Suunnitelmissa on 1-4.8.2019 Jangas-leiri treenien ja mukavan yhdessäolon merkeissä Vantaalla.
Torstaina
O- ja P-pentujen on mahdollista osallistua SmartDog-pentutestaukseen alennushintaan.
Illalla trimmaus- ja näyttelykoulutusta.
Perjantaina
Taipumuskoetreeniä: aamupäivällä haku ja jälki, iltapäivällä uimareissu. Illalla rally-toko ja koiratanssikoulutusta. Kouluttajana Oona Mäki, joka omistaa mm. RTK-valiomudin ja kisaa koiratanssin voittajaluokassa. Agilityn alkeiskoulutusta.
Lauantaina
Nose work-koulutusta, kouluttajana mm. lajin tuomari Erkku Jussinheimo. Suunnitteilla myös agilitytreeniä ja illaksi MEJÄ-jälkien teko. Illalla grillausta ja yhdessäoloa pihassa.
Sunnuntaina
MEJÄ-jäljestys, pihassa pop up-koulutuksia, yhdessäoloa ja leikkimielinen leirin match show.
Saadaan toivottavasti loput kouluttajat varattua ja kotisivut ilmoittautumislomakkeineen tehtyä lähiaikoina :) Varatkaa jo ajankohta kalenterista, myös pentueiden isät omistajineen ja kasvattien jälkeläiset ovat erittäin tervetulleita!
torstaina, kesäkuuta 27, 2019
Kesähelteitä ja sateita
Tällä kertaa kesästä on nautittu ihan eri lailla kuin viime vuonna. Silloin meillä tosin riitti iloa Femman pieneistä N-pentulaisista, mutta toisaalta koko kesä meni remontin merkeissä ja vaati veronsa meiltä aikuisilta kaksijalkaisilta. Tällä kertaa on toisella tapaa nautittu ja ladattu akkuja, vaikka toki aina pientä puuhaa omakotitalossa riittää.
Pippi on jo fiksu pentu, jota kehtaa kuljettaa mukana ulkokahviloissa ja terasseilla. Ensimmäisten kertojen jälkeen se oppii rauhoittumaan ja nukkumaan ruoan/kahvittelunn ajan jaloissa. Ennen juhannusta tosin Haltialassa sen tarvitsi vahdata nenän edessä hyppiviä rastaita ja pikkulintuja hyvin tarkasti, mutta ei sentään jahdannut niitä. Pihassa se sai tosin pari räksää lentoon, kun niiden pesiä oli piha täynnä. Harmaantuminen meinasi alkaa jo kuontalossanikin, mutta toistaiseksi harmaus on jäänyt kulmakarvoihin. Jos löydän ensimmäiset harmaat hiukset vuoden aikana, niin syytän siitä pentua ;) En siis suinkaan ikääntymistä uudelle vuosikymmenelle...
Juhannus vietettiin mökillä ja Pippi hölmönä hyppäsi Raisan perässä laiturilta järveen. On muuten ensimmäinen meidän koirista, joka moisen loikan on tehnyt. Pentu joutui ensin uppeluksiin ja räpiköi sitten rantaan. Sen jälkeen se haki keppiä Sebastianin kanssa rannalla kahlaten, muttei vahingossakaan mennyt enää uimasilleen.
Raisa kulki kekkeenä monta päivää, kunnes vanha kroppa alkoi ottaa osumaa huomattavasti lisääntyneestä liikkumisesta. Ensin mummo oli kankeana makulle mennessä, varmaan jumissa jostain ja kotiin palatessa se ilmeisesti jotenkin loukkasi etujalkaansa, kun ontui sitä useamman päivän. Nyt alkaa hiljalleen näyttää paremmalta, mutta eiköhän me koiteta saada Reetta hieromaan/kranioimaan vanhusta ja samalla saisi nähdä myös Raisan Paavo-veljeä. Näitä kahta viimeistä D-pentueen harmaahapsea.
Maanantaina treenattiin taas Pipin, Jawan ja Martan kanssa pihassa ja ne ovat varsin päteviä tyyppejä. Tosin kesken leikin ne ottivat vähän osumaa, kun betonirengas ilmestyi eteen ihan tyhjästä... Tosin seuraavana päivänä 4-vuotiaan Sissi-tyttömme kimppuun iski sohvapöytä ja tytöllä on iso mustelma otsassa ja hieman silmäkulmakin mustana. Kummallisia nuo tavarat pihalla ja kotona, kun hyökkäilevät pahaa-aavistamattomien pienten ihmisten ja pentujen kimppuun!
Kuviksi laitetaan kasvatin omistajien otoksia tältä kesältä:
Pippi on jo fiksu pentu, jota kehtaa kuljettaa mukana ulkokahviloissa ja terasseilla. Ensimmäisten kertojen jälkeen se oppii rauhoittumaan ja nukkumaan ruoan/kahvittelunn ajan jaloissa. Ennen juhannusta tosin Haltialassa sen tarvitsi vahdata nenän edessä hyppiviä rastaita ja pikkulintuja hyvin tarkasti, mutta ei sentään jahdannut niitä. Pihassa se sai tosin pari räksää lentoon, kun niiden pesiä oli piha täynnä. Harmaantuminen meinasi alkaa jo kuontalossanikin, mutta toistaiseksi harmaus on jäänyt kulmakarvoihin. Jos löydän ensimmäiset harmaat hiukset vuoden aikana, niin syytän siitä pentua ;) En siis suinkaan ikääntymistä uudelle vuosikymmenelle...
Juhannus vietettiin mökillä ja Pippi hölmönä hyppäsi Raisan perässä laiturilta järveen. On muuten ensimmäinen meidän koirista, joka moisen loikan on tehnyt. Pentu joutui ensin uppeluksiin ja räpiköi sitten rantaan. Sen jälkeen se haki keppiä Sebastianin kanssa rannalla kahlaten, muttei vahingossakaan mennyt enää uimasilleen.
Raisa kulki kekkeenä monta päivää, kunnes vanha kroppa alkoi ottaa osumaa huomattavasti lisääntyneestä liikkumisesta. Ensin mummo oli kankeana makulle mennessä, varmaan jumissa jostain ja kotiin palatessa se ilmeisesti jotenkin loukkasi etujalkaansa, kun ontui sitä useamman päivän. Nyt alkaa hiljalleen näyttää paremmalta, mutta eiköhän me koiteta saada Reetta hieromaan/kranioimaan vanhusta ja samalla saisi nähdä myös Raisan Paavo-veljeä. Näitä kahta viimeistä D-pentueen harmaahapsea.
 |
| Paavo-pappa oli vielä päässyt verestämään muistoja agilitykentälle |
 |
| Paavo nauttii |
Maanantaina treenattiin taas Pipin, Jawan ja Martan kanssa pihassa ja ne ovat varsin päteviä tyyppejä. Tosin kesken leikin ne ottivat vähän osumaa, kun betonirengas ilmestyi eteen ihan tyhjästä... Tosin seuraavana päivänä 4-vuotiaan Sissi-tyttömme kimppuun iski sohvapöytä ja tytöllä on iso mustelma otsassa ja hieman silmäkulmakin mustana. Kummallisia nuo tavarat pihalla ja kotona, kun hyökkäilevät pahaa-aavistamattomien pienten ihmisten ja pentujen kimppuun!
Kuviksi laitetaan kasvatin omistajien otoksia tältä kesältä:
 |
| Elsa (J. Kiss And Make Up) on innostunut kalojen bangauksesta kajakin kyydissä (kuva: Joanna Mäki-Korte) |
 |
| Korppu-veli (J. Knight of Can-A-Lot) treenaa agilityä ja on jo tosi pätevä! (kuva: Jonne Härkönen) |
 |
| Lalle (J. One Man Band) ja isänsä Puppe (kuva: Ursula Heinikoski) |
 |
| Lempi (J. Outlander) |
 |
| Lempin uusi harrastus on riippumattoilu :) (kuvat: Mettälän perhe) |
 |
| Niilo (J. Ocean's Eleven) kuva: Vannisen perhe |
 |
| Ulle (J. Osmosis Jones) leikkii kanalan kanssa kuva: Rantalaisen perhe |
 |
| Osku (J. out of Print) kuvat: Frestadiuksen perhe |
 |
| Oskukin on pudonnut järveen pari kertaa... |
 |
| Peetu (J. Pygmalion) kuva: Törnblomin perhe |
 |
| Martta (J. Plättä Kiljunen) kuva: Lotta Vuoksinen |
 |
| 4-kuinen Martta |
 |
| Halla-sisko (J. pomperipossa i Monismanien) kuvat: Hannaleena Ahtiainen |
 |
| Halla |
maanantaina, kesäkuuta 17, 2019
Onnea 3-vuotiaalle Kevinille!
 |
| Llon Helygen toukokuun lopussa |
 |
| Lili vastasyntyneen pentueensa kanssa |
 |
| Kevin 7,5 viikon iässä |
 |
| Nose work-treeneissä nuorena poikana |
Kevinin ensimmäinen pentue, Jangas P-pentue, syntyi helmikuussa ja siitä jäi meille kotiin pikku-Pippi sekä Martta-sisko sijoitukseen Lotan luo. Ainakin toistaiseksi tämä pentue on ollut aivan mainio :)
 |
| Netta ja vastasyntyneet pennut |
Toukokuun lopussa syntyi Kevinin toinen pentue, tällä kertaa Doniol-kenneliin. Viisi urosta ja kaksi narttua elelee Isla-emän hoivissa Läyliäisissä Mirkan perheen hoivissa. Tämän jälkeen seuraavaa pentuetta edes harkitaan vasta näiden kahden pentueen aikuistuttua. Jäämme siis innolla odottamaan, kuinka nämä naperot kahdesta pentueesta kehittyvät :)
Kevin itse pääsee vielä monenlaisiin harrastuksiin jatkamaan touhuilua! Onnea vielä meidän suloisella brittipojalle!
keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2019
Harvahampaita
Kesällä on aikaa enemmän treenailla ja niin olemmekin maanantai-iltaisin tavanneet pentulaisia. Viimeksi mukana olivat Jawa ja Martta, joiden kanssa tehtiin namikipolle rauhoittumista, muiden koirien lähestymisiä, ruudun alkeita ja vähän näyttelytreeniäkin. Nuo ovat kyllä hyvin päteviä emäntineen :) Eikä se Pippikään mikään pöllömpi tyyppi ole.
Tiistaina taas koulutun agilityä ja rally-tokoa, jossa tehtiin kisamaista treeniä. Tänään illalla lähdetään vielä agilitytreeneihin Pipsan (J. Miss Behaving) ja Pipin (J. Pippi Långstrump) kanssa.
Sain Jaanalta keväällä Kennelliiton vihon treenivihoksi, jonne olen kirjannut tavoitteet ja ajatuksena kirjata edistymistä noin niin kuin parin kuukauden välein. Nyt sain hankittua toisekin vihon, johon kirjaan päivittäisiä treenejä sekä Pipin että Raisan kanssa. Ilmoitin Raisan Nose Work hajutestiin (samoin kuin Kevininkin), joten paljon on tehtävää runsaan kuukauden aikana. Mikä siinä onkin, että aina tarvitsen jonkinlaisen porkkana/kepin, jotta saan aikaiseksi?!
Pipin kanssa ympäristötreeni on jäänyt turhan vähäiseksi, kun taas Martta-siskon on ajellut ahkerasti jo bussilla ja ja käynyt kaupunkikävelyllä suhtautuen jopa rautatieasemaan hyvin reippaasti ja uteliaasti :) Lupaan ryhdistäytyä tällä viikolla - tai viimeistään ensi viikolla ;)
 |
| Jawa eli jangas Old School |
 |
| Jawa hoksasi tytöt |
 |
| Jawa ja martta (Jangas Plättä Kiljunen) |
 |
| kolmikko |
 |
| Siskokset nenäkkäin |
 |
| leikkiinkutsu |
 |
| Jawa ihmettelee Sissin touhuja |
 |
| Törmäys |
Tiistaina taas koulutun agilityä ja rally-tokoa, jossa tehtiin kisamaista treeniä. Tänään illalla lähdetään vielä agilitytreeneihin Pipsan (J. Miss Behaving) ja Pipin (J. Pippi Långstrump) kanssa.
