Remon kuvia syksyn metsästysreissulta ja Hertasta potretteja

Sain ihania kuvia Remosta eli Jangas Fir Tree syksyn metsästysreissuilta. Poika on toiminut mitä ilmeisimmin hyvänä apulaisena: 

Pätevä metsämies

Komea rusoposki

Astetta hankalampi noutosuoritus

 Suuri kiitos kuvista Heikkisen perheelle! 

Sitten kuvia viime kesältä tulevasta mammasta eli Remon siskosta Hertasta Jangas Forget-Me-Not: 

Hevi ja Hertta (piktän kielensä kanssa)

Riina emännän kanssa

Uimassa ja noutamassa

Koitan saada huomenissa masukuviakin tiineestä Hertasta. Kiitos Hertan kuvista Riina-emännälle!

Sakelle ERI2. itsenäisyyspäivän näyttelystä

Sakke eli Jangas Eager-Beaver osallistui itsenäisyyspäivänä Tampereen ryhmänäyttelyyn, jossa walesit ruomaroi Juha Kares. Tulos oli hyvin ERI2. Tässä pojan mukava arvostelu:
 "Mallikas, hyvässä kunnossa oleva maskuliininen uros. Hyvä purenta. Vahva kallo. Hieman vaaleat silmät. Hyvä luusto, vahva rintakehä. Kaunis väri. Hyvin kulmautunut takaosa. Sujuvat liikkeet. Kauniisti esitetty."  Nuori Siiri-emäntä esitti taas Saken  kauniisti. Onneksi olkoon!

   Mimmi eli Jangas Hopsansaa oli puolestaan ollut muutama viikko sitten epävirallisessa näyttelyssä Ruotsissa ROP-juniori ja RYP-3! Hienoa :) 

   Hertta tuli meille tänään ja onkin jo aikamoinen punkero. Koitan saada huomenna lisättyä blogiin kuvia Hertasta ja veljestään Remosta. 

  Raisan kanssa kävimme osteopaatilla Maria Kaiperlalla viime torstaina ja kuulemma tuntui jo paljon paremmalta. Saamme alkaa treenaamaan TOKOa lähes normaalisti, äkkipysähdykset minimissä, pallon heitot  mahdollisimman rauhallisina ja repimistä vain näin vuoksi, mutta muuten voidaan jo touhuta ihan normaalisti. Keväällä sitten uudestaan ennen kisakauden alkua. Lantion jumit ovat todennäköisesti syntyneet jo vuosia sitten Raisan hankalan synnytyksen yhteydessä, kun E-pentueessa 5 pentua syntyi nopeaan tahtiin, mutta Wilma kuudentena oli ihan kummallisessa asennossa, eikä Raisan kunnollisista supistuksista huolimatta päässyt millään syntymään vaan synnytys päättyi keisarinleikkaukseen. Edes eläinlääkäri ei pystynyt pentua synnytyskanavassa tunnustellessaan sanomaan oliko se tulossa pää vai perä edellä, koska pää oli jotenkin kummallisesti kääntyneenä. Lopputulos oli 9 tervettä pentua, mutta ilmeisesti Raisan lantio ei ollut ihan tykännyt pitkittyneestä synnytyksestä. Enkä minä hölmö aikanaan edes tajunnut, että asialle olisi voinut tehdä jotain. 

Oma flunssani on vaan pitkittynyt eikä meinaa millään menna ohitse, mikä tarkoittaa, että jaksaminen tuntuu olevan koko ajan koetuksella. Blogi, sähköpostin lukeminen ja vastaaminen ovat juuri ne, jotka vain kerta kaikkiaan jäävät hoitamatta jaksamisen riittämättömyyteen. Stig on hoitanut suurelta osin koirien lenkityksen ja omat treenit ovat olleet haave vain. Josko joulun odotus viimein tepsisi ärsyttäviin pöpöihinkin...

Kisailua lentsuisena

Tänään järjestettiin Kirkkonummella ykkös-ja kakkosluokkien kisat, jonne oli ilmoittautunut perätieljä neljä kasvattiani. Syksyinen lentsu eli flunssa eli nuhakuume (rakkaalla lapsella kun on monta inmeä) kuitenkin verotti joukkiomme voimia. Ellan Tiina-emäntä poti flunssaa kotona kuumeessa, itse kisasin Essin kanssa kaksi ihan toivotonta rataa, kun olin koko ajan askeleen myöhässä ja Essi huiteli menemään mm. lentokeinun. Ja ihan saan syyttää omaa hengästynyttä ja voimatonta oloa ja Essin viikolla kerättyä energiaa. Eve oli myös toipilas, mutta silti he saivat Pihlan Jangas Gale Wind kanssa 10 vp:n tuloksen ja pääsivät sillä viidennelle palkintopallille! Sinttu oli sentään kunnossa ja he saivatkin ihan kivoja, joskin hylkäykseen johtaneita, ratoja Lotten kanssa, tosin eka radalta tuli hylky toiseksi viimeisenä esteenä olleen A:n kontaktisuorituksen korjaamisen takia. Parempi kuitenkin tehdä tässä vaiheessa pelisäännöt vauhtihirmulle selväksi ;) Tuomarina toimi Allan Mattson, osa radoista oli aika kinkkisiä, toiset hyvinkin virtaavia. 

Sain viikolla ihanan syksyisiä kuvia Tuffsenista Jangas Gotta Go, josta on kasvamassa pätevä metsästyskoira. 

Hertta on tiineenä!

Tänään näin Herttaa aka Jangas Forget-Me-Not eka kertaa sitten 5,5 viikkoa sitten tapahtuneen astutuksen. Hertta on ihan selvästi tiineenä: rintakehä on levennyt selvästi, istuessa maha hieman pullottaa, vatsalinja alkaa olla varsin tasainen ja nisät ovat edelleen soman vaalenapunaiset. Pentujen osotetaan siis syntyvän vajaan kuukauden kuluttua :) Maanantaina Hertta saa aloittaa Axilur-kuurin ja nappulat vaihtuvat Eukanuban penturuokaan, samalla kun neiti saa edelleen syödä puolet kotiruokaa. C-vitamiinilisä aloitettiin astutuksen yhteydessä, jolloin neiti myös madotettiin edellisen kerran. Kiitos Riinalle ja Juhalla, jotka jaksoivat poiketa tätä kautta. 

   Oma viikkoni on ollut harvinaisen tuskastuttava. Viikko sitten perjantaina olin työviikon jälkeen ihan zippi.  Oltuani viime viikon lauantaina tekemässä MEJÄ-jälkiä Espoossa saatuamme Essin kanssa ilokseni koepaikan, nousi lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä kuume enkä pysynyt edes pystyssä, saatika, että olisin päässyt kokeeseen. Harmitti ihan vietävästi. Vajaan tunnin varoitusajalla kello puoli seitsemän aamulla ei voi edes pyytää ketään tilalleen kokeeseen, vaikka lähistöllä olisi montakin enemmän tai vähemmän koevalmista kasvattiani.  Maanantaina olin sairaslomalla ja koko loppuviikon olen käynyt töissä kähisten ja pihisten lähes äänettömänä ja hyvin väsyneenä. Huomenna olisi agilitykisat, mutta saas nähdä päästäänkö sinnekään, kun olen edelleen toipilas. Viikon treenitkin ovat jääneet siis välistä, kun ääni ja energia eivät ole kerta kaikkiaan riittäneet.

Essille agilitystä SERT ja siirto 2-luokkaan!

Tänään aloitimme aamun kisaamalla Ojangossa I-HAH:n kisoissa Seppo Savikon tuomaroimalla mukavan jouhevalla agilityradalla. Saimme Essin Fi Mva Jangas Enttententten kanssa nollatuloksen ja aikakin riitti 38 koirakon joukosta sijalle 3., vaikka nollia ropisi muistaakseni peräti yhdeksän. Tämä oli kolmas LUVA-tuloksemme eli SERT 1-luokasta, jonne seuraavan kerran saamme kisata kakkosluokassa :) Nyt on tämäkin vuoden tavoite saavutettu Essin kanssa. Ei hullummin. 

Aloimme alkuvuodesta kisata Essin kanssa ja alussa meidän oli hyvin vaikea lukea toisiamme: Essi alkoi joka kerta rauhoitella itseään ja minua haistelemalla, jos radalla oli esteiden kiertämistä tai jouduin valssaamaan. Kisoissa se oli jotenkin ajatuksissaan, kunnes olisikohan ollut viidennessä yhteisessä kisassamme se tajusi, että kisaaminen onkin jotain ihan erityistä ja silloin kannattaa skarpata. Kesällä saatiin kepit hiottua entistä parempaan kuntoon ja kaksi nollaa tuli lähes peräkkäisissä kisoissa. Sen jälkeen syksyllä mielestäni aika rauhallinen neiti sai vauhtia niin paljon, että emäntä jäi kuin nalli kalliolle ja alkoi jostain syystä jännittää pujottelua. Nyt olemme taas saaneet yhteisestä sävelestä kiinni ja tänään kisaaminen oli todella helpon ja mukavan tuntuista. Essi alkoi jo hallin pihalla vetää halliin sisään ja oli innoissaan tieteäessään, mihin olemme menossa. Näin se pitää ollakin :)

Kaamoksen iskiessä

Ei ole vielä kaamosmasennus iskenyt, vaikka syksyn pimeys tuntuu päivisinkin vaanivan ihan nurkan takana. Meillä on oman perheen kesken vain sairasteltu, kun olen ollut koko viime viikon flunssassa. 

Jospa aloitetaan positiivilla asioilla ennen kuin siirrytään sairaskertomuksiin. Hertta eli Jangas Forget-Me-Not astutettiin kolmisen viikkoa sitten ja nyt on toiveita tiineydestä, vaikka tässä vaiheessa ei voi koskaan varmaksi sanoakaan. Nisät ovat vaalenpunaiset ja selvästi esillä ja ruokahalu on kuulemma ollut loputon. Muutaman viikon päästä pitäisi jo selvästi nähdäkin masun kasvu, mikäli tulossa on normaalikokoinen pentue. Odottavalla mielellä siis jatketaan. 

   Sunnuntaina kokoonnuimme myös kasvattien kesken yhteistreeneihin ja siellä olikin mukavasti mukana Ronja, Heta ja Sofi H-pentueesta. Sofista on kasvanut niin kaunis nuori neiti! Viimeksi ehdin sitä näkemään toukokuussa. Vanhemmista katraista olivat mukana Dante, Pihla ja Piko ja tietty hetken Essikin. Kiitos taas Niinalle, joka tuli pitämään näyttelytreenejä koko porukalle :) 

Tässä vielä kuva Epusta (Jangas Heppuli Keppuli):
 

Eppu syksyn lehtien ympäröimä (Tuovi-emännän ottama kuva)

   Koko ikänsä eteenpäin varsin terveenä kaahottanut Raisa on puolestaan tämän syksyn potenut. Sen antibioottikuuri loppui viime viikolla ja tulehtunut talirauhanen eli suoraan suomeksi finni kyynärpäässä on onneksi parantunut hyvin. Viime perjantaina kävimme osteopaatti Maaria Kaiperlalla ja sieltä ei tullutkaan ihan niin hyviä uutisia. Raisalla on niskassa paha nivellukko (tai sitten jotain ihan muuta: flunssaisen viikon perjantaina ei meinaan meikäläisen aivotoimintaan voi enää luottaa) ja toistaiseksi kaikki pallon heitot ja lelulla riehumiset on ihan kielletty, samoin agility ja luoksetulon pysäytykset yms. Agility oli jo muutenkin ihan iän takia jäämässä Raisan kanssa sivuun, mutta pääsköön nyt eläkkeelle puoli vuotta ennen aikojaan. Lantiosta löytyi myös jotain vähemmän vakavaa. Osteopaatti kysyi, onko Raisalle sattunut mitään tapaturmaa, mutta mitäs siihen vastaat? Sillä on intoa ja vauhtia kuin pienessä kylässä ja se teloo itseään kamanalan näköisesti viikoittain, mutta ravistaa vain joka kerta ja jatkaa matkaa. Sillä on todella korkea kipukynnys ja innostuu niin kovin, ettei huomaa mitään. Ei minulla ole ollut ketään muuta koiraa, joka olisi tuollainen. Se saattaa hypätä puolentoista metrin korkeudelta kalliolta, kaatuu pahannäköisesti, ulahtaa ja ravistettuaan jatkaa hullun lailla matkaa. Neiti törmää täysillä seinään juostessaan pallon perässä ja ravistettuaan jatkaa taas matkaa pallo suussaan. Näitä tapaturmia, jotka hidastaisivat useimpia koiria, tapahtuu siis melkein viikoittain. Syksyllä syy huolestumiseeni oli se, että siltä meni takajalat alta viikon aikana useita kertoja ja syynä on siis mitä ilmeisemmin tuo niskan paha jumi. Liikunta kuitenkin helpotti vaivaa niin, että se näkyy vain jossain määrin liikkeissä. Osteopaatilla käynti oli siis todellakin paikallaan. Kuukauden päästä on varattuna toinen käynti, jonka voi perua, jos neiti näyttää olevan kunnossa. Nyt koitetaan elää hieman rauhallisemmin, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Lottesta Springerspanielit ry:n Agility-Tulokas!

Tänään kisattiin jo yhdettätoista kertaa Springerspanielit ry:n agilitymestaruuksista, tällä kertaa paikkana oli Janakkala ja 1-2-luokissa tuomarina varsin kinkkisillä radoilla toimi Martti Salonen ja illalla 3-luokissa kisataan Ritva Herralan radoilla.

Mukana Maxi-1 luokassa oli tällä kertaa vain neljä springeriä: Essi, Lotte, Tarmo ja Mila. Tällä kertaa A-radalla Lotte Jangas Elin Kelin Klot ja Sinttu Immonen veivät pisimmän korren 10 vp tuloksella ja Milaa nopeammalla ajalla. Onneksi olkoon uusille vauhdikkaille agility-tulokkaille :) 

Lotte ja palkinnot kuva: Sinttu Immonen

  Muuten meidän porukan tulokset olivat hyvin hylky-painotteisia: Essin sain ohjattua esteen väärään suuntaan kummallakin radalla, ekalla kertaa huonon valssauksen ja toisella kertaa huonon takaaleikan takia. Meidän on edelleen hieman hankalaa lukea toisiamme ;) Kummaltakin radalta olisi ollut vitonen alla muutenkin, ekalta kepeiltä ja tokalta puomin alastulon hätäilystä. Soo soo! Tarmoa ahdisti tällä kertaa keinu ja eka radalla keinulle päästessä se kieltäytyi yhteistyöstä ja kävi heiluttamassa häntäänsä kaikille ratatoimistijoille ja tuomarille, että tuolle esteelle en muuten halua. Mietittiin jälkikäteen Sintun kanssa, josko Tarmon lihasjumien aikaan keinun suorittaminen olisi tuntunut kurjalta? Muuten keinu on aina ollut hidas, mutta ei koskaan noin epämieluinen. Lotten kohtaloksi koitui rengas toisella radalla.

Onneksi olkoon vielä kerran Lotte ja Sinttu!! Tämä oli vasta heidän kolmas yhteinen kisansa, joten varsin hienosti tsempattu :) 

Tsemppiä Dantelle illan 3-luokan radalle! Raisa ei tällä kertaa päässytkään kisamaan kyynärpään "finniin" (iso tulehtunut talitauhanen)  saamaansa antibioottikuurin takia. Neiti on voittanut palkinnon neljästi aiemmin...  

Laitetaanpa tähän vielä ratapiirrokset. A-radan keppikulma osoittautui harvinaisen hankalaksi ja suurella osalla se epäonnistui. Tarmo ja Sinttu olivat yksi onnistujista :) B-radalla suoran putken jälkeinen hyppy nr 12 oli puolestaan hankala ja siellä me hyllytimmekin Essin kanssa. Kiitos Sintulle kuvista!

1-luokkien A-rata (Springerimestaruus)

1-luokkien B-rata

TOKOilua (ja tällä kertaa vähemmän sekoilua)

Olemme päässeet Raisan kanssa HSKH:n TOKO-kurssille, jossa meillä on pätevinä kouluttajina Mirjami Mattila ja Tiina Hyvärinen. Nauroimme Satun kanssa, että HSKH:n walesiedustus on suorastaan loistava, kun kolmasosa EVL-kurssilaista on punavalkoisia spanieleita ;) Kurssikertoja on nyt lokakuussa ehtinyt olla kolme, joten kirjaanpa ylös muistettavat asiat. 

Perusasennot:
Raisa istuu ihan vinoon, jos katson sitä. Jos katson eteenpäin perusasennot ovat yleensä ihan ok. Älä siis katsele koiraa ihan turhan tähden, se vaan hämmentyy ja seuraa katsetta väärään paikkaan. 

Seuraaminen:
Ennen seuraamisliikettä kannattaa ottaa muutaman metrin seuraaminen ja siitä kehut, jolla Raisa herätellään seuruuseen. Muuten alku menee haisteluun ennen kuin neiti tietää mitä on tekemässä. Eli virittely myös seuraamiseen! Vasemmalle käännöksissä neiti usein törmää minuun ja siihen sain ohjeeksi kääntää katseen jo 5 askelta ennen vasemmalle, tästä lyhennetään aikaa muutamaan askeleeseen ennen kisoja. Itse asiassa tänään treeneissä jo muutaman askeleen aikana katse riitti hyvin kertomaan käännöksestä. Palkkaa paljon asiallisista käännöksistä. Raisa voisi käyttää takapäätään paremmin, mutta tällä hetkellä en voi sitä vaatia, kun se on menossa osteopaatille jonkin ilmeisesti selässä olevan hermon jumiutumisen vuoksi. 

Maahanmeno: 
Liikkeiden alussa (paikallaolo, luoksetulon jättö jne) maahanmenot ovat olleet luokattoman hitaita. Niitä on harjoiteltu hetsaamalla lelulla. Ensin teimme tätä avustajan kanssa minun pitäessäni Raisaa pannasta. Nyt onnistuu ihan yksinkin ja ilman kiinni pitoa, kunhan on leikitty ennen perusasentoon tuloa. Ei ehkä edelleenkään salamannopeita maahanmenoja, mutta hurjasti parempia kuin ennen. 

Ruutu:
Muista pitää kriteeristä kiinni äläkä vaivu taas epämääräiseksi ja puolikoomaiseksi! Raisa ei voi tajuta mihin pitäisi mennä, jos palkka tulee milloin mistäkin. Jos harjoitellaan ruudun paikkaa, niin silloin pysäytysksäky vasta sen ollessa varmasti oikeassa kohdassa! Välillä ruudun paikkaharjoittelussa näyttöruutuja ja tee ruutuharjoituksia, joissa Raisa jätetään jonnekin (oikealle, vasemmalle, taakse) ruudun lähelle ja siitä pitäisi juosta ruutuun oikeaan kohtaan.

Tänä syksynä on panostettu treeniseuraan ja kurssin lisäksi olemme käyneet kasvattien kanssa treenaamassa kahtena lauantaina. Viikko sitten mukana olivat Pihla, Dante ja Lotte, tänään Dante ja Heta. Olemme ottaneet erityisesti paikallaoloja ja häiriötreenejä ja Raisa kaipaakin paikalla makaamisessa paljon harjoitusta siinä, ettei se reagoisi muiden ohjaajien käskyihin. Itse paikallamakaaminen on hyvin varma, istumisessa täytyy taas harjoitella varmuutta istumisessa pysymisessä, ettei toinen valu makaamaan. Dante on ihan kisavalmis ja tänään saatiinkin tehtyä kisatreeni, jossa oli seuraaminen, luoksetulo ja hyppy ja siitä vapautus maksalaatikkokipolle. Todella hienoa osaamista, joskin kehään tuloa ja samaa seuraamisen virittelyä kuin Raisalle tulee harjoitella myös pojan kanssa. Lotte onkin kisannut TOKOa jo kesällä kanssani kahden ALO1 verran ja ensi keväänä Sinttu pääsee toivottavasti hakemaan sen kolmannen ykkösen ja TK1-tunnuksen neidille. Hetalla on TOKOssakin ihana vauhti, samon Pihlalla. Toivottavasti vaan ohjaajat jaksavat treenailla pätevien tyttöjen kanssa tokoa agilityn ohella. 

Essikin on alkanut innostua TOKOsta, seuraamiset ovat edelleen hyvin lyhyitä, mutta nyt päästään jo viiden metrin pätkiä ilman, että kontakti putoaa. Tytöllä on tapana alkaa loikkia puolen metriä sivullani katsekontaktisssa, joten nyt ollaan harjoiteltu paljon vain namilla imuttamista ja oikeaa paikkaa sekä perusasentoja ja niissä katsekontaktia. Hyppy alkaa olla aika hyvällä tolalla, pallon kanssa seisominen ja maahanmeno ovat hauskaa, mutta kestoa ei ole vielä jatkettu. Luoksetulo alkaa olla pienellä käsiavulla perusasentoon jo ihan mukiinmenevä. Eiköhän me ensi kesänä päästä kokeisiinkin. Ruutuakin harjoittelimme ja sehän oli hauskaa, kun taas idea muistui mieleen eikä tarttenut juosta enää apuohjaajana toiminutta Viiviä moikkaamaan.

Huomenna onkin Springerspanielit ry:n agilitymestaruudet, joissa on kolme kasvattiani ykkösissä, mutta Raisa ei pääse puolustamaan neljää kertaa voittamaansa mestaruutta, kun sillä on antibioottikuuri syystä, että kyynärpäähän on ilmestynyt tulehtunut talirauhanen eli siis ihan vaan suomeksi jumalaton finni. Ei ole helppoa olla seitsemänvuotias.

Kuvia 1-vuotiaasta Mimmistä

Sain sekä kivoja uutisia että hauskoja kuvia Ruotsista. Mimmi eli Jangas Hopsansaa oli lonkkakuvattu tiistaina ja eilen olivat jo tulokset saapuneet Ruotsin Kennelliitosta (onpa siellä käsittämättömän nopeata toimintaa): tulos oli A/B. Hyvältä siis näyttää sen suhteen. Lonkkakuvien yhteydessä Mimmi oli viettänyt myös synttäreitään lahjapaketin kera: 

Mikäs sieltä paketista löytyy?

Mimmi nappasi kuulemma heti sorkan suuhunsa

ja lähti kantamaan sitä ylpeänä pihalla

Jangas Hopsansaa 1 vuoden iässä

Tässä vielä Mimmin lonkkakuvakin:

D-pentueen 7-vuotis syntymäpäivä

D-pentueen synttäriä vietetään tänään jo seitsemättä kertaa. Lämpimät onnittelut koko katraalle eli onnea Remu-Eemeli, Paavo-Peekele, Tarmo-Termiitti, Raisa-Riesa, Nuppu, Manteli ja Tico!!

Tuntuu ihan kummalliselta, että tämä vauhtiseitsemikko on ehtinyt jo "mummoikään": Raisalla on jo 13 pennunpentua ja Nupullakin 6 pennunpentua ja toivottavasti lisää tulossa. Kaisa oli päivittänyt hauskoja kuvia Remun syntymäpäivän vietosta koirauimalasta Remu-Eemelin omaan blogiin. 

Tässä muutamia kuvia vuoden varrelta:

Paavo aka Jangas Dirty Harry

Paavo polskii

Manteli eli Jangas Dimples

Nuppu eli Jangas Dolce Vita

Raisa alias Jangas Duck Soup tyttäret Lotte ja Essi ympärillään

Toivomme jouluhjaksi pikku-Herttoja ja pikku-Charlieja

Hertta eli Jangas Forget-Me-Not astutettiin eilen komealla nuorella Charlie-pojalla Mawredd Chwrae Teg. Se oli todellakin rakkautta ensisilmäyksellä ja treffit oli hoidettu ennätysajassa. Toivomme siis walesipentuja jouluksi 2013, laskettu aika on 17.12 ja luovutusiässä pennut olisivat helmikuussa 2014 sopivasti hiihtoloman alussa.   

Lisätietoja pentueen tulevista vanhemmista voi katsoa aiemmasta viestistä: 
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2013/09/pentusuunnitelmia.html

Hertta aloitti juoksunsa lauantaina 5.10 ja sunnuntaina 12.10 Riina-emäntä kertoi sen jo kääntävän häntää ja juoksuvuodon väri oli muuttunut vaalean oljenväriseksi enää hieman punertavaksi. Sunnuntaina tyttöä pikaisesti näinkin ja oma olettamukseni oli, että maanantaina olisi ensimmäinen sopiva astutuspäivä. Työpäivän iltana seuraavana aamuna töihin menoa odotellessa kuitenkin päädyimme ratkaisuun, että lähdimme astutusreissuun vasta tiistaina. Maanantaina Hertta tuli tänne luoksemme ja se on kerta kaikkisen valloittava tyyppi, joka hurmaa meidät joka vierailullaan. Tiistain tullen hieman huolissamme mietimme, että mitä jos astutus ei onnistukaan ja on palattava tyhjin käsin kotiin yömyöhällä, kun matkaan päästiin vasta töiden jälkeen kolmen maissa. Onneksi kuitenkin kaikki onnistui paremmin kuin hyvin ja muutaman minuutin lyhyen ja innokkaan tutustumisen jälkeen koirat olivat jo kiinni toisissaan. Illalla vielä kävimme kahvittelemassa koirien makoillessa tai Hertan kulkiessa innoissaan Charlien perässä flirttaillen. Kiitos vielä Kirstille vieraanvaraisuudesta sekä Sintulle Raisan ja Essin ruokinnasta ja ulkoilutuksesta. Kotiin ehdittiin  puoliltaöin. 

Tuore pariskunta Hertta ja Charlie

P.S. 17.10. Riinan hakiessa Herttaa kotiin harmittelin, ettei Hertasta ole oikein hyvää seisotuskuvaa. Tänään sain sitten sähköpostiin Riinan pilke silmäkulmassa lähettämän "seisotuskuvan" todellakin kiimaisesta Hertasta: 

Sain otettua kuvankin nuoresta parista, mutta se odottakoon vielä kamerassa. Sain näet geeninäytteenottoon ajan eläinlääkäriin tunnin päähän...

Kuvia 1-vuotiaasta Sofista

Sain syksyisiä kuvia kauniista Sofista eli Jangas Hupsis 1-vuotispäivän kunniaksi :) Kiitos Marikalle ihanista otoksista!

Suru-uutisia

Siinä kuin eilen sai iloita H-pentueen yksivuotistaivalta oli yöllä tullut surullinen viesti. Ihka ensimmäinen oma kasvattini Jangas Behaving Badly eli "Täplä" nukkui viime yönä ikiuneen. Täplältä oli löytynyt kasvaimia maksasta eikä vaihtoehtoja ollut. Paitsi tietysti omistajaperheelleen Täplä on ollut aina erityisen tärkeä myös minulle: se on ensimmäisestä pentueestani sijoitukseen jäänyt tyttö, jota sain ilokseni nähdä ahkerasti neidin ensimmäisinä ikävuosina vielä Turussa asuessani. Täplä on oman Raisani emä ja Essin emänemä ja löytyy D-H-pentueiden takaa ja oli meillä aikanaan hoivaamassa pentujaan eli Jangas D-katrasta. Täplä on omien koirieni, tänä vuonna edesmenneiden Katin ja Harryn tytär. Tämä ihana harmaahapsi on saanut elää hyvän elämän erittäin mukavassa perheessä, olisin vain toivonut Täplän saavan elää vielä muutaman vuoden ajan. Täplä on ollut niin monessa Katin tytär: sitkeä, kasvaimia lukuunottamatta perusterve, ystävällinen ja herttainen. 

Under natten fick man säga adjö till en av mina absoluta favoritwelshar Jangas Behaving Badly aka "Täplä". Hon hade tumörer i levern och det fanns inte alternativ. Täplä hann fylla tio år i somras. Stort tack till Nummelin familjen som har skött henne på ett föredömligt sätt :) 
 

Jangas Behaving Badly 14.6.2003-11.10.2013

Täplä luovutusiässä

    Täplä on palkittu näyttelyissä kahdesti SERTillä ja kerran vara-SERTillä, suoritti emäntänsä kanssa taipumuskokeen ensi yrittämällä ja osallistui pelastuskoiratreeneihin suorittaen soveltuvuuskokeen, tokoili kanssani kerran ALO3-tuloksen arvoisesti kahden viikon treenin jälkeen (toki Nummelinit olivat tehneet hienon työn tapakasvatuksen ja perusteiden suhteen), perheen Amanda-tyttären kanssa Täplä agilitasi kakkosluokkaan, saaden sieltä kaksi LUVA-tulosta. Jo nämä tulokset kertovat miten miellyttävästä koirasta oli kyse: se oli aina iloinen ja innokas miellyttämään ja tekemään parhaansa. Viime vuosina en ole päässyt tyttöä näkemään niin ahkerasti, mutta ilokseni olen saanut paljon ihania kuvia ja kuulumisia sähköpostitse. 

Täplä 1-vuotiaana kaunokaisena...

ja lähes 10-vuotiaana suloisena harmaahapsena.

Vaikka en Täplän kanssa ole yhdessä elänyt vuosikausiin, on se säilynyt yhtä lailla tärkeänä mielessä. Viime kesänän tyttöä nähdessä oli ihanaa tavata se edelleen iloisena, hyvinvoivana, joskin hieman pyöreänä, kun äitinsä tapaan sillä on erittäin hyvä ruokahalu. Toivotan Nummelinin perheelle jaksamista ja kiitän suuresti kaikesta hoivasta ja aina loistavasta hoidosta, josta Täplä on saanut nauttia koko ikänsä. Se on todellakin saanut elää hyvän elämän hyvässä kodissa. Ja vaikka kuinka sitä luulisi tänä vuonna näihin vanhusten poismenoon tottuneen, sai tieto Täplän poismenosta minut taas kyyneliin. Vaikka en olisi voinut Täplälle parempaa elämää toivoa, olin toivonut muutamaa vuotta lisää...

Vasta viime viikolla kuulin edellisen surullisen uutisen herttaisen walesivanhuksen poismenosta, kun Raisan ja siis koko D-pentueen setä Fi Mva McTwister's Wet Blanket eli "Santtu" oli jouduttu lopettamaan juuri sen täytettyä 14 vuotta muutamaa päivää aiemmin. Santtu jouduttiin lopettamaan Harryn tapaan sen saatua kouristuskohtauksen eikä siinäkään ole enää vanhan koiran kanssa mitään muuta ratkaisua. Sintun blogista (Tarmon ja Lotten blogi) voi lukea Santusta ja katsella kauniita kuvia pojasta. Santtukin sai elää hyvän ja pitkän elämän, mutta kyllä nelijalkaisen ystävän poismeno silti aina koskettaa. Toivottavasti Jobin posti jo tälle vuodelle riittäisi. 

Onnea H-pentueelle 1-vuotispäivän kunniaksi!!

Lämpimät onnittelut koko H-pentueelle 1-vuotispäivän kunniaksi! Tasan vuosi sitten seitsemän pientä walesinpentua syntyi maailmaan Essi-emon hellään huomaan. 
 Grattis för H-kullen på grund av 1 års dagen!

Essi ja pennut 11.10.2012

Mitäs pennuille sitten kuuluu? 
Hur går det med valparna?

Jangas Hopsansaa eli "Mimmi" asuu Ruotsissa Maja-mummun seurana ja on ehtinyt käydä näyttelyissä saaden tulokseksi 2x ROP-pentu ja SA sekä PN4-sijoituksen.  
Mimmi bor i Sverige hos farmor Maja och klarat sig jättefint i utställningar med 2x BIR-valp och CK samt BT4-placering.

Jangas Hopsansaa 8 viikkoa / 8 veckor

Mimmi 10 kuukautta / 10 månader

Maja ja Mimmi

Jangas Hissun Kissun eli "Ronja" on sijoituksessa ja on jo saanut hienoja tuloksia: hyväksytty taipumuskoe, ROP-pentu, PN2-pentu ja SA junioriluokasta. Ronja osallistuu agilitytreeneihin viikoittain emäntänsä kanssa ja edistynyt hienosti. Verijälkeäkin tyttö on päässyt koittamaan ja ollut lupaava jäljestäjä.
Ronja är min fodervärdstik och klarat sig jättebra redan i sommar: hon har godkänt (jakt)anlagsprov, BIR-valp och CK i juniorklass. Ronja tränar agility och lite viltspår.

Jangas Hissun Kissun 8 viikkoa /8 veckor

Ronja 10 kk / 10 mån

Ronja 4 kk

Jangas Huller om Buller eli "Sandy" on myös sijoituksessa ja ehti pentuluokassa saamaan kahdesti KP:n ja oli PN2-pentu.Vauhdikas Sandy elää Lopella mukavassa lapsiperheessä.
Sandy är också fodervärdstik som hann delta i två valputställningen med HP och BT2-valp som resultat. 

Jangas Huller om Buller 8 viikkoa/ 8 veckor

 

Sandy 7 kk/ 7 mån

Jangas Heikun Keikun eli "Heta" on mainio vauhtimimmi, joka rakastaa leikkimistä mummunsa Raisan tavoin. Hetakin on palkittu pentuluokassa kahdesti KP:lla ja treenaa agility viikoittain.
Heta har också  fått två hederspris i valpklassen.

Jangas Heikun Keikun 8 viikkoa/ 8 veckor

Heta 7 kk/ 7 mån

Jangas Hupsis eli "Sofi" asuu Raisiossa ja on osallistunut jo pentuna agilitykurssille. 

Jangas Hupsis 8 viikkoa / 8 veckor

 

Sofi 5 kk/ 5 mån

Sofi-söpöliini

Jangas Heppuli Keppuli eli "Eppu" on palkittu kahdesti pentunäyttelyssä PU2-pentuna. Poika on hauska, leikkisä ja vauhdikas tyyppi. 
Eppu har fått två hederspris i valputställningar. 

Jangas Heppuli Keppuli 8 viikkoa/ 8 veckor

Eppu 6 kk / 6 mån

Jangas Horse Feathers eli "Lenni" asuu lapsiperheessä Lohjalla eikä ole vielä kerinnyt kokeisiin tai näyttelyihin isäntäväen kiireiden ja perheenlisäyksen takia. Lenni on todella lupaava metsästyskoiran alku ja mainio jäljestäjä.

Jangas Horse Feathers 8 viikkoa/ 8 veckor

Lenni 6 kk/ 6 mån

Riistapukin noutaja

 Onnea vielä kerran koko laumalle!! Ja suurkiitos kaikille omistajaperheille pentujen hyvästä hoidosta :)