Tiinenä?

Eilen kävimme moikkaamassa Elliä eli Jangas Miss Chievous matkalla nose work-treeneihin Niinan ja Sissin seurassa, myös yhden pennun toivottavasti tuleva emäntä Taru kävi Elliä tapaamassa. Elli astutettiin viitisen viikkoa sitten ja nyt nisät ovat punaiset ja uuma kadonnut, vaikkei masu vielä juuri pömpöttänytkään. Elli vaikuttaisi olevan tiineenä, mutta sovimme tapaamisen vielä ennen joulua, jotta voi vähän seurata ja tuntea olisiko tulossa ihan normaalikokoinen pentue, muutama pentu vai onko kyse kuitenkin vain valeraskaudesta. Pentujen laskettu aika olisi tammikuun alkupuolella ja tällä kertaa pennut ovat syntymässä Leenan luona Ellin omassa kodissa Espoossa.

Tässä vielä vertailun vuoksi astutuksen aikaan otettu kuva:

Jos haluaa katsoa kuviea aiempien mammakoirien tiineysajoista, voi niitä etsiä "odotuspäiväkirja"-tunnisteella. Tässä vaiheessa harvoin masun pömpötys vielä kuvissa näkyykään, toisin kuin viimeisinä tiineysviikkoina...

Pieni hypokoiran alku

Olen viime aikoina päivittänyt blogia älyttömän vähän ja yksi syy on ollut kiireissä (koulussa kokeet, koulun muutto väistötiloista takaisin saneerattuihin tiloihin joululoman aikana, Springerin-lehden teko yms) ja toinen siinä, että meillä on pieni hikari hypokoiran alkuna. Pippi eli Jangas Pippi Långstrump meinaan aloitti kuukausi sitten yöllä herättämisen, jos Sebastianilla tuli yöllä hypoja. Yleensä neiti on oikeassa minua herätellessään, mutta joskus toki sattuu mokia ja lopputuloksena on ollut se, että nukun itse huonommin aamuyöstä ja usein herätessäni käyn tarkistamassa pojan verensokereita, vaikkei Pippi olisi minua herätellytkään... Tosin silloin ne ovat oikeastaan poikkeuksetta olleet hyvällä tai korkealla tasolla. Olo kuukauden valvomisen jälkeen ei vaan ole koko ajan ihan freesi. Samalla tulee tietysti mieleen se sairaustumisen alkuajan huoli ja yöllinen sokereiden kyttääminen. Toisaalta tuntuu ihanalta, että pojalla ei ehdi olla pitkään matalia, kun Pippi kertoo niistä. Toissayönä minut herätettiin puoli kahdelta ja toden totta Libre-mittarin mukaan arvot olivat juuri menneet mataliksi ja mittari näytti 3,0... Mutta yöt ovat siis olleet rikkonaisia, mikä vaikuttaa jaksamiseen. Onneksi joululoma on jo ovella :)

  Marraskuussa saatiin Pipin kanssa tehtyä osatavoitteet ilmaisu ja erottelu eli siis Pippi osaa erottaa hypohajun muista hajuista ja meillä ilmaisuna on reiden tökkiminen. Itse kukin kurssilaista on valinnut itselleen sopivan tavan ilmaisuun kouluttajien ehdotusten joukosta. Tosin yöilmaisuksi on muodostunut ihan itsestään sängyn laidalle tai Sebastianin sänkyyn hyppääminen ja naamaan/olkaan tökkääminen.

    Saimme iloksemme jatkaa treenejä laudalla vielä kuukauden, kun osallistuimme eilen Helsingin yliopiston tutkimukseen siitä, voidaanko koirille opettaa luotettavasti hypohajun tunnistus. Melkein kahdestakymmenestä kurssilaisesta meitä oli kolme, jotka osallistuivat.  Valitettavasti itse hieman hosuin eka kerralla, kun olisi pitänyt muistaa antaa Pipin rauhoittua ollessamme uudessa paikassa ja tilanteessa "vieraiden" ihmisten kanssa, mutta sen jälkeen kaikki 11 muuta toistoa menivät ihan nappiin. Pippi todellakin tietää mitä tekee ja pystyy nykyisellään toimimaan jopa rauhattomassa agilityhallissa :) Saimme kehuja siitä, että harvoin noin nuori (vasta 9 kuukautta, joskin huomenna tulee 10 kk täyteen ;) on noin varma ja tarkka. Se todellakin jähmettyy keskittyneesti hypohajulle ja vain puhaltelee purkkiin.

