Mää tiärän, että autossa istutaa paikallaa tualla farmari takaosassa ja pitkillä matkoilla kannattaa vetää unta pollaa. Nuarempana mulla oli tapana huurella viaraisiin autoihi ja ohikulkijoille, mutta ev viittiny kauhee kauaa jatkaa sitä, ku matte ei siitä oikei välittäny. Nykyää mu tytär kyllä jaksaa huurella ja mää kato huuli pyäreenä, että mite joku ny tollee...
Kum mää oli pentu matella oli Tuulikki-volkkari, jossa se kuskas pualta omaisuuttaa ja se pestii ehkä kerra vuaressa, noin niinku hyvällä tuurilla. Ku ne alko asuu yhressä husse kanssa, nii autot muuttu siistimmäks. Husse miälestä toi auto oli ku mustalaisleiri, vaikka mate miälestä oli kauhee käytännöllistä, ku lenkkarit ja kaikki reenivälineet ja varavaatteet seuras aina varmuuren varalta mukana. Eihä sitä koskaa tiänny, mitä tulema piti.
Mää oon kuullu hauskoja juttuja maten ekasta koslasta, joka oli valkone pikkusitikka nimeltään Tepa. Tai oikeestaa se oli alun perin Terttu, kun se oli piäni ku marjaterttu, mutta myöhemmi se sai koko nime Terttu Penelope, ku matte tykkäs kuunnella Leilaa ja Annukkaa ratiosta ja siellä jossai jaksossa selvis, että Leila oli koko nimeltää Leila Penelope Makkone ja sekös meirä mattee naurutti. Tepa oli varsinaine koira-auto, josta oon kuullu paljo juttuja mu isovanhemmilta.
Kati kertos, että sitä aina ahristi autossa ja sille tuli paha olo ja nii se halus änkee maten sylii keske automatkoje. Sillä seurauksella, että se viiskuinen pentukoira oli millo änkemässä oven piältä sylii, millo hyppi maten olkapäällä ja millo änki vaihrekepi päälle. Voitte varmaa arvata, että jossai vaiheessa Katiska sai turpavyät takapenkille.
Matte nauro, että niirem matkoihi sattu aina kaikenlaisia kommelluksia. Kerra Tampereelle ajellessa Turusta loppu ration kuuluminen iha yht äkkiä ja ne mietti, että mitä liä ufojuttuja ny o meneillää. Ei tarttenut kuitenkaa kauaa arvailla, ku Tottijärve kohralla keskellä isoo ylämäkee auto pysähty keskelle tiätä. Matte yritti sitä hiuka siirtää tiän sivuu, mutta muutama rekka tööttäs kuulemma aika pahan kuulosesti. Maten iskä kuitenki tuli apuu, totes aku mennee iha loppuu ja hinas auto bensikselle. Matte kuulemma puristi rattia kaksi käsi, ku sitä hinattin kahreksaakymppiä eikä jarrut toiminu.
Ruattissaki niillä oli aika hurjia reissuja. Kati meinaa tapas siellä Kenny-sulhase Klumprols-kennelissä ja pihasta lähtiessä matte ei väsyneenä huamannu sellaista harmaata pussia. Joo, älkää kyselkö miten o mahrollista olla huamaamatta onnikkaa, vaikka kattoo sivullee, mutta niinhä se ajo suaraa kylkee. Konepelti rutussa ne sit ajeli Suamee laivalla. Pari viikkoo tän episorin jälkee konepelti oli korjattu ja kolmikko ajeli kohti Helsinkii, mutta kas kummaa ku konepelti ihan ilma ennakkovarotusta tömähti tuulilasii. Siinä matte sitte saratteli ja yritti nährä eteensä kymmene sentin raosta. Pelastukseks koitu lepopaikka ravintoloinee ja nii mate kiltit vanhemmat lähti ajaa ja kolmikko pääsiki viarailee Tampereelle Helsinki sijaa.
Ruattissa sattus kaikenlaista muutaki hassua. Joskus matte oli reissussa Virpi kanssa, ku syyläri alko vuataa ja se oliki hiuka ongelmallista keskellä ei mitää. Onneks sellaset nuaret pojat pelasti tilantee ja korjas se auto. Matte opiskeliki Tukholmassa puali vuatta Saija ja neljä koira seurassa. Sillo Tepaa oli murtauruttu, mutta kummallista kyllä, tavarat oli vaa levitelty eikä kellee kelpannu virttyny villapaita, haisevat treenitavarat tai koirakualaset peitot. Bensat ne vaa oli viäny suaraa tankista. Matte ja Saija oli kuulemma ens järkytyksestä toivuttuaa alkanu vaa hysteerisesti nauraa. Joskus ylioppilaskylässä Suamessaki auto akkuna oli rikottu ja matte oli kuulemma ajatellu laittaa lapu ikkunaa: "Jos todellakin haluat varastaa auton, johon on pissattu, kakattu, oksennettu ja kuolattu, niin anna mennä". Toi kakattu oli ehkä hiuka liiottelua, mut kaikki muu oli taivaha totta. Joksus oli kuuelmma käyny niinki, että matte oli pakannu auto ja Kati sisää, nii se huamaski vanhinkossa lukinneensa ovet ja jättäneensä Kati sisää. Onneksi kiltit poliisimiähet murtautu autoo ja pelasti tilantee.
Kati-mummo muisti kertoo niistä kerroista, ku Tepa oli ollu ääriää myäte täynä, oli meinaa kuulemma aikamoine tilaihme. Joskus tokoviikoloppuu mennessä mukana oli Harppa, viimeisillää tiine Kialo, Vuokko-göötti, Rinsessa-enkku, kolme ihmistä, viikolopun yäpymistarpeet ja treenikamppeet eli Beriti karkkikauppa. Toisella kertaa kaksi walesia, kaks shelttiä, kaks vipukkaa ja kolme ihmistä sekä koko viikonlopu telttailukamat ja ruuat oli änketty siihen pikkuräpisköö vysiika lakeja uhmate.
Harri-vaari miälestä tepailu oli aina kivaa toisi ku Katilla, jolla se oli kyllä ihan mustissa kirjoissa. Tosi Harri oli sitä miältä, että Tepa ollessa parkissa herra Vidal Sassooni, tua letistää tarkka walesiherra, paikka oli luannollisesti kuski paikalla. Siältä se sitte katteli tärkee näkösenä. Kerra mejäkokeissa se oli jääny autoo orottaa, ja koska oli kuuma päivä, oli ikkuna pitänyt avata mahrollisimma auki ja Hartsa oli sirottu takapenkille. Se oli kuitenki ottanu suure loika ja roikku pannastaa ulos ikkunasta. Matte oli iha kauhuissaa, että mite se ny sillai, vaikka oli koittanu, ettei siältä olis pitäny päästä akkuna lua. Harri ny muutenki pääsi, mihi halus, mutta se oliski sitte iha oma tarinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti