Remun agilitytreeneissä ja tiineyspäiväkirjaa

Eilen pääsin seuraamaan Kaisan ja Remun agilitytreenejä ja Remu on kyllä tosi pätevä tapaus. Sillä on aivan mieletön into, tekemisen meininki, vauhti ja halu tehdä parhaansa. Se lukee tosi tarkasti ohjausta, joten pienikin myöhästyminen ohjauksessa saa aikaa ylimääräisiä kiemuroita. Jos Raisa on hyvä, olen edelleen sitä mieltä, että Remusta tulee vielä parempi. Se on sen verran isompi ja vauhdikkaampi, että se suorastaan liitää esteiden yli.

Remun kanssa on tänä talvi käyty hyppytekniikkatreeniessä ja siihen täytyy kevään tullen alkaa Raisunkin kanssa panostaa. Ensimmäinen hyppyharjoitus tehtiin ihan 25 cm rimoilla. Viisi estettä laitettiin jonoon, niin että niiden väliin jäi kuusi jalanmittaa ja koiran tulee suorittaa hypyt ottaen vain yhden ponnistusloikan kussakin välissä. Lisäksi Kaisa selitti, että samalla pitäisi seurata koiran hyppytekniikkaa katsoen kuinka tasaisena se pitää selkäänsä ja missä asennossa pää on ja kuinka keskelle hyppyjä koira laskeutuu vauhtia ponnaamaan. Paljon on vielä minulla oppimista asiasta, mutta tiedetään nyt ainakin mistä lähteä liikkeelle kevään tullen. Remu ja Kaisa toivottavasti korkkaavat viimein kisauransa touko-kesäkuussa muuttotouhusta selvittyään.

Maananataina Oreniuksen perhe Pirkkalasta kävi koiria moikkaamassa, heille menee todennäköisesti Riasun narttupentu sijoitukseen (olettaen että tyttösiä syntyy). Perhe oli tosi mukava ja heillä on ennestään ollut parikin walesilaista, joten rotu on sikäli tuttu.

Jatketaanpa sitten Raisan tiineyspäiväkirjalla. Tänään on jo 46. vuorokausi astutuksesta. Eli enää pari viikkoa synnytykseen, laskettu aika olisi kahden viikon päästä sunnuntaina. Toki pennut voivat syntyä jo kahden viikon päästä tai vasta kolmen viikon kuluttua.

Aika on kulunut tosi nopeasti. Tiistaina Raisa pääsi vaakaan ja painoa oli 22,1 kg, kun astutettaessa se painoi 19 kiloa. Hieman on siis painoa tullut lisää. Pentujen pienen pieniä liikkeitä olen kuvitellut tuntevani, ne ovat tosin vielä sellaista perhosen siipien havinaa. Nämä "liikkeet" ovat ihan toista kuin loppuaikojen potkut ja muljahdukset, jotka jo yleensä näkyvätkin kyljistä.

Aloitimme pari päivää sitten myös matokuurin, jota jatketaan vielä ensi viikollekin. Axiluria saa Raisa pistää poskeensa oikein ahkerasti. Ainoa ongelma on se, että ostettuani lääketta rakeina, täytyy se sekoittaa ruoan joukkoon. Normaalisti Riesa syö kaiken hyvällä ruokahalulla, mutta nykyään sille ei oikein sapuska maittaisi. Taitaa nuo pikkusikiöt jo inhasti muljahdella mahassa ja vaatia tilaa mahalaukulta. Nyt on hankittu penturuokaa Raisalle. Ostin ensimmäisen säkin Eukanuban All Bredds Puppy & Junior-ruokaa. Edellisten pentueiden tapaan alan ruokkia Raisaa ja pentuja puoliksi tuolla ruoalla, puoliksi yrjölänpuurolla liha, kala, kananmuna, öljy ja piimä höystein.

Lenkilläkin on viimein tapahtunut rauhoittumista, Miss Mahakas kyllä edelleen laukkailee toisinaan, mutta nykyään se on enemmän sellaista koottua laukkaa tai yleensä vaan reipasta ravia. Viimeisen viikon aikana tuntuu, ettei Raisan maha ole kasvanut juurikaan, vaikka juuri tässä vaiheessa sikiöiden kasvu pitäisi olla kiivaimmillaan. Tiedä häntä.

Tämä alkuviikko onkin vietetty Tampereella hiihtolomailemassa. Ihanan pitkistä lenkeistä järven jäällä on saanut nauttia täysin siemauksin. Niinpä tarjolla on kauniita talvisia kuvia, mutta aloitetaanpa ensiksi mahakuvalla sisätiloista (tässä vuorokausia takana 45):





Torstaina lenkkeilemässä järven jäällä, 46. tiineysvuorokausi.