Tänään sitten kisattiin toista viikonloppua kolmosissa Leena Rantamäki-Lahtisen radoilla. Eka rata (hyppis) meni päättömäksi kaahailuksi (varmaan sata Hyllyä ja miljoona virhettä), kun olin itse ponneton ja Raisa kävi isoilla kierroksilla oltuaan pari päivää ilman treenihetkiä ja todella vähällä liikutuksella.
Toisella radalla (agilityrata) sitten reipastuin ja otin varman päälle, keinulla varmistelin niin paljon, että suorituksesta tuli tosi hidas, aika vähän ylimääräisiä kaarteita, mutta joku pitkä lirtokin osui matkalle. Aika -7,23 ja sijoitus 10./42. Parilla sekunnilla olisi saanut helposti aikaa parannettua ilman turhaa varmistelua. Voittajallakaan ei tainnut olla kuin nelisen sekuntia meitä parempi aika. Mutta nyt haluan hetken aikaa keskittyä niihin varmoihin nolliin, vaikka sitten kontaktit suoritettaisiinkin tarkemman kautta. Kepeille meno ja keppien suoritus tokalla radalla oli hieno ja se oli muutenkin sujuvaa etenemistä keinua lukuunottamatta.
Mitä opimme: edellisiltana tarttee käydä treenaamassa, jottei neitokainen käy niin kovilla kierroksilla, että homma hajoaa käsiin. Alku oli hyppyradalla muutenkin hankala, joten tarttis harjoitella edelleen noita alun hyppykuvioita. Rimat oli kummallakin radalla 65 cm, ekalla radalla muutama tippui kaiken kohelluksen keskellä. Toka rata nätti siinä suhteessa.
Vielä yksi nolla, niin Raisalla olisi pisteet kasassa vuoden agilityspringeriksi ;) Aika hyvin alle kaksivuotiaalta... Ai niin, Raisalla on synttärit ensi viikon perjantaina (17.10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti