Pipin kanssa elämä on ollut aikamoista tasapainoilua, mutta viikolla tulivat neidin viralliset terveystulokset eli selkä ok (LTV 0, VA 0), lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Ei siis paremmat tulokset olisi voinut olla. Maananataina pelästyin, josko kuvissa on niskassa hermopinne, joten halusin Maaria Kaiperlan (Osteo in flow) mielipiteen Pipistä, mutta hänelle aikojen saaminen on aina työlästä. Niinpä tilasin Jennylle osteopatia-ajan, kun sellaisen vielä sain. Mutta kuten niin usein niin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Jennyn ajan kohdalla minun piti olla viemässä Stig ja Sebastian Maalahden junaan, mutta onneksi kasvattini Lara pääsi Jennyn hoitoon Erkun kanssa. Ja saimme vieläpä peruutusajan Kaiperlan hoitoon. Hän totesi, että Pippi on täysin stressikoira tällä hetkellä (mikä on ihan totta!), olkien kohdalta ja niskasta ja lantiosta löytyivät kipukohdat eli Pöppi on todellakin telonut itsensä pahasti ja kärsinyt mm. päänsärystä saaden koko kropan ihan hälytys- eli stressitilaan. Nyt jatketaan hoitoja ja ruokintaa yksinkertaistetaan toipumisen ajaksi hevonen/lammas/hirvi/peura proteiiniksi ja parsakaali/kesäkurpitsa kasvikseksi ja lisäksi maitohappobakteeria (Anicol) ja vitamiinilisät. Sen lisäksi vapaana ulkoilua ja rauhallista treenailua eli "liike on lääke" :) Elämä jatkuu taas ja aurinko valaisee muutamalla säteellä tätäkin risukasaa... Alkaa oma olokin helpottaa, kun vihdoin on jotain hyviäkin uutisia. Kyllä koiran (tai lapsen) sairastaminen pistää aina mielen matalaksi.
Eilen pikku-Sissikin lähti junalla mummulaan Tampereelle. Onpa oudon tuntuista, kun olen ekaa kertaa vuosiin ihan yksin koirien kanssa kotosalla. Tänä iltana perhe palaa kotiin ja onhan heitä jo vähän ikäväkin. Niina ja Kevin olivat sentään eilen meitin seurana eli ihan yksin ei ole mökissä mökötetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti