Kaatumisen jälkeen noustaan ylös

Olimme Raisu-riesan kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Maaseutumatkailu avartaa ja niinpä osallistuimme Lempäälässä agilitykisoihin palatessamme Maalahdesta. Raisalle eka radalta hylky, kun emäntä unohti koiruuden ihan totaalisesti selän taakse (taas pätee vanha totuus: älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin  minä sanon). Koiran selän taakse jättäminen kun on niitä tavallisimpia ja tyhmimpiä virheitä agilityssä. Toisella radalla keppien jälkeen arvoin (juu, edelliset sulkeet pätee tähänkin kohtaan), josko valssaan vai leikkaan takana, sen sijaan, että olisin päättänyt ja pitänyt kunnolla kiinni suunnitelmasta. No lopputuloksena oli se, että Raisa juoksi suoraan jalkoihin pussista ja niin kaaduimme mukkelis makkelis maahan. No, siitä noustiin ja loppurata tehdiin virheettömästi eikä yliaikaakaan tullut kuin pari sekuntia. Tulos siis 7,18 vp. Viitonen saatiin luonnollisesti kaatumisen yhteydessä. Siskoni saikin Ronja-koiransa kanssa hienosti nollan samassa kisassa.

Eilen oli puolestaan springeriryhmien ekat treenit HSKH:n uudenuutukaisella Vuokkoset-areenalla ja mukana olikin 9 sprinkkua, joista kuusi kasvattejani (Tarmo, Dante, Ella, Pipsa, Hertta ja Piko). Harjoittelimme valsseja ja twistejä ja Tiina nauroikin sen sopivan hyvin eilisen zumba-tunnin perään. Ella olikin aivan loistava, vaikka sekä Ella että Hertta palasivat juuri juoksutauolta. Kaiken kaikkiaan saatiin hyviä onnistumisiam koko porukan kanssa. Pikon kanssa aiotaan keskittyä hetken aikaa hyppytekniikkaan, kun poika tekee 60 cm:n korkeudelle loikat 40-senttisen esteen yli...