MEJÄ - vaarallinen ja kallis harrastus?

Olin eka kertaa tänä vuonna tekemässä verijälkiä ja niitä jäljestämässä. Ei ole ihan turvallinen tahi halpa tämäkään harrastus. Eilen tehtiin ensin Wadelle, Lotelle ja Tarmolle jäljet ja viimeisenä vielä huiskaistiin nuoreen koivikkoon Raisalle oma jälki. Valitettavasti vaan reittimme varrelle osui maa-ampiaspesä. Minä lompsin edellä ja Sanna kiljaisee perältä, että nyt vauhtia kinttuihin, täällä on ampiaispesä, suirna vaan kuului ja ensimmäinen ehti jo pistää kankkuun. Minä luulin jo selvinneeni säikähdyksellä, kunnes imppari iski kylkeen. Ja taidan olla hieman allerginen, koska pistoskohta on edelleen kirkkaan punainen ja kutiseva.

Itse jäljestäminen sujui varsin hyvin. Tarmo meni paremmin kuin koskaan ennen sitä nähdessäni: varmasti ja vauhdikkaasti. Lotte hieman ihmetteli aluksi, mutta lopuksi meni jo hienosti. Laahausjäljen neiti menikin upeasti. Raisa pääsi amppari-jäljelle, ja Sanna ohjasi sitä, jotta pääsisimme pesästä ohi. Ja Riesa meni paremmin kuin koskaan ennen: jälkitarkasti ja maavainuisesti. Tosin välissä mentiin puolijuoksua ampiaspesän ohi.

Kotimatkalla telkänpesä välähti, eli ajelin ilmeisesti hieman liian reippaasti, sama välähdys kävi kuulemma Sintulle.

Eilen oltiin vielä yömyöhällä agilitykentällä treenaamassa Loten, Raisan ja Waden kanssa. Lotte etsi esteitä hienosti ja oppi suorittamaan pussinkin itsenäisesti. Wade oppi itsenäisesti tekemään suorat kepit ja Raisan kanssa harjoiteltiin keppien suorittamista niin, että kävelin vastaan Raisun pujotellessa eteenpäin.

Huomenna taas harrastetaan vauva-agilityä.

Agiliitoa koko viikon edestä

Hoh hoijaa. Mites sitä aloittaisi... agility on mukava harrastus, mutta kun sitä harrastaa muodossa tai toisessa neljä peräkkäistä iltaa, niin alkaa jo hieman epäillä meilenterveyttään. Vaikka rehellisyyden nimessä Hemulin isäntä Lauri joskus nauroi, että kaikkien yläasteen opettajien tulisi tutkittaa päänsä muutaman vuoden välein ;)

Tiistaina aloitettiin viikon rumba Raisan erittäin pätevien vauvojen kanssa. En ole nähnyt niitä muutamaan viikkoon ja ne olivat kovasti kasvaneet ja kehittyneet. Ja hitsi miten taitavia naperot jo ovat!! Harjoittelimme neljän esteen sarjoja, joissa ensimmäisessä oli kolme aitaa suorassa linjassa ja linjan päässä mutkaputki. Tässä harjoiteltiin ohjausta kummaltakin puolelta niin, että koira oikealla puolen ohjatessa ohjaaja teki takaapuolenvaihdon. Eritoten Essi teki joka kerralla Markuksen kanssa ihan täydelliset suoritukset. Vaikka eivät Lotte, Ella, Dante ja Pipsa juuri jääneet huonommiksi. Viivi ja Dante ovat keskittyneet yhteystyön parantamiseen ja heillä menikin tosi hienosti. Nyt Dante seurasi jo turhankin tarkasti Viiviä, eli nyt tarvitsee taas enemmän panostaa esteille irtoamiseen.

Toisena harjoituksena oli irtorengas -aita -mutkaputki ja mutkaputkesta vielä yksi hyppy ja putken takana ohjaajan piti leikata koiran takana puolta vaihtaen. Tämäkin harjoitus meni tosi hienosti pentujen irrotessa itsenäisesti putkeen.

Lopuksi harjoittelimme kontaktien alastuloja ja ylösmenoja sekä kujakeppejä suoraan lähettäen, mutta kujan ollessa vain noin 20 cm leveä. Kaikki pennut tekivät kepit hienosti namikipolle juosten, mutta Pipsalla vauhti oli jo niin huima, että se alkoi oikeasti tehdä jo pujottelu-liikettä aavistuksen verran :) Mika kertoikin heidän käyneen viikonloppuna treenaamassa ja sen kyllä huomasi.

Näiden treenien jälkeen jäin Ojankoon odottamaan tehiksen treenien aloittamista, mutta kouluttaja olikin hävinnyt yllättäen paikalta. Kävimme tekemässä radan vasta keskiviikkona iltapäivästä.

Keskiviikkona olin HSKH:n agilityporukan kokous, torstaina Tehis Cup, jossa töitä tehtiin iltamyöhään asti. Kisat taisivat loppua yhdentoista maissa, joskin lähdin itse hieman aiemmin, koska heitin mölliradan tuomarin kotiin. Vilu alkoi yllättää, kun istuin tuomarin sihteerinä nelisen tuntia. Eilen olikin sitten Merin agilityryhmän illanvietto viininmaistulen merkeissä. Oli oikein kiva ilta, ja kotiin paluu ajoittui pikkutunneille. Tähän ohjelmaan kun vielä lisätään opekokous ja omien koirien lenkittäminen, niin itse kukin voi päätellä, ettei paljon vapaa-aikaa ole viikkoon jäänyt.

Raisalle 5 vp agilitykisoista

Viime viikonloppuna suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta ja TAKUT ry:n agilitykisoja, vaikka olin edelleenkin varsin puolikuntoinen. No, kisat menivät omaan kuntoon nähden ihan hyvin, etenkin lauantaina. Silloin saimme Marja Lahikaisen tuomaroimalta toiselta radalta 5 vp, kun typeryyksissäni sain Raisan pudottamaan viimeisen riman muuten varsin onnistuneen radan lopussa... Harmitti vietävästi, kun nolla oli niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Sunnuntaina Raisa oli tosi menevällä päällä ja minä edelleen tosi hidas, joten meno oli sen mukaista. Kauheaa kohellusta ja Raisa karkasi toisella radalla lähdöstä, joten lopetimme leikin siihen. Sikaporsas pääsee taas harjoittelemaan oikein toden teolla malttamista. Kontakteilla se tosin tällä kertaa malttokin ihan nätisti. Josko tällä viikolla saisi taas itsensä kuosiin...

Hemulin pentujen kuulumisia

Hemulin eli Jangas Cubic Butterflyn pennut ovat jo saavuttaneet huiman 1,5-vuoden iän. Kyseessä on siis Berit Niemen kasvattama pentue, jonkana emänä on Hibiscus ja pennuista Ginseng, Guineapepper ja Gardenia tuntuu kasvaneen varsin kivat walesilaiset. Gardeniaa eli "Nellaa" en ole itse nähnyt viiden kuukauden iän jälkeen, mutta neiti on ehtinyt saada näyttelystä EH:n ja on vielä tänän syksynä menossa lonkkakuviin ja silmätarkastukseen. Guineapepper eli "Ginni" läpäisi taipumuskokeen hienosti heti eka kerralla springeripäivillä Punkalaitumella heinäkuussä ja velipoika "Nemo" eli Ginseng on keväästä alkaen käynyt emäntänsä kanssa agilityssa edistyen hienosti. Nemo oli ollut alkuviikosta myös eläinlääkäristä. Siltä oli leikattu entropium ja lonkat kuvattu. Lonkat lähtivät Kennelliittoon A/B:na ja kyynärät 0/1. Eli siis oikein hyvältä näytti!! Ei kun vaan lupaavasti alkanutta agilityharrastusta jatkamaan :)

Beritiltä kuulin myös Tampereen/Pirkkalan kolmikon kuulumisia. Ne olivat päässeet ekalle laahausjäljelleen ja ilmeisesti eritoten Wilma oli mennyt todella hienosti :) Muutenkin ne ovat kuulemma edelleen todella hauskoja veitikoita ja Sakke alkaa olla pätevä noutaja. Kiitos Beritille, kun hän jaksaa kouluttaa kasvattejani omistajineen viikoittain :D Toivottavasti taas pian itsekin pääsen näkemään naperoita. Olin ajatellut täksi viikonlopuksi agilitytreenejä, mutta oltuani koko viikon flunssassa en ole uskaltanut varata kenttävuoroa... Sanna ja Lotte kävivät sunnuntaina kylässä ja Lotte on jo iso tyttö, hyvinkin arvioisin sen 46 cm korkeaksi tässä vaiheessa, eli kyllä siitä ainakin äitinsä kokoinen tulee ;)

RasDataakin selailin ja löysin sieltä E-pentueen isän Poohin ja sen kahden tyttären MH-luonnekuvaustulokset. Pooh tuntui olevan (tosin onhan sillä jo ikääkin noin 7 vuotta) kohtuullisen sosiaalinen, reipas ja jonkin verran leikkisä. Se ei jahdannut saalista yhtään, haalaria se ei kovin paljon pelästynyt alunperin, mutta sen tutkimaan meneminen kesti kauan ja sille jäi hieman jäljelle jääviä pelkoja. Sen sijaan räminässä ei ollut mitään ongelmia ja se paukkuvarma. Tänä vuonna tyttäristä on kuvattu kolme. Suomessa Snowy Finnish Girl Our Loyal Welsh eli "Viivi", joka oli kuulemma leikkisä, mutta haalarilla niin pelokas, että kuvaus keskeytettiin. Viivin sisko "Tilda" eli Snowy Dutch Girl Our Loyal Welsh kuvattiin Ruotsissa ja se kesti käsittelyn, muttei oikein välittänyt vieraasta ihmisestä, ei leikkinyt eikä saalistanut, pelästyi haalarilla ja räminällä voimakkaasti ja pelästymisen kohteen tutkiminen kesti kauan, mutta toisaalta tyttöselle ei jäänyt jäljelle jääviä pelkoja eikä se reagoinut ampumiseen. Puolisisko Fjälltoppens Alison oli väistänyt alussa kontaktia, ei ollut leikkinyt eikä saalistanut ja tyttönen pelästyi kovasti haalarilla eikä meinannut päästä peloistaan yli. Räminällä se oli pelästynyt myös voimakkaasti ja niinpä kuvaus oli keskeytetty. Pennut olivat siis yllättävän herkkiä asioille. Olisi kuitenkin mielenkiintoista nähdä useammankin Poohin jälkeläisen tulokset, koska sillä on pentuja kolmisenkymmentä jo ennen Raisankin yhdeksikköä.

Saas nähdä millaisia Raisan ja Poohin pennut ovat aikanaan? Raisa on itse hyvin leikkisästä ja rohkeasta sisarusparvesta ja itse porukan reippaimpia. Pentutestissä sen pennut eivät olleet yhtä leikkisiä kuin äitinsä, mutta hyvin rohkeita kuitenkin. Muutama niistä tosin reagoi yllättäviin ääniin voimakkaammin kuin mitä kukaan D-pentueessani. Ne ovat onneksi saaneet äidiltään varsin ihmisrakkaan mallin ja ne tuntuvatkin pitävän yleisesti ihmisistä, mikä helpottaa montaa asiaa. Kiva nähdä aikanaan Raisan pentujen tulokset, koska haluan kaikki ehdottomasti MH-luonnekuvaukseen heti 18-kuisina :) Luonnekuvaus antaa kuitenkin minulle paljon varsin objektiivistä tietoa kasvattieni luonteesta. Vaikka näkeehän niitä samoja luonteenpiirteitä arkipäivässäkin, ovat kuvaustulokset erittäin valaisevia eikä niihin jää niin paljon "selittelyn varaa".

Matkustamista ja flunssan potemista

Vime viikko kului mukavasti työmatkalla Lontoossa ja Guilfordissa tiedemessujen ja observatoriokierrosten merkeissä. Koirat olivat viikonlopun Niinan ja viikon Jasun hoidossa. Suuri kiitos kummallekin! Sunnuntaille oli ilmoittanut Raisan agilitykisoihin, mutta eihän flunssaisena menosta tullut mitään ja jouduinkin pikapikaa antamaan Raisan Jaanan ohjattavaksi. Noh, ekalla radalla en kyennyt itse juoksemaan ja pääsimme kolme estettä ennen kuin Raisa oli jo niin paljon edellä, että katastrofi iski. Eilen vielä yritin jaksaa töissä, tänään oli jo pakko jäädä kotiin...

Sitten vielä pieni muistutus Lahden pentunäyttelyn ilmoittautumisesta: eli aika menee umpeen 24.9 eli muistakaahan ilmoittaa pennut tuohon mennessä! Olisi kiva saada mahdollisimman moni pennuista paikalle :) Mainos löytyy seuraavasta linkistä: Lahden pentunäyttely 25.10.

Agilitykisoja koko viikonlopun edestä

Viime viikonloppu kului aika täydellisesti agilitykisojen merkeissä. Ensin lauantaina aamusta töissä tulospalvelussa ja iltapäivästä Rommin kanssa kisaamassa. Rommi oli tosi pätevä, mutta yksi takaapuolenvaihtoni oli taas sellainen heitto jonnekin kauas ja Rommihan meni ja tullessa kiersi esteiden välistä. Tuomarina meillä oli Sami Topra. Tuloksena siis 5 vp ja runsas 4 sekuntia yliaikaa tuon piiitkän kaarroksen ja kiellon takia. Rommi odotti kiltisti lähdössä, otti kaikki kontakti ja seurasi ohjausta mallikkaasti :) Kiitos Lauralle Rommi-Rusinan lainasta!

Sunnuntaina kisasimme Raisan kanssa kolmella radalla. Ekan tuomaroi Sami Topra ja kaksi seuraavaa Anne Viitanen. Ekalla radalla tehtiin hyvää työtä, mutta saatiin valitettavasti puomin alastulolta 5 vp (toinen kerta kisoissa, enkä typeränä tarkistanut asiaa), Raisa oli ilmeisetsi pysähtynyt liian ylös, nyt tarttee taas varmistaa osaamista ja pysähtymistä on-offiin namikipon avulla. Seuraavalla radalla tehtiin kontaktit, mutta pysähtyminen puomilla jäi tekemättä ja hylly oli jo muutenkin alla, joten otin puomin uudestaan ja poistuimme radalta sen jälkeen. Hyppyradalla väärä putki kutsui ja olin koko ajan aavistuksen jäljessä, tosin väsymyskin alkoi jo painaa aika voimakkaasti...

Pentukuulumisia sitten. Eilen Dante pääsi ekaan trimmiinsä ja otettiin siitä seisotuskuvia. Agilityyn olin ajatellut varsin haastavat harjoitukset, jotka taisivat olla hieman liiankin vaikeat. Ohjaajien on vaikea pitää kädet pois "ohjaamasta" ja antaa pentujen tehdä itsenäisesti töitä ;) Muuten pennut alkavat etsiä putkea hienosti (etenkin Essi ja Pipsa!!), vaikka välillä kävikin turhautuminen, kun ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ;)

Tähän loppuun vielä kohtuullisen uusia seisotuskuvia puolesta porukasta:

Jangas Ees-Taas "Wilma" 5,5 kk

Jangas Elin kelin Klot "Lotte" 4 kk

Jangas Enni-Menni "Tara" 5,5 kk

Jangas Even-Stevens "Dante" 5,5 kk

Ai niin, jos joku ihmettelee, mikseivät kotisivut ole päivittyneet, niin syy on siinä, että siivotessani laitoin koodit "hyvään talteen" ja ne ovat edelleen juuri siellä. Niin siis missä?! kuuluu kysymys. Täytyy taas kiusaa äitiä ja kysyä koodit uusiksi ;)