Pipin hieman impulsiivisempi Martta-sisko sylinteritestissä

 SmartDog-sivuilla facebookissa oli referoitu 3.9.2019 uusia tutkimuksia seuraavasti:

"Nicola Rooney puhui hypokoirista ja näiden tarkkuudesta ilmoittaa alhainen verensokeri, sekä myös seikoista, jotka vaikuttavat koiran suoritukseen. Diabeetikko lapsen koira ei aina suoriudu yhtä hyvin kuin aikuisen koira, ja myös perheen kiireinen elämäntyyli vaikuttaa negatiivisesti. Omistaja-koira suhteella on merkitystä, ja myös koiran persoonallisuudella – koira, jotka sitkeästi yrittävät uudelleen, eivätkä lannistu, ovat tässä työssä parhaimpia.

Esittelin myös illan lopuksi posterimme, joka tehtiin yhteistyössä Suomen Poliisikoiralaitoksen Antti Tikkasen kanssa. Lyhyesti, impulsiiviset (smartDOG testin sylinterin avulla testatut) koirat suoriutuivat huonommin räjähdekoirien tasokokeessa, kuin hyvän itsehillinnän omaavat koirat. Korkea kiihtymystaso ei todennäköisesti edesauta tarkkaa hajutyöskentelyä, ja monesti myös lisää läähätystä, mikä puolestaan heikentää nenän tarkkuutta."

Pippi omaa SmartDog-testienkin mukaan aika loistavan itsehillinnän (90 % oikein itsehillintää mittaavasta kokeesta, keskiarvo on 77 %) ja se on sitkeä. Sen sijaan Sebastianin ja Pipin suhdetta pitäisi vahvistaa huomattavasti myös jatkon kannalta. Josko heille keksittäisiin jokin yhteinen harrastus :) 

Koiramessuilla

Viime viikonloppu vierähti kokonaan koiramessuilla. Perjantaina koottiin Niinan kanssa rotukoppi valmiiksi. Sinitarra oli unohtunut luonnollisesti kotona pöydälle, mutta borderterrieriporukalta saimme lainaksi teippiä ja muuten kasaaminen sujuikin tällä kertaa sutjakkaasti, kun oli uudet roll-upit. Lauantaina lähdettiin aamukahdeksaksi messukeskukseen Niinan, Sissin ja Pippi-pennun kanssa. Siihen aikaan parkkipaikkojakin oli tarjolla reippaasti, mutta valitettavasti minuun on hieman tarttunut tuo Stigin autohysteerisiys ja vinoparkin etsiminen kesti aikansa, jotta ihan vieressä ei olisi ketään... Pippi käyttätyityi mallikelpoisesti sisään mennessämme, mutta perillä huomattiin kaikkien seinillä olevien "joulupallojemme" pudonneen lattialle ja saimme aloittaa aamun niitä kiinnittämällä ja etsimällä minulle ja Sissille aamupalaa. Pippi jaksoi hienosti edustaa ständillä Olen yllättynyt, kuinka siihen on uponnut tuo hypokoirakoulutuksen oppi, ettei vieraita ihmisiä saisi juuri moikkailla. Se ei spontaanisti enää juurikaan mennyt ihmisiä moikkaamaan, pyydettäessä kyllä, mutta olin yllättynyt kuinka välinpitämätön siitä on tullut, vaikkei se silti ollut arkuuttaa tai arastelua. Olen muutenkin miettinyt, kuinka saman tyyppinen Pippi on kuin ensimmäinen walesini Kati - hyvässä ja pahassa. Kerrottakoon siitä kuintenkin paremmalla ajalla. 

Meitin kaksikko

     Yhdentoista maissa lähdimme ilmoittautumaan lelukoriakilpailuun, johon Sissi pääsi ensimmäiseen ryhmään. Edellisenä päivän mietittiin, minkä lelukoiran Sissi ottaisi mukaan ja äiti ehdotti lähes seisovaa kultaisen noutajan pentua. Neiti ilmoitti kuitenkin, ettei hän voi ottaa mukaan lilla-Ida nimen saanutta lelukoiraa (= aiemmin Nemmana tunnettu Lakin pentu), koska se on niin ujo ja arka eikä viihtyisi messukeksuksen hälinässä. Sen sijaan mukaan lähti kasvattini Nipan (Jangas Nonesuch) mukaan nimensä saanut rakas (ja sen näköinenkin) unilelu.

Käteen sai kuvan vaikkapa omasta koirasta (malli liittyy asiaan)

 Ellen Jokikunnas tuomaroi lelukoiran kisan hurjat yli 50 osallistujaa ystävälliseen ja osallistuvaan tapaan ja Sissi pääsi tällä kertaa jatkoon. Viime vuonna karvamatoagilityssä jatkoon päässyt kolmevuotias ilmoitti finaalissa, että hänhän ei enää viitsi ja juoksi ympyrän ottamatta yhtään estettä ja haki lelupalkinnon. Tänä vuonna 4-vuotias odotti kiltisti kehän laidalla tutusen moneen uuteen leikkikaveriin samalla ja juoksi säännöllisin väliajoin tuomarilta (ei siis suinkaan äidiltä!) kysymässä, koska on oma vuoro. Kyllä minulla on välillä naurussa pitelemistä. Loppujen lopuksi Sissi oli viides ja hyvin tyytyväinen saamistaan palkinnoista - pokaali ja ruusuke ovat edelleen kotona kunniapaikalla.

Ellen Jokikunnas oli ihana tuomari pienten kanssa laskeututuessaan heidän tasolleen.

Ihana palkintonalle ;)

Sissi on kyllä nimensä mukainen sitkeä tapaus, koska neiti jaksoi iltapäivästä ruokailun jälkeen pitää Pippiä HauLife-lavalla springereitä esitellessämme ja illalla lähdettiin vasta viiden jälkeen kotia kohti Rytkösen Teemun jäädessä vielä Lilin ja sen jälkeläisten kanssa pitänään rotukoppia pystyssä loppuajaksi. Seuraavana päivänä olinkin paikalla "vain" yhdestätoista illan purkuun jonnekin seitsemään saakka, mutta tällä kertaa saimme Lotan kanssa niin sanotusti "kamat kasaan" hyvin reippaassa tahdissa. Viikonlopun jälkeen oli kyllä aika väskä olo.

Lumi oli ja meni

Muutamaan kuvaan saatiin kuitenkin talvinen kauneuskin ikuistettua ennen kuin lumet taas sulivat täältä eteläisesti Suomesta. Tässä ensin sijoitusneiti Martta eli Jangas Plättä Kiljunen Lotta-emännän ottamissa ihanissa kuvissa:

Tässä muutama vauhtikuva Pippi-siskosta (Jangas Pippi Långstrump): illalla vaan aurinko laskee turhan varhain vai onko se sittenkin niin, että töistä pääsee turhan myöhään?!

Onnea marraskuisille synttärisankareille :)

Ensin 11.11 N-pentueen emä Femma eli Jangas High Five To Jangas täytti neljä vuotta :) Onnea Femmalle! Femma on pentujen jälkeen alkanut ihan mainioksi agility- ja rally-tokokoiraksim Kirsille.

Pätevä Femma

Eilen oli L-pentueen kolmas syntymäpäivä eli onnea Aimo, Nemo, James, Torsti, Iines, Lara ja Salma! Tässä muutama kuva päivänsankareista:

Aimo (J: Legebnd of Chima) suoritti tänä vuonna halibernoen koulutuksen :)

ja taipumuskokeen!

James (J. Leisure Suit Larry)  synttäritunnelmissa

ja ulkona nauttimassa vauhdin huumasta.

Lara (J. Lara Croft) suoritti MH-luonnekuvauksen. Tässä synttäritunnelmissa valkkaamassa lelua.

Lara uimaretkellä

Salma (J. Lightning) suoritti taipumuskokeen tänä kesänä

Nemo (J. Link To The Past) suoritti Mh-luonnekuvauksen

Torsti (J. Lemming) kuvattiin A/B-lonkkaiseksi

Iines (J: Legend of Zelda) harrastaa agilityä

Iines asuu Tampereella.

Halla-kaunokainen

Viime viikkoina on tapahtunut pajon kaikenlaista, mutta valitettavasti työt, Springeri-lehden teko ja hypokurssiviikonloppu ovat vaatineet veronsa eli täytynee koittaa ensi viikolla päivittää kaikkea tapahtunutta. Tässä kuitenkiin Hanna-Leena Ahtiaisen iki-ihania kuvia 9-kuisesta Hallasta eli Jangas Pomperipossa i Monismanien, joka on innostunut nose workista ja rally-tokosta aktiivisen emäntänsä kanssa :)

Uusintatreffeillä

Tänään pariskunta Elli ja Rölli pääsi uusintatreffeille ja homma oli kuulemma hoidettu vielä nopeammin - itse asiassa niin nopeasti, että paikalle tullessamme oli vain koirien valokuvaaminen jäljelle :) Elli astutettiin siis juoksun 11. ja 13. päivänä ja pentuja toivotaan tammikuulle.

  Tässä muutama kuva pariskunnasta:

Rölli ja Elli yhteen soppii...

Doniol Forest Troll

Jangas Miss Chievous

Pennut siintävät toiveissa tammikuulle

Ellin eli Jangas Miss Chievous juoksu oli eilen edennyt siihen asti, että se käänsi häntäänsä melkein suuhun saakka ja juoksupäiviäkin oli kasassa tänään yksitoista. Elli ja Rölli eli Doniol Forest Troll pääsivät treffeille pihallemme eikä siinä kauaa tutustuttukaan, kun pariskunta oli jo nalkissa. Niinpä toivommekin Q-pentueen syntyvän tammikuun 9. päivän tienoilla :)

   Tässä toivottavasti tulevien vanhempien esittely:

Doniol Forest Troll (Doniol Show Must Go On - Glanffrwd Rachel Wall) on Tuuhiksen eli Aunen ekasta pentueesta, kun sijoituksessa ollut Femma oli toisesta. Aune toimii pelastuskoirana ja on suorittanut viralliset kurssit. Rölli elää onnellisen kotikoiran elämää päässen isännän kanssa lintumetsälle syksyisin. Tuloksia Röllillä on silti ihan kivasti: se on suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen reippaan koiran paperein ja näyttelyistä on vara-SERT. Tervekin 5-vuotias uros on ollut, lonkat A ja silmät ok, lukuunottamatta lievää iriskystaa. Rölli on entuudestaan yksi pentue, jossa pennut ovat käsittääkseni ihan mukavia parivuotiaita: pari lonkkauvattu tervein paperein ja yhdellä taipumuskoesuoritettu ja sert näyttelystä.

Vieheelle!

Laukauksia! Mihin se lintu putosi?!

 2,5-vuotias Elli eli Jangas Miss Chievous (Nakni Billy The Kid - Jangas Huller om Buller) on kiltti ja herttainen nuori neiti, jonka ensimmäinen pentue tämä olisi. Elli on suorittanut MH-luonnekuvauksen ja palkittu vara-SERTillä näyttelyssä. Se on ollut perusterve, sillä on A/B-lonkat ja terveet silmät. Taipumuskoe ei ole mennyt läpi, joten sulhaseksi valikoitui tuollainen helposti taipumuskokeen suorittanut, metsästyskäytössä oleva uros. Ellin Pipsa-siskolla on taipumuskoe ja MH-luonnekuvaus suoritettuna ja lisäksi rally-tokotuloksia alokasluokasta.

Elli innostui leikkimään MH-luonnekuvauksessa

Pentueen sukusiitosaste olisi 0,60 %. Pentujen toivotaan syntyvän tammikuun 9. päivän tienoilla ja luovutuksessa ne olisivat silloin maaliskuun alussa.

Voihan juoksuajat

Pippi-Pöppiäinen aloitti ensimmäisen juoksunsa pari viikkoa sitten ja viikon perästä alkoi Raisan juoksu. Kaikeksi onneksi kumpikin ymmärsi aloittaa kiima-ajan juuri sen jälkeen, kun Cafu oli käynyt vierailulla...

Pippi inhoaa kerta kaikkiaan mokomia juoksuhousuja, jotka on takuulla kehitetty vain pienten koirien kiusaksi. Yhteistreenit ovat olleet tauolla neitokaisen kanssa, koska housut jalassa ei voinut aluksi muuta kuin kyyhöttää kyttyrässä ja mahdollisesti kakata pari kovaa papanaa niiden sisään. Ja sen jälkeen jatkettiin hännän kääntämisellä ja pojille flirttailulla eli eipä siitä keskittymisestäkään olisi mitään tullut. Katsotaan, josko viimein päästäisiin tiistaina agilityyn, kun housuja on ehditty käyttää pari viikkoa ja juoksu lähestyy hiljalleen loppuaan...

Viime perjantaina käytiin Anna Laulajaisen koiratanssikurssilla Raisan kanssa (jonka juoksu ei vielä tuolloin ollut alkanut) ja siellä harjoiteltiin erilaisia temppuja maan tasassa. Niitä ollaan sitten treenattu kotosalla neitokaisen kanssa.

Pipin mielestä juoksuhousut on tehty vain pienten koirien kiusaksi

Ja tulipahan todistettua, että Pippikin oppii mallista. Mennessäni jalkojeni päälle kyyryyn lattialle nenä matossa kiinni, tuli neiti vastaavasti makaaman vastapäätä. Ja teki sen useaan kertaan kehuttuani sitä. Se myös ymmärsi laittaa kuononsa penkin päälle laskiessani oman leukani siihen.

Hypohajujen opettelua on jatkettu erilaisilla häiriöillä ja lapsetkin ovat päässeet naksuttelemaan onnistuneesti. Myös ilmaisun alkeita on tehty aika ahkerasti, vaikka siinä mennäänkin naksun kanssa välillä hieman turhautumisen puolelle, jos vaadin liian voimakasta ilmaisua.

Juoksuista puheen ollen Ellikin (Jangas Miss Chievous) yllätti aloittamalla juoksunsa alkuviikosta lokakuun lopussa sen sijaan, että juoksu olisi alkanut tammi-helmikuussa kuten olimme ajatelleet. Ensi tai sitä seuraavalla viikolla on tarkoitus lähteä sulhasta tapaamaan, kun pojalla oli silmätkin kunnossa uusintatarkissa.  Eli saattaapi olla, että seuraava pentue syntyy jo tammikuussa.