Sain Jaanalta keväällä Kennelliiton vihon treenivihoksi, jonne olen kirjannut tavoitteet ja ajatuksena kirjata edistymistä noin niin kuin parin kuukauden välein. Nyt sain hankittua toisekin vihon, johon kirjaan päivittäisiä treenejä sekä Pipin että Raisan kanssa. Ilmoitin Raisan Nose Work hajutestiin (samoin kuin Kevininkin), joten paljon on tehtävää runsaan kuukauden aikana. Mikä siinä onkin, että aina tarvitsen jonkinlaisen porkkana/kepin, jotta saan aikaiseksi?!
Pipin kanssa ympäristötreeni on jäänyt turhan vähäiseksi, kun taas Martta-siskon on ajellut ahkerasti jo bussilla ja ja käynyt kaupunkikävelyllä suhtautuen jopa rautatieasemaan hyvin reippaasti ja uteliaasti :) Lupaan ryhdistäytyä tällä viikolla - tai viimeistään ensi viikolla ;)
TOKO-treenivinkkejä osa 3
HSKH:n TOKO-leiri oli niin antoisa, että oppia tuli roppakaupalla. Josko niistä vielä osan muistaisikin. Jokainen kouluttajista oli Suomen huippua ja silti kullakin oli selvästi hieman oma tyylinsä - toimivia kaikki!
Luoksetuloa saatiin tehtyä Heidin ja Sirken kanssa sunnuntaina, jolloin apuohjaaja piti pentua istumassa kävellessäni poispäin, käännyin ja kutsuin pennun vasemmassa kädessä olevaan leluun, jonka laskin pennun tasalle ihan loppuvaiheessa. Ja sitten leikitään! Tämäkin video on kymmenen vuoden takaa, mutta idea on siis edelleen ihan sama.
Jessican kanssa käytiin luoksetulon pysäytysten alkeita, joita olen joskus Raisan kanssa tehnyt ikään kuin jälkikäteen korjaustreeninä, mutta nyt aloitetaan ihan järkevässä järjestyksessä eli opetan pennulle ensin käskyt edessä itse peruuttaen ennen kuin yhdistetään minkäänlaista vauhtia siihen. Eli pentu istuu, seisoo ja menee maahan edessäni ja oppii näin suorittamaan kaikki liikkeet siinä käskystä.
Seuraamisen apujen häivyttämiseen hyvävä vinkkinä sain sen, etten enää nostakaan kättä ylös, vaan pidän käden paikallaan ilman namia ja siirrän namin palkaksi lopuksi vasempaan käteen toisesta kädestä.
Ruudun alkeisiin Jessica painotti sitä, että tärkeintä on saada pennulle suuri halu juosta ruutuun esimerkiksi lelun perässä. Sirke suositteli hieman pienempää ruutua (1,5 m x 1,5 m tai 2 m x 2 m) ja mahdollisimman pian pitkää matkaa, jotta koira oppisi bongaamaan ruudun kauempaa. Ohjaaja voi toki olla hieman lähempänä ruutua palkkausta ajatellen, jos koira pysyy paikallaan tai apuohjaaja sitä voi pitää. Sirken suositus oli, että palkkaa ei olisi koskaan näkyvillä, vaan koira oppisi etsimään ruudun merkkejä ja nauhaa. Jessican neuvona oli alkuun, että pidän ruudun samassa paikassa useita treenikertoja ennen kuin alan vaihdella sen paikkaa. Onneksi pihassa on suuri nurmialue, joten tämän viikon ruutu saa jököttää vattupuskien edessä.
Merkin kiertoonkin sain hyviä vinkkejä. Pippi osaa jo kiertää hienosti ja muutaman näytön jälkeen pelkästä käskystä. En saa kuitenkaan jäädä liikaa kiinni siihen, että ensimmäiset kerrat kierretään aina ohjatusti, vaan tätäkin täytyy vaihdella. Sirke suositti tähänkin, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa koira katselisi merkkiä kauempaa, vaikka ohjaaja sitten olisikin merkin lähellä. Jessican kanssa puhuttiin, että Pippi jo nyt luontaisesti kiertää vasemmalta puolen, mutta olisi sen sijaan hyvä opettaa puun kierto oikealta kiertäen, jotta lihakset rasittuisivat tasaisesti. Agilityssä tuleekin tietty kierrot kummaltakin puolen.
Itselle TOKO-kokeet ovat hurjan jännityksen paikka. Etenkin liikkurointi on turhan jännittävää. Sain Ansulta hyviä vinkkejä kisajännittämiseen, oman ajan ottamiseen ja lisäksi täytyy hankkia puhelimeen app "Fot kommendering fritt följ", jonka avulla saan itse harjoiteltua liikkumista ja käskyttämistä omassa pihassa ilman koiraa ja/tai Raisan kanssa, jotta ensi vuonna se olisi Pipin kanssa helpompaa eikä niin jännittävää.
Luoksetuloa saatiin tehtyä Heidin ja Sirken kanssa sunnuntaina, jolloin apuohjaaja piti pentua istumassa kävellessäni poispäin, käännyin ja kutsuin pennun vasemmassa kädessä olevaan leluun, jonka laskin pennun tasalle ihan loppuvaiheessa. Ja sitten leikitään! Tämäkin video on kymmenen vuoden takaa, mutta idea on siis edelleen ihan sama.
Jessican kanssa käytiin luoksetulon pysäytysten alkeita, joita olen joskus Raisan kanssa tehnyt ikään kuin jälkikäteen korjaustreeninä, mutta nyt aloitetaan ihan järkevässä järjestyksessä eli opetan pennulle ensin käskyt edessä itse peruuttaen ennen kuin yhdistetään minkäänlaista vauhtia siihen. Eli pentu istuu, seisoo ja menee maahan edessäni ja oppii näin suorittamaan kaikki liikkeet siinä käskystä.
Seuraamisen apujen häivyttämiseen hyvävä vinkkinä sain sen, etten enää nostakaan kättä ylös, vaan pidän käden paikallaan ilman namia ja siirrän namin palkaksi lopuksi vasempaan käteen toisesta kädestä.
Ruudun alkeisiin Jessica painotti sitä, että tärkeintä on saada pennulle suuri halu juosta ruutuun esimerkiksi lelun perässä. Sirke suositteli hieman pienempää ruutua (1,5 m x 1,5 m tai 2 m x 2 m) ja mahdollisimman pian pitkää matkaa, jotta koira oppisi bongaamaan ruudun kauempaa. Ohjaaja voi toki olla hieman lähempänä ruutua palkkausta ajatellen, jos koira pysyy paikallaan tai apuohjaaja sitä voi pitää. Sirken suositus oli, että palkkaa ei olisi koskaan näkyvillä, vaan koira oppisi etsimään ruudun merkkejä ja nauhaa. Jessican neuvona oli alkuun, että pidän ruudun samassa paikassa useita treenikertoja ennen kuin alan vaihdella sen paikkaa. Onneksi pihassa on suuri nurmialue, joten tämän viikon ruutu saa jököttää vattupuskien edessä.
Merkin kiertoonkin sain hyviä vinkkejä. Pippi osaa jo kiertää hienosti ja muutaman näytön jälkeen pelkästä käskystä. En saa kuitenkaan jäädä liikaa kiinni siihen, että ensimmäiset kerrat kierretään aina ohjatusti, vaan tätäkin täytyy vaihdella. Sirke suositti tähänkin, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa koira katselisi merkkiä kauempaa, vaikka ohjaaja sitten olisikin merkin lähellä. Jessican kanssa puhuttiin, että Pippi jo nyt luontaisesti kiertää vasemmalta puolen, mutta olisi sen sijaan hyvä opettaa puun kierto oikealta kiertäen, jotta lihakset rasittuisivat tasaisesti. Agilityssä tuleekin tietty kierrot kummaltakin puolen.
Itselle TOKO-kokeet ovat hurjan jännityksen paikka. Etenkin liikkurointi on turhan jännittävää. Sain Ansulta hyviä vinkkejä kisajännittämiseen, oman ajan ottamiseen ja lisäksi täytyy hankkia puhelimeen app "Fot kommendering fritt följ", jonka avulla saan itse harjoiteltua liikkumista ja käskyttämistä omassa pihassa ilman koiraa ja/tai Raisan kanssa, jotta ensi vuonna se olisi Pipin kanssa helpompaa eikä niin jännittävää.
maanantaina, kesäkuuta 10, 2019
Lisää TOKO-leirin antia
Viikon loman jälkeen alkaa hiljalleen aivosumu hälvetä, kun opettajan kevät on aina ihan mahdoton ja siihen yhdistettynä Springeri-lehden valmiiksi saaminen, niin aivot käy aivan ylikierroksilla yrittäessä miettiä, mitä kaikkea on unohtunut. Ja paljonhan sitä aina unohtuukin ;)
TOKO-leirin muista oppeja on kuitenkin hyvä kirjata ennen kuin ne unohtuvat muistista. Lahopää katsokaas mikä lahopää, tarkoittaakohan se että on vähän latvasta laho?! Tiedä häntä...
Erilaisiin liikkeisiin saatiin hyviä vinkkejä ja ohjeita. Aloitetaanpa kauko-ohjauksen pohjista, joita käytiin läpi Caritan kanssa sunnuntaina, kun Pippikin jaksoi paremmin.
Olemme tehneet Pipin kanssa alustatreenin pohjaa eli kriteeri on ollut hyvin summittainen: kunhan osut/kävelet erilaisten alustojen päälle/läpi, niin kehu (jes!) ja palkkaa tulee. Sitten olen palkannut aina alustalle ja siitä pois ensin vasemmalle pennun eteen, taas käännös alustalle - palkkaa - ja uusi palkkaa oikealle ja näin on jatkettu edestakaisin alustalle osuen ja se ylittäen. En ole siis erotellut etutassu/takatassu/läpijuoksu alustaa, vaan on tehty vaan alkeita siskoni ohjeiden mukaan oikeastaan näihin kaikkiin. Olemme tehneet erilaisilla alustoilla ja muutamassa eri paikassa.
Nyt jatkamme alustatreeniä erotellen kolme erilaista alustatyyppiä eli korkeampi taka-alusta (jonne koira siis nostaa takajalat peruuttaen), matala etulalusta (esim. hiirimatto, johon koira oppii lauttamaan etutassunsa) ja sitten jonkinlaista käytävämattoa aikanaan kontakteilla käytettävä juoksarialusta, joka on edellisiä isompi.
Uskoisin että tulemme aikanaan tekemään takaosakaukot eli istu-seiso-maahan-vaihdoissa takapää pysyisi paikallaan etupään liikkuessa. Raisa meni sekatekniikalla ja kymmenessä vuodessa kriteerit ehtivät niin paljon tiukentua, että sen parhaallaakaan suoritukselle ei juuri 7 - 8 olisi voinut saada eli nyt ajattelin tehdä pohjat todellakin kunnolla. Päätöstä ei toki tarvitse vielä tehdä, mutta takapää on joka tapauksessa hyvä löytyä jo pennullakin. Olemme jo hieman miettineet sivuaskeleita jalkojen välissä seuraten ja kyllä takajalatkin seuraa, joskin etujalkojen jälkeen. Takaosajumppaa on tarkoitus tehdä myös vatitreeninä (tai elefanttikävelynä - opin siis sille uuden sanan, meniköhän edes ihan oikein?) eli etuosa korkeamman vadin päällä ja takaosa liikkuu vatia kiertäen.
Varsinaisia takaosakaukoja ei siis vielä aloiteta, mutta jos käsite on ihan epäselvä niin kymmenen vuoden takaa Loten videosta näkee ideaa siitä, että peppu pysyy koko ajan samassa kohtaa, kun taas etutassut liikkuvat istu-maahan vaihdoissa. Pipin kanssa odotan pidempään ennen varsinaisten asennonvaihtotreenien aloitusta, jotta istumisessa saadaan varmasti etujalat nousemaan kunnolla rinnan alle ja lihakset ovat vahvistuneet. Mutta ei se Loten touhu nyt ihan pöllöltä kuitenkaan näytä näin jälkikäteen.
En näköjään meinaa päästä millään itse asiaan. Aloimme siis katsoa takaosa-alustalle menoa. Alustana Caritalla oli Ikean pienestä pöytälevystä muovimatolla päällystetty noin 7 cm (?) korkuinen neliö. Carita seisoa toisella puolen ja minä toisella puolen ja aluksi Pippi sai kulkea pari kertaa alustan yli jääden takajalat korkeammalla alsutalle seisomaan ja sai siitä palkan. Sen jälkeen aloin houkytella sitä namin kanssa peruuttamaan ja nostamaan takajalkojaan. Se tuntui toivottoman hankalalta aluksi, mutta neidin ymmärrettyä idean sujui harjoitus jo näppärästi. Kotonakin on testattu ja nopeasti se on alkanut hiffata jutun. Eli nyt vaan jumpataan käden avulla ja sitten kun se alkaa sujua lisätään käsky. Myöhemmin tietysti taas erilaiset paikat, käsiavun häivytys ja pidempi matka mukaan. Tätä voi käyttää aikanaan apuna myös peruutusharjoituksissa.
Lisäksi on tarkoitus aloittaa painan siirtoa taakse rinnasta kevyesti työntämällä ja siitä palkaten.
Tämä ehditään harjoitella hyväksi ennen kuin pentu alkaa olla kropaltaan niin kehittynyt, että voidaan jatkaa varsinaiseen kauko-ohjaukseen. Siihenkin sain jo vinkkiä, että sitä voi aloittaa niin, että koiran takaosa on alustalla ja etuosa rappusella, jolloin siitä tulee alussa fyysisesti hieman helpompaa. Myöhemmin voi tehdä niitä takaosa korkeammalla alustalle, joka on taas fyysisesti rankempaa. Mutta tuossa vaiheessa täytyy yrittää päästä Caritan oppiin uudemman kerran...
Etujalka-alusta on tällä hetkellä selvästi helpompi Pipille ja sitäkin aletaan selkeästi opettaa käskyn alle, koska käytännössä nykyisellä alustatreenin alkeilla se tarjoaa eniten etutassujaan alustalle. Sitä voi vaikeuttaa myös sivuaskeliin ja ottaa käyttöön myös kylpyhuoneen kumimaton, jossa koiran saa ottamaan sivuskeleita enemmänkin. Tätä voi käyttää myös korjaustreeniin ruudun ja tyhjään lähetykseen aikanaan.
Tästäpä tuli pitkä selitys. Täytynee ottaa muutamia kuvia ja videopätkä selvennykseksi. Ja taidan jatkaa muita toko-leirin vinkkejä ihan erilliseen juttuunsa. Tämä kun jo paisui kuin pullataikina.
TOKO-leirin muista oppeja on kuitenkin hyvä kirjata ennen kuin ne unohtuvat muistista. Lahopää katsokaas mikä lahopää, tarkoittaakohan se että on vähän latvasta laho?! Tiedä häntä...
Erilaisiin liikkeisiin saatiin hyviä vinkkejä ja ohjeita. Aloitetaanpa kauko-ohjauksen pohjista, joita käytiin läpi Caritan kanssa sunnuntaina, kun Pippikin jaksoi paremmin.
Olemme tehneet Pipin kanssa alustatreenin pohjaa eli kriteeri on ollut hyvin summittainen: kunhan osut/kävelet erilaisten alustojen päälle/läpi, niin kehu (jes!) ja palkkaa tulee. Sitten olen palkannut aina alustalle ja siitä pois ensin vasemmalle pennun eteen, taas käännös alustalle - palkkaa - ja uusi palkkaa oikealle ja näin on jatkettu edestakaisin alustalle osuen ja se ylittäen. En ole siis erotellut etutassu/takatassu/läpijuoksu alustaa, vaan on tehty vaan alkeita siskoni ohjeiden mukaan oikeastaan näihin kaikkiin. Olemme tehneet erilaisilla alustoilla ja muutamassa eri paikassa.
Nyt jatkamme alustatreeniä erotellen kolme erilaista alustatyyppiä eli korkeampi taka-alusta (jonne koira siis nostaa takajalat peruuttaen), matala etulalusta (esim. hiirimatto, johon koira oppii lauttamaan etutassunsa) ja sitten jonkinlaista käytävämattoa aikanaan kontakteilla käytettävä juoksarialusta, joka on edellisiä isompi.
Uskoisin että tulemme aikanaan tekemään takaosakaukot eli istu-seiso-maahan-vaihdoissa takapää pysyisi paikallaan etupään liikkuessa. Raisa meni sekatekniikalla ja kymmenessä vuodessa kriteerit ehtivät niin paljon tiukentua, että sen parhaallaakaan suoritukselle ei juuri 7 - 8 olisi voinut saada eli nyt ajattelin tehdä pohjat todellakin kunnolla. Päätöstä ei toki tarvitse vielä tehdä, mutta takapää on joka tapauksessa hyvä löytyä jo pennullakin. Olemme jo hieman miettineet sivuaskeleita jalkojen välissä seuraten ja kyllä takajalatkin seuraa, joskin etujalkojen jälkeen. Takaosajumppaa on tarkoitus tehdä myös vatitreeninä (tai elefanttikävelynä - opin siis sille uuden sanan, meniköhän edes ihan oikein?) eli etuosa korkeamman vadin päällä ja takaosa liikkuu vatia kiertäen.
Varsinaisia takaosakaukoja ei siis vielä aloiteta, mutta jos käsite on ihan epäselvä niin kymmenen vuoden takaa Loten videosta näkee ideaa siitä, että peppu pysyy koko ajan samassa kohtaa, kun taas etutassut liikkuvat istu-maahan vaihdoissa. Pipin kanssa odotan pidempään ennen varsinaisten asennonvaihtotreenien aloitusta, jotta istumisessa saadaan varmasti etujalat nousemaan kunnolla rinnan alle ja lihakset ovat vahvistuneet. Mutta ei se Loten touhu nyt ihan pöllöltä kuitenkaan näytä näin jälkikäteen.
En näköjään meinaa päästä millään itse asiaan. Aloimme siis katsoa takaosa-alustalle menoa. Alustana Caritalla oli Ikean pienestä pöytälevystä muovimatolla päällystetty noin 7 cm (?) korkuinen neliö. Carita seisoa toisella puolen ja minä toisella puolen ja aluksi Pippi sai kulkea pari kertaa alustan yli jääden takajalat korkeammalla alsutalle seisomaan ja sai siitä palkan. Sen jälkeen aloin houkytella sitä namin kanssa peruuttamaan ja nostamaan takajalkojaan. Se tuntui toivottoman hankalalta aluksi, mutta neidin ymmärrettyä idean sujui harjoitus jo näppärästi. Kotonakin on testattu ja nopeasti se on alkanut hiffata jutun. Eli nyt vaan jumpataan käden avulla ja sitten kun se alkaa sujua lisätään käsky. Myöhemmin tietysti taas erilaiset paikat, käsiavun häivytys ja pidempi matka mukaan. Tätä voi käyttää aikanaan apuna myös peruutusharjoituksissa.
Lisäksi on tarkoitus aloittaa painan siirtoa taakse rinnasta kevyesti työntämällä ja siitä palkaten.
Tämä ehditään harjoitella hyväksi ennen kuin pentu alkaa olla kropaltaan niin kehittynyt, että voidaan jatkaa varsinaiseen kauko-ohjaukseen. Siihenkin sain jo vinkkiä, että sitä voi aloittaa niin, että koiran takaosa on alustalla ja etuosa rappusella, jolloin siitä tulee alussa fyysisesti hieman helpompaa. Myöhemmin voi tehdä niitä takaosa korkeammalla alustalle, joka on taas fyysisesti rankempaa. Mutta tuossa vaiheessa täytyy yrittää päästä Caritan oppiin uudemman kerran...
Etujalka-alusta on tällä hetkellä selvästi helpompi Pipille ja sitäkin aletaan selkeästi opettaa käskyn alle, koska käytännössä nykyisellä alustatreenin alkeilla se tarjoaa eniten etutassujaan alustalle. Sitä voi vaikeuttaa myös sivuaskeliin ja ottaa käyttöön myös kylpyhuoneen kumimaton, jossa koiran saa ottamaan sivuskeleita enemmänkin. Tätä voi käyttää myös korjaustreeniin ruudun ja tyhjään lähetykseen aikanaan.
Tästäpä tuli pitkä selitys. Täytynee ottaa muutamia kuvia ja videopätkä selvennykseksi. Ja taidan jatkaa muita toko-leirin vinkkejä ihan erilliseen juttuunsa. Tämä kun jo paisui kuin pullataikina.
sunnuntai, kesäkuuta 09, 2019
Onnea N-pennuille!
Hui kauhistus - on ollut sellainen hulinaviikonloppu toko-leirin ja Springeri-lehden parissa, että N-pentueen 1-vuotispäiväkin ehti unohtua blogissa mainita eli onneksi olkoon Cafu, Touho, Nipa, Nemo, Esme, Lilli ja Mai!
Tässä muutama kuva pentujen ensimmäisestä vuodesta:
Tässä muutama kuva pentujen ensimmäisestä vuodesta:
 |
| Vastasyntyneet väsyneen Femman kainalossa 8.6.2018. |
 |
| kuva: Femman emäntä Kirsi Kangasmaa |
 |
| Piko-vari, Femma-emä ja Esme-tytär (ja topakka Sissi) |
 |
| Haluamme vapauteen! |
 |
| Syksyllä nähtiin viikoittain naperoiden kanssa |
 |
| Hallitreeneissä |
 |
| Tämän kesän agility- ja... |
 |
| taiopparitreeneissä. |
 |
| Veli ja sen sisko. |
HSKH:n TOKO-leirillä
Tämä viikonloppu kului pitkälti TOKO-leireilemässä ihan loistavien kouluttajien opissa, joskaan Pippi-pentunen ei meinannut jaksaa mitään eilisessä 28 asteen lämmössä ja paahtavassa paisteessa. Tänään jo saatiinkin asioita tehtyä :)
Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, ettei me oikein mitään olla vielä tehtykään, mutta kyllä niitä tehtyjä asioita kertyi vihkoon lopulta parin sivun verran, kun niitä aloin itselleni listaamaan. Eli ei me ihan laakereillakaan ole levätty.
Yleisiä oppeja pienelle pentulaiselle:
Pipin suku on minulle hyvin tuttua - emän puolelta kuusi tai seitsemän polvea (riippuu vähän miten laskee) ja isäkin meillä hengaili viimeksi loppuviikon kylässä. Näistä kolmen kanssa olen asunut Kati on kuudennessa polvessa isomummu, Harry samassa polvessa isovaari ja Raisan neljännessä polvessa mummu. Lisäksi tietysti tunnen monet kasvattini varsin hyvin ja sijoituskoirat ovat meillä asuneetkin kuukausia elämänsä aikana. Monesti tuollaiselle maailmaa rakastavalle pennulle, joka haluaisi moikata kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset, tulee murkkuiässä aikamoinen turhauma, kun ei sitä pääsekään tekemään.
