Väärään aikaan väärässä paikassa

Meille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Nyt näyttää kuitenkin, että kerrankin olemme olleet ihan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, kun Sandyn (Jangas Huller om Buller) emäntä epäili vahvasti tyttösen olevan tiineenä: ruokahalu on loputon, painoa tullut pari kiloa lisää ja nisät ovat vaaleanpunaiset. Ensi viikonloppuna pääsen varmaan itsekin moikkaamaan Sandyä. (P.S. Sandy olikin vain valeraskaana eli väärin meni!)

   Vuosien varrella olen useampaankin kertaa sattunut joko a) väärään paikkaan tai b) väärään aikaan jonnekin. Viimeksi tänä viikonloppuna poikamme oli menossa ystävänsä 5-vuotispäiville eikä tämä huolehtivainen äiti ollut huomannut katsoa pojan lokeroa tarhassa, jossa kutsukortti (ja isänpäiväkortti!) olivat. Tarhasta soitettiin ystävällisesti minulle ja lähdimme lauantaina kauluspaitaan puetun pojan kanssa syntymäpäiville - huomataksemme, että ne järjestettiinkin vasta seuraavana päivänä! No, juhlat saatiin juhlittua sunnuntaina, äitiä huvitti ja poika meinasi saada itkukohtauksen, joka vältettiin kertomalla, mitä oli käynyt aikanaan. Soitimme mummulle ja muisteltiin vuosien takaista tapahtumaa ollessani teininä, kun koko perheemme oli kutsuttu tuttavaperheen tyttären häihin. Pynttäydyimme parhaimpiimme, lähdimme Finlaysonin kirkolle ja istuimme penkkiriviin ihmetellen, ettemme näe ketään tuttuja. Jonkinlainen juhlalehtinen paljasti, että hääpari oli väärä. Oikeat juhlat juhlittiin vasta seuraavana viikonloppuna, mutta olipahan harjoiteltu tuota pukemista ja lähtemistä ajoissa...

  Monesti koiriin liittyvissäkin tapahtumissa on käynyt samoin. Useampaankin kertaan olen saapunut lokakuun lopussa agilitykisoissa talkoolaisena. Paikan päälle päästyäni halli on ollut pimeänä eikä yhtään autoa ole seissyt parkkipaikalla. Aavemainen tunnelma lokakuisen aamun hämärässä, minä yksin autossani ja ympärillä vain hiljaisuus kisavalmistelujen sijaan. Onneksi tajusin sentään silloin, että kellot oli käännetty tuntia eteenpäin ja olin vain erittäin hyvissä ajoin paikan päällä. En tosin tiedä, miksei yksi tuollainen kokemus riittänyt, vaan harrastin sitä useampaankin kertaan...

   Olin aikanaan 9 vuotta Springerspanielit ry:n hallituksessa ja kokouksiin mennessäkin oli muutamaan kertaan hieman hämminkiä. Joskus sovimme Kavénin Sannan kanssa tapaavamme huoltoasemalla ja ajavamme loppumatkan samalla kyydillä. Huono juttu oli vaan se, että minä olin väärän tien varrella. Toisella kertaa yksin kokoukseen ajaessani olin vahingossa väärällä huoltiksella ja sain ajella vielä hyvän matkaa eteenpäin päästäkseni Pirkanhovin sijaan Pirkkalan ABC:lle.

   Kertaalleen osallistuin ihan yksin metsästyskoulutukseen, harmi vain ettei kouluttajiakaan saapunut paikalle. Olin päättänyt, etten sillä kertaa tapani mukaan myöhästy, vaan lähdemme Pilkottuun jo perjantai-iltana. Näin olisimme paikalla jo seuraavan aamun alkaessa. Niihin aikoihin Pilkottu oli melkein toinen kesämökkimme Katin ja Harryn kanssa, kun siellä osallistuttiin milloin mejä-koulutuksiin tai -kokeisiin, milloin taippareihin tai metsästyskoulutuksiin. Hieman ihmettelin illalla, ettei paikalle ollutkaan saapunut muita, mutta söimme eväitä, kävimme pitkällä lenkillä ja löysin meille sopivan sänkypaikan piha-aitasta, joka ei ollut millään lailla lukossa. Nukuimme yön kesäillan viileydessä ja heräsimme aamulla. Siinä vaiheessa herästyskellot kyllä soivat, kun koulutuksen piti jo alkaa eikä ketään muuta näkynyt mailla, ei halmeilla. Soitin Marjukalle ja kysyin, että olenkohan mahrollisesti paikan päällä vääränä viikonloppuna tai jotain muuta kummallista? Selvisi, että koulutus oli peruttu, kun kaivossa oli jotain vikaa ja Taina oli luullut Marjukan ilmoittavan minulle ja Marjukka puolestaan Tainan. Marjukka naurahti, että onneksi se olin vain minä, jolle ei ollut asiasta huomattu soittaa ;) Ja rehellisyyden nimissä, se lähinnä huvitti. Kävimme vielä pitkällä lenkillä koirien kanssa ja jatkoimme matkaa omalle mökille, joka ei ollut hirmuisen kaukana. Ei ollut siis eka eikä vika kerta. Seuraavaa kertaa odotellessa...
  

Tuffsen EH1. Seinäjoen näyttelyssä

4-vuotias Tuffsen aka Jangas Gotta Go osallistui toiseen viralliseen näyttelyynsä Seinäjoen kansainvälisessä näyttelyssä. Pia oli kuulemma trimmannut itse pojan ja nauroi, ettei tuo turkin kunnostus pesuineen ja föönauksineen taida olla ihan hänen juttunsa. Tulos oli mukavasti EH1., kun urosten käyttöluokassa oli kaksi urosta. Tuomarina toimi Monika Blaka Itävallasta.

Tässä Tuffsenin arvostelu:

"Feminine type. Harmonic all together. Good ribcage. Well-angulated. 

Nice coat & colour. In the movement narrow behind." 

Jangas Gotta Go eli Tuffsen heinäkuussa kuvattuna

Pikaista TOKO-päivitystä

Maitoaivon muisti on hyvä, mutta niin pirhanan lyhyt, että lienee parempi päivittää viime viikkojen opit, ennenkuin mokomat kokonaan unohtuvat. Voi sitten taas aikanaan katsoa, että "ai niin, totakin piti harjoitella!".

   Viime viikon keskiviikko edelleen aika tukkoisena tokoiltiin Essin kanssa Tiltun kurssilla. Nyt ollaan siirrytty pitkissä seuraamisissa tekemään ilman kädessä olevaa namia, mutta käsi edelleen sen näköisenä, että siellä voisi olla nami. Essi on niin kovin innoissaan, että se välillä alkaa jopa näykkiä housujani. Perusluoksetulo on hyvä, paitsi perusasentoon tulossa on epävarmuutta ja hitautta ilman käsiapua. Nyt otettiin käyttöön hetkeksi kaksoiskäsky eli tänne-käsky uusitaan juuri ennen hidastusta ja perusasentoon tuloa. Jos Essi tulee kaksoikäskyn kanssa suoraan perusasentoon - iloinen palkka - muuten kolmas käsky ja vain suulliset kehut. Kotona peruuttaessa namilautasen kanssa edessä seisomiset ja maahanmenot. Lisäksi pylvään kierto kuntoon. Olisi taas paljon tekemistä :) Essi itse on ainakin innoissaan kuin ilmapallo!

Torstaina Raisan treeneissä käytiin läpi tunnaria ja seuraamista. Muuten Raisan seuraaminen on hyvällä mallilla: peruutuksetkin ovat kelvanneet lyhyinä vanhoilla säännöillä, mutta nyt pitkinä ne ovat luokattoman huonoja. Ohjeeksi peruutusta edelläni (valitettavasti vaan perjantaina nyrjähtänyt nilkka ei ole oikein sallinut lattialla kökkimistä) ja lisäksi peruutusharjoitukset perusasennosta taaksepäin pää alhaalla. Tunnari oli edelleen positiivinen yllätys, vaikka en ole saanut sitä vuoteen harjoiteltua kuin Sebastian apuohjaajana pari kertaa. Raisa menee laukalla kapuloille, etsii tunnollisesti omansa jopa yli kymmenen kapulan joukosta. Palkkaan toistaiseksi (selvällä vapautuskäskyllä!) jo matkalla tai kapulaan tarttumisesta ja kapulan pitämistä harjoittelemme erikseen. Kapula matalalta neitokaisen suuhun ja siitä nosto perusasennon luovuttamista varten. Nämä ovat onnistuneet hienosti kotonakin.

Keskiviikkona käytiin Ojangossa itsekseen treenaamassa ja hyvin olivat liikkeet edistyneet. Edes kentällä keikoillut varis ei juuri haitannut. Vain yhden kerran Raisa kävi sen ajamassa lentoon, kun lähetin sen kiertämään ja varis oli merkistä parin metrin päässä. Huonoa ajoitusta siis omalta osaltani. Paikalla istuminenkin onnistui vaakun lähellä. Siitä on kuvakin odottamassa puhelimessa. Essillä on hyvä motivaatio hommaan ja silläkin liikkeet edistyvät. Ruutukin on otettu ohjelmistoon aina silloin tällöin.

Eilisissä tokoissa kävimme läpi kauko-ohjausta, jossa Raisalla on epämääräinen sekatekniikka, jossa se heiluu kuin heinämies, mutta lopulta on samassa paikassa kuin alussakin. Muutama vinkki: maahanmenosta istumisessa on jo aiemmin kiinnitetty huomiota ryhdikkääseen istumisasentoon, nyt kriteeriksi se, että jalat tulee nostaa rungon alle yhdellä hypähdyksellä.

Merkin kierto sujui todella hienosti ja vauhdikkaasti myös hyppyjen ohi. Jatkossa enemmän häiriöitä kiertoliikkeeseen ja lisäksi noita luoksetuloja kaikenlaisten houkutusten ohi. Hypyn neiti kiersi, mahtoikohan keskiviikon harjoitus 40-45 senttisillä esteillä ollut hieman liikaa sille. Toisaalta se kyllä hyppii ojan yli toistametriä pitkiä loikkia... Kurjaa, jos vanhuus ja vanhat krempat alkavat näkyä muuten niin pirteässä tytsyssä. Tällä hetkellä tokoilu tuntuu hirmuisen kivalta ja motivoivalta, kun nilkka ei oikein salli agilityä.

Tiistain treeneissä kokeiltiin amerikkalaista versiota agilitystä, nimittäin Gamnbler agilityä, ihan noin niin kuin tuulettaakseen agilityn harjoittelua. Se oli ihan hauska kokeilu  kertaalleen ulkona ja vaati ihan uudenlaista ajatusmaailmaa agilityyn, kun esteistä sai eri määrän pisteitä ja puolessa minuutissa tuli ehtiä suorittaa mahdollisimman monta (paljon pisteitä antavaa) estettä. Lopussa oli Gambler, jossa koiraa tuli ohjata kauempaa (onnistui hienosti kisaavilta!).
Amerikkalaiset säännöt lyhykäisyydessään
Tällaista rataa tehtiin tiistaina:
http://agilitycoursemaps.com/CourseMap.aspx/Details/1352

Oli hauska katsoa, kuinka eri tavoin ohjaajat valitsivat ratapätkät ja kuinka pisteitä saattoi tulla hyvinkin eri määrä näennäisesti saman tyylisiltä radoilta. Ihan hauska kertaluontoinen harjoitus illan pimeydessä, kun ohjaajat saivat tehdä enemmän aivotyötä ja koirat kävivät muutamaan kerran tekemässä kisamaista harjoitusta :) 

Mitä Raisa tiätää autoilusta?

Mää tiärän, että autossa istutaa paikallaa tualla farmari takaosassa ja pitkillä matkoilla kannattaa vetää unta pollaa. Nuarempana mulla oli tapana huurella viaraisiin autoihi ja ohikulkijoille, mutta ev viittiny kauhee kauaa jatkaa sitä, ku matte ei siitä oikei välittäny. Nykyää mu tytär kyllä jaksaa huurella ja mää kato huuli pyäreenä, että mite joku ny tollee...  

Kum mää oli pentu matella oli Tuulikki-volkkari, jossa se kuskas pualta omaisuuttaa ja se pestii ehkä kerra vuaressa, noin niinku hyvällä tuurilla. Ku ne alko asuu yhressä husse kanssa, nii autot muuttu siistimmäks. Husse miälestä toi auto oli ku mustalaisleiri, vaikka mate miälestä oli kauhee käytännöllistä, ku lenkkarit ja kaikki reenivälineet ja varavaatteet seuras aina varmuuren varalta mukana. Eihä sitä koskaa tiänny, mitä tulema piti.  

Mää oon kuullu hauskoja juttuja maten ekasta koslasta, joka oli valkone pikkusitikka nimeltään Tepa. Tai oikeestaa se oli alun perin Terttu, kun se oli piäni ku marjaterttu, mutta myöhemmi se sai koko nime Terttu Penelope, ku matte tykkäs kuunnella Leilaa ja Annukkaa ratiosta ja siellä jossai jaksossa selvis, että Leila oli koko nimeltää Leila Penelope Makkone ja sekös meirä mattee naurutti. Tepa oli varsinaine koira-auto, josta oon kuullu paljo juttuja mu isovanhemmilta.  

Kati kertos, että sitä aina ahristi autossa ja sille tuli paha olo ja nii se halus änkee maten sylii keske automatkoje. Sillä seurauksella, että se viiskuinen pentukoira oli millo änkemässä oven piältä sylii, millo hyppi maten olkapäällä ja millo änki vaihrekepi päälle. Voitte varmaa arvata, että jossai vaiheessa Katiska sai turpavyät takapenkille.  

Matte nauro, että niirem matkoihi sattu aina kaikenlaisia kommelluksia. Kerra Tampereelle ajellessa Turusta loppu ration kuuluminen iha yht äkkiä ja ne mietti, että mitä liä ufojuttuja ny o meneillää. Ei tarttenut kuitenkaa kauaa arvailla, ku Tottijärve kohralla keskellä isoo ylämäkee auto pysähty keskelle tiätä. Matte yritti sitä hiuka siirtää tiän sivuu, mutta muutama rekka tööttäs kuulemma aika pahan kuulosesti. Maten iskä kuitenki tuli apuu, totes aku mennee iha loppuu ja hinas auto bensikselle. Matte kuulemma puristi rattia kaksi käsi, ku sitä hinattin kahreksaakymppiä eikä jarrut toiminu.  

Ruattissaki niillä oli aika hurjia reissuja. Kati meinaa tapas siellä Kenny-sulhase Klumprols-kennelissä ja pihasta lähtiessä matte ei väsyneenä huamannu sellaista harmaata pussia. Joo, älkää kyselkö miten o mahrollista olla huamaamatta onnikkaa, vaikka kattoo sivullee, mutta niinhä se ajo suaraa kylkee. Konepelti rutussa ne sit ajeli Suamee laivalla. Pari viikkoo tän episorin jälkee konepelti oli korjattu ja kolmikko ajeli kohti Helsinkii, mutta kas kummaa ku konepelti ihan ilma ennakkovarotusta tömähti tuulilasii. Siinä matte sitte saratteli ja yritti nährä eteensä kymmene sentin raosta. Pelastukseks koitu lepopaikka ravintoloinee ja nii mate kiltit vanhemmat lähti ajaa ja kolmikko pääsiki viarailee Tampereelle Helsinki sijaa.  

Ruattissa sattus kaikenlaista muutaki hassua. Joskus matte oli reissussa Virpi kanssa, ku syyläri alko vuataa ja se oliki hiuka ongelmallista keskellä ei mitää. Onneks sellaset nuaret pojat pelasti tilantee ja korjas se auto. Matte opiskeliki Tukholmassa puali vuatta Saija ja neljä koira seurassa. Sillo Tepaa oli murtauruttu, mutta kummallista kyllä, tavarat oli vaa levitelty eikä kellee kelpannu virttyny villapaita, haisevat treenitavarat tai koirakualaset peitot. Bensat ne vaa oli viäny suaraa tankista. Matte ja Saija oli kuulemma ens järkytyksestä toivuttuaa alkanu vaa hysteerisesti nauraa. Joskus ylioppilaskylässä Suamessaki auto akkuna oli rikottu ja matte oli kuulemma ajatellu laittaa lapu ikkunaa: "Jos todellakin haluat varastaa auton, johon on pissattu, kakattu, oksennettu ja kuolattu, niin anna mennä". Toi kakattu oli ehkä hiuka liiottelua, mut kaikki muu oli taivaha totta. Joksus oli kuuelmma käyny niinki, että matte oli pakannu auto ja Kati sisää, nii se huamaski vanhinkossa lukinneensa ovet ja jättäneensä Kati sisää. Onneksi kiltit poliisimiähet murtautu autoo ja pelasti tilantee.  

Kati-mummo muisti kertoo niistä kerroista, ku Tepa oli ollu ääriää myäte täynä, oli meinaa kuulemma aikamoine tilaihme. Joskus tokoviikoloppuu mennessä mukana oli Harppa, viimeisillää tiine Kialo, Vuokko-göötti, Rinsessa-enkku, kolme ihmistä, viikolopun yäpymistarpeet ja treenikamppeet eli Beriti karkkikauppa. Toisella kertaa kaksi walesia, kaks shelttiä, kaks vipukkaa ja kolme ihmistä sekä koko viikonlopu telttailukamat ja ruuat oli änketty siihen pikkuräpisköö vysiika lakeja uhmate. 

Harri-vaari miälestä tepailu oli aina kivaa toisi ku Katilla, jolla se oli kyllä ihan mustissa kirjoissa. Tosi Harri oli sitä miältä, että Tepa ollessa parkissa herra Vidal Sassooni, tua letistää tarkka walesiherra, paikka oli luannollisesti kuski paikalla. Siältä se sitte katteli tärkee näkösenä. Kerra mejäkokeissa se oli jääny autoo orottaa, ja koska oli kuuma päivä, oli ikkuna pitänyt avata mahrollisimma auki ja Hartsa oli sirottu takapenkille. Se oli kuitenki ottanu suure loika ja roikku pannastaa ulos ikkunasta. Matte oli iha kauhuissaa, että mite se ny sillai, vaikka oli koittanu, ettei siältä olis pitäny päästä akkuna lua. Harri ny muutenki pääsi, mihi halus, mutta se oliski sitte iha oma tarinansa.  

Voitteko kuvitella, että Tepan ja Tuulikin jälkeen, meillä o ollu perheessä vaan Aureja, joita husse pesee viikottai eikä siällä saa säilyttää mitää ylimäärästä. Vek persoonallisuus ja kura, tervetuloo käytännöllisyys ja siisteys. Matte ei vaa iha oikeesti oo tainnu muuttua, mut kyl se o sanonu, että o aika luksusta, kun joku muu hoitaa automopiilia kuntoo.

Kuvia I-pentueen Hessusta

Sain ihania kuvia I-pentueen Hessusta eli Jangas In The Mood. Poika on saanut nauttia kesästä mökkeilleen ja uiden, uintilenkit ovat kuulemma venyneet todella pitkiksi parhaimmillaan. Kyllä tuo mökkeily on aina koirille aikamoinen paratiisi :)

   Meilläkin aikanaan Kati meinasi piiloutua mökillä metsään, ettei se vaan joutuisi takaisin kaupunkiin ja autoon. Opin sitten hyvissä ajoin kytkemään sen taluttimeen ennen lähtöä. Ja kyseessä oli kuitenkin koira, joka halusi aina pysyä lähellä minua.

   Unohdin ihan laittaa blogiin hyvät uutiset, eli kaikilla kolmella I-naperolla lonkat lausuttiin parhaana mahdollisena eli tuloksella A/A!

Kuvat kertovat tällä kertaa enemmän kuin mitkään sanat, näissä kuvissa naama nauraa ja jalat painattavat eteenpäin: 

Vesille venhosen ja Hessun mieli

Lämmin kiitos taas Sunnalle ja Villella mainioista kuvista!

K-pentue toiveissa joulun alla

Sandy astutettiin Krokolla viime viikon lopulla 14.10 ja 16.10, jolloin olivat Sandyn juoksupäivät 15. ja 17. Pentujen toivotaankin syntyvän noin 16.12. 

Sandy ja Kroko treffeillä romanttisessa iltahämärässä

Pentueen emä Jangas Huller om Buller eli "Sandy" on todella mukava walesilainen. Neiti asuu sijoitusperheessä ja on todella sosiaalinen ja helppo kaveri. Se on vauhdikas ja kontaktinhakuinen koira, jossa riittää potentiaalia monenlaiseen menoon. Neiti on suorittanut spanielien taipumuskokeen ja MH-luonnekuvattu. Se oli kuvauksessa sosiaalinen ja ystävällinen itsensä, kohtuullisen leikkisä, suhtautui reippaasti räminään, mutta pelästyi laukauksia. Taipumuskokeessa haulikonlaukaus ei neitiä pelottanut lain. Neidin luonteeseen voi tutustua myös objektiivisten kuvausten eli pentutestin ja MH-luonnekuvauksen kautta. Suuri osa Sandyn sisaruksista on luonnekuvattu. Näyttelyihin Sandy on osallistunut muutaman kerran ja saanut muutaman SA:n ja ollut PN-2 saaden vara-SERTin.

Jangas Huller om Buller "Sandy"

Sandyn suvusta löytyy paljon niin näyttelyissä kuin kokeissakin palkittuja koiria: muotovalioita, agilityvalio, jälkivalioita ja kauempaa myös käyttövalioita.

Sandylla on A-lonkat ja BLUP-indeksi korkea eli 113 (rodun keskiarvo on 100) ja terveet silmät. Sandy on ollut perusterve koko ikänsä eikä ole käynyt eläinlääkärillä kuin rokotuksilla ja lonkkakuvissa. Tästä on tulossa Sandyn ensimmäinen pentue. Sandystä on tehty myös MyDogDna-geenitesti, se ei kanna tunnettuja sairauksia ja oli monimuotoisuudeltaan rodun keskiarvoa parempi.

Sandy on astutettu Krokolla eli McTwister's Sweet Mogwai Gizmo . Kroko on palkittu näyttelyissä kahdella SERTillä ja kahdella vara-SERTillä sekä suorittanut spanielien taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen mukavin tuloksin. Se on sosaalinen, leikkisä ja paukkuvarma.Kroko on kontaktinhakuinen koira, joka on helppo ottaa mihin vain mukaan. Se on itsevarma ja suhtautuu kaikkeen tuttuun ja tuntemattomaan positiivisesti. 

McTwister's Sweet Mogwai Gizmo "Kroko" nuorena poikana

Pojalla on siskonsa tavoin terveet lonkat (A/A, BLUP 109), kyynärnivelet ja silmät eikä se ole muutenkaan sairastellut. Tästä on tulossa Krokon toinen pentue.

 Pentue täyttää Springerspanielit ry:n jalostuksen toimintaohjeen.

Pentueen sukusiitosaste tulee olemaan 2,00 % kahdeksalta polvelta. Tällä kertaa sukusiitosaste on omaksi pentueekseni hieman tavallista korkeampi. Syynä on se, että kummatkin vanhemmat on geenitestattu (MyDogDna) ja perimältään varsin erilaiset. Ennusteena pentueen terveysindeksiksi on 103, mikä on tavallista korkeampi waleseille. 

Tässä vielä muutama hämärä kuva pariskunnasta treffeillä viime perjantaina:

Krokon ilme puhuu enemmän kuin tuhat sanaa: "Miksi pitää kiltisti istua, kun hemaiseva tyttö on ihan vieressä?!