Mitä treenataan, kun ei saa treenata?

Pippi on edelleen toipilaana, joskin Reetta on kranioitunut ja/tai Jenny hoitanut osteopatian keinoin säännöllisesti. 17.2 olen varannut ajan ortopedille ja lonkka- ja kyynärnivelkuviin, joten toivottavasti syy löytyy. Pipin pitäisi siis levätä. Mutta se ei todellakaan ole sitä ymmärtänyt. Ohjeeksi saimme aidata sohvan, jotta se ei koko ajan hyppisi ylös ja alas sohvalle, mutta olohuone ei oikein toimi, jos koko sohva ja nojatuolit on aidattu... Kyllä meidänkin täytyy saada elää ;)

  Olemme käyneet neljä kertaa Katri Lehmosen koiratanssin alkeissa ja saimme kivoja treenivihjeitä. Pyörähdykset on jätetty, mutta hitaat pujottelut (mm. kahdeksikko jalkojen välistä, pujottelu ohjaajan peruuttaessa) jätettiin treenattavaksi. Kevyen esineen noutoa treenaamme lähinnä ylläpitotarkoituksessa. Yhden tassun laittaminen alustalle rauhallisesti, nyökkääminen, rauhallinen kumarrus ja muita helppoja ja rauhallisia juttuja on jätetty treenattavaksi. Olemme käyneet myös Elinan rally-tokotreeneissä, joissa viimeksi oli vaikeata häiriörataa (kaksi koiraa yhtä aikaa radalla) ja se oli tosi hyväksi Pipille, joka paransi suoritustaan kerta kerralla.

  Maarit Hellman keksi eteenmenon alkeita puolen metrin päästä seinästä ja Pippi yhdisti eteenmenon ja kuonolla painamisen hienosti myös erikoisempiin esineisiin kuten putken kylkeen. Matka ja aika pidetään niin lyhyenä, että liike on minimaalinen. 

Hypokoiraviikonlopussakin oltiin ja siellä olemme joutuneet miettimään ilmaisua hieman uudestaan, koska kunnon painaminen kuonolla tuntuu olevan liian rankka. Lapputreenit edistyvät hyvin ja Pippi ilmaisee jo aika hyvin myös oikeita hypoja. Toisinaan tosin vasta siinä vaiheessa, kun tuon mittaria. Viime yönä varttia vaille kuusi neiti häiriköi meitä ja sai myös hoidossa olevan Kevin-isänsä rauhtattomaksi. Koirat pääsivät ulos, mutta aamulla huomasin Sebastianin olleen hypoarvoilla juuri tuohon aikaan. Hölmö ja väsynyt änitee ei siis tajunnut. Tosin flunssainen poika on muuten kärsinyt lähinnä korkeista arvoista, kuten yleensäkin tulehdustiloissa.

KoiraExpoonkin ehdin muutamalla luennolle ja Rytkösen Teemun kanssa lounaalle ja treenikaveria Ullaa moikkaamaan. 

Koirakirjat ovat heikkouteni, mutta kaikenlainen lukeminen on hyväksi (vai mitenkäs se mainos menikään?). On ihanaa, kun yhdeksänvuotias Sebastian jaksaa jo kuunnella klassikkokirjoja. Vuoden aikana olemme lukeneet Mark Twainin Tom Sawyers äventyr, Daniel Defoen Robinson Crusoe, J. K. Rowlingin koko Harry Potter-sarjan (siinä menikin kesä kätevästi), Jules Vernen Kapten Grants barn ja nyt on vuorossa Alexandre Dumas´n Monte Christon kreivi. Lukuhetket ovat ihania, kun kainalossa on yksi/kaksi lasta ja yksi koiranpentu. Välillä tosin tulee hieman keskustelua siitä, että kuka saa olla vieressä. Sissi ei näitä kirjoja aina jaksa kuunnella ja silloin Pippi valloittaa paikkansa kainalossani, muuten se makoilee Sebastianin vieressä. Hyvää vastapainoa stressaaville päiville. Suosittelen :)