Ei tervettä päivää näe...

Tämä vuosi jatkuu tutulla teemalla eli sairasteluilla meitin osalta. Vihdoin olen ollut itse kuukauden terveenä. Josko nuo monipuoliset maitohappobakteerit ja valkosipulitabletit olisivat saaneet minut pysymään terveenä. Nyt on Raisan vuoro. Runsas viikko sitten se alkoi kulkea kotona hassusti vinossa, ikäänkuin vasen puoli takapäästä ei kannattelisi koiraa ja häntäkin taipui vasemmalle. Kipeä se oli, kun söi takaosasta ihonsa rikki tuskaa helpottaakseen. Ja se on siis koira, joka ei koskaan näytä kipua.  Kotihoitona kauluri kaulaan ja ihosta karvat pois. Liikunta mökkeillessä hieman paranikin ja kauluri antoi haavalle mahdollisuutta parantua, mutta arnican lisäksi selvästi tarvittiin vahvempaa apua. Kävimme eläinlääkärissä ja diagnoosi oli, että parhaimmillaan lihasspasmi, huonommassa tapauksessa todennäköisesti selässä tai lonkissa vikaa. Itse olin tullut samaan johtotulokseen (etenkin puhelintohtori Marjukan avustuksella) , mutta nyt saatiin sitten tulehduskipulääke ja lihasrelaksantti ja toivotaan, että olo helpottuu sen verran, että päästään osteopaatin vastaanotolle. Raisallahan on vanhat vammat niskassa (oletettavasti aikanaan koheltanut esim juostessaan seinää päin lelun perässä) ja lantiossa (synnytyksessä virheasennossa olleen pennun vuoksi), joihin onneksi aikanaan saatiin apu osteopaatilta. Valitettavasti vaan viime vuoden myllerryksessä ajat ovat jääneet varaamatta, joten nyt tarttee koittaa saada Raisuli sinne taas hoitoon. Tasapainon nimessä Essi on veterytynyt ja päässyt agilityynkin matalilla hypyillä, joskin hieronta ei varmaan tekisi pahaa sille.