Agilitykisat (viikon ensimmäiset)

Raisu-riesa pääsi taas kisaamaan, tällä kertaa tampereen iltakisoihin Leena Rantamäki-Lahtisen radoille TamSK:n j'ärjestäessä mukavat kisat Pirikkahallilla.

Eka rata mentiin tosi hienosti, mitä nyt yksi aita ohitettiin, jolloi tuloksena valitettavasti hylky. Tokalta radalta Raisa tiputti kaksi rimaa, mikä on sille hyvin epätavallista. Ekan riman putoamisen ymmärrän hyvin, koska neiti karkasi lähdöstä (grrr) ja kaksi ekaa aitaa oli vaikeassa kulmassa ja itselle tuli hätäinen lähtö. Toinen rima putosi ihan yksinkertaisessa paikassa. Nyt harmittaa, jos tällaisesta sikailusta meinaa tulla tapa... Aika oli -14 s eli reipasta vauhtia taas paineltiin. Raisa on tosi kuuliainen radalla ja ennen rataa kuin viilipytty. Ei uskoisi, että heti radalle päästessä löytyy paaaljon vauhtia. Katin kanssa kun tartti aina innostaa reilusti ennen rataa, Raisaa en uskalla yhtään innostaa, tai jään nielemään sen nostattamaa tomua. Hah hah.

Tänään oltiin treenaamassa Kaisan ja Remun kanssa ja Remu on kehittynyt hurjasti puolessa vuodessa! Se on vielä entistäkin parempi. Siitä pojasta kullaan varmaan vielä ;) Raisakin oli ihan fiiliksissä, vaikka luulis että eilinen olis sitä väsyttänyt. No, eipä ollut. Rimoja ei tippunut, vaikka kontakteille pysähtyminen tuntuu olevan aiempaa vaikeampaa. Itse kontaktit kyllä juostaan loppuun asti, mutta... Nyt neitokainen malttoi taas pysyä lähdöissä, kun olin tiukkana.

Agilityssa kisaamista jatketaan taas perjantaina.

Näyttelyssä, TOKOssa, lekurissa, testinjohtajakoulutuksessa

Viikon aikana on ehtinyt tapahtunut tavattoman paljon. Tässä siis päivitystä niin MH testinjohtajuudesta, eläinlääkärikäynnistä, lonkkakuvaustuloksista, TOKOsta kuin näyttelystäkin.

Lähdin viime sunnuntaina Ruotsiin Timrå Brukhundsklubbenin järjestämään MH testinjohtajakoulutukseen ja vietin maanantain ja tiistain Kerstin Perssonin hyvässä opissa läpäisten testinjohtaja-koulutuksen. Virallinen testinjohtaja-korttini lähetetään sitten ensi viikolla kotiin :) Kurssi oli todella antoisa ja täytyy kiittää Heljä Marjamäkeä siitä, että olen saanut loistavan toimitsijakoulutuksen täällä Suomessa.

Keskiviikko meni nukkuessa ja eläinlääkärissä. Raisasta otettiin vasta-ainetestit Ruotsin astutusreissua varten. Tulokset tulevat varmaan muutaman viikon sisällä. Harry ja Kati saivat rokotukset ja olivat kokonaisuudessaan loistavassa kunnossa. Harrylla on hammaskiveä ja Katilta löytyi viiden vuoden tauon jälkeen nuppineulanpään kokoinen nisäkasvain. Nyt täytyy vaan pian tehdä päätös, josko se leikataan vai ei. Eläinlääkärimme mielestä Kati on vielä niin hyvässä kunnossa, että se kannattaisi leikata.

Mantelin lonkkakuvaustulokset saapuivat: lonkat B/A ja lisäksi huomautus selkämuutos. Selkämuutos Mantelin tapauksessa on varsin vakava juttu, joten olisi kiva, että se näkyisi selkeämmin myös virallisesti.

***

Torstaina olin jo hieman toipunut reissusta ja lähdimme aika kylmiltään Helsingin TOKO-kokeisiin Raisan ekaan voittajaluokan kokeeseen. Olin Raisaan kokonaisuutena tosi tyytyväinen. Tulosta ei vielä saatu, mutta ei se paljosta jäänyt vajaaksi, pisteitä tuli 164,5. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikallaolosta tuli täysi 10 ja Raisa oli tosi hyvä.

Seuraaminen oli kokonaisuutena mielestäni varsin siistiä, peruuttaminen mielenkiintoista, alun perusasennot hieman hitaita. Tulos 7,5 p. Tuntui, että lähes kaikki voittajaluokan koirat saivat ihan siisteistä seuraamisista 7-8p.

Liikkestä istumisen harjoittelu on jäänyt aika olemattomiin ja nyt annoin turhan tiukan käskyn, jolloin Raisu meni maahan asti. Pisteitä siis 0.

Luoksetulossa seisominen venyi pitkäksi, mutta maahanmeno oli tosi hyvä. Kokonaispisteitä 7.

Ruudussa liikkeenohjaaja ei kuullut ensimmäistä valmis-kuittaustani ja niin toista kertaa valmis sanoessani Raisa lähti ruutuun takakulmaan, pysähtyi käskystä, meni maahan käskystä ja lopulta tuli täysiä luokseni. 8.

Hyppynouto meni varsin hyvin, Raisa taisi hieman törmätä kapulaan, pisteitä 9.

Metalliesineen noudossa valitsin pienen kapulan, joka upposi ikävästi pehmeään hiekkaan. Raisa yritti tarttua siihen pari kertaa, sai hiekkaa suuhunsa ja rauhoitteli minua haistelemalla kunnes tarttui kapulaan ja toi sen asiallisesti. 8.

Tunnistusnouto alkoi hienosti. Raisa pysyi paikalla, lähti asiallisesti kapuloille, löysi oman kapulan, tarttui siihen, lähti minua kohti - MUTTA meni sitten runsaan viiden metrin päähän makoilemaan ja järsimään kapulaa. Itse hämmästyin niin, etten saanut heti sanaa suustani. Se ei koskaan tehnyt mokomaa treeneissä. Vihdoin kun karjaisin pienelle villikolle ja se toi kapulan ihan asiallisesti. 0 sikailusta.

Viimeisenä kauko-ohjaus, joka oli vielä viikko sitten ihan palasina. Ihmeitä tapahtui viikossa ja Raisa reagoin käskyihini, vaikka se vielä muutamassa kohtaa hieman arpoikin mitä piti tehdä. Toisella käskyllä viimeistään päästiin ihan oikeaan lopputulokseen. Valitettavasti vaan viimeinen seisominen tapahtui maahanmenona, jolloin vika maahanmenokin jäi tekemättä. Pisteitä siis harmittavasti 0 ja siinä meni sitten kahteen viimeiseen liikkeeseen tuloshaaveet, kun saatiin heiluttaa 90 pisteelle hyvästit.

Kokonaisvaikutelma 8. Hieman vallaton. Niinkö?! Jaa Raisu? Ei kait ;)

***

Tänään sitten oltiin Järvenpään näyttelyssä, jossa tuomaroi Diane Fenton Australiasta. Ja kyllä mua nauratti.

Tico sai EH:n ja voitti nuorten luokan. Raisalle H (viimeksi erikoisnäyttelyn ROP, nyt H; näyttelyt on) kiitos selkälinjan, jota muuten sitäkin viimeksi kehuttiin... Esitin sen ilmeisetsi huolimattomasti, jolloin se helposti nostaa peppua laiskotellessaan. Walesillahan kyllä kuluu olla S:n mallinen selkälinja eikä suinkaan suora.

Kati-mummon ymmärsin sitten esittää tuomaritädille hyvin ryhdikkäästi ja niin 10-vuotias lady sai ERIn oli PN-3 ja lisäksi ROP-veteraani. Mummo jyrää ;)

Riitan TOKO-treeneissä

Ilmoitin Raisan huhtikuussa Helsinkiin TOKO-kokeisiin, jotka on ensi viikolla. Eli nyt käytiin sitten Riitan luona Sipoossa katsomassa miltä voittajaluokan liikkeet näyttävät.

Paikallaolo pitäisi olla kunnossa, ainakin viikko sitten onnistuttiin hienosti neljän minuutin paikallaolo ryhmässä.

Seuraaminen oli tosi pätevän näköistä menoa hyvässä kontaktissa, myös liikkumiset sivuttain onnistuivat. Peruuttaminen ja paikalla vasemmalle kääntyminen olivat vielä hieman hakusessa.

Liikkeestä istuminen onnistui kunhan muistin hiukan katsella Raisaa, sillä kun on vielä avoimesta toki seisominen vahvana muistissa.

Luoksetulo tehtiin eka kertaa kahdella pysähdyksellä ja maassa olosta. Seisominen meni vähän pitkäksi, koska tähän mennessä olen pysäyttänyt sitä puolessa välissä. Maahanmeno ok. Luoksetulot pysähdyksistä hieman hitaita.

Ruutuun meno virittelystä ihan hyvin, mutta hieman takapää jäi ruudun ulkopuolelle. Seisoi ja meni maahan asiallisesti ruudusta. Lisäksi harjoiteltiin erikseen ruudussa makaamista, minun liikkumistani ja seuraamaan kutsumista. Raisu oli tosi taitava, vaikka eka kertaa moista harjoittelikin.

Noudot vaativat edellen kaninkarvalla palkkaamisen, takaisin ravataan, kokonaisuus silti ihan kohtuullinen.

Tunnarissa pitää hajustaa oma kapula selkeästi, Raisa kyllä käyttää nenäänsä ja koittaa etsiä oman tunnollisesti. Raisa oli hieman epävarma kun oma kapula ei ihan tarpeeksi tuoksunut.

Kauko-ohjauksessa Raisu meni ihan sekaisin, kun se olisi vaan istunut ja mennyt maahan... Treeniä, treeniä.

Lähdetään siis ensi viikolla kisaamaan ja toivotaan parasta :) Raisa oli tosi loistava, vaikka vasta nyt yhdistettiin palaset kokonaisuudeksi. Se on ilmeisen fiksu tyyppi. Ilmeisesti kevään koomailu ja löysäily johtui vaan valeraskaudesta ja juoksun aiheuttamista hormonimuutoksista. Nyt Raisa on taas Raisu ;)

Raisalle taas nollavoitto agilitysta

Raisa Jangas Duck Soup kisasi kanssani taas kaksi rataa agilitykisoissa. Tuomarina toimi Pertti Siimes.

Ekalta radalta putosi harmillisesti yksi rima hitaan valssaukseni johdosta (ja Raisa varasti lähdöstä) ja tuloksena agilityradalta 5 vp. Harmituksen harmitus. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana se nollatuloksen saaminen.

Hyppyradalta meillä on jo kaksi nollaa, joten kisaamaan lähdettiin ilman ennakko-odotuksia, tuloksella kun ei ole kakkosiin siirtymisen kanssa mitään tekemistä. Raisa kuitenkin päätti olla loistava ja saatiin taas nolla, av -5,89 joka oli koko luokan nopein aika peräti neljän sekunnin marginaalilla seuraavaan... Raisa pysyi kiltisti alussa paikallakin, kun vähän otettiin kauniisti kurinpalautusta asian harjoittelun merkeissä. Voitettiin siis koko luokan 28 koirakkoa. Tämä oli jo kolmas hyppärinolla kahden viikon sisällä ja toinen nollavoitto. Nyt ilmoitan Raisua vain agilityradoille ettei ala varsin vituttamaan tämä homma.

Viikonloppuna Nuppu oli ilonamme hoidossa ja oppi uimaan :) Tyttönen kävi moneen kertaan uimassa niin mökillämme, Näsijärvessä kuin Pyhäjärvessäkin. Uimaan lähtö oli vielä hieman hapuilevaa ja alussa uinnissa teki mieli käyttää etutassuja apuna, mutta lopulta Nuppu ui hyvällä tekniikalla ja nouti damit ongelmitta. Hyvä Nuppu! Katsotaan, josko sen saisi taippariin tänä kesänä. Nuppu kävi eka kertaa jäljestämässäkin ja hyvin se menikin. Aikas loistava pakkaus koko koira :D Tänään Irlannista Suomeen palannut Riikka-emäntä kävi hakemassa Nupun kotiin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua. Nupulta pääsi ilopissatkin pihalle, niin innoissaan se oli.

Tarmolle AVO2 MEJÄstä!!

Tarmo Jangas Da Vinci Code jäljesti taas tiensä hienosti Espoon Oittaan metsissä. Ainokainen hukka tuli harmittavasti 40 m ennen kaatoa... Tarmo oli kuitenkin avoimen luokan paras koira saadessaan 2-tuloksen ja 35 pistettä ja hienon arvostelun. Suuret onnittelut Tarmolle ja Sinttu Immoselle!!

Perjantaina Elvis-eno Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen saivat agilityn Maxi-2 luokasta 5 vp ja sijoittuivat luokan kolmanneksi. Onneksi olkoon Reetta ja Elvis, kyllä se vika nollakin varmaan pian tulee :)

Itse olimme mökillä Katin, Harryn, Raisan ja Nupun kanssa. Nuppu oppi uimaan ja nouti jo lelua vedestä... Taippari taitaa kutsua tänä kesänä :) Lisäksi se pääsi ekalle verijäljelleen ja oli tosi lupaava ja maavainuinen jäljestäjä. Raisa oli taas omalla jäljellään tuttuun tapaan hieman taivaanrannan maalari ;) Ei sitä ihan kaikessa voi olla loistava...

Remu osallistui tänään MEJÄ-kokeeseen Vesilahdella, mutta tällä kertaa tuloksena Avo0, kun se oli kiinnostunut muistakin hajuista kuin jäljestä.

Raisalle TOKOsta AVO1 ja KP :)

Uskomaton kesäkuu senkun jatkui Raisu-Riesasen kanssa. Tänään lajina oli tottelevaisuuskokeet ja avoin luokka. Tuomarina Springerspanielit ry:n kokeessa toimi Harri Laisi.

Paikallaolosta aloitettiin tuttuun tapaan ja Raisa oli puoliunessa jo kehäänmennessä. Paikallaolo sujui loistavasti, mutta maahanmneo ja istumaannouseminen oli jähmeätä. Pisteitä 9.

Seuraaminen tuntui menevän tosi hyvin, Raisa mitä ilmeisimmin piti hyvin kontaktia ja teki perusasennot ok, itse katselin eteenpäin. Pisteitä tuli täysi 10!

Maahanmeno oli tahmeata ja vaati toisen käskyn 7,5

Luoksetulo onnistui hyvin, vaikka pysähtymiskäsimerkki olikin aika... hmm... selkeä ja matka silti venyi parilla askeleella. Pisteitä 9 kipaletta.

Seisominen onnistui hyvin, mutta Raisa taas hieman ennakoi perusasentoa. Onneksi kuitenkin vaan sen sen verran, että se alkoi istua juuri käskyä antaessani, pisteitä siis vielä hienosti 9,5.

Noutaminen oli oikein innokas, joskin Raisa hypähti jo kapulan päällekin. Takaisin reipasta ravia, perusasento ok ja luovutus nätti. Pisteitäkin tuli 9,5.

Kauko-ohjaus oli edellisten kokeiden epäonnistumisten jälkeen aivan loistava. Raisa suorastaan hypähti käskyistä istumaan ja maahan :) Ansaittu 10.

Estehypyssä jouduin antamaan toisen istu-käskyn, muuten hyvin. Pisteitä 8 ja kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä pisteitä kerääntyi 183, lisäksi KP ja 2. sijoitus. Raisa oli tosi innokas ja tarkka ja pitkästä aikaa ihan oma itsensä. Oli ilo olla sen kanssa kanssa kehässä, enkä muistanut edes jännittää ;) Loistava pieni Raisuliini.

Paavo lonkkakuvissa

Paavo eli Jangas Dirty Harry oli tänään lonkkakuvissa ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A/B:na eli hyviltä näyttivät nekin :) Selässäkään ei ollut mitään hämminkiä. Valitettavasti vaan Mantelinkaan tulokset eivät ole vielä(kään) tulleet takaisin, vaikka se kuvattiin jo yli kuukausi sitten... Tarmon ja Nupun lonkkakuvista on niistäkin jo pari viikkoa. Porukasta enää Remu on kuvaamatta ja se meneekin sitten syksyyn.

Paavo ja Reetta olivat käyneet tekemässä 9 esteen agilityradan agilitynäytöksessä ja oli kuulemma mennyt tosi hienosti. Oli ollut vauhtia ja intoa ja tarkkuutta. Paavo tuntuu olevan samanlainen kuin suurin osa muistakin sisaruksista: jos Reetan vauhti pysähtyy, löytää se kyllä aina jotain tehtävää. Näinhän se on muidenkin kanssa, kun aina jokin este kutsuu sopivasti ;) Jos vauhti on päällä, niin mitä sitä pysähtymään, vaikka ohjaaja jumittaisikin. Kati (ja Elvis) ovat toista maata ja ne pysähtyvät radalla, jos ohjaaja lopettaa juoksemisen. Muutenkin niitä saa/sai ennemmin kirittää kuin rauhoittaa. Kati onkin eläkkeellä, kun ei 10-vuotiaan kroppa enää kestä niin korkeiden esteiden suorittamista. Muuten Kati onkin loistavassa kunnossa.

Raisalle nollavoitto agilitysta ja Remulle SERT!!

Raisa-Riesa Jangas Duck Soup oli taas tänään Superraisa ja saimme murrettua ensimmäisen radan hylly-kirouksen ;) Kisasimme Nokian kisoissa ja ekana oli hyppyrata, jolta saimme nollan ja voitimme koko maxi-1 luokan :) Valitettavasti vaan kakkosiin nousuun tarvittaisiin niitä agilityradan nollia, joita pitäisi saada vielä kaksi kipaletta.

Toisena oli agilityrata, joka meni myös loistavasti. Valitettavasti vaan Raisa hyppäsi hieman liian korkealle rengasta loikatessaan ja selkä osui renkaan ylälaitaan ja koiruus heitti kuperkeikan maahan. Ei kun rengas uudestaan ja virheettömästi loppuun. Tuloksena harmittavasti 5 vp, vaikka tällä kertaa sekä Raisa että minä oltiin hyviä. Onneksi Raisa on niin kovapäinen ettei mokoma renkaan "hyökkäys" juuri heilauttanut koiraa.

Remu-veli eli Jangas Direct Action osallistui Tuurin näyttelyyn, jossa tuomarina Kirsi Nieminen. Remu palkittiin ERIllä, oli PU2 ja sai kauan kaivatun toisen SERTinsä Suomessa :) Onneksi olkoon Kaisa, Jarkko ja Remu!!

Raisalle ja Ticolle 0-radat agilityssa

Kisasimme Raisan Jangas Duck Soup kanssa Tampereen iltakisoissa sekä agility- että hyppyradalla. Hyppyradalta saimme puhtaan radan ja sijoitumme 24 koirakon joukosta toiseksi tosi hyvällä ajalla :) Raisa osaa ja tällä kertaa emäntäkin pysyi mukana... Agilityradalta hylky kolmanneksi vikalta esteeltä, kiitos taas allekirjoittaneen. Lisäksi Raisa rynni keinulta ennen kuin se ehti maahan, eikä ymmärtänyt yhtään edes hätkähtää asiaa ;) Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Nyt vielä kaksi nollaa agilityradoilta, niin pääsisimme kakkosluokkaan.

Samaan aikaan Vantaalla Sari Eklund ja Tico eli Jangas Dirty Dancing osallistuivat Ojanko Cupin epävirallisten kisojen kolmanteen osakilpailuun saaden taas 0-tuloksen ja pääsivät nousemaan kolmannelle palkintopallille. Kaiken lisäksi he olivat Ojanko Cupin maxi-möllien kolmansia!! Ojanko Cupia on kisattu kolmella viikolla ja osakilpailuista sai sijoituspisteistä. Sarille ja Ticolle ehti kerääntyä kaksi 0-rataa ja 3.-sijoitukset kahdelta viikolta. Hienoa osaamista ja eikun taas onnittelut Sarille ja Ticolle loistavista tuloksista! Syksyllä lienee virallisten kisojen aika, kunhan kepit vielä saadaan haltuun.

Siskoksilla on ikää vasta 19 kk, joten aikas taitavia tyttöjä ovat jo nuorella iällä...

Springereiden päänäyttely

Springerspanielit ry:n päänäyttely järjestettiin tänään Karkussa ja walesinspringerspanielit arvosteli kasvattajatuomari Kath Morgan, kennel Cwrt Afon, Iso-Britannia. Tulokset olivat jotain ihan uskomatonta :) Kiitos kaikista kuvista Lielahden Tiinalle.Ylläolevassa kuvassa tuomari Glenn Miller sekä BIS Linmoor Your Majesty ja BIS2 Jangas Duck Soup

Urosten nuorten luokassa kisasivat veljekset Paavo Jangas Dirty Harry ja Remu Jangas Direct Action. Paavo veti pisimmän korren voittaen ison nuorten luokan ja olemalla lopulta PU-2. Lisäksi Paavo sai SERTin!! Onneksi olkoon Paavo ja Reetta :DTässä Paavon arvostelu:
"Balanced dog with plenty of bone and substance troughthout. Beatiful head with soft expresson. Good tight feet. Good depth of body. Strong quarters behind. Good tailset. Mowed well. Just carrying a little weight today."

Luokan toinen erinomaisella olikin sitten velipoika Remu, joka sai samalla vara-SERTin. Hienoa Kaisa ja Remu. Tässä vielä Remun arvostelu:

"This is a very strong dog. Beautiful head. Good expression. Correct ear placement. Strong neck. Well boned. Very good feet. Excellent body. Good deep chest. Strong angulation behind. Just carried tail slightly abone the back. But overall good balanced dog."

Aksu-eno eli Jangas Cordon Bleu palkittiin avoimessa luokassa EH:lla. Kiitos Lielahden Annelle Aksun esittämisestä.

Harry-vaari eli Fin Mva Micarobian Harry voitti kovatasoisen urosten veteraaniluokan ja oli lopulta ROP- ja BIS-veteraani ja voitti lisäksi paras pää-kisan ;)Näin sanottiin Harrysta:
"9 years of age. Beautiful head with kind expression. Strong neck. Good sloap in shoulders. Tight feet. Strong in body. Correct topline. Strong angulation behind. Good second tigh. Moved well."
Nartuissa Raisa Jangas Duck Soup voitti ERIllä nuorten luokan ja oli PN-1 saaden SERTin. Raisa voitti lopulta myös ROP-kisan ja oli BIS-2!!

Tässä Raisun arvostelu:
"Pretty headed bitch. A little light in eyes. Good teeth. Good neck and shoulders. Ample bone. Good tight feet. Good deep chest. Correct topline which she kept on the move. Good angulation behind. Good tailset. Balanced bitch. Moved well."
Tuomari Kath Morganin kanssa kuvassa ROP "Raisa" ja VSP Fin Mva Benton Somebody's Duck

Manteli Jangas Dimples palkittiin samassa luokassa EH:lla, samoin Täplä-emä Jangas Behaving Badly avoimessa luokassa. Täplä oli valitettavasti tosi tukevassa kunnossa ja niskakarvat sojottivat... hmm mielenkiintoisesti.

Kasvattajaluokkani esitettiin eka kertaa, mutta se jäi sijoittumatta: oli hieman epätasainen joukko ;) Näillä sanoin sitä kuvattiin: "Very good group. A little mixed in the heads but overall you can see they are all of the same breeding. Congratulations to the breeder."

Veikan jälkeläisluokka hävisi Romeon ryhmälle, mutta sai kuitenkin KP:n.

Voitimme Kaisan kanssa myös Herra Liituraita-pukukilpailun hienolla esityksellämme "Polliisi ja vankilarosmo". Kiitos Remun hienosta poliisikoira-suorituksesta, jonka olisi melkein voinut palkita Oscarilla ;)

Nummelinin Jussi napsi kuvia, joita niitäkin saanen kotisivuilleni lähipäivinä ;)

Lisäksi DNA-näytteitä otettiin Aksusta, Mantelista ja Täplästä. Hurjan suuri kiitos kaikille kasvatinomistajille todella mukavasta päivästä ja osallistumisesta! Nähdään taas pian Reetta, Sipi, Kaisa, Jarkko, Liisa, Jussi, Amanda ja Matilda! Kiitos Niinalle trimmausavusta.

