Tänään kisasimme toista kertaa rally-tokon korkeimmassa eli mestariluokassa. Tuomarina Hyvinkään kisoissa toimi Pia Heikkinen ja rata oli mielestäni mukavan soljuva, joskin kylttien välit tuntuivat monessa kohtaa hyvin ahtailta, mikä lisää ainakin omalta osaltani vaikeusastetta. Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas kuumassa hieman vetämätön, mutta kokonaisuudessaan hyvää työtä silti eli saimme kasaan hyväksyttyyn tulokseen vaaditun pistemäärän 73 kipaletta ja sitä kautta ensimmäisen kolmesta RTK4-kouluriin tarvittavista tuloksista :)
Tällä kertaa -10 pisteen mokia tuli vain yksi askel vasemmalle koiran seuratessa oikealla-kyltillä. Muuten muutamassa kohtaa Raisa oli hieman laiskahko, joka näkyi virheinä ja muutamaan kertaan sain itse mokattua pieniä juttuja. Vain yksi kyltti uusittiin. Käytösruutu suoritettiin vasemmalla istuen, joka oli aivan ihanaa viimeksi tehdyn edessä seisomisen jälkeen... Tosin nyt on kuukausi joka ilta ruokakupilla hinkattu oikealla, vasemmalla ja edessä seisomista. Usein lyhyehköjä aikoja ja aina joskus koitan sinnitellä 2,5-4 minuuttiin, mutta se käy niin kovin tylsäksi. Eiköhän voitais hiljalleen siirtää harjoitukset kentälle namikipon kanssa.
Raisa taitaakin olla ensimmäinen walesinspringeri, jolla on rally-tokon mestariluokasta tulos. RTK3-koulutustunnuksen eli kisaoikeuden mestariluokkaan on tosin ennen Raisaa saanut ainakin kaksi walesia (epävirallisissa kisoissa Wild Fellow's Royal Crown ja Raisan tapaan virallisissa kahinoissa Trés Allentes Chansonette).
Kulunut viikko vietettiin Tampereella ja mökillämme Ruovedellä. Koirat saivat juosta, uida ja syödä mustikoita mielin määrin. Raisa on mahdoton uimamaisteri, joka vetääå ympäri pikkujärveämme innoissaan. Sitä ei tarvitse koskaan kehottaa veteen, vaan se on jo järvessä siinä vaiheessa, kun itse ottaa ensimmäisen askeleen kohti rantaa. Viime kesänä en sektion ja sairasteluiden takia uinut lainkaan ja nyt uidessani Raisu meinasi melkein seota ja vinkuen kiersi minua ollen ihan varma, että uppoan hetkemä minä hyvänsä. Raisa ei tiedäkään, että pikkulikkana suoritin suurimman osan uimamerkeistä. Essi pääsi jäljestämäänkin ja suoriutui kohtuullisen hyvin, joskaan ei suinkaan jäljen päällä jäljestäen vaan tehden aikamoista siksakia. Itseltä usko loppui kesken, kun olin käyttänyt Niinan keltaisia merkkejä, jotka eivät iltapäiväauringon valaistessa puiden läpi tuntuneet oiken näkyvän...
Sandyä näimme reissuun lähtiessä ja vaikutti mielestäni siltä, että se olisi valeraskaana. Nisät olivat punaiset ja turvonneet, ruokahalu loputon, neiti on pöyristynyt, mutta masu ei ole kasvanut sivuille, kuten tässä vaiheessa kuuluisi. Katsellaan nyt vielä hetken verran, mutta uskoisin, että on aika suunnitella Zeldan eli Jangas In Blossom astutusta syksyn juoksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti