Kesälomailua ja luikertelijoita

Kesälomakin tuntuu meillä vihdoin alkaneen, kun olen saanut pysyä muutaman viikon terveenä. Essikin on päässyt taas hiljalleen kevään ja kesän mittaan treenailemaan agilityä ja hyvin se muistaa ja tuntui kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Aloitimme keväällä medi-esteillä, kun painoa oli kertynyt emännän lisäksi myös koirille, kun ne joutuivat lepäämään laakereillaan kevään pyörteissä. Essi tuntuu oikeastaan olevan aiempaa parempi ja hiljalleen oma kuntokin paranee. Ilmoittauduin jopa kisoihin, mutta oltuamme kolme päivää sitä ennen mökillä oli Essi edellisenä iltana niin jumissa, että se kulki kyttyrässä eikä meinannut aamulla päästä sängyn alta pois. Pidin parempana jättäytyä pois kisoista, vaikka Essi selvästi vetreytyikin päivän mittaan. Nyt en enää omin kokemattomin silmin näe liikkeessä kummallisuuksia, mutta edelleen sitä selästä harjatessa alkaa ravistelu (väristely) ja rapsuttaminen eli täytyypä tilata hieroja vielä ennen uusia kisasuunnitelmia.

  Koirat nauttivat täysin siemauksin mökkeilystä ja toivottavasti päästään vielä sinne muutamaan kertaan tänä kesänä. Tiistaisin on käyty aamupäivisin Ojangossa mamma-porukalla, kun meitä on lisäkseni Loten, Ronjan ja Hertan omistajilla viimeisen vuoden sisällä syntyneet vauvat. On ollut hauska treenailla agilityä kaikessa rauhassa ja seurata pikkuisten kehitystä. Muut ovat hieman Sissiä vanhempia, joten on ollut tosi hauska taas virkistää muistia, miten erilaiset taidot opitaankaan.  Samalla koiratkin pääsevät nauttimaan agilityn hurmasta ja saavat mukavaa vaihtelua vauva-arkeen :)


   Mökillä käydessään viime viikolla oli siskoni kultaistanoutajaa purrut kyy etujalkaan ja se oli todella huonossa kunnossa kolme päivää. Marjoja poimiessa Stig puolestaan totesi tuijottavansa kyynpoikasta käden ollessa 10 sentin päässä otuksesta. Viime kesänä Raisa joutui kehä 3:en laitaa kävellessämme nokakkain kyyn kanssa, joka ilmeisesti sähisi, koskapa Raisa hypähti salamannopeasti alta pois. Olemme siis mökillä tai täällä Hakunilan kulmilla, on kyitä joka tapauksessa lähimaastoissa. Vuosien varrella on kuitenkin yllättävän vähän käynyt vaihinkoja. Essiä lukuunottamatta kaikki walesimme ovat joutuneet kyyn kanssa kohdakkain. Harrya iso kyy oli purrut poskeen vuonna 2003 mökillämme ja mikäli oikein arvaan, niin se on tyypilliseen hölmöön tapaansa mennyt käärmettä moikkaamaan kuin sanoen "Hei mä olen Harry, kukas sää oot?" ja huonostihan siinä kävi. Onneksi poika toipui hyvin puremasta, vaikka tuohon aikaan hoito oli vain kortisonia ja antibioottikuuri, kun nykyisin vältetään kortisonia, annetaan nestettä suoneen munuaisten säästämiseksi ja on jo kehitetty vasta-ainekin.

Harry kyyn purema kuvassa oikealla kirsun alla ja kaulakin turposi kaksinkertaiseksi

Kati on joskus Ojangossa juossut kahdesti luikertelevan kyyn yli, mutta siinä ei onneksi käynyt mitään. Aikanaan mökillä pelästyin kuollakseni, kun edellämme kyy luikerteli tien yli joen penkalle ja Raisa sen nähdessään innostui kovasti hienosta vieheestä ja lähti täyttä laukkaa sinne. Onneksi tottelevaisuus riitti pysähtymiseen ja takaisin palaamiseen ja sen jälkeen juostiinkin koirien kanssa aika kyytiä sen kohdan ohi... Viime kesänä Raisa osasi siis jo hienosti väistää sihisevää tyyppiä. Essin sisko Ella onkin juoutunut peräti kahdesti kyyn tikkaamaksi ja eka kerralla henegn lähtö oli nuorella koiralla lähellä. http://ellabellaballerina.blogspot.fi/2009/09/kyyn-purema.html

Itse olen aina pelännyt kyitä ja niitä vuosittain mökillämme näkyykin, mutta saappaat jalassa on turvallista kulkea sielläkin eikä se ole rajoittanut kulkemista koirien kanssa tai ilman. Sebastian-poikamme on nyt 4-vuotias ja olen koittanut tasapainotella turvallisuuden ja pelon välillä. Koittanut selittää, että täytyy kulkea saappaat jalassa eikä käärmeitä kohti saa kumartua, mutten toisaalta halua hänen hysteerisesti pelkäävän tai lopettavan metsässä kulkemista sen tähden. Ei ole helppoa sekään. Itse olen lähes hysteerinen noita luikertelijoita nähdessäni, mutta en ole sen silti antanut estää metsässä samoilua tai muutakaan elämää. Joskin kasvimaalle mennessä mökillä tömistelen aina hyvin kuuluvasti...

   MEJÄ-kokeissakin oppii aina uutta ja kokeneet hirvimiehet ovat kertoneet, että hirvivaara merkkien kohdalla on todellakin nähty todella paljon hirviä, joiden polut kulkevat juuri siitä tien yli. Olemmekin autossa keskustelleet liikennemerkeistä kiinnostuneen poikani kanssa muun muassa hirvivaara-merkeistä, hirvistä tiellä ja hirviaidoista. Taisimme tulla Karkun näyttelystä, kun olimme keskustelleet matkan näistä teemoista ja illalla nukkumaan mennessä poika sitten totesi, että "Aiti, mä kyllä pelkään niitä hirviöitä...". Pian kävi ilmi, että poika siis pelkäsi tielle tulevia hirviä ja saimme vielä keskustella iltamyöhään siitä, kuinka hirvistä ei ole vaaraa, jos ajaa rauhallisesti ja päiväsaikaa.

Neiti Kuriton (x2) näytelmässä

Pikkuneiti Zelda eli Jangas In Blossom tuli meille perjantaina ennen Hyvinkään näyttelyä. Ensin saimme alkaa ajelemalla neidin mahanalustan, koska se oli täynnä huopaantunutta takkua, joka ilmeisesti tuntui niin kurjalta kulkiiessa, että tyttönen oli alkanut peitsata. Kotosalla lenkkeily ja trimmin jälkeen jopa näyttelyravaaminen onnistui kohtuullisesti, mutta heti jos jossain oli jotain kiinnostavaa alkoi vetäminen, peitsaaminen ja hyppypomppulaukka...

   Samaa rataa jatkettiin Paavo Mattilan kehässä Hyvinkään näyttelyssä. Arvostelu oli seuraavalainen ja tulos H:
"Hyväpäinen nuori narttu. Hyvä kaula. Kevyehkö runko. Hieman korkea häntä. Seisoo hieman epävarmasti. Hyvä karva. saisi liikkua tasapainoisemmin. Vilkas luonne. "

Suomennos: "Hyväpäinen nuori narttu, jolla on kevyehkö runko, hyvä kaula ja kantaa häntäänsä hieman korkealla. Ravaamisen sijaan loikkii, vetää, peitsaa ja pomppii. Seisominenkin on työn ja tuskan takana. Aivan liian vilkas ja kuriton arvosteltavaksi.".

   En voi väittää tuomaria puusilmäksi, vaan hän ystävällisesti antoi sentään H:n EVAN (ei voida arvostella sijaan), ilmeisesti neiti siis ravasi pari askelta. Treeniä, treeniä ja paljon.

   Jangas Huller om Buller osallistui myös eikä puolestaan suostunut yhtään seisomaan kehässä. Tuloksena EH1. eli Sandy suostui sentään liikkumaan. Pitäis varmaan vähän treenata siis tuonkin neitokaisen kanssa. Kummatkin ovat kaikeksi onneksi ystävällisiä, vilkkaita ja hauskoja tapauksia, mutta hieman osaamista tarvittaisiin vielä...

"Hieman kevytrunkoinen narttu. Hyvänmallinen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaosa. 
Eturintaa voisi olla enemmän. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin. Hyvä luonne."

Jangas Huller om Buller

Sandy

Pikolle hyviä tuloksia pitsiageissa

Piko eli Jangas Field Fennel kisasi tänään emäntänsä Jaana Jaakkolan kanssa Raumalla maxi-1 luokassa. Tulokset olivat varsin hyviä, vaikka lämmin sää kuulemma hieman verotti vauhtia. Parhaimmillaan koirakko ylsi virheettömään rataan, mutta yliaikaa tuli 0,67 sekuntia ratahenkilöiden moikkaamisen ansioista. Pikon kompastuskivi onkin usein sen ylitse pursuava ystävällisyys ja sosiaalisuus kaikkia kohtaan. Muilta radoiltakin ihan hyvät tulokset 5 vp ja 10 vp. Rauman pitsiviikoilla toivottiin kuulemma kisaajienkin pukeutuvan pitsipaitaan ;)

   Onneksi olkoon Jaanalle ja Pikolle! Hyvää työtä :)

G-pentueen Tuffsen kyläilemässä

Viime lauantaina Tuffsenin eli Jangas Gotta Go isäntäväki vieraili meillä asuntomessureissun yhteydessä. Niinpä Tuffsen jäi tänne päivähoitoon ja joutui kasvattajatädin trimmikoneen alle, pääsi kävelemään kanssamme ja karkasi - peräti kahdesti! Ensimmäinen kerta sattui ottaessamme seisotuskuvia ja Stig herpaantui hetkeksi, jolloin herra lähti ensin Sebastiania katsomaan ja jatkoi sitten isäntäväkeä jäljestäen sinne, minne he olivat jättäneet autonsa. Juoksimme Bastin kanssa aika kyytiä perässä ja nappasimme pojan pikapuoliin kiinni. Ruokaillessa otin Tuffsenin pihalle kanssamme, mutta jouduinkin vielä palaamaan sisälle vaipanvaihtopuuhiin. Ennen kuin tajusimmekaan poika oli keplotellut itsensä korjauksen alla olevan terassin alta vapauteen eikä sitä näkynyt missään. Kiersimme parkkipaikalle ja talon ympäri ja huutelimme ja paniikki alkoi jo nousta. Lähtiessämme uudelleen parkkikselle kurvasi siihen naapurin rouva, jolta kyselin oliko meitin koirien näköistä kaveria näkynyt. Ei ollut, mutta siinä rupatellessamme juoksi Tuffsi täyttä laukkaa luoksemme. Missä se oli seikkaillut, en osaa sanoa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jangas Gotta Go 3,5 vuotta

Tuffsen

   Tuffsen tuntuu olevan todella helppo ja kiva koira, kulkee remmissä kuin enkeli ja ohittaa vastaantulijat kauniisti. Siinä on paljon samaa kuin ihastuttavassa Viima- siskossaan. Sellainen liioittelematon ja kontaktinhakuinen kaveri. kummallakin tuntuu tosin olevan riistaviettiäkin enemmän kuin tarpeeksi ja uiminen maistuu niin, että niitä saatetaan joutua veneellä hakemaan...

Tässä vielä Pian ottamia kuvia Tuffsenista tältä vuodelta:

  Otimme myös seisotuskuvia Tuffsista ja laitetaan mukaan kuukausi sitten otettu potretti siskostakin.  Kummatkin ovat pienikokoisia ja ketteriä tyyppejä, samoin kuin suurin osa pentueesta. Pihla-sisko onkin kova menijä agilityssä ja on päässyt medi3-luokkaan saakka. Viima on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta talvella, kun juoksu ehti hujahtaa ohi tänä kesänä.

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viimein sain kuvia kamerasta koneelle, joten päivittelen niitä kevään postituksiin:
 Jangas In Full Swing, Jangas Heppuli Keppuli (ja Jangas In Blossom) taipparitreeneissä
Jangas Cordon Bleu "Aksu"
edellisessä viestissä myös uusi video Wilman nollaradasta agilitykisoista
Jangas In Full Swing "Sisu" ja Jangas In Blossom "Zelda" trimmmausta harjoittelemassa

Onnea 1-vuotiaille Messille ja Mustikalle!

Toissapäivänä tuli jo kuluneeksi vuosi siitä aurinkoisesta heinäkuisesta päivästä, kun Essin pojat saapuivat tähän maailmaan. Pojista on kehittynyt kivoja ja toimeliaita walesilaisia, mutta valitettavasti kauniit pojat ovat kivesvikaisia. Messi on jo päässyt jäljestämään ja alkaa kahlailemaan ja käynyt pikaisesti uimasillaan. Velipoika Mustikka on päässyt agilityä treenaamaan ja alkoi uida heti alkuunsa. Päteviä kavereita!

Tässä Messistä muutama kuva syntymäpäivän kunniaksi:

Jangas Jack-A-Dandy

Messi

  Toivottavasti ehdin poikia omistajineen nähdäkin pitkästä aikaa, jos meillä olisi viimein sairastelut ohi (ehdin jo huokaista helpotuksesta toukokuussa verenpainelääkityksestä päästyäni, niin sitten iski rintatulehdus antibiootteineen ja sen jälkeen kahden viikon päästä flunssa, ääni meni ja silmät tulehtuivat - myös Sissillä!).

Eilen meillä oli Tuffsen Jangas Gotta Go hoidossa, mutta täytynee laittaa Tuffsin kuvia ja kertomus vauhdikkaasta vierailusta paremmalla ajalla ;) 
  

Pikolle ja Jaanalle agilitystä nollatulos!

Eilen sain todella hienoja uutisia, kun Jaana Jaakkola ja Piko eli Jangas Field Fennel olivat pitkästä aikaa kisanneet agilityssä. Purina areenalla kisat olivat menneet aivan upeasti: eka agilityradalta oli tullut virheetön suoritus ja lisäksi he saivat kiivetä kolmannelle palkintopallille! Näin on siis koirakon eka LUVA-tulos plakkarissa :)

   Toinenkin rata oli mennyt todella hyvin, yksi ohjausvirhe ja siitä 5 vp, mutta kuitenkin he pääsivät taas kolmannelle palkintopallille. Tuomarina Helsingin kisoissa toimi Anne Huittinen. Onneksi olkoon Jaana ja Piko!!

  Viikko on mennyt muutenkin ryhmäläisiltäni kisojen suhteen hienosti: Jaana ja walesi Muru olivat saaneet keskiviikon epiksissä puhtaan radan ja sijoittuneet isosta joukosta toiseksi. Tiina ja enkku Lili olivat Purinalla toisessa kisassa saaneet myös vitosen ja voittaneet radan eli palkintopallille oli päässyt peräti kaksi springeriä. Hienoa!

  Itsellämme viikonloppu vietettiin hieman toisenlaisissa merkeissä, kun pieni tyttäremme sai kasteessa nimen Sissi Annsofi Vilhelmina. Pappi nauroi, että kummit voisivat jatkossa juhlistaa kastepäivää ja totesin sitten siskolleni, että hän voikin viettää kanssamme aina tätä päivää agirodussa, vaikka kuulemma 16 vuoden päästä agirotu vaihtunee Ruisrockiin...