomenna tulee kuluneeksi kahdeksan viikkoa astutuksesta, ja alla näkyy pari kuvaa Tyyris Tylleröstä menneeltä viikolta.

Täplä on alkanut pyöristyä

Täplä on kuulemma alkanut jo pyöristyä somasti ja ruokahalu on pohjaton aikaisemman nirsoilun sijaan. Ruoka on vaihdettu vahvempaan "penturuokaan" ja lisäksi kotiruoka kuuluu ruokavalioon. Astutuksesta on kulunut lähes kuusi viikkoa ja nyt Täplälle annetaankin Axilur-matokuuri. Viikon päästä tulevan mamman on tarkoitus tulla luokseni.