Blogin kirjoittaminen on jäänyt, vaikkei syynä olekaan se, ettei mitään olisi tapahtunut - päinvastoin! Olemme treenailleet viime viikon taas tosi ahkerasti ja Ojanko on saanut käydä toisesta kodista, kun sinne ehdittiin aikas hirmuisen monta kertaa viikon aikana. Sen lisäksi viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella Springerspanielit ry:n vuosikokous ja rotukohtaiset neuvottelut. Ja Springeri-lehden deadline osui samaan jamaan eli kiirettä pitää eikä käy aika pitkäksi.
Aloitetaanpa nyt sitten rotukohtaisista, joissa suunniteltiin jalostustarkastusta ja hyväksyttiin avoimet glaukooma-listat kotisivuille. Viime vuosina on tullut tietoon useampiakin tapauksia rodussa ja niitä on varmasti ollut maailman sivu, mutta sattuivat nyt sellaisille ihmisille, jotka ottavat asiakseen tiedottaa asiasta, mikä on todella hyvä asia. Avoimuus on mielestäni ainoa tie asioiden parantamiseen. Rodun kasvatuksessa, kun ei ole niinkään minun ja sinun ja hänen kasvatit, vaan rodun geenipoolissa on myös tiettyjä sairauksia, jotka tulevat toisinaan esiin. Osaan tietysti vaikuttaa myös ympäristö. Jalostustarkastus on suunnitteilla ensi vuoden syksyyn.
Vuosikokouksessa valittiin toimikunnat ja jatkan edelleen lehtitoimikunnassa, MH-toimikunnassa ja walesien jalostustoimikunnassa vetäjänä. Tällä hetkellä lehti työllistääkin lähes päätoimisesti ja hommia riittää niin minulle, Marjukalle kuin Hennallekin. Toisaalta se on tosi kivaa ja antoisaa. Tämän syksyn hauskimpia artikkelita on ollut kirjoittaa Pompista eli Suomen ensimmäisistä walesinspringereistä, kun olemme käyneet tissitakiaisen (ja toisen kerran myös Niinan) kanssa vierailemassa Katariina Puolakkaisen luona. Oi, miten mukava ja sydämellinen ihminen ja on ollut äärettömän hauska kuulla juttuja menneistä vuosista.
Sandy vaikuttaa edelleen tiineeltä, mutta tapaaminen siirtyikin ensi viikonloppuun. Pikon pennut syntyivät ja etsin edelleen narttupennulle hyvää sijoituskotia lähiseudulta, mutta täytynee laittaa pentueesta enemmän tietoja ihan omana juttunaan.
Treenailtukin on siis ahkerasti: väillä yksin ja välillä seurassa. Loten, Essin, Hertan ja Danten kanssa on otettu paikallaolo- ja agilitytreenejä sekä ruutua, hyppyä ja muita kivoja harjoituksia. Ohjattuihin harjoituksiin ollaan päästy agilityyn Terhin oppiin sekä tokoilemaan Tiltun, Mirjamin ja Tiinan valvovan silmän alle.
Agility on aika toivotonta tällä hetkellä, kun nyrjähtänyttä nilkkaani varoessani en osaa enää ajatella ja liikkua kunnolla. Aivot, aivot, mistä sais lisämuistia?
Tokossa viikon kohokohta lieni Raisa kisamainen harjoitus, jossa tehtiin kisaanomaisesti liikkuroituna neljä liikettä putkeen. Valitsin tunnistusnoudon, zetan, luoksetulon ja kauko-ohjauksen. Näin liikkeistä kaksi oli samoja kuin viimeksi kisamaisessa treenissä ja kaksi uusia. Tällä hetkellä ruutu, paikallaolot luoksetuloineen sekä kierto-ohjattu hyppyineen ja noutoineen ovat edelleen ihan palasina, muut alkavat hiljalleen näyttää liikkeiltä.
Kisamaisessa tunnistusnoudossa Raisa meni laukalla kapuloiden luo, etsi määrätietoisesti oikean, nappasi sen suuhunsa ja ravaili pureskellen kapulaa luokseni. Eli edelleen saamme jatkaa kapulan nostoharjoituksia.
Zeta meni hyvin, jos unohdetaan oma epämääräinen liikkumiseni, joka on aika suuri haaste sen lisäksi, että muistaisin kuunnella käskyt, en ennakoisi ja seuraisin merkkejä asiallisesti.
Luoksetulossa kaikki siirtymät laukassa, eka seisominen hieman venyi, mutta muuten oli tosi hieno liike. Viimeisenä kauko-ohjaus, johon tarvittiin yksi kaksoiskäsky ja lisäksi Raisa nyt heiluu kuin heinämies tuttuun tyyliinsä, vaikkei juuri liikukaan paikaltaan.
Essin kanssa puolestaan katsottiin kauko-ohjausta Tiltun kanssa ja päädyttiin tekniikkaan, jossa Essin takaosa pysyisi koko ajan paikallaan. Nyt treenatan kurrea ja palkkaa etujalkojen osuessa uudestaan maahan, tämän avulla harjoitellaan myös napakat istumiset ja maahanmenot. Lisäksi harjoittelemme seisomaan nousua istumisesta niin, etteivät takajalat liikkuisi. Nami maahan eikä työntäen kädestä!
Paikalla olemiset sujuvat Essiltä lyhyeltä matkalla olemattoon treenimäärään nähden hyvin, mutta se kovin mielellään kuuntelisin muiden käskyjä ja jumppailisi vieressäni noin niin kuin muutenkin. Tartteepa tehdä töitä senkin kanssa vielä.
Raisan kanssa ollaan jatkaettu merkittömän merkin harjoittelua metsäpoluilla, jonne usein laitan pallon Raisan huomaamatta. Yleensä neiti lähtee hyvin juoksemaan 15 metrin päähän. Merkille menossa ollaan otettu kilpajuoksu käyttöön ja Raisa saa pallon, jos ehtii ennen minua merkille. johan on tullut vauhtia liikkeeseen. Nyt ei olla enää ihan niin tarkkoja ihan oikeasta paikasta, kun Raisa on ihan merkin lähellä (olkoon sitten oikealla tai vasemmalla puolella merkin takana).
Hertta oli meillä ja Niinalla hetken aikaa hoidossa, kun perheen yksivuotias lapsi ja neitokainen keksivät hauskan vinkumisleikin: kun yksi kitisee, niin toinen alkaa mukaan. Jostain kumman syystä vanhempien hermot ovat olleet hiukkasen kireällä... Mustikka on puolestaan ollut syksyllä kipeänä ja Berit on luvannut jossain vaiheessa jakaa Mustikan tarinan, kunhan hän jaksaa sen kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti