Hemulin eli Jangas Cubic Butterflyn pennut ovat jo saavuttaneet huiman 1,5-vuoden iän. Kyseessä on siis Berit Niemen kasvattama pentue, jonkana emänä on Hibiscus ja pennuista Ginseng, Guineapepper ja Gardenia tuntuu kasvaneen varsin kivat walesilaiset. Gardeniaa eli "Nellaa" en ole itse nähnyt viiden kuukauden iän jälkeen, mutta neiti on ehtinyt saada näyttelystä EH:n ja on vielä tänän syksynä menossa lonkkakuviin ja silmätarkastukseen. Guineapepper eli "Ginni" läpäisi taipumuskokeen hienosti heti eka kerralla springeripäivillä Punkalaitumella heinäkuussä ja velipoika "Nemo" eli Ginseng on keväästä alkaen käynyt emäntänsä kanssa agilityssa edistyen hienosti. Nemo oli ollut alkuviikosta myös eläinlääkäristä. Siltä oli leikattu entropium ja lonkat kuvattu. Lonkat lähtivät Kennelliittoon A/B:na ja kyynärät 0/1. Eli siis oikein hyvältä näytti!! Ei kun vaan lupaavasti alkanutta agilityharrastusta jatkamaan :)
Beritiltä kuulin myös Tampereen/Pirkkalan kolmikon kuulumisia. Ne olivat päässeet ekalle laahausjäljelleen ja ilmeisesti eritoten Wilma oli mennyt todella hienosti :) Muutenkin ne ovat kuulemma edelleen todella hauskoja veitikoita ja Sakke alkaa olla pätevä noutaja. Kiitos Beritille, kun hän jaksaa kouluttaa kasvattejani omistajineen viikoittain :D Toivottavasti taas pian itsekin pääsen näkemään naperoita. Olin ajatellut täksi viikonlopuksi agilitytreenejä, mutta oltuani koko viikon flunssassa en ole uskaltanut varata kenttävuoroa... Sanna ja Lotte kävivät sunnuntaina kylässä ja Lotte on jo iso tyttö, hyvinkin arvioisin sen 46 cm korkeaksi tässä vaiheessa, eli kyllä siitä ainakin äitinsä kokoinen tulee ;)
RasDataakin selailin ja löysin sieltä E-pentueen isän Poohin ja sen kahden tyttären MH-luonnekuvaustulokset. Pooh tuntui olevan (tosin onhan sillä jo ikääkin noin 7 vuotta) kohtuullisen sosiaalinen, reipas ja jonkin verran leikkisä. Se ei jahdannut saalista yhtään, haalaria se ei kovin paljon pelästynyt alunperin, mutta sen tutkimaan meneminen kesti kauan ja sille jäi hieman jäljelle jääviä pelkoja. Sen sijaan räminässä ei ollut mitään ongelmia ja se paukkuvarma. Tänä vuonna tyttäristä on kuvattu kolme. Suomessa Snowy Finnish Girl Our Loyal Welsh eli "Viivi", joka oli kuulemma leikkisä, mutta haalarilla niin pelokas, että kuvaus keskeytettiin. Viivin sisko "Tilda" eli Snowy Dutch Girl Our Loyal Welsh kuvattiin Ruotsissa ja se kesti käsittelyn, muttei oikein välittänyt vieraasta ihmisestä, ei leikkinyt eikä saalistanut, pelästyi haalarilla ja räminällä voimakkaasti ja pelästymisen kohteen tutkiminen kesti kauan, mutta toisaalta tyttöselle ei jäänyt jäljelle jääviä pelkoja eikä se reagoinut ampumiseen. Puolisisko Fjälltoppens Alison oli väistänyt alussa kontaktia, ei ollut leikkinyt eikä saalistanut ja tyttönen pelästyi kovasti haalarilla eikä meinannut päästä peloistaan yli. Räminällä se oli pelästynyt myös voimakkaasti ja niinpä kuvaus oli keskeytetty. Pennut olivat siis yllättävän herkkiä asioille. Olisi kuitenkin mielenkiintoista nähdä useammankin Poohin jälkeläisen tulokset, koska sillä on pentuja kolmisenkymmentä jo ennen Raisankin yhdeksikköä.
Saas nähdä millaisia Raisan ja Poohin pennut ovat aikanaan? Raisa on itse hyvin leikkisästä ja rohkeasta sisarusparvesta ja itse porukan reippaimpia. Pentutestissä sen pennut eivät olleet yhtä leikkisiä kuin äitinsä, mutta hyvin rohkeita kuitenkin. Muutama niistä tosin reagoi yllättäviin ääniin voimakkaammin kuin mitä kukaan D-pentueessani. Ne ovat onneksi saaneet äidiltään varsin ihmisrakkaan mallin ja ne tuntuvatkin pitävän yleisesti ihmisistä, mikä helpottaa montaa asiaa. Kiva nähdä aikanaan Raisan pentujen tulokset, koska haluan kaikki ehdottomasti MH-luonnekuvaukseen heti 18-kuisina :) Luonnekuvaus antaa kuitenkin minulle paljon varsin objektiivistä tietoa kasvattieni luonteesta. Vaikka näkeehän niitä samoja luonteenpiirteitä arkipäivässäkin, ovat kuvaustulokset erittäin valaisevia eikä niihin jää niin paljon "selittelyn varaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti