Tänään Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen kisasivat Vantaalla agilityssä saaden nollan agilityradalta. Toiselta radalta yksi ylimääräinen putki ja sitä myöten hylky. Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Onneksi olkoon!
Itse lähdin aamulla ennen sian pieremää, kuten sanonta kuuluu, kohti Turkua Katin, Jaanan ja Pikon kanssa. Tällä kertaa oli vuorossa näyttely, josta ei tuloksena ollut suurta sukseeta ruotsalaisen Ewa Nielsenin tuomaroidessa, mutta päivä oli yhtä kaikki mukava. Kiitos vaan Jaanalle hyvästä seurasta -29 asteen paukkupakkasessa!
Kati eli Sweetie-pie Kathy pääsi todennäköisesti vimeiseen näyttelyynsä 14 vuoden ja 8 k iässä. Tulos oli EH1. ja ihastuttava arvostelu. Eritoten kohta: "kaiki hampaat tallella." oli mielestäni hauska. Tässä Katin arvostelu kokonaisuudessaan toisella kotimaisella:
" En nästan 15-årig tik som för sin ålder i utmärkt kondition. Alla tänder på plats. Fint huvud. I gammal päls. Bra kropp. Normalt vinklad. Rör sig sunt för sin ålder. En ägare som har skött sin hund med föredömligt sätt. Fint att se. "
Piko eli Jangas Field Fennel palkittiin ensimmäistä kertaa H:lla. Poika ei liikkunut kunnolla, vaan ihanat juoksuhajut vetivät huomion maahan liikkumisen sijaan...
"Kunde vara mera maskulin. Kunde ha mera maskulint huvud. Fina öron. Fina vinklar. Utmärkta ben och tassar. Fallande rygglinje. Behöver utveckla i sina rörelser. Rör sig mycket kort både fram och bak."
Kati on ollut varsinainen teräsmummo koko ikänsä, mutta viime viikkoina olen huolestunut siitä. Tuntuu, että aamuisin takajalat eivät aina meinaa pitää alla laminaattilattialla. Tosin se on mennyt viime viikkoa lukuunottamatta nopeasti ohi eikä päivän mittaan ole ollut ongelmia. Runsas viikko sitten Raisa ja Kati taistelivat molekyylipallosta (meillä ruoka on tulenarka aihe enkä ollut löytänyt tuota palloa itse...) ja Kati sai haavan etujalkaansa. Viikon ajan onnuttuaan etujalkaansa ja käyskenneltyään vain omalla pihalla, tuntuu ettei Katin takaosa enää oikein pidä sen alla etenkään liukkaalla alustalla. Toivottavasti tilanne vielä helpottaisi eikä se olisi lopun alkua. Toisaalta tuon ikäisen koiran kanssa ollaan jo moneen kertaan jatkoajalla, mutta jotenkin sitä vain ihminen tulee ahneeksi ja haluaisi pitää rakkaan lemmikkinsä ainiaan luonaan. Ennemmin tai myöhemmin täytyy kuitenkin tehdä raskas päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti