Maanantaina Raisa pissasi siis koko vanhan puolen kipeänä kävellen ja pissa haisi kuin minkin virtsa. Illalle saatiin eläinlääkäriaika Marjalle ja koiravanhus haudattiin kotipihaan. Tämä oli odotettavissa ennemmin tai myöhemmin, mutta siitä huolimatta paha olo ja ihan fyysinen stressin aiheuttama kipu vatsassa jatkui pitkään. Illan itkin niin, että pikku-Sissi yritti lohduttaa minua kaikin keinoin ja meni huolestuneena kertomaan isälleenkin, että äiti vain itkee. Koitin selittää, että äitiä surettaa Raisan kuolema, se pitää vain surra, mutta suru menee ohi kyllä.
Seuraavana aamuna netti ei toiminut kotitietokoneeseen asti. Ei muuten toimi edelleenkään. Ja luonnollisesti juuri samaan aikaan Office-paketti herjaa päivitystarpeesta - päivityksen voi tehdä ilmaiseksi työpaikan nettisivun kautta. Aivan - ilman nettiä ollaan ilman Office-pakettia. Ja pentuoppaan päivittämiseen on varattu aikaa tämän viikon loppuun. Ja Springeri-lehteäkin pitäisi alkaa kursia kasaan. Facebookin messengerinkin on käytössä vain koneella, kun puhelimen muisti on liian täynnä. Myöskään työkonetta ei saanut yhdistettyä edes johdolla nettiin. Ekat pentuoppaan päivitykset istuin keittiön pöydän ääressä ja tallensin muistitikulle, jonka sisällön sain lähetettyä taittaja-Sarille äidin luota. Takaisin 90-luvulle ja korppuaikaan! Muistattekos muuten nuo korput ja niitä edeltäneet lerput, joille aikanaan tietokoneen tietoja tallennettiin...?
Oli Annen kanssa sovittu, että Iines käytetään progessa heti kun juoksu alkaa kehittyä tai viimeistään alkuviikosta. Tiistaina oli juoksun 9. päivä ja progesteronihormonin pitoisuus näytti 20 ng/ml eli juoksu alkaisi olla jo ohi - ilman, että sitä on tajuttu. Eläinlääkäristä olivat sitä mieltä, että voisihan sitä vielä samana päivänä koittaa astuttaa, mutta tulos ei ole taattu. Kolmen aikaan olimme kuitenkin vielä Vantaalla ja matkaa Jalon luo oli viisi tuntia, käytännössä kuusi, kun lapset pitäisi jättää mummulaan, syödä ja Iines hakea matkaan mukaan. Anne ei uskaltanut yksin lähteä reissuun iltasella Tampereelta. Ajattelin jo, että antaa olla.
Keskiviikkoiltana Anne laittoi viestiä, että Iines on ihan mahdoton urosten perään. Torstaiaamuna juttelin Marjukan kanssa, joka oli sitä mieltä, että kannattaa ainakin kokeilla, jos nartulla on 11. juoksupäivä ja se on käytöksen mukaan tärppipäivissä. Niinpä ajattelin, että eihän se ole kuin ylimääräisiä kilometrejä ajamista, kun olimme lähdössä Tampereen kautta mökille joka tapauksessa. Tampereella näimme Iineksen, joka ei mitenkään kääntänyt häntää Pipin nuuhkiessa. Lapinkoiraurokselle se kuitenkin seisoi kuin sahapukki, joten ajattelin ettei se ota jos ei annakaan. Lähdimme iltatreffeille Jalon luokse ja astutus onnistui viidessä minuutissa (jonka jälkeen ne olivat tietty nalkissa runsaan vartin verran). Istuimme hetken kahvittelemassa Pipin ja Jalon touhutessa pihalla ja lopuksi yritimme ottaa pariskunnasta yhteiskuvaa. Ei onnistunut heti alkuunsa, vaan Jalo ehti astua Iineksen toistamiseen ennen kuin saatiin mitään kuvaa napattua. On hyvin mahdollista, ettei mitään pentuja tule, kun progen mukaan on ollut jo ihan liian myöhäistä, mutta siinä tapauksessa Jalo ja Iines pääsevät alkuvuodesta uudelleen treffeille. Silloin minua ei mukana tarvita, koska pariskunta näytti jo nyt, että ne hoitavat homman sutjakasti ihan tuosta vaan. Kuvat ovat kamerassa, mutta katsotaan saako niitä lirkuteltua tälle koneelle muistitikun avulla. Pentuilmoitusta en tällä kertaa laita rotuyhdistyksen sivuille, vaan odotetaan rauhassa onko mitään pentuja tulossakaan.
 |
| Nuoripari Iines ja Jalo |
Perjantaina jatkoimme matkaa mökille ja vihdoin astutusreissun ja mökille pääsyn yhteydessä mahassa möllöttävä iso ahdistava möykky alkoi hiljalleen sulaa. Mökillä uitiin, poimittiin marjoja ja nautittiin yhdessäolosta. Pippi oppi lähtemään vesinoutoon myös suolammen rannasta hieman asiaa mietittyään. Myös pitkät noudot laturin päästä dummyä heitettäessä onnistuivat. Ilman Raisaa se kuitenkin ui vain noutamaan esinettä, kun Raisan perässä se ui huvikseen ja minua "pelastamaan".
Lauantaina Pauli soitti Esmen (Jangas Nice Weather For Ducks) taipumuskokeen jälkeen. Esme on niitä kasvattejani, josta nyt olin jotakuin varma, että se selvittää taipparin tuosta vain. No toisin oli käynyt. Vesityöosuudella Pauli oli heittänyt riistapukin, jonka Esme nouti. Tuomari ilmoitti matkan olleen liian lyhyt. Pauli heitti toisen pukin ja Esme nouti senkin. Yhä edelleen uintimatka oli liian lyhyt. Kolmannen kerran Pauli oli viskaissut riistapukin niin kauas rannasta kuin mahdollista ja Esme nouti, rannassa jalkojen osuttua maahan ravisti ja noukki sitten riistapukin rantavedestä ja toi Paulille. Siinä vaiheessa, kun koira oli kytketty tuomari oli ilmoittanut, että aika ylittyi kymmenellä sekunnilla ja suoritus on hylätty. Että voihan Murphyn laki sentään! Muut osiot olivat hyväksyttyjä, mutta vesinoudon kymmenen sekunnin takia koko suoritus hylättiin.
Sunnuntai vietettiin Ähtärissä, jossa Pippi odotti koira-aitauksessa siskoni cockereiden kanssa päivän, välillä käytiin toki katsomassa ja lenkittämässä koiria. Yllättävän rauhallisesti Pippi suhtautui Pätkiksen kanssa häkkeilyyn. Eilen palattiin kotiin ja nyt on Pipillekin uni maittanut reissaamisen jälkeen.
Netti lopetti kokonaan toimintansa, mutta onneksi saatiin hakea Elisalta uusi modeemi. TV:n katselu onnistuu, mutta reititin ei vieläkään toimi ja varsinainen kone on poissa käytöstä, vaikka työkoneen nettiin saakin. Työergononomia ei ole kummoinen olohuoneessa läppärin seistessä rahin ja Sissin tuolin päällä, mutta kyllä tässä nyt pikaisesti pystyy jotain tekemään.
Josko tämä viikko kuluisi vähän paremmissa merkeissä. Alkaa meinaan olla tällä erää vähän takki tyhjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti