Touho BIS4 match showssa

Touho eli Jangas Nosy Parker lähti emäntänsä Annin kanssa treenaamaan näyttelykäytöstä mätsäriin ja mitä ilmeisimmin Touho käyttäytyi erinomaisesti, koska tuliaisena oli BIS4-sijoitus :)

Agilityä!

Keskiviikkoiltana käytiin Touhon (Jangas Nosy Parker), Nipan (Jangas Nonesuch) ja Pipin (Jangas Pippi Långstrump) kanssa treenailemassa Ojangossa agilityä. Elina oli meitä auttelemassa - onneksi!

Touho liitää putkesta

Kaikkien kanssa harjoiteltiin suoraa putkea luoksetulona lähetyksenä. Pippi hoksasi jutun nopeasti kun on päässyt jo muutamaan kerran aiemmin päässyt sitä koittamaan ja tehtiin jo loivasta noin 30 asteen kulmastakin lähetyksiä. Palkkana toimivat niin namit kuin oma apina tai gorilla tai mikä se Ikea-lelu nyt onkaan. Pojilla oli alussa vähän hankaluuksi keskittyä, joten niillä tehtiin samaa treeniä ja saatiin pojat taas mukaan touhuun uudessa paikassa.

Jatkoimme hyppytreenillä. Pippi pääsi eka kertaa hyppäämään noin 5-10 cm korkeudella olevaa rimaa luoksetulona ja eteenlähetyksenä. Tyttö keskittyi hyvin ja oppi ihan hetkessä. Isompien poikien kanssa otettiin sen sijaan hyppytekniikkatreeniä, kun pohja oli sopivasti valmiina. Touho kaarsi kummallisesti vasemman reunan kautta hypätessään esteitä, joten täytyy seurata sitä seuraavalla kerralla. Nipa hyppäsi kokonaisuudessaan varsin kivasti. Lopussa juostiin vielä keppikujaa luoksetulona varsin onnistuneesti.

Pentutreeniä

Maanantaina taas kokoonnuttiin Pipin ja sen siarusten amoksen ja Martan sekä Kevin-isän voimin pihallemme ja vuorossa oli häiriötreeniä. Palasimme siis harjoituksissa 90-luvulle ja tehtiin neliössä kontakti- ja paikallaolotreeniä, luoksetuloa sekä pujottelua seuraten. Aikas hyvin pennut selvisivät häiriöstä, eikä se pahaa isäpapallekaan tehnyt :)

Amos kieli poskella - ei onnistuis ihan heti itseltä tämä...

Lopuksi lauma sai taas painia yhdessä! Alussa Pippi ja Amos olivat pitkälti kaksitaan Martan touhuillessa muuta tai hakiessa kontantia emäntäänsä, mutta Amoksen lähdettyä siskoksetkin löysivät toisensa. Toki välissä kolmikko leikki myös keskenään. 

Martta ja pippi

Amos ja Pippi

Meillä onkin salapystykorva

Pippi ihanan puhtaana - pääsi aitaukseen puhdistumaan ja onneksi parin tunnin päästä näytti taas ihan normaalilta...

Siskokset leikkivät hippaa!

Olen ollut sitä mieltä, että olen tehnyt Pipin kanssa hävettävän vähän, mutta nyt vihdoin muiden kiireiden helpottaessa aloin listata mitä kaikkea on harjoiteltu, niin aika pitkä lista siitä lopulta tuli. Ettei pentu nyt ihan hunningolla sentään ole ollut.

Aimo suoritti taipumuskokeen :)

Tänään Aimo eli Jangas Legend of Chima ja Nanne selvittivät taipumuskokeen hienon arvostelun kera!! Tästä se jatkuu L-pentueenkin kohdalta, kun Aimo on nyt toinen pentueestaan taipparin suorittanut koira. Sekä Iines että Aimo suorittivat kokeen ensi yrittämällä. Eiköhän vielä ainakin sijoituksessa olevat tyttöset ehdi kokeeseen tänä kesänä... Toivottavasti myös loput veljet.

Tässä Aimon hieno arvostelu, Ville Lahtisen tuomaroidessa Vierumäellä:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Tykkää ihmisistä ja tykkää rapsuttelusta. Tulee itsenäisesti luo ja yrittää syliin. Avoin iloinen koira, joka tulee vaivatta toimeen kaikkien kanssa.

Haku ja laukaus: Aimo on kiinnostunut metsän hajuista ja tutkii niitä sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Haun laajuus on riittävää, vaikka välillä Aimo tyytyy kulkemaan ohjaajan rinnalla. Laukausta hieman säikähtää, mutta jatkaa ohjaajan kehoituksesta.

Jäljestys: Aimolle osoitetaa jälki, mutta ei pidetä sitä kuitenkaan jäljellä ohjausmerkkiin saakka. Tästä seuraa pieni tarkistus, mutta omatoiminen paluu jäljelle, jota sitten seurataan nenä maassa loppumatka kaadolle asti. Kaadon osoittaa nuuhkimalla.

Tottelevaisuus: Aimo on hyvin ohjaajansa hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Mukava pari, jonka työskentelyä oli ilo seurata tänään. Aimo tarvitsisi hieman lisää intoa hakutyöskentelyyn, jotta sekin osa-alue tulisi vielä paremmaksi. Kuitenkin hyvää työskentelyä tänään.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty :)


Lisäksi Aimo läpäisi huhtikuussa Hali-bernien soveltuvuustestin ja kävi viikko sitten ekalla keikallaan lähellä olevassa iäkkäiden ja kehitysvammaisten palvelutalossa. Keikalla mukana olleet totesivat Aimon olevan synnynnäinen halikaveri.

Touhua ja sosiaalistamista

Olemme koittaneet viikonloppuisin reissata Pipin kanssa maailman ihmeitä seurailemassa: Haltialan kotieläinpihalla ja pihakahviossa, Trollebergan traktorimuseossa ja katsotaan mitä keksitään tälle viikonlopulle. Viikolla ehdittiin piipahtaa sekä ala-asteen pihalla, jossa Pippi nautti kiltisti rapsutuksista, mitä nyt yritti pari kertaa hypätä lapsia vasten, tarhan pihalla sylissä ison innosta kirkuvan lapsilauman keskellä, Mustissa ja mirrissä ostoksilla ja Ojangon koiraurheilualueen ulkokentillä Sissin seurassa ja samalla juoksuraikontaktitreeniä seuraamassa. Edeleen tuo neitokainen suhtautuu iloisesti kaikkeen uuteen. Sille on tyypillistä, että se saattaa ihmetellä tai hieman pelästyä asioita ja jää niitä katsomaan. Tässä vaiheessa on vielä helppoa napata napero syliin ihmettelemään panssarivaunun moottorin jylinää tai kulkea liukuovista. Sylissä innokkaasti asiaa katsellaan ja hetken päästä neiti lähtee juttuja tutkimaan häntä heiluen. Liukuoviakaan ei enää liikkeestä ulos tullessa edes huomattu.

Agilitykentän laidalla Sissiä pussaamassa

Ihmisistä se pitää hirmuisesti, mutta pääsemme jotenkuten myös ohi ihmisistä, joskin tarttisi vielä enemmän tehdä rauhoittumistreeniä ja istuksia Hakunilan ostarilla, kahvilassa ja kentän laidalla. Tällä kertaa olen kuitenkin kiinnittänyt tähän entistä enemmän huomiota. Koiriin Pippi suhtautuu alistuvan iloisesti. Edes isoisomummu Raisa ei ole juurikaan neitiin ulkona hermostunut, sanonut vain kevyesti murr ja yleensä se kääntää päänsä pois ja näyttää siltä kuin ei naperoa näkisikään.



  Olen pitänyt Pippiä hirmuisen kilttinä pentuna ja hiljaa mielessäni miettinyt, josko siinä riittää potkua harrastuskoiraksi. Se on kuitenkin hyvin motivoitunut treenaamaan (ainakin keitetyn sydämen voimalla), kontaktinhakuinen ja innostuu leikkiin. Se myös noutaa iloisesti aarteensa syliini ja vihdoin olen oppinut ottamaan pennun vastaan ja se saa sitten pitää aarteita suussaan kaikessa rauhassa. Näin vaikean asian oppimiseen meni vaatimattomat melkein 30 vuotta ;) Joku muu ehkä oppii hieman nopeammin...

  

Amos ja Martta heikkalaatikolla

Onks pakko olla sylissä?!

Ai, noin on tässä ihan hyvä olla pää heikkaisena :)

Sisarukset Martta ja Pippi leikkimässä

Pennut kasvavat ja kehittyvät

Pennut ovat kasvaneet kuukaudessa hurjasti ja alkavat olla jo aikamoisia koipeliineja. Pojat ovat yli 8-kiloisia jötkäleitä, tytöt seitsemän kilon paikkeilla 12 vukon iän tienoilla. Seisostuskuviakin on koitettu laumasta ottaa, vaihtelevalla menestyksellä:

Jangas One Man Band eli "Lalle"

Ursulan ottamat kuvat

Jangas Old School eli Jawa

Amos eli Jangas Poweder And Patch

 

Martta eli Jangas Plättä Kiljunen

Martta tässäkin 12 vko

Pippi eli Jangas Pippi Långstrump

Pippi ja Netta-emän kuono

Halla

eli Jangas Pomperipossa i Monismanien

Rokotuksia

O-pentueen porukka rokotettiin pari viikkoa sitten ja nyt on ollut P-pentueen vuoro. Kovaa vauhtia nuo pienet kasvavat. Netta-emo kävi jälkikasvuaan tapaamassa ja vauhtia riitti taas laumalla:

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Jawa (Jangas Old School) liitää

Jawa tässäkin

Martan ja Jawan painia

Mitäs ne mamman tyttäret touhuilee?

Lällätilää - näytänpäs kieltä!

Martta-sisko ja sen Amos-veli