Rallattelua koko päiväksi

Eilinen päivä meni lähes kokonaisuudessaan HSKH:n rally-tokokisoissa Ojangossa. Aamu aloitettiin puoli yhdeksältä ilmoittautumisen merkeissä ja Lotte oli viety takaisin kotiin joskus kuuden-seitsemän maissa...

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot oli aikanaan sijoituksessa, mutta kotia vaihtaessaan asui meillä yhden kesän. Kesän aikana treenasimme agilitä ja tokoa kisaten kummassakin lajissa hyvin tuloksin. Tammikuussa Lotte tuli hoitoon melkein kahdeksi viikoksi, niin kysyin Sintulta josko saisin jatkaa neitokaisen kanssa rallyuraa saatuamme toissa vuonna springerimestaruuksista ekan alokasluokan hyväksytyn tuloksen. Sainhan minä ja ajattelin, että onkin kiva ilmoittaa se samana päivänä kahteen kisaan. Samoissa kisoissa kisasivat myös Eve ja Pihla eli Jangas Gale Wind ja pikku-Pipsan emäntä Elina australianpaimenkoira Pepin kanssa. Tuloksetkin olivat varsin kivoja.

Loten kanssa nappasimme Tiia Hämäläisen radalta 96 pistettä ja Heikki Palosaaren kiemuroiden jälkeen pisteitä jäi kasaan 92 kipaletta ja RTK1 :) Rally-tokossa sata pistettä on aina maksimi ja virheet syövät pistesaalista pienemmäksi. Alla oleva video Loten toisesta kisaradasta. Vähän oli kengurubensaa peruuttaessani...

Pihlan takapuolen käyttö oli vähän hidasta ja se syttyi kunnolla vasta loppuradasta. Valitettavasti kisasimme peräkkäin ja keskittymisen kannalta olen varmaan pahimpia häiriöitä, joten sekin ehkä vaikutti siihen, että Pihla haisteli (jälkiämme) radalle lähtiessä. Toiselta radalta kuitenkin tulos 72 pistettä, vaikka kaksi vasemmalle käännöstä menikin epätahdissa, kun peppu ei oikein ehtinyt mukaan. Pepille ja Elinalle tuloksena olivat 78 ja 87 pistettä, Pipsakin päässee myöhemmin tänä vuonna kisaamaan...

Iltapäivästä kisasimme vielä Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa. Sebastianin uimakoulun takia Stig toi Sissin hallille, jonne Niina-kummitäti oli iloksemme lupautunut Sissiä kaitsemaan. Vähän alkoi kuitenkin oma ote herpaantua iltaa kohti... Ennen rataa lenkitettyäni Raisaa heitin sen autoon, mutta totesinkin vasta hetken päästä, että olin laittanut sen ihan väärään Skodaan Niinan auton sijaan. Auton omistaja oli laittamassa omia koiriaan takaluukkuun, kun tajusin, että jokin oli pielessä ja hain pahoitellen luppakorvani sieltä oikeaan menopeliin. Starttasimme ryhmämme toisena eikä Raisa(kaan) ollut parhaimmillaan, joten 81 pisteeseen sai olla ihan tyytyväinen.

Käytyämme kisarupeaman päätteeksi kahviossa välipalalla (tai oikeastaan minun osaltani lounaalla), Sissi alkoi olla pikku-riiviö. Tyttö ei malttanut nukkua päikkäreitä ja ilmoitti kahviosta lähtiessä, että pikku-liiviö jää istumaan pöydän alle. Kävellessämme kehien ohi kirmasi tyttö vauhdilla keskelle kehää, ja huomattavan nolona ja anteeksi pyydellen laukkasin lapsen samaa vauhtia nappaamaan sieltä pois. Onni onnettomuudessa oli, että koirakko oli juuri saapumassa kehään eikä ollut saanut lähtölupaa. Yhtä kaikki t-o-d-e-l-l-a noloa.

Se niistä kisoista siis. Kivoja tuloksia ja muistoja, jotka naurattavat aikanaan, vaikka ovatkin aika noloja. Nyt ehkä hiukan poskia kuumottaa.

Se meni rikki - onko reilua!

Jatkan tätä Springeri-lehteen kirjoitettujen artikkeleiden sarjaa. Tästä luennosta kirjoitin heti luennon jälkeen myös blogiin. Sen kirjoituksen voi lukea täältä: 
https://jangas-kennel.blogspot.fi/2015/11/se-meni-rikki.html

Jalostusneuvojien jatkokurssilla marraskuussa 2015 puhui myös eläinradiologi ja eläinlääketieteen erikoislääkäri Anu Lappalainen, joka työskentelee eläinlääketieteellisessä laitoksessa röntgenkuvantamisen saralla yhteistyössä muiden eläinlääkäreiden kanssa erilaissa projekteissa. Hän kertoi, miten koiran rakenne voi rikkoontua – mitä riskejä on rotujen jalostuksessa ja millaiselle rasitukselle koiran rakenne joutuu nykyisessä ”kilpaurheilussa”.

 

Röntgenkuvaus

Koiria on pystytty tutkimaan röntgensäteiden avulla jo kymmeniä vuosia. Röntgenkuvissa säteet eivät pysty läpäisemään niin tiheää ainetta kuin luu ja siitä syystä luusto näkyy kuvissa valkoisena. Koiranpennut voidaan nähdä ensi kertaa röntgensäteiden avulla jo sikiöaikana noin 50 vuorokauden iässä. Jos 6 viikon ikäinen koiranpentu röntgenkuvataan, näyttävät luut olevan irrallaan, koska röntgensäteet menevät rustosta läpi ja suurin osa ”luustosta” on vielä rustoa. Esimerkiksi ranteen pikkuluut ovat täysin kesken kehityksen. 14 viikon ikäinen pentu muistuttaa kuvattaessa jo hyvin paljon aikuista luustoltaan. Luusto tarvitseekin erityisesti pikkupentuaikana paljon ja monipuolista liikuntaan kehittyäkseen. Koiranpennut on tehty liikkumaan!

Röntgenkuvausta voidaan käyttää monella tapaa erilaisten luustovaivojen diagnosoinnissa ja koirien lonkkia (sekä jossain määrin kyynäriä ja selkiä) kuvataan säännönmukaisesti.

Miksi koirat menevät rikki?

Anu Lappalainen puhui kahdella eri tavalla rikki menevistä koirista: toinen ryhmä ovat urheilukoirat (mikä koskee myös meidän rotujamme) ja toinen ryhmä ovat niin sanotusti ylijalostetut koirat. Osa roduista on sellaisia, että niiden edustajat eivät kestä terveinä edes normaalia elämää. Syynä on se, että ne on jalostettu sellaisiksi. On olemassa niin lyhytkuonoisia eli brakykefaalisia koiria, että niiden on vaikea kulkea hengästymättä ja nukkua kuorsaamatta. On aukileita päässä, kun pää on suhteettoman suuri koiran kokoon nähden, lyhyet etujalat taipuvat täysin eri suuntiin ja niin edelleen. Näissä tapauksissa terveempi jalostus ja kenties roturisteytykset ovat ainoa tie terveempien koirien suhteen.

Suurin osa niin sanotuista urheilukoirista kuitenkin tulee roduista, joissa rakennetta ei ole tietoisesti liioiteltu. Luennoitsija kertoi lähestyneensä aihetta miettien faktoja ja mietti liittyvätkö viime vuosikymmeninä yleistyneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet parantuneeseen diagnostiikkaan vai koirien perinnöllisiin terveysongelmiin. Kolme faktaa urheilukoiria koskien nousi esiin:

*     Koiraurheilun lajeja on tullut lisää ja niiden suosio on suuri. Lajeista on tullut entistä enemmän kilpailupainotteisia ja nopeudesta on tullut tärkeä osa lajeja, jolloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Koirasta on samalla tullut ”urheiluväline”. 
*  Koirien hoitomahdollisuudet ovat parantuneet ja siksi koiria hoidetaan enemmän ja pidempään.
* Koirien asema ihmisen elämässä on muuttunut: nykyisin niitä hoidetaan fysioterapian, kipulääkkeiden ja keinonivelten avulla.  
*   Jalostetaan ja jalostetaan, mutta silti ne menevät rikki! Ei ole reilua.

Vikoja toki näissäkin on, mutta tulevatko ne entistä herkemmin esiin (liian?) rasituksen takia. Koetetaan koko ajan jalostaa lonkiltaan, kyynärniveliltään, polviltaan ja seliltään terveempiä koiria. Muutokset luustossa aiheuttavat tietysti harrastuskoiralle ongelmia. Halutaan jalostaa entistä kestävämpiä koiria, mutta miten kestävyys määritellään? Miten sitä mitataan? Saadaanko kestävämmät pennut, jos vanhemmat ovat kestäviä? Jalostetaanko silloin korkeaa kipukynnystä vai terveempää rakennetta?

Koiraa voidaan taas verrata suteen, joka kestää hyvin varsin rankkaakin fyysistä rasitusta. Susi hölköttelee ravilla pitkiä päivämatkoja, jopa kymmeniä kilometrejä, juoksee epätasaisessa maastossa, pinkoo saaliinsa kiinni ja sitten pötköttelee ruokaansa sulatellen. Koiraeläimen lailla rakennettua eläintä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole tarkoitettu agilityyn, flyballiin, tokoon tai muuhunkaan lajiin, jossa vauhti ja monesti vauhdin mukanaan tuomat kummalliset kiertoliikkeet, suoritustavat tai suuri loukkaantumisriski rasittavat koiraa ihan toisella lailla. 

Selkärangan muutokset

Näyttelykoiria on jalostettu pään ilmeen ja korvien suhteen, kulmausten, selkälinjojen ja muiden nähtävien ominaisuuksien suhteen, mutta keinovalikoimaan ei ole aina kuulunut röntgenkuvaus. Röntgenkuvien myötä esimerkiksi ranskanbulldogilla on löytynyt huomattava määrä epämuodostuneita selkänikamia ja englanninbulldoggilla skolioosia.

Viime aikoina puhuttanut LTV eli välimuotoinen lanne-ristinikama ja siitä erityisesti LTV3-muoto, jossa koiran seitsemän lannenikaman jälkeen kahdeksannen kuuluisi olla ristinikama, mutta se onkin toiselta puolen lannenikama ja usein myös lantio on tuolloin vino, joka saattaa puolestaan aiheuttaa toispuoleista nivelrikkoa lonkkiin. LTV lisää myös riskiä lanne-ristiselän rappeutumissairauksiin. Nykytietämyksen valossa lievin muoto LTV1 ei aiheuta koiralle ongelmia, mutta altistaa jalostuksessa pahemmalle asteelle.  Se kun on saman asian lievempi muoto röntgenkuvia katsottaessa. Saksanpaimenkoirilla on lisäksi selvinnyt, että niiden selkäydinkanava on muita rotuja ahtaampi ja kapenee äkillisesti sekä lanne-ristiluun välilevy rappeutuu muita rotuja aiemmin. Ei siis ihme, että rotu on huonoselkäisen maineessa. 

 

Lonkat ja kyynärät

Toisin kuin monesti ajatellaan myös pienet rodut kärsivät lonkkaniveldysplasiasta ja nivelrikosta ja niiltäkin on diagnosoitu kivuliasta ns. lonkkavikaa nuorella iällä. Kondrodystrofisten rotujen (eli kansantajuisesti tappijalkarotujen) vakava kyynärnivelten inkongruenssi ei ole jalostuskäytön este – kuului väittämä. Näillä roduilla kuten mäyräkoiralla, welsh corgilla ja skyenterrierillä on geenimuunnos, mikä aiheuttaa lyhyet jalat muuten normaalirunkoiselle koiralle. Geenimuunnos itsessään on jo oikeastaan kasvuhäiriö, mutta silloin kun kyynärnivelessä nivelpinnat ovat epäyhdenmukaisia eivätkä kolme luuta istu nätisti yhteen, on se koiralle tuskallinen vaiva ja vaatii leikkaushoitoa. Joskus kuitenkin kasvattaja kieltää leikkaushoidon, koska leikattua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Silloin voidaankin kysyä, onko se järkevää jalostusta?

Polvet

Polven ristisiteiden vaivat kuuluvat koirien tavallisimpiin terveysongelmiin. Jos toisen polven ristiside menee rikki, tapahtuu sama usein toisessa polvessa vuoden sisällä. Tämä vika voidaan testata helposti rauhoituksessa ja hoitona on leikkaus, jossa on pitkä toipumisaika. Tämäkin on monitekijäinen sairaus, jossa rakenteella on merkittävä osuus, koska esimerkiksi suorat polvet ja länkisääret altistavat vialle. Usein oireet voivat alkaa äkisti, vaikka ristisiteet olisivat rispaantuneet pitkän ajan kuluessa. Joissain roduissa ristisiteet katkeavat jopa hyvin nuorina, alle yksivuotiaina. Vaikka koiralla olisi tutkitut polvet (= polvilumpion sijoiltaanmeno) astetta 0, ei se tarkoita, etteikö ristisiteen ongelmia voisi tulla. Nämä kaksi asiaa eivät siis liity toisiinsa. 

Jalostusta vai extreme-lajeja?

On selvä, että jalostusvalintoja ja asenteita on osaltaan muutettava esimerkiksi chihuahua-rodun kallon aukileiden ja liian lyhyiden kuonojen jalostuksessa. Samaan aikaan tulisi ymmärtää, että mikäli koirilta vaaditaan mahdottomia suorituksia koiraurheilulajeissa, on mahdotonta jalostaa tällaista toimintaa kestävä koira. Jos jalostustavoite on extreme-lajeja kuten IPOa, agilityä tai flyballia täydellä vauhdilla kestävä koira on luennoitsijan ratkaisu yksiselitteinen – robottikoira.

Jalostuksessa tulisi pyrkiä siihen, että olisi terve sielu terveessä ruumiissa. Luovuttaisiin ulkomuodollisista ääripiirteistä, käytetään jalostukseen vain terveitä yksilöitä, käytetään geenitestejä apuna, tutkitaan jalostusyksilöt ja otetaan huomioon, että vaikkei jokin perinnöllinen sairaalloinen piirre häiritsisikään juuri kyseistä koiraa, saattaa se ilmetä jälkeläisissä voimakkaampana.

Julkaistu Springeri-lehdessä 4/2015

Melkein sukua julkkikselle...

Meillä on hoidossa Lotte-neiti eli Jangas Elin Kelin Klot, joka on aikanaan asustanut luonamme pari kuukautta. Kisasimme sinä kesänä kaksi nollatulosta agilitystä ja syksymmällä lainasin neitiä vielä kahteen toko-kokeeseen, joista napattiin ALO1-tulokset. Runsas vuosi sitten käytiin yhden illan treenien voimin hakemassa TOKOsta ALO2 ja rally-tokon alokasluokasta hyväksytty tulos. Lotte on siis juuri tuollainen "lahjattomat treenaa" tyyppinen tapaus. Nyt ilmoitin neitokaisen kahteen rally-tokokisaan, josko vajaan kahden viikon treenin jälkeen saataisiin vielä puuttuvat kaksi hyväksyttyä tulosta ;)

Arvaa kuka ei päässyt mukaan treeneihin ja metsälenkille? Essi, Raisa vai Lotte?

  Tänään suunnattiin siis Raisan ja Loten kanssa hallille ja kyllä Lotte yhä edelleen on yhtä helppo ja motivoiva koulutettava. Tehtiin seitsemän kyltin rataa, kerrattiin vasen täyskäännös (vielä sadaan hieman treenata remmin kanssa, vapaana onnistuisi kyllä) ja harjoiteltiin läpi pujottelut ja spiraalit. Raisan kanssa peruutuksia (oli hieman tahmeita), merkkiä ja muuta pientä mielen virkistystä. Sen jälkeen vielä kuraiselle metsälenkille.

Mummokoira hallissa

 Mutta siis julkkisasiaan: Lotte pääsi viime viikolla DNA:n mainoskampanjaan :)

 https://www.facebook.com/dna.fi/photos/a.134592469897114.16033.105523299470698/1659623680727311/?type=3

Koiran rakenne

Vuodesta 2015 alkaen olemme toimittaneet Springeri-lehteä Marjukka Kotirannan ja Henna Lempiäisen kanssa ja olen kirjoittanut lehteen reippaan määrän artikkeleita. Nyt ajattelin julkaista kyseiset artikkelit myös blogissa. 

Osallistuimme Marja-Liisa Kotirannan kanssa jalostusneuvojien jatkokurssille marraskuussa 2015 ja siellä Kirsi Sainio puhui koiran rakenteesta. Hän esitteli teoriaa ja ihastuttavia kolmiulotteisia videoklippejä sekä liikkuvasta koirasta videoitua röntgenkuvaa erirotuisista koirista. Tämä materiaali perustui tohtori Martin S. Fischerin tutkimukseen nimeltä Dogs in motion, joka on tehty koiran rakenteesta.

Koiran anatomia

Koira (canis lupus familiaris) on yhä edelleen suden (canis lupus) alalaji ja polveutuu eurooppalaisesta harmaasudesta, kuten geenitutkimus on viime vuosina pystynyt osoittamaan. Nämä kaksi voivat risteytyä ja saada lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, mikä kertoo niiden kuuluvan edelleen samaan lajiin. Koiran rakenne on siis edelleen suden rakenne: niiden luusto sisältää samat luut samassa järjestyksessä, vaikka monet koirarodut poikkeavat ulkonäöltään huimasti sudesta.

Anatomian jako osiin tehdään samoin sekä koirilla että ihmisillä. Näistä osista luuoppi ja lihasoppi vaikuttavat siihen, miten näemme ulospäin koiran rakenteen. Rakenteeseen vaikuttavat ominaisuudet periytyvät kvantitatiivisesti eli usean geeniparin kautta (moniperintäisesti) ja niiden ilmenemiseen vaikuttaa myös ympäristö, toisinaan voimakkaastikin. Luustoon esimerkiksi vaikuttavat ravitsemustila ja hormonitoiminta, ja se on jatkuvasti muovautuva ja uusiutuva. Koiran luusto koostuu noin 300 luusta, jotka kiinnittyvät toisiinsa nivelillä tai rustoliitoksilla. Pienellä pennulla luutuminen on vielä täysin kesken ja luiden päät muodostuvat vielä kokonaan rustosta, joka vaatii monipuolista liikuntaa ja painia kehittyäkseen kovaksi luuksi. Luusto kehittyy yleensä valmiiksi noin 15 ikäkuukauteen mennessä, vaikka uusiutuukin koko koiran eliniän ajan. 

Koiralla on yhteensä noin 500 lihasta, joista raajojen toimintaan liittyy noin 300. Yksittäiset lihakset liittyvät usein lihassäiekimpuiksi ja lihakset ovat kiinnittyneet luihin kimmoisilla sidekudoskalvoilla ja jänteillä. Jos koiralla on avoimet kulmaukset, ovat sen lihakset hieman pienemmät ja lyhemmät kuin hyvin kulmautuneen koiran, vaikka anatomisesta nämä kaksi sisältävät täysin samat lihakset. Lihaksista voidaan erottaa kahden tyyppisiä lihassäikeitä: lyhyitä ja pitkiä. Susi, joka liikkuu kymmeniä kilometrejä päivittäin, omaa paljon kestävyysurheilijoille tyypillisiä pitkiä lihaksia.

Koiraeläintein heimo (canidae) on varvasastujien joukko, joille on tyypillistä liikkumisen keveys. Kanta-astujiin kuten ihmiseen verrattuna ne ovat keveitä ja nopeita liikkeissään. Koiran maksiminopeus on noin 63 km/h, joka on suuri verrattuna jopa Usain Boltin maksiminopeuteen 37 km/h. Myös koirien liikunnan keveys on osittain rotukohtaista, kuten voi todeta vertaamalla vinttikoiran ja mastiffin liikuntaa toisiinsa. Eniten rakenteeseen vaikuttavat koiran koko ja mittasuhteet. 

Kuvitusta kirjasta Dogs in Motion

Koiran rakennetyypit

Koirat voidaan jakaa kolmeen rakennetyyppiin eli laukkatyyppiin, ravityyppiin ja voimatyyppiin. Useimmat rodut ovat kuitenkin näiden sekoituksia ja rodun sisälläkin voidaan usein nähdä näitä erityyppisiä rotunsa edustajia. Tyyppioppia esitellään tarkemmin omassa artikkelissaan.

Jokaisella koiralla on siis samat luut, mutta niiden muoto ja koko vaihtelevat voimakkaasti roduittain. Massiivisilla koirilla pitkien ns. putkiluiden muoto on pyöreä, jolloin niiden luusto voi kantaa suuremman lihasmassan ja painon murtumatta sen painon alla. Vinttikoiratyyppisillä koirilla luiden muoto on soikea, koska painon suhde koiran kokoon on pienempi. Myös kallon ja lantion rakenteissa on eroja näiden tyyppien välillä. Koiraa ei voi jalostaa niin, että saataisiin vinttikoiran rakenteinen mastiffin päällä varustettu otus, vaan näiden tyyppien risteytys on rakenteeltaan peruskoira.

Tyyppioppia löytyy lisää:
http://www.springerspanielit.com/jalostus/osa3.htm 

http://www.fiwc.club/main/congresses/2016_norten_hardenberg/2016_yesterday_and_today.pdf
Salme Mujunen: Structure of dog

Miten koko ja mittasuhteet vaikuttavat koiran rakenteeseen?

Geometrian lainalaisuudet pätevät myös koiriin (kuka sanoi, ettei matematiikkaa tarvittaisi kaikkialla?). Ruumiin muoto voi muuttua vain, mikäli rungon pituussuhde muuttuu ja rungon tilavuus kasvaa suhteessa enemmän kuin rungon pinta-ala. Koiran tai rodun koon ylärajaa mietittäessä on syytä pohtia, että koiran massa (rungon tilavuus) voi kasvaa kolminkertaiseksi samaan aikaan kuin luiden poikkipinta-ala voi kasvaa vain kaksinkertaiseksi. Tästä seuraa, että kookkaiden koirien luut ovat suhteellisesti kevyemmät kuin pienempien. Jossain kohtaa tulee siis vastaan raja, jossa luut eivät enää kykene kantamaan kasvavaa massaa ja silloin rakenne menee rikki. Monien rotujen koko on kasvanut viime vuosikymmeninä. 

Rakenteen vahvuudet ja heikkoudet

Ihmisellä ja koiralla on samat luut samassa järjestyksessä eturaajoissaan. Koirilla evoluution mukana on takajaloista osittain hävinnyt viides varvas, vaikka monilla springereillä se edelleenkin esiintyy takakannuksen muodossa. Kaukaisemmista sukulaislajeista myös hevosella on alun perin ollut viisi varvasta, mutta evoluution myötä se on kehittynyt yksivarpaiseksi (= kavio). 

Aivan rodusta riippumatta suurin osa painosta on aina koiran etuosalla. Tällöin etuosa – päinvastoin kuin ihmisellä – on rakentunut niin, että se kestää painorasitusta, taivutusta ja kiertoliikettä. Ihmisistä poiketen koirilla rintakehä ja etuosa ovat kiinnittyneet toisiinsa vain lihaksilla ja tästä syystä lihasten merkitys etuosan toiminnassa on erittäin merkittävä. Monesti näyttelyarvosteluissa mainitaan lyhyestä olkavarresta, mutta Fischerin tutkimukset ovat osoittaneet, että olkavarsi on kaikilla koirilla suhteessa täysin yhtä pitkä (eli 27 % koko eturaajan pituudesta), kun taas lapaluun sekä kyynär- ja värttinäluiden pituudet vaihtelevat eri roduilla.  Etuosassa myös ranne voi olla koiran heikko kohta, mikäli se on liian pysty ja jäykkä tai liian taipuva. 

Eturaajat vastaavat siis kääntymisestä ja takaraajat taas antavat koiran liikkeelle tarvittavan työntövoiman eli eteenpäin vievän voiman. Takaraajat liikkuvat vain eteen ja taakse. Koiran lonkkanivel on suuri nivel, joka koordinoi takaraajan liikettä ja tasapainottaa koko takaosaa. Polvinivel (patella) on pieni luupala, joka kiinnittyy jänteen alle telauran päälle ja mahdollistaa takaraajojen voimansiirron. Sillä on siis hyvin suuri merkitys koiran liikkeille. Telaura on koiran luista vähiten kestävää ja tiheydeltään pienintä, jonka takia se on synnynnäisesti hyvin altis vaurioille. Polvilumpiovauriot ovatkin lisääntyneen viime aikoina monessa rodussa. Ylikulmautunut kinner mahdollistaa pitkältä ja liitävältä näyttävän askeleen, mutta altistaa samalla polven vaurioille. 

Selkäranka on luinen rakenne, joka sekä vakauttaa rungon että antaa sille mahdollisuuden kiertyä ja liikkua sivusuunnassa. Selkäranka koostuu 7 kaulanikamasta, 13 rintanikamasta ja 7 lannenikamasta. Kolme ensimmäistä häntänikamaa ovat liittyneet yhteen sakraaliluuksi (ristiluu), johon lantio niveltyy. Nikamia yhdistävät välilevyt eli diskukset, joita koiralla on noin 50. Välilevyjen tehtävänä on mahdollistaa selkärangan liikkuvuus koko rangan alueella, jolloin paino jakautuu tasaisesti, sekä toimia iskunvaimentajana. Selkärangan yläosa muodostaa luisen selkäydinkanavan, jossa selkäydin sijaitsee.

Rakenteen vaikutus liikkeisiin

Luuston rakenne vaikuttaa eniten liikkeisiin, mutta lihaskunnolla on myös suuri merkitys. Koiran anatomiset puutteet näkyvät usein parhaiten juuri liikkeissä. On kuitenkin syytä muistaa, että liikkeiden kuuluu olla rotutyypillisiä eikä kaikkien kuulu liikkua kuin hyvin kulmautuneen saksanpaimenkoiran. Mitä lyhempi runko koiralla on eli mitä neliömäisempi se on, sitä lyhyemmät liikkeet sillä kuuluu olla. Liikkeet eivät saisi olla töpöttävät tai liioitellut, koska kummassakin tapauksessa rakenne joutuu kovalle koetukselle. Jos etuosan ja takaosan rakenne ei ole tasapainossa, koira tasapainottaa eroa liikkumalla osittain sivusuunnassa. Lantiokulmana 30 ^o on riittävä kaikille roduille ja tätä jyrkempi tai loivempi kulma altistaa vaurioille. Niin vinot, ulos- tai sisäänpäin kääntyvät etu- tai takajalat kuin muutkin virheasennot rasittavat koiran luustoa tarpeettomasti. 

Julkaistu Springeri-lehdessä 4/2015

Terverakenteinen koira

Kirjahyllyni täydentyi syntymäpäiväni kunniaksi taas yhdellä uudelle koirakirjalla, hyvin toivotulla sellaisella, nimittäin Salme Mujusen kirjalla Koiran rakenne :)

Tässä siis esittelyssä erilaisia koiran rakennetta ja liikuntaa luotaavia kirjoja.

Hyllystä löytyy kolme ihan pätevää perusteosta kolmella eri kielellä. Kukin näistä on kohtuullisen kapea, mutta kertoo kuitenkin tärkeimmät seikat koiran rakenteestä ja liikkeiden arvostelusta eritoten koiranäyttelyitä silmällä pitäen. Kirjoittajat ovatkin ulkomuototuomareita ja/tai eläinlääkäreitä.

Riitta Ahon Tavoitteena terverakenteinen koira on hyvä opus jokaiselle koirien ulkonäöstä kiinnostuneelle. Sen lukaisee kohtuullisen nopeasti läpi ensimmäisen kerran ja sen pariin voi palata lukemattomia kertoja. Elänlääkärinä kirjoittaja ottaa esille myös liioittelun aiheuttamia ongelmia koiran terveydelle. Kristiina Kästämän piirroskuvat ovat sekä selkeitä että havainnollisia.
P.S. Minulle on kertynyt tätä kirjaa peräti kaksin kappalein, joten olisin valmis luopumaan toisesta. Suosittelen kyllä lukemaan :)


Anatomiboken on edellisen kirjan ruotsinkielinen vastike, jonka Svenska Kennelklubben on kustantanut kirjoittajinaan Gösta Winqvist, Astrid indrebö, Rodi Hübenthal, Dag Linna ja Rigmor M. Ulstad. Kirjassa kuvataan varsin tarkasti muun muassa pään ja purennan anatomiaa ja poikkeuksena muihin myös sisäelimiä.Anatomian kirjassa koira ikään kuin pilkotaan osiksi: pää, etuosa, takaosa, runko, sisäelimet ja häntä sen sijaan, että katsottaisiin niinkään kokonaisuutta. Mielenkiintoinen ja hyvin kuvitettu kirja tämäkin.

Peggy Graysonin Good Judgement nimensä mukaisesti paneutuu aiheeseen ulkomuototuomarin näkökulmasta. Kirjassa käydään muista poiketen läpi tuomarin arvostelua, kuinka koirat tulisi käydä läpi, mitä niistä voi nähdä ja tuntea. Liikkeillä ja anatomialla on hieman sivuosa tässä kirjassa.

Kun nämä kirjat alkavat olla jollain tasolla hallussa, voi hakea hyllyynsä täydennystä varsinaisista rakenteen raamatuista.

Salme Mujusen Koiran rakenne - laaja oppimäärä pureutuu teemaan alkaen peruskoirasta (eli sudesta), laajentaen tyyppioppiin ja siitä sitten erilaisiin kulmauksiin, liikeratoihin jne. Koko ajan painotus on siinä ajatuksessa, että rakenteen tulisi olla terve ja rotutyypillinen. Harjoitustehtävät ovat mielenkiintoiset ja tietokoneanimoidut kuvat kerrassaan vaikuttavia. Tätä yli 700-sivuista opusta ei lue muutamassakaan päivässä eikä ole tarkoituskaan. Kirja löytyy englanniksi käännettynä ja alun tyyppioppi on luettavissa linkistä: Salme Mujunen: Structure of the Dog

Saksalasista koiratutkimusta dokumentoi toinen tiiliskivi nimeltään Dogs In Motion. Tähän Martin S. Fischerin ja Karin E. Liljen tutkimukseen on kuvattu röntgenvideokameralla lukemattomien koirien liikettä ja tuloksia esitellään yleisesti koirista ja roduista. Kuvia liikeradoista löytyy niin luurankomalleina, lihasten käytöstä kuin koko koiran kuvinakin. Raskaslukuinen kirja, jota olen lukenut kappaleen sieltä ja toisen täältä, koska koko tiileskiven lukeminen on liian rankkaa kerralla. Alun osio kettututkimuksesta kyllä tuli ahmittua kerralla. Kirjan mukana tulee myös CD-levy, josta voi katsella kuinka koiran luut liikkuvat sen kävellessä, ravatessa ja laukatessa. Aivan koukuttavaa hommaa.

 Walesinspringereiden rakennetta ja erityispiirteitä esitellään ulkomuototuomarin ja Hillpark-kennelnimellä walesinspringereitä kasvattavan Anne Waltonin The World of Dogs Welsh Springer Spaniel-kirjassa. Kappaleessa Judgning käydään läpi rotumääritelmä ja rodun arvostelu tuomarin näkökulmasta.

Tarkemmin juuri walesien ulkonäköön perehtyy vihkonen, jossa Adrianne Banckerin hienot tietokonekuvat pääsevät oikeuksiinsa. Amerikan walesiklubin vihkonen on hyvin tehty ja käy läpi mittasuhteet, kulmaukset ja pään.

Myös muista roduista on toki vastaavia rotua kuvaavia ulkonäkö- ja rakenneosioita. Näistä esimerkkinä kultaiset noutajat: Golden Info ja Lucille Sawtell: All about the Golden Retriever.

Myös netistä löytyy muutamia hyviä artikkeleita aiheesta, mutta muutamaan sivuun typistettynä asia ei vastaa kokonaista kirjaa:
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-1
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-2