Niinpä koitetaan opetella rauhoittumista myös hankalassa ympäristössä jo heti pienestä pitäen. Tähän saatiin Sirkeltä hieno vinkki. Pippi laitettiin makaamaan sellaisella "käy maata siihen"-kehotuksella ja namikippo minun lähelleni hieman kauemmaksi pennusta. Aloin laittaa namikippoon nameja yksi kerrallaan ja kehotin neitiä malttamaan. Jos se nousi, namikippo otettiin ylös ja kaikki namit menetettiin (olipas muuten vaikeata olla kajoamatta pentuun ja ottaa vain kippo ylös). Jos se malttoi hienosti, se sai hetken päästä syödä luvan kanssa namit. Mitä pidempään pentu odotti, sitä suuremman kasan namia se sai. Jo muutaman harjoituksen jälkeen pentu tajusi, että itsensä hillitseminen ja malttaminen oli kannattavaa. Tänään tätä tehtiin myös ihmisten ja koirien lähistöllä, muiden ollessa parin metrin päässä.
Hypokoiraksi opettelevan koiran olisi lisäksi ensiarvoisen tärkeää suhtautua ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi sen sijaan, että hyppää kaikkien syliin. Harjoittelimme Sirken avustuksella myös ihmisten moikkaamista niin, että pentu sai käydä haistamassa kättä ja sitten palkkasin sen toisaalle. Tätä täytyy ehdottomasti jatkaa.
Käsikosketuksen opettaminen on hyödyllistä ja sitä ei olla juurikaan harjoiteltu. Ekat kerran neiti sai namin avonaisesta kädestä ja sen jälkeen kuljetin kättä pennusta poispäin ja se sai palkan kättä kostettuaan toisesta kädestä. Tästä voidaan jatkaa pidempään kosketukseen niin, että vaaditaan kaksi kosketusta, ja myöhemmin kolme kosketusta perkkän, jonka jälkeen koira voi alkaa tarjota pidempää kosketusta kerralla.
Edellistäkin käytiin läpi Sirken kanssa - olipas kivat treenit vaikka kovin paljon ei tehty, niin silti ehti oppia itse paljon. Lisäksi sain kuulla palloleikistä, jossa pennulle heitetään kaksi tennispalloa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle ja sitten keskustellaan pennun kanssa, että kohta pääsee hakemaan ja sitten lähden itsen ohjaamaan sitä toiselle pallolle, jolle menosta kilpaillaan ja tulee kehut ja kiva yhteinen leikki. Jos pentu joskus lähteekin käsimerkistä myöhemmin väärälle, niin lähdenkin itse näyttämälleni pallolle ja leikin sillä ja pidän tosin kivaa, enkä välitä pennun pallosta tipan tippaa.
Pesosen Heidin kanssa käytiin läpi ennakoivasti tuota spanielin haistelua eli koskaan ei pitäisi päästää sitä kentällä haistelemaan, vaan lähden saman tien pois ja palkkaan sitä iloisesti heti kun se lähtee perään. Vieraiden koirien tai ihmisten lähestymisestä Dr Jekyll and Mr Hyde-tyyppinen ratkaisu, jos se meinaa lähteä muiden luo. Lähestyimme Pipin kanssa Satua ja Sirkeä, jolloin tehtiin aina käännös ja sen jälkeen palkka ennen kuin pentu ehti muiden luo. Siinä onnistuttiin hyvin, kunnes jossain vaiheessa oma keskittymisen herpaannuttua ja neiti ehti bortsupentua katsomaan...
Tulikin jo niin pitkä kertomus, että jatketaan huomenna itse toko-opeilla....
Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, ettei me oikein mitään olla vielä tehtykään, mutta kyllä niitä tehtyjä asioita kertyi vihkoon lopulta parin sivun verran, kun niitä aloin itselleni listaamaan. Eli ei me ihan laakereillakaan ole levätty.
Yleisiä oppeja pienelle pentulaiselle:
Pipin suku on minulle hyvin tuttua - emän puolelta kuusi tai seitsemän polvea (riippuu vähän miten laskee) ja isäkin meillä hengaili viimeksi loppuviikon kylässä. Näistä kolmen kanssa olen asunut Kati on kuudennessa polvessa isomummu, Harry samassa polvessa isovaari ja Raisan neljännessä polvessa mummu. Lisäksi tietysti tunnen monet kasvattini varsin hyvin ja sijoituskoirat ovat meillä asuneetkin kuukausia elämänsä aikana. Monesti tuollaiselle maailmaa rakastavalle pennulle, joka haluaisi moikata kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset, tulee murkkuiässä aikamoinen turhauma, kun ei sitä pääsekään tekemään.
Niinpä koitetaan opetella rauhoittumista myös hankalassa ympäristössä jo heti pienestä pitäen. Tähän saatiin Sirkeltä hieno vinkki. Pippi laitettiin makaamaan sellaisella "käy maata siihen"-kehotuksella ja namikippo minun lähelleni hieman kauemmaksi pennusta. Aloin laittaa namikippoon nameja yksi kerrallaan ja kehotin neitiä malttamaan. Jos se nousi, namikippo otettiin ylös ja kaikki namit menetettiin (olipas muuten vaikeata olla kajoamatta pentuun ja ottaa vain kippo ylös). Jos se malttoi hienosti, se sai hetken päästä syödä luvan kanssa namit. Mitä pidempään pentu odotti, sitä suuremman kasan namia se sai. Jo muutaman harjoituksen jälkeen pentu tajusi, että itsensä hillitseminen ja malttaminen oli kannattavaa. Tänään tätä tehtiin myös ihmisten ja koirien lähistöllä, muiden ollessa parin metrin päässä.
Hypokoiraksi opettelevan koiran olisi lisäksi ensiarvoisen tärkeää suhtautua ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi sen sijaan, että hyppää kaikkien syliin. Harjoittelimme Sirken avustuksella myös ihmisten moikkaamista niin, että pentu sai käydä haistamassa kättä ja sitten palkkasin sen toisaalle. Tätä täytyy ehdottomasti jatkaa.
Käsikosketuksen opettaminen on hyödyllistä ja sitä ei olla juurikaan harjoiteltu. Ekat kerran neiti sai namin avonaisesta kädestä ja sen jälkeen kuljetin kättä pennusta poispäin ja se sai palkan kättä kostettuaan toisesta kädestä. Tästä voidaan jatkaa pidempään kosketukseen niin, että vaaditaan kaksi kosketusta, ja myöhemmin kolme kosketusta perkkän, jonka jälkeen koira voi alkaa tarjota pidempää kosketusta kerralla.
Edellistäkin käytiin läpi Sirken kanssa - olipas kivat treenit vaikka kovin paljon ei tehty, niin silti ehti oppia itse paljon. Lisäksi sain kuulla palloleikistä, jossa pennulle heitetään kaksi tennispalloa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle ja sitten keskustellaan pennun kanssa, että kohta pääsee hakemaan ja sitten lähden itsen ohjaamaan sitä toiselle pallolle, jolle menosta kilpaillaan ja tulee kehut ja kiva yhteinen leikki. Jos pentu joskus lähteekin käsimerkistä myöhemmin väärälle, niin lähdenkin itse näyttämälleni pallolle ja leikin sillä ja pidän tosin kivaa, enkä välitä pennun pallosta tipan tippaa.
Pesosen Heidin kanssa käytiin läpi ennakoivasti tuota spanielin haistelua eli koskaan ei pitäisi päästää sitä kentällä haistelemaan, vaan lähden saman tien pois ja palkkaan sitä iloisesti heti kun se lähtee perään. Vieraiden koirien tai ihmisten lähestymisestä Dr Jekyll and Mr Hyde-tyyppinen ratkaisu, jos se meinaa lähteä muiden luo. Lähestyimme Pipin kanssa Satua ja Sirkeä, jolloin tehtiin aina käännös ja sen jälkeen palkka ennen kuin pentu ehti muiden luo. Siinä onnistuttiin hyvin, kunnes jossain vaiheessa oma keskittymisen herpaannuttua ja neiti ehti bortsupentua katsomaan...
Tulikin jo niin pitkä kertomus, että jatketaan huomenna itse toko-opeilla....
perjantaina, kesäkuuta 07, 2019
Treenailua joka päivälle!
Ensimmäinen kesälomaviikko on ehtinyt hujataa ohi ja treenailua on riittävyt joka päivälle. Maananataina pentutreeneissä tehtiin temppuja: putkea, pyörähdystä, rally-tokon pyörähdystä ja tötterön kiertoa Pipin, Jawan, Oskun ja Martan kanssa.
Tiistaina olin kouluttamassa: Piko, Kamu, Nano ja Korppu menivät pätevästi kakkosluokan rataa, joskin Korppu teki tietty vielä pätkiä. Rally-tokossa katsottiin lähtöä ja maaliintuloa mm. Pipsan ja pihlan kanssa.
Keskiviikkona oli agilityn vuoro: aamulla ensin Pipsan takaaleikkoja ja takaakiertoja, Pipin kanssa putken, hypyn ja kujakeppien alkeita. Illalla samoja alkeisjuttuja Touhon ja Oskun kanssa. Osku oli Inkan ohjaamana hurjan pätevä ja Touhokin tottui jo hyvin häiriöihin ja teki harjoituksetkin hienolla meiningillä.
Eilen kävinkin vaan seurailemassa juoksutekniikkatreeniä Senni Huotarin opissa. Oli liian kuuma, että olisin viitsinyt ottaa Pippiä mukaan autoon ja vähän kentän laidalle. Sissi sentään oli mukana ja treenasi Nipa-nimisen pehmokoiransa kanssa. N-pentueen Nipa teki niin suuren vaikutuksen Sissiin meillä talvella hoidossa ollessaan, että Nippe-koira muuttui lennossa Nipaksi...
 |
| Veljekset Osku ja Jawa |
 |
| Jawa eli Jangas Old School |
 |
| Siskokset Martta (J. Plättä Kiljunen) ja Pippi |
 |
| Veljekset |
Tiistaina olin kouluttamassa: Piko, Kamu, Nano ja Korppu menivät pätevästi kakkosluokan rataa, joskin Korppu teki tietty vielä pätkiä. Rally-tokossa katsottiin lähtöä ja maaliintuloa mm. Pipsan ja pihlan kanssa.
Keskiviikkona oli agilityn vuoro: aamulla ensin Pipsan takaaleikkoja ja takaakiertoja, Pipin kanssa putken, hypyn ja kujakeppien alkeita. Illalla samoja alkeisjuttuja Touhon ja Oskun kanssa. Osku oli Inkan ohjaamana hurjan pätevä ja Touhokin tottui jo hyvin häiriöihin ja teki harjoituksetkin hienolla meiningillä.
Eilen kävinkin vaan seurailemassa juoksutekniikkatreeniä Senni Huotarin opissa. Oli liian kuuma, että olisin viitsinyt ottaa Pippiä mukaan autoon ja vähän kentän laidalle. Sissi sentään oli mukana ja treenasi Nipa-nimisen pehmokoiransa kanssa. N-pentueen Nipa teki niin suuren vaikutuksen Sissiin meillä talvella hoidossa ollessaan, että Nippe-koira muuttui lennossa Nipaksi...
sunnuntai, kesäkuuta 02, 2019
Femma on kisaillut menestyksekkäästi agiepiksissä!
N-pentueen ihana emä Femma eli Doniol High Five to Jangas on kisaillut Kirsin kanssa tänä keväänä hienoslla menestyksellä mölleillä ja supermölleissä saaden sekä virheettömiä ratoja että 5 virheitä ja sijoittui nyt supermölleissä kolmannelle sijoille puhtaalla radalla. Hienoa osaamista Kirsi ja Femma - eikun vaan nokka kohti virallisia kisoja :) Nano-veli (Doniol Happy Fellow) olikin Jaanan kanssa korkannut kisauran, vaikka tulokset olivat vielä hylkyjä. Nämä ovat Pikon eli kakkosissa kisaavan Jangas Field Fennelin jälkeläisiä.
Piko ja veljensä Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover treenaavat vielä agilityä, vaikka syksyllä tuleekin jo yhdeksän vuotta mittariin :) Josko ne vielä ehtisivät kesällä kisaamaan ja pääsisivät seuraavaan luokkaan, kun luokkanousuun oikeuttavia tulos on jo kummankin luokasta kasassa.
 |
| Femma ja palkinnot |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)