Eilen oli sellainen kolmospäivä: ei siis ihan epäonnistunut, muttei ihan täysosumakaan ;)
Tarmo eli Jangas Da Vinci Code ja Sinttu Immonen urheilivat Espoossa Oittaan metsissä jäljestäen AVO3-tuloksen 27 pisteellä. Ihan hieno saavutus siis :) Sinttu päivittikin jo tarkempia koetunnelmia Tarmon omaa blogiin, jonka linkki löytyy oikealla olevasta valikosta. Onnea vielä Tarmolle ja Sintulle!
Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas tokoilemassa ja koe meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että pilasin seuraamiset omalla jännitykselläni, metallinoutoesine hajosi (toinen laippa irtosi, mutta Raisa haki ja toi sen silti asiallisesti ja sai liikkeestä kympin :) Ruutua Raisu ei jostain syystä noteerannut ja siitä syystä saimme heittää hyvästit 40 pisteelle. Kaukkareissa Raisu meinas jo edistää syömään maksalaatikkoa, kun ei olis millään enää malttanut työskennellä... Tulos oli 221 pistettä ja VOI3 eli kolme pistettä alle kakkosen rajan.
Äitimuori Täplä Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin olivat 5.9.08 osallistuneet ekoihin möllikisoihinsa saaden hienosti 0-tuloksen ja sijoittumalla kolmanneksi alle sekunnin kahdelle ensimmäiselle hävinneinä. Hienoa osaamista ja tästä on hyvä jatkaa :)
Ollaan me treenailtukin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, treenaamaan, treenaamaan, aina lähdetään vai mites se nyt meni Eppuja mukaillen. Keskiviikkoa lukuun ottamatta treenit koskivat agilityä. Maanantaisin osallistutaan Oreniuksen Juhan ratakurssille, jossa saan juosta hiki päässä (ja selässä ja niin edeleen), tiistaina ja lauantaina vedin itse treenit springeriväelle ja tokihan sitä rataa piti Raisunkin päästä koittamaan. Torstaina oli Merin agitreenit, jossa tehtiin medien MM-rataa. Yllättävän hyvin se sujui, kunhan vaan keskittyi ja ohjasi tarkasti. Keskiviikkoisin alkoi Hyypiän Hannan TOKO-kurssi, jossa Raisa juoksenteli kaikkiin muihin ruutuihin paitsi siihen mihin piti. Prkl...
Olen ihan unohtanut kirjoittaa, että näin viikko sitten keskiviikkona Hemulin poikaa Nemoa (Gingseng) trimmauksen merkeissä ja Raisa pääsi lopuksi serkkupojan kanssa juoksemaankin. Kuviakin tuli otettua, mutta ne on edelleen kamerassa. Ehkä vielä joskus saan jotain aikaiseksikin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti