Elämä on kallis ja harvinaine...

Olen lukenut viikolla Heli Laaksosen "Lähtisiks föli?"-kirjaa ja siinä on aivan mainioita ajatuksia, jotka sopivat myös koirien kanssa elämään ja yhdistystoimintaan. Kun vaan itsekin osaisi ajatuksensa niin napakasti ilmaista...

Koirilla on suuri ja myötäsyntyinen taito nauttia elämästä jokainen hetki kerrallaan. Ne jaksavat haltioitua jokaisesta oravasta ja ruoanmurusesta aina vaan uudestaan. Ne eivät mieti huomista tenttiä, hankalaa tehtävää tai mitään muutakaan turhan aikaista, vaan tekevät sen mitä tekevät niin kuin hienosti sanotaan reaaliajassa. Voisiko sitä tämän paremmin sanoa aiheesta:
"O ihmissi, kene miälest kaik o ihmelist. O ihmissi, kene miälest ei mikkä. Olen lapsellissuute saakka meit, kene miälest kaik. ... Et sorsan siipsulk on taivaankappala. Et elämä on kallis ja harvinaine ko ponin päiv kaurapellos."

Tällaisista innokkaista suunnittelijoista kuin minä ei yksistään tule mitään, täytyy löytää avuksi muita ajatuksia parantelemaan ja niitä toteuttamaan. Yksin ei pitkälle pötki: 
   "Visioittejat tartte toteuttajat kumppaneikses, muute aikomukset jää yht kalvakoiks ko kuntayhtymien kulttuuristratekiat: ei ne pahast tiäl ol, mut ei niil ol pal virkkaka."

Yhdistystoiminnassa tarvitaankin kipeästi tämän maailman niinoja, jotka Heli Laaksosella saavat Odelma-siskon muodon.
"Odelman kohtaloks on koitunut olla reipas. Hän saa hommat tehty nii helpo näkösest, et toisil o houkutus vähän pirenttä omi päiväunias. ... Kuulemma tämmöst ammatti sanota nimel runner. Mää sanoissin sitä maatiäkiitäjäks."

  Talkoiluunkin löytyy niin kovin naseva sanailu, joka sopii kuin nenä päähän:
"Ko naputta 3000 ihmise nähtäväks talkooviästin, et tulkkas auttama maalin skrapaamises, paikal tule 1, muut leiju onnenkeijuin. Näyttäkä mul talo, mikä tul valmiks peukunkuvi painamal. Näyttäkä tykkämäl aurattu tiä."

   On taas ollut iloa kirjasta, joka on onnekseni kirjoitettu lyhyiksi kappaleiksi, joita voi aina lukaista hiukan kerrallaan keritessään. Tällä hetkellä tuntuukin, ettei mihinkään voi pitkään paneutua ennen kuin joku itkee märkää vaippaa, kaipaa ruokaa, pissalle, seuraa, tekemistä tai muuten vaan huomiota. Kaksi lasta ja kaksi koiraa, kaksi kättä eikä yhtään bläckändekkeriä. Onneksi on olemassa myös Stig (työpäivän jälkeen usein kotona).

  Aamut ovat minun. Ennen kuin lapset heräävät saan istua teekupposen ääreen, toimittaa Springeri-lehteä eteenpäin, nauttia aamun hiljaisuudesta ja joskus oikein hyvänä aamuna lukaista aamun (tai yleensä jonkin jo aiemman aamun) lehden. Elämä on kallis ja harvinaine...