Ticolle agilityn mölli-luokasta 0-tulos ja 3. sijoitus!

HSKH:n epävirallisten kisojen sarja eli Ojanko Cup jatkui tänään ja tuomarina toimi Kari Mankinen. Maxi-möllejä oli parikymmentä ja Tico Jangas Dirty Dancing sekä emäntä Sari Eklund saivat hienosti puhtaan radan (vaikka Tico karkasikin lähdöstä) ja sijoittuivat kolmanneksi :) Vautsi ja onneksi olkoon! Aika oli hyvä, vaikka siitä olisi vielä helposti nipistänyt useita sekunteja huonon alun ja A-esteellä miettimisen takia. Tico on vaan sairaan nopee ;) Suoritus oli tosi sulavan ja varman näköistä menoa ihan alkua lukuunottamatta.

Raisa osallistui kisaavien varsin vaativalle radalla, jossa putkeen ja aidalla kuljetukset olivat vielä pahasti hakusessa niin minulta kuin pikku possulta, joka karkasi radalla kolmeen kertaan kontaktiesteille... Lisäksi se keksi ensimmäistä kertaa, että radalla seisoo ihmisiä, kuten tuomari, ratahenkilöt ja kuvaaja. Aargh! Onneksi se kävi vaan kyykyssä olevaa kuvaajaa katsomassa vieressä, mutta se selkeästi eka kertaa noteerasi muutkin ihmiset radalla. Ei kiva. Toisaalta nyt esteiden osaaminen on oikeasti jo hyvällä mallilla: kepit, muuri, rengas ja keinu sujuivat virheettömästi ja Raisa pysähtyi edelleen kunnolla kontakteille. Paljon on vielä oppimista ja kertaamista ohjaamisessa.

Remulle MEJÄstä AVO1 ja 48 pistettä!!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat tänään MEJÄ-kokeeseen Nokialla. Tällä kertaa jäljestys meni nappiin ja tulos oli uskomaton AVO1 ja 48 pistettä!! Tuomarina Tammermaan mäyräkoirakerhon kokeessa toimi Heikki Pirhonen.

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Pisteet: 48
Palkinto: AVO1


Koeselostus:

Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.


Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.

Raisalle ERI2. näyttelystä

Raisa eli Jangas Duck Soup osallistui eka kertaa tänä vuonna näyttelyyn, kun Niina lupasi esittää sen Helsingin Aptus-näyttelyssä. Tuomarina toimi Laurent Pichard Svetsistä. Tulos oli ERI2. nuorten luokasta, kun pikkusisko Vinka eli Sparklecreak's Ice Breaker voitti luokan ja oli PN-2. Itse olin päivän töissä (Stafettkarneval korvasi vapun jälkeisen perjantaina vapaapäivän), mutta Raisa, Vinka, Arja ja Lotta pääsivät kuitenkin samalla kyydillä kotiin Olympiastadionin nurkalta. Illalla on vielä työkavereiden kanssa syömistä ja illanviettoa, ja huomenna pitäisi jaksaa agilitykisoihin heti aamusta, vaikka tuntuu ettei energiaa tässä vaiheessa kevättä riittäisi oikein mihinkään ylimääräiseen ;)

Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...

Tarmo ja Nuppu lonkkakuvissa

Tänään jännitettiin Sintun ja Jannin kanssa lonkkakuvissa, kun ell Per Axelsson kuvasi Mevetissä springereiden lonkkia ja tarkasti silmiä. Tässä alustavat tulokset:

Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.

Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.

Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.

TOKOsta Raisalle taas avo3

Jotenkin masentunut olo tämän viikonlopun jälkeen. Raisa on ihan loistava kisakoira agilityssa, mutta ohjaaja ei ole ajoissa ja TOKOssa oikea vireystila on jännitykseni takia ihan hakusessa... Koiralla olis kaikki dellytykset pärjätä, mutta kun minä töpeksin. Tänään TOKO-koe oli toistoa viime viikolta. Viretila ihan liian alhaalla ja siitä syystä taas kauko-ohjaus meni nollille, vaikka viikolla ollaan onnistuttu käytännössä aina. Jo autosta ottaessani Raisaa se tuntui olevan hiukan nukuksissa. Olikohan koira väsynyt, vaiko se vaan rauhoitteli minua jännittäessäni?! Eilen agilityssa taas vauhtia oli liiankin kanssa. Tokihan jonkinlaista väsymystäkin voi olla eilisen jälkeen ja juoksun jälkeen nartut ovat monesti hieman rauhallisempi, mutta veikkaan silti, että oma jännittämiseni aiheuttaa suurimmat ongelmat. Syksyllä kisavire oli kohdallaan tai jopa liiankin korkealla, joten harmittaa talven piiitkä tauko, jonka jälkeen kisaaminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tauko ei suinkaan johtunut siitä, etteikö oltais osattu liikkeitä, vaan siitä ettei päästy kokeisiin (koska ne täytyyi hetkessä, monesti jo tunnissa ilmoittautumisen alusta alkaen).
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.

Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.

Treenaillen kohti seuraavaa viikonloppua

Koska seuraavana viikonloppuna päästään jatkamaan kisaamista niin agilityssa kuin TOKOssakin on nyt otettava härkää sarvista ja alettava ihan oikeasti treenailla :) Lähdettiinkin siitä syystä erittäin tuuliseen Ojankoon. Aloitimme TOKOilulla. Alussa virittelynä seuraamista, josta palkkana pallon heitto ja repiminen. Sen jälkeen otettiin muutamat liikkeestä seisomiset pallolla palkaten ja kauko-ohjauksen istumiset. Varsinainen harjoitus mentiin kolmen liikkeen ketjuttamisena. Ensin liikkeestä seisominen ihan siististi. Raisa ei ehkä vieläkään hypähtänyt seisomaan kuten aiemmin, muttei toisaalta ottanut kuin pari askelta käskyn jälkeen. Sen jälkeen estehyppy 60 cm esteellä. Istuminen oli taas hidasta haahuilua, mutta toisesta käskystä ihan asiallinen suoritus. Takaisin hyppy taas asiallisesti. Ja lopuksi kaukot niin, että jätin palkan Raisan taakse. Asennonvaihtoja otettiin noin 5 metrin päästä istu-maahan-istu-maahan-istu ja kaikki onnistuivat hyvin. Ihan viimeisenä tehtiin vielä pari onnistunutta noutoharjoitusta kaninkarvalla palkaten. Raisa oli taas ihan super :)

Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)

Raisalle agilitykisoista 5 vp

Raisa osallistui tänään toiseen ja kolmanteen agilitykisaansa Tampereella. Raisu oli taas älyttömän hyvä, mutta mokoma emäntä mokailee aina... Eka radalta virheetöntä työskentelyä aina tokavikalle esteelle, josta Raisa meni väärästä päästä putkeen minun seistessäni paikallani perse pystyssä. Aika moni koulutettavani on saanut kuulla samasta asiasta, mutta älä tee niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon, vai mites se meni?!

Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...

Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.

Manteli lonkkakuvissa ja Raisalle TOKO avo3

Viime viikolla on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Jos taas aloitetaan alkuviikosta, niin Nuppu kyläili vielä keskiviikkoon asti ja kolmen koiran kanssa eläminen on aina vaativampaa kuin kahden hännänheiluttajan kanssa oleilu. Nuppu sopeutui kyllä loistavasti laumaan ja etenkin metsälenkit lähimetsissä Kati-mummun kanssa saivat hymyn kummankin tytön huulille. Silmät loistivat, kun juostiin pitkin soista kuraojaa pitkin :)

Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.

Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(

Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.

Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.

Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."

Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.

Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.

Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.

Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.

Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p

Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p

Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p

Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p

Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p

Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.

Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p

Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.

MH luonnekuvaus

Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...

Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...

Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.

Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.

Isovanhemmat täyttävät vuosia

Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.

Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.

Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.

Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.

Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.

Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.