Tänään osallistuimme Ojangossa Vuokkoset areenalla yhteen agilitykisaan Jari Suomalaisen tuomaroidessa Maxi-2 luokan. Rata tuntui sujuvalta, vaikka siellä muutama keskittymistä vaativa kohta olikin. Essi eli Fi Mva Jangas Enttententten oli innokas, keskittynyt ja normaalin vauhdikas eli ei mikään tykinkuula muttei perässä vedettäväkään. Itsellänikin oli tällä kertaa pipo päässä, hiukset pois silmiltä ja keskittyminen kohdallaan. Näillä eväillä saatiin luokan ainoa nollatulos ja luokkavoitto, tosin ei kisaajiakaan ollut kuin kymmenen. Tämä olikin ensimmäinen LUVA-tuloksemme kakkosluokasta. Kaksi vielä niin pääsemme korkeimpaan kolmosluokkaan, vaikka rehellisyyden nimissä nautin kakkosluokan pienemmistä kisoista ja sitä kautta lyhemmistä kisapäivistä. Toiseksi luokassa yliaikanollalla tuli walesikasvattaja Mirka flattinsa Rasmuksen kanssa.
Aamusta myös Pihla eli Jangas Gale Wind ja Eve kisasivat medi-1 luokassa, mutta heidän tuloksensa oli hylätty, kun A-este suoritettiin ylimääräisenkin kerran. Pihla ja Eve ovat kuitenkin kovasti kehittyneet sitten syksyn kisojen ja nyt kieltojen korjaaminen oli sujuvaa ja Pihla oli todella hyvin käsissä kisatilanteessakin, joskaan meno ei ollut ihan niin vauhdikasta kuin toisinaan.
Kaiken kaikkiiaan päivä oli siis todella onnistunut ja tästä on taas hyvä jatkaa kisaamista.
maanantaina, tammikuuta 06, 2014
sunnuntaina, tammikuuta 05, 2014
Kisailua, treenailua ja nappisilmiä
Ihana ja kauan kaivattu joululoma alkaa hiljalleen vaihtua arkeen. Loma teki todellakin hyvää ja nyt alan tuntea itseni vihdoin melkein terveeksi. On ollut ihana ulkoilla ja treenailla auringon valossa ja seurailla pentujen kasvua.
Eilen käytiin Essin kanssa kisaamassa agilityssä, kun pohjalla on ollut melkein kaksi kuukautta treenitaukoa ja kisoissakin käytiin runsas kuukausi sitten vain koheltamassa, kun olin niin heikossa hapessa, että olisi pitänyt jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Eka rata alkoi muutenkin aika katastrofaalisissa merkeissä, kun myöhästyin kisapaikalta ja kisat olivat etuajassa eli heti ilmosta sain juosta rataan tutustumiseen ja Essi oli toisena koirana kisaamassa! No, eka rata meni ihan mahdottomaksi säheltämiseksi, kuten arvata saattaa ja Essin korvatkin olivat vähän jossain muualla. Toiselle radalla valmistautuminen alkoi olla jo ihan järkevää, tosin A:lta tuli kontaktivirhe (ihan omaa hätäilyä ja huolimattomuutta!) ja valssatessani sain juuri leikatut hiukset silmilleni, niin etten hetkeen nähnyt muuta kuin ruskeita jouhia. Saatuani hiukset pois silmiltä tajusin olevani ihan vika paikassa ja napa osoitti putkeen keppien sijaan ja niin saimme hylyn Essin sukeltaessa sinne putkeen jonne osoitin "kepit, kepit" käskytyksen saattelemana... Tuloksissa ei siis ole sen kummempaa muisteltavaa, mutta toinen rata oli taas mukavaa ja sulavaa menoa eli olin kuitenkin kisapäivään tyytyväinen, etenkin kun jaksoin jo itse juosta :) Keskiviikkona käytiin Juuson treeneissä Essin kanssa ja siellä meno näytti vähän samalta: ensin mahdotonta kohellusta ja sen jälkeen hallittua, vauhdikasta ja siistiä menoa mahdollisin ohjaajan ohjausvirhein höystettynä. Täytyy muistaa kääntää Essiä ennen hyppyjä, koska muuten kaarteet leviävät vielä pahemmin kuin Raisalla. Tätä täytyy alkaa itse oikein toden teolla opettelemaan. Kontakteja täytyisi huomattavasti vahvistaa ja saada varmemmaksi myös ollessani koirasta kauempana (edessä, takana tai sivulla).
Raisan kanssa on tokoiltu päivittäin melkein koko loman ajan. Tosrtain treeneissä saimme kehuja seuraamisesta. Kaksi asiaa olin jo ehtinyt unohtaa. Käännökset vasemmalle (siis perusasennosta perusasentoon) pitää muistaa tehdä peru-käskyn kanssa, silloin Raisa tekee hienosti kuten on opetettu. Tämän olin jo ehtinyt unohtaa. Toinen asia, mitä en ollut koskaan tullut edes harjoitelleeksi ovat vauhdin muutokset hitaasta käynnistä juoksuun, jossa pitää muistaa antaa käsky ajoissa ja ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet maltillisesti. Näitä on nyt harjoiteltu eteenpäin palkaten ja ne alkavat olla varsin skarppeja.
Harjoittelimme treeneissä myös jääviä liikkeitä rivissä niin, että koirat saivat eri käskyjä (esim. Raisalle istu, jollain muulle seiso ja maahan). Raisa oli tosi skarppi ja reagoi heti ja vain minun käskyihini. Pätevää! Walesit Nappi ja Raisa olivat tosi päteviä tehdessään yhtä aikaisesti tätä treeniä.Tämä alkaa olla hyvin hallinnassa, kun en edes muista, koska Raisa olisi viimeksi tehnyt virheitä näissä. Juu, voisihan se olla vielä nopeampi, mutta alkaa kuitenkin heti suorittaa asennon vaihtoja enkä aio alkaa naputtaa nyt 7-vuotiaan kanssa tästä asiasta.
Kotona on treenattu päivittäin ohjattua noutoa ja nyt se alkaa näyttää hyvältä - piiitkästä aikaa! Lähetän Raisan toistaiseksi merkille vain noin 5 metrin päästä, jotta minun on hieman helpompi puuttua mahdollisiin virheisiin.Teimme viikon verran treeniä vain yhdellä kapulalla, jotta se alkoi taas kuunnella suuntia. Kun se alkoi uskoa, että todellakin on tarkoitus mennä näyttämääni suuntaan aloin ensin toisinaan ja nyt koko ajan tehdä harjoituksen kahdella kapulalla. Toistaiseksi se on muutaman kerran yrittänyt hätäillä noutoon lähdössä ennen noutokäskyä, mutta uskonut heti kieltoa ja ohjauskäskyn saatuaan lähtenyt hakemaan oikeaa kapulaa. Luovutukset tullaan laukalla, tosin sitä tuleekin koko ajan vahvistettua, kun Raisa saa kehut ja pallon heiton jo heti kapulaan tartuttuaan, koska nyt haluan palkata suuntien kuuntelusta. Ensi viikolla tavoitteena olisi laittaa ensin kivi tms ei noudettava esine kolmanneksi keskelle ja sitten siirtyä hiljalleen kolmeen kapulaan. Täytynee vielä sitä ennen saada taas oma etäisyys merkille 10 metriin ja nämä suunnat ihan varmoiksi. Merkkiä on harjoiteltu erillisenä liikkeenä ja toko-kurssin temppurataa ajatellen on tehty merkkiä myös 20-25 metrin päästä onnistuneesti. Ihan hyvää vaihtelua, että tulee vähän vaihtelua treeneihin.
Paikalla istuminen edistyy myös kivasti, kun virittelen Raisan liikkeeseen pallolla. Kerran rivissä huonolla virittelyllä liike epäonnistui, mutta muuten ollaan saatu hyviä onnistumisia niin lyhyistä kuin pitkistäkin istumista. paikalla makaaminen onnistuu lähes poikkeuksetta, jollei Raisa sitten vahingossa tee lsennon vaihtoa jo naapurin käskystä.
Ruudun paikkaa on vahvistettu, mutta vielä olisi tekemistä. Jonain iltana tehtiin ruutua merkin kautta, mutta se meni välillä kohellukseksi, vaikka useimmiten onnistuikin ihan hyvin.
Hyppynoutoa on tehty Ojangossa käydessä matalalla esteellä ja silloin se on mennyt hyvin myös kapulan lentäessä hieman vinoon.Tunnistusnoutoa pitäisi ottaa välillä ohjelmistoon ja olisi hyvä saada Stig auttamaan asiassa. Pitäisi muistaa ottaa päivittäin kapulan pitämisharjoituksia.
Kauko-ohjaus on edelleen etenevää, enkä tarkoita hyvässä mielessä. Asentotreeniä kotona, kentällä ekoja asennon vahtoja pitkiltä matkoilta ja toisinaan koko liikettä Raisan seisoessa jalkapallomaalissa metallitangon takana, jottei se voi edetä. Tämä on laastarointia, mutta saadaan joskus sentään treenattua kokonaista liikettäkin.
Olen pitänyt Raisan kanssa rajana, että treenaamme päivttäin ulkona 3-4 liikettä ja mietin harjoitukset etukäteen viimeistään kentälle kävellessä. Tämä tuntuu sopivan meille hyvin, koska kummallakin on intoa tokoiluun! Tänään täytyisi päättää uskallanko ilmoittaa meidät HSKH:n TOKO-kokeisiin...
Pentulaatikossa alkaa olla aikamoinen söpöläisjoukko nappisilmiä. Pennut alkavat muistuttaa jo ihan oikeita pentuja: ne nousevat hataroille jaloilleen, nappaavat kaveria kuonosta tai korvasta, kakkaavat ihan itse selkä kaarella, haukahtavat ja haparoivat suorinta tietä Hertan nisille tämän tullessa pentulaatikkoon pienokaisiin imettämään. Herttakin on taas pitkästä aikaa päässyt jo lyhyehköille remmilenkeille eikä keskity enää yksinomaan vauvojen hoitoon. Pennut ovat uskomattoman paksuja ja pulleita kavereita, saas nähdä suosutuvatko ne aikanaan jauhelihatarjoiluun laisinkaan, kun maitoa riittää ruhtinaallisesti tälle porukalle. Suuren osan ajastahan pennut edelleen nukkuvat, mutta niiden ollessa hetken hereillä on niitä hauska seurata. Kuviakin on taas kamerassa iso liuta.
 |
| Laila ja Tripla viisaat (?) päät yhdessä |
 |
| Leikin alkua |
Eilen käytiin Essin kanssa kisaamassa agilityssä, kun pohjalla on ollut melkein kaksi kuukautta treenitaukoa ja kisoissakin käytiin runsas kuukausi sitten vain koheltamassa, kun olin niin heikossa hapessa, että olisi pitänyt jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Eka rata alkoi muutenkin aika katastrofaalisissa merkeissä, kun myöhästyin kisapaikalta ja kisat olivat etuajassa eli heti ilmosta sain juosta rataan tutustumiseen ja Essi oli toisena koirana kisaamassa! No, eka rata meni ihan mahdottomaksi säheltämiseksi, kuten arvata saattaa ja Essin korvatkin olivat vähän jossain muualla. Toiselle radalla valmistautuminen alkoi olla jo ihan järkevää, tosin A:lta tuli kontaktivirhe (ihan omaa hätäilyä ja huolimattomuutta!) ja valssatessani sain juuri leikatut hiukset silmilleni, niin etten hetkeen nähnyt muuta kuin ruskeita jouhia. Saatuani hiukset pois silmiltä tajusin olevani ihan vika paikassa ja napa osoitti putkeen keppien sijaan ja niin saimme hylyn Essin sukeltaessa sinne putkeen jonne osoitin "kepit, kepit" käskytyksen saattelemana... Tuloksissa ei siis ole sen kummempaa muisteltavaa, mutta toinen rata oli taas mukavaa ja sulavaa menoa eli olin kuitenkin kisapäivään tyytyväinen, etenkin kun jaksoin jo itse juosta :) Keskiviikkona käytiin Juuson treeneissä Essin kanssa ja siellä meno näytti vähän samalta: ensin mahdotonta kohellusta ja sen jälkeen hallittua, vauhdikasta ja siistiä menoa mahdollisin ohjaajan ohjausvirhein höystettynä. Täytyy muistaa kääntää Essiä ennen hyppyjä, koska muuten kaarteet leviävät vielä pahemmin kuin Raisalla. Tätä täytyy alkaa itse oikein toden teolla opettelemaan. Kontakteja täytyisi huomattavasti vahvistaa ja saada varmemmaksi myös ollessani koirasta kauempana (edessä, takana tai sivulla).
Raisan kanssa on tokoiltu päivittäin melkein koko loman ajan. Tosrtain treeneissä saimme kehuja seuraamisesta. Kaksi asiaa olin jo ehtinyt unohtaa. Käännökset vasemmalle (siis perusasennosta perusasentoon) pitää muistaa tehdä peru-käskyn kanssa, silloin Raisa tekee hienosti kuten on opetettu. Tämän olin jo ehtinyt unohtaa. Toinen asia, mitä en ollut koskaan tullut edes harjoitelleeksi ovat vauhdin muutokset hitaasta käynnistä juoksuun, jossa pitää muistaa antaa käsky ajoissa ja ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet maltillisesti. Näitä on nyt harjoiteltu eteenpäin palkaten ja ne alkavat olla varsin skarppeja.
Harjoittelimme treeneissä myös jääviä liikkeitä rivissä niin, että koirat saivat eri käskyjä (esim. Raisalle istu, jollain muulle seiso ja maahan). Raisa oli tosi skarppi ja reagoi heti ja vain minun käskyihini. Pätevää! Walesit Nappi ja Raisa olivat tosi päteviä tehdessään yhtä aikaisesti tätä treeniä.Tämä alkaa olla hyvin hallinnassa, kun en edes muista, koska Raisa olisi viimeksi tehnyt virheitä näissä. Juu, voisihan se olla vielä nopeampi, mutta alkaa kuitenkin heti suorittaa asennon vaihtoja enkä aio alkaa naputtaa nyt 7-vuotiaan kanssa tästä asiasta.
Kotona on treenattu päivittäin ohjattua noutoa ja nyt se alkaa näyttää hyvältä - piiitkästä aikaa! Lähetän Raisan toistaiseksi merkille vain noin 5 metrin päästä, jotta minun on hieman helpompi puuttua mahdollisiin virheisiin.Teimme viikon verran treeniä vain yhdellä kapulalla, jotta se alkoi taas kuunnella suuntia. Kun se alkoi uskoa, että todellakin on tarkoitus mennä näyttämääni suuntaan aloin ensin toisinaan ja nyt koko ajan tehdä harjoituksen kahdella kapulalla. Toistaiseksi se on muutaman kerran yrittänyt hätäillä noutoon lähdössä ennen noutokäskyä, mutta uskonut heti kieltoa ja ohjauskäskyn saatuaan lähtenyt hakemaan oikeaa kapulaa. Luovutukset tullaan laukalla, tosin sitä tuleekin koko ajan vahvistettua, kun Raisa saa kehut ja pallon heiton jo heti kapulaan tartuttuaan, koska nyt haluan palkata suuntien kuuntelusta. Ensi viikolla tavoitteena olisi laittaa ensin kivi tms ei noudettava esine kolmanneksi keskelle ja sitten siirtyä hiljalleen kolmeen kapulaan. Täytynee vielä sitä ennen saada taas oma etäisyys merkille 10 metriin ja nämä suunnat ihan varmoiksi. Merkkiä on harjoiteltu erillisenä liikkeenä ja toko-kurssin temppurataa ajatellen on tehty merkkiä myös 20-25 metrin päästä onnistuneesti. Ihan hyvää vaihtelua, että tulee vähän vaihtelua treeneihin.
Paikalla istuminen edistyy myös kivasti, kun virittelen Raisan liikkeeseen pallolla. Kerran rivissä huonolla virittelyllä liike epäonnistui, mutta muuten ollaan saatu hyviä onnistumisia niin lyhyistä kuin pitkistäkin istumista. paikalla makaaminen onnistuu lähes poikkeuksetta, jollei Raisa sitten vahingossa tee lsennon vaihtoa jo naapurin käskystä.
Ruudun paikkaa on vahvistettu, mutta vielä olisi tekemistä. Jonain iltana tehtiin ruutua merkin kautta, mutta se meni välillä kohellukseksi, vaikka useimmiten onnistuikin ihan hyvin.
Hyppynoutoa on tehty Ojangossa käydessä matalalla esteellä ja silloin se on mennyt hyvin myös kapulan lentäessä hieman vinoon.Tunnistusnoutoa pitäisi ottaa välillä ohjelmistoon ja olisi hyvä saada Stig auttamaan asiassa. Pitäisi muistaa ottaa päivittäin kapulan pitämisharjoituksia.
Kauko-ohjaus on edelleen etenevää, enkä tarkoita hyvässä mielessä. Asentotreeniä kotona, kentällä ekoja asennon vahtoja pitkiltä matkoilta ja toisinaan koko liikettä Raisan seisoessa jalkapallomaalissa metallitangon takana, jottei se voi edetä. Tämä on laastarointia, mutta saadaan joskus sentään treenattua kokonaista liikettäkin.
Olen pitänyt Raisan kanssa rajana, että treenaamme päivttäin ulkona 3-4 liikettä ja mietin harjoitukset etukäteen viimeistään kentälle kävellessä. Tämä tuntuu sopivan meille hyvin, koska kummallakin on intoa tokoiluun! Tänään täytyisi päättää uskallanko ilmoittaa meidät HSKH:n TOKO-kokeisiin...
 |
| Aikamoiset pallerot |
 |
| Pojat alkavat painia |
 |
| Kaikki kolme |
Pentulaatikossa alkaa olla aikamoinen söpöläisjoukko nappisilmiä. Pennut alkavat muistuttaa jo ihan oikeita pentuja: ne nousevat hataroille jaloilleen, nappaavat kaveria kuonosta tai korvasta, kakkaavat ihan itse selkä kaarella, haukahtavat ja haparoivat suorinta tietä Hertan nisille tämän tullessa pentulaatikkoon pienokaisiin imettämään. Herttakin on taas pitkästä aikaa päässyt jo lyhyehköille remmilenkeille eikä keskity enää yksinomaan vauvojen hoitoon. Pennut ovat uskomattoman paksuja ja pulleita kavereita, saas nähdä suosutuvatko ne aikanaan jauhelihatarjoiluun laisinkaan, kun maitoa riittää ruhtinaallisesti tälle porukalle. Suuren osan ajastahan pennut edelleen nukkuvat, mutta niiden ollessa hetken hereillä on niitä hauska seurata. Kuviakin on taas kamerassa iso liuta.
 |
| Sisu on aikamoinen linssilude |
 | ||
| Söpöliinit |
perjantaina, tammikuuta 03, 2014
C-pentueen 10-vuotispäivä
Tänään onkin aika juhlistaa Katin pulipoikien 10 vuotista taivalta. C-pentueeseen syntyi armon vuonna 2004 neljä urosta toivottuani kovasti narttupentua. Onneksi näistä pojista kasvoi hauskoja tyyppejä, jotka tietääkseni ovat kaikki edelleen elossa.
Jangas Cola For Elvis asuu Kuopiossa Sipin ja osittain Reetan hyvässä hoivassa. Vauhtia kuulemma edelleen riittää ja välillä Ellu pääsee agilitykentällekin verestämään muistoja. Aikanaan Reetta ja hänen ensimmäinen agilitykoiransa Elvis kisasivat aina 3-luokassa asti. Elvis on ollut sellainen perusterve kaveri, joka tuntuu olevan aina hyvällä tuulella. Kiitos Reetalle Elviksen kuvista!! Elviksen synttäreistä voi lukea tarkemmin Elviksen omasta blogista.
Jangas Cubic Butterfly eli Hemuli asuu Vantaalla Laurin perheen luona ja suhtautuu ystävällisen pitkäpinnaisesti perheen nuoreern tyttäreen. Hemulilla on kuulemma vauhtia yhtä paljon kuin nuorenakin, mutta viime vuosina sillä on ollut toisinaan kummallisia ihottumia. Kilpirauhaskokeissa arvot olivat olleet syksyllä hieman alakanttiin ja alkuvuodesta on kontrollikäynti. Hemulilla on ollut aikanaan yksi pentue, joista Nemo eli Ginseng treenaa agilityryhmässäni ja on emäntänsä Anun kanssa napsinut nollatuloksiakin kisoissa. Nemo on isänsä tavoin todella kiltti perheen pienten lasten kanssa.
Jangas Cordon Bleu eli Aksu on persoonallinen jukuripää, joka mielellään tekee oman päänsä mukaan. Ainakin vielä keväällä Aksu oli hyvissä voimissa ja yhtä menevä kuin aina ennenkin.
Neljännestä veljestä Pyrystä Jangas Caledonian en olekaan kuullut muutamaan vuoteen. Kuvat vanhoista pojista ovat erittäin tervetulleita :)
Onnea koko porukalle 10 ikävuoden kunniaksi!
 |
| Elvis melkein 10 vuoden iässä |
 |
| Reetta ja Elvis |
Jangas Cubic Butterfly eli Hemuli asuu Vantaalla Laurin perheen luona ja suhtautuu ystävällisen pitkäpinnaisesti perheen nuoreern tyttäreen. Hemulilla on kuulemma vauhtia yhtä paljon kuin nuorenakin, mutta viime vuosina sillä on ollut toisinaan kummallisia ihottumia. Kilpirauhaskokeissa arvot olivat olleet syksyllä hieman alakanttiin ja alkuvuodesta on kontrollikäynti. Hemulilla on ollut aikanaan yksi pentue, joista Nemo eli Ginseng treenaa agilityryhmässäni ja on emäntänsä Anun kanssa napsinut nollatuloksiakin kisoissa. Nemo on isänsä tavoin todella kiltti perheen pienten lasten kanssa.
Jangas Cordon Bleu eli Aksu on persoonallinen jukuripää, joka mielellään tekee oman päänsä mukaan. Ainakin vielä keväällä Aksu oli hyvissä voimissa ja yhtä menevä kuin aina ennenkin.
Neljännestä veljestä Pyrystä Jangas Caledonian en olekaan kuullut muutamaan vuoteen. Kuvat vanhoista pojista ovat erittäin tervetulleita :)
Onnea koko porukalle 10 ikävuoden kunniaksi!
torstaina, tammikuuta 02, 2014
Kaksiviikkoiset uuden vuoden juhlijat
Uuden vuoden yö raketteineen tuli ja meni. Koirat olivat onneksi hyvin rauhakseen. Herttaa muutaman kerran haukahti raketeille, mutta ei saatu onneksi mitään suurempaa draamaa aikaiseksi. Muistan ne vuodet, kun kultainennoutajamme pelkäsi kuollakseen ilotulitusta. Verhot oli suljettava viimeistä piirua myöten, musiikki tai toosa kovalle ja silti Etta-parka tärisi ja läähätteli vieressä kärsivän näköisenä. Pahimmilaan uuden vuoden raketteja paukuteltiin viikon ajan Tampereella aikanaan ja silloin koko viikko oli Etalle yhtä pitkää ja loppumatonta kärsimystä. Onneksi ikä teki tässäkin asiassa tehtäväsnsä ja kuuroutumisen / kuulon alenemisen myötä viimeiset uudet vuodet menivät jo varsin rauhallisesti. Walesien kanssa olen sitten muistanut joka vuosi arvostaa sitä, etteivät ne ole olleet raketeista millänsäkään. Jossain vaiheessa Raisan ja Katin kanssa käytiin vielä kahdeksan maissa iltalenkilläkin, mutta nyt kun on oma piha, lenkitellään ennen kuutta ja yöllä koirat käyvät vain pihassa iltapissillä.
Pentulaiset pääsivät eilen kahden viikon ikään ja painot ovat jo kilon molemmin puolin. Tosin eivät meinaa enää pysyä vaa´alla, joten punnitseminen päivittäin loppunee tähän. Myös Bio Sensor-ohjelma on tänään loppumassa. Eilen pentulaiset maistelivat eka kertaa Canex-matolääkettä ja Hertta puolestaan aloitti Axilur-kuurin. Silmätkin ovat jo kaikilla auki, vaikka Triplan silmät avautuivat muita huomattavasti myöhemmin. Uudet kuvat naperoista odottavat vielä kamerassa.
On taas hauska seurata pentujen kehitystä, kun ne alkavat kovaa vauhtia mönkiä eteenpäin, maistella kaverin tassua ja korvaa unisena sekä reagoida vauhdikkaasti Hertan saapuessa pentulaatikkoon. Pienistä kuuroista ja sokeista marsuista on taas kasvamassa ihan oikeita pieniä koiria. Tällä kertaa tuntuu vain hassulta katsoa pentulaatikkoon, kun siellä on tavallista huomattavasti pienempi pentue. Toisaalta uskoisin arvostavanikin tätä asiaa muutaman viikon päästä ;)
 |
| Jangas In Full Swing |
 |
| Sama pikku Sisu |
Pentulaiset pääsivät eilen kahden viikon ikään ja painot ovat jo kilon molemmin puolin. Tosin eivät meinaa enää pysyä vaa´alla, joten punnitseminen päivittäin loppunee tähän. Myös Bio Sensor-ohjelma on tänään loppumassa. Eilen pentulaiset maistelivat eka kertaa Canex-matolääkettä ja Hertta puolestaan aloitti Axilur-kuurin. Silmätkin ovat jo kaikilla auki, vaikka Triplan silmät avautuivat muita huomattavasti myöhemmin. Uudet kuvat naperoista odottavat vielä kamerassa.
 |
| Jangas In The Mood |
 |
| Tripla-poika |
On taas hauska seurata pentujen kehitystä, kun ne alkavat kovaa vauhtia mönkiä eteenpäin, maistella kaverin tassua ja korvaa unisena sekä reagoida vauhdikkaasti Hertan saapuessa pentulaatikkoon. Pienistä kuuroista ja sokeista marsuista on taas kasvamassa ihan oikeita pieniä koiria. Tällä kertaa tuntuu vain hassulta katsoa pentulaatikkoon, kun siellä on tavallista huomattavasti pienempi pentue. Toisaalta uskoisin arvostavanikin tätä asiaa muutaman viikon päästä ;)
 |
| Jangas In Blossom |
 |
| Pentueen pikku prinsessa |
 |
| Llanharran spot näkyy haus |
tiistaina, joulukuuta 31, 2013
Onnea ja iloa Uudelle Vuodelle 2014!
Tämä vuosi lipuu uhkaavasti kohti loppuaan. Tänään pääsimme sentään vielä Sintun ja koirien kanssa treenailemaan TOKOa ja agilitya hallille ja ulkokentälle. Sintun ja Lotten yhteistyötä oli ilo seurata, etenkin tokoilun merkeissä, kun en ole heidän tekemistään päässyt kovinkaan paljon seuraamaan siinä lajissa!
Nyt on kuitenkin hyvä muistella vuoden aikaisia iloisia ja surullisiakin tapahtumia. Aloitetaan niistä surullisista asioista, kun vuoden aikana olemme joutuneet hyvästelemään kolme ensimmäistä ja unohtumatonta. Tammikuussa jouduimme lupumaan ensimmäisestä walesilaisesta, todellisesta "Elämäni koirasta" Katista eli Sweetie-pie Kathy, joka on edelleen ainoa kaikissa spanielilajeissa palkittu walesilainen. Ensimmäinen kisakoirani, jonka kanssa saimme tuloksia metsästyskokeista, MEJÄstä, tottelevaisuuskokeista, agilitystä ja näyttelyistä. Kati oli suloinen pieni harrastuskoira, joka teki yhteistyöstä helppoa. Kati ehti 14 vuoden ja 8 kuukauden kunnioitettavaan ikään. Toukokuussa ehdittiin juuri viettää Katia vuotta nuoremman Harryn eli Fi Mva Micarobian Harryn 14-vuotissyntymäpäiviä, ennen kuin oli aika päästää Harry kivuista.Harry vietti eläkeläisvuotensa äitini hoivissa. Lokakuussa puolestaan oli aika päästää ensimmäinen kasvattini, Katin ja Harryn 10-vuotias tytär, Jangas Behaving Badly autuaammille metsästysmaille kasvainten takia. Täplä on Jangas D-pentueen emä ja elänyt koko elämänsä Nummelinin perheen hyvässä hoidossa.
Onneksi paljon mukaviakin asioita ehti tapahtua vuoden aikana:
Jangas B-pentue täytti kymmenen vuotta ja koko pentue sai vielä juhlia 10-vuotistaivalta! Siskokset Milla ja Täplä pääsivät vielä Karkun näyttelyynkin pyörähtämään :)
Katin toinen pentue eli Jangas C-pentue täyttää jo muutaman päivän päästä 10 vuotta ja ainakin Elvis on vielä saanut vuoden aikaan verestää toisinaan muistoja agilityn parissa.
Raisa eli Fi Ava Fi&Ee&Ru Mva Jangas Duck Soup on joutunut viettämään harrastusten puolesta hieman rauhallisemman vuoden, mutta olemme silti napsineet useita SM-nollia ja osallistunet agilityn SM-kisoihin, vaikka emme valitettavasti pääseetkään finaaliradalle tänä vuonna. Ensi vuonna tavoitteemme ovat TOKO-puolella valion arvo ja agility jää (oletettavasti traumasta aiheutuneiden) niskavaivojen takia.
Velipoika Tarmo eli Jangas Da Vinci Code on saanut ensimmäisen LUVA-tuloksensa eli 0-radan agilityn saralla. Valitettavasti pojan vauhti hiipui kesällä, kunnes syyksi löytyi keski-ikäisten herrojen eturaihasvaiva. Tarmon elämä muuttui vuoden aikana huimasti, kun elintoveri Santtu-setä nukkui ikiuneen lokakuussa 14 vuoden iässä ja seuraksi muutti siskontyttö Lotte.
Remu Fi Mva Jangas Direct Action puolestaan TOKOili AVO3-tuloksen verran ainoassa kokeessaan.
Paavo Jangas Dirty Harry pääsi muutamaan näyttelyyn ja sijoittui Karkussa ison käyttöluokan toiseksi, vaikka trimmi olikin hieman kesäterässä.
Manteli Jangas Dimples on saanut elellä Milla-tädin ja suuren osan vuodesta myös emänsä Täplän kanssa. Mantelikin ehti mukaan Karkun näyttelyyn ja saimme pitkästä aikaa nähdä tyttötrioa kesällä! Nuppu Jangas Dolce Vita on elellyt mukavasti ja päässyt syksyllä metsälle ja Tico Jangas Dirty Dancing hoitaa edelleen ansioituneesti perheen pieniä lapsia Leeviä ja Neeaa.
Essi Fi Mva Jangas Enttententten on asustellut meillä nyt vuoden verran ja on saavuttanut vuoden varrella hienoja tuloksia: näyttelyistä neitokaisella on 3x VSP, kolme SERTiä, vara-SERT ja CACIB ja agilityssä saimme kolme nollatulosta ja pääsimme kisaamaan Maxi-2 luokkaan.
Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot asui meillä kesän ajan ja ehdimme tokoilla kaksi ALO1-tulosta TOKOsta ja yhden nollan agilityn saralta. Sinttu ja Lotte jatkoivat ansioitunutta agilitykisailua saavuttaen Springerspanielit ry:n agilitytulokas-tittelin. Lotte palkittiin myös näyttelyissä kahdesti ERIllä.
Pipsa eli Jangas Easy Peasy nousi isäntänsä Mikan agilityn kuninkuusluokkaan eli 3-luokkaan ja ovat tehneet siellä tasaista työtä.
Ella eli Jangas Elli-Velli on kisannut myös agilityssä saaden SERTin medi1-luokasta ja Tiina ja Ella nousivat näin 2-luokkaan, josta tuli nolla (valitettavasti vaan ei LUVA) heti ekasta kisasta.
Dante eli Jangas Even-Stevens on kisannut agilityn 3-luokassa harvakseltaan tänä vuonna, mutta ehtivät he silti saada yhden SM-0 Viivin kanssa. Dante sijoittui Karkussa ison käyttöluokan neljänneksi.
Sakke eli Jangas Eager-Beaver ehti muutamaan näyttelyyn ja palkittiin mm. ERIllä. Pojalla on viime vuodelta SERT, joten toivottavasti ensi vuonna ehtisi vielä muutamaan näyttelyyn lisää.
Wilma Jangas Ees-Taas, Hani Jangas Eye-Popper ja Tara Jangas Enni-Menni ovat elelleet kotikoirina vuoden ajan. Wilmalla oli hankala punkin aiheuttama tulehdus kesällä, jonka takia harrastussuunnitelmat jäivät neidin osalta.
Piko Jangas Field Fennel ehti useampaan näyttelyyn ja pojasta tuli huhtikuussa Donzara I-pentueen isä. Piko treenaa aktiivisesti agilityä ja on edistynyt vuoden aikana hurjasti Jaanan kanssa.
Remo Jangas Fir Tree sai taas syksyn toimia tuloksekkaasti isännän apuna metsällä.
Kamu Jangas Four-Leaf Clover on käynyt aktiivisesti agilitytreeneissä Roosan kanssa ja ekoissa epävirallisissa kisoissa koirakko nappasi nollan ja sijoittui toiseksi.
Ada Jangas Flower Power ehti kahteen näyttelyyn voittaen Kotkassa luokkansa ja saaden SA:n. Kiitos Idalle taas Adan kauniista esittämisestä ja kunnostuksesta!
Hertta Jangas Forget-Me-Not joutui pitämään harrastusrintamalla matalaa profiilia emännän töiden takia, mutta synnytti iloksemme Jangas I-pentueen joulukuussa! Huomenna oienokaiset täyttävät jo kaksi viikkoa!
Fanny Jangas Field Poppy ehti lonkkaukuviin (A lonkat) ja silmätarkastukseen (ok, ylimääräisiä ripsiä) tänä vuonna.
Nelli Jangas Fleur-de-lis osallistui MH-luonnekuvaukseen, joka jouduttiin valitettavasti keskyttämään haalarilla Nellin säikähtäessä mokomaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta!
Tuffsen Jangas Gotta Go suoritti tänä vuonna sekä MH-luonnekuvauksen että taipumuskokeen mukavin tuloksin!
Veljet Sami Jangas Go Ahead ja Toivo Jangas Gimme Some Action suorittivat MH-luonnekuvauksen yhtä lailla erittäin mukavin tuloksin. Velipoika Kanusta en ole vuoden aikana juuri kuullutkaan.
Jangas Gale Wind eli Pihla on ollut aktiivinen emäntänsä Even kanssa: he ovat saaneet ensimmäisen LUVA-tuloksensa agilitystä medi-1 luokasta, mainio Pihla luonnekuvattiin ja palkittiin EH:lla näyttelyssä.
Viima Jangas Gone with the Wind on sisarustensa tavoin aivan hurmaava tapaus, joka näytti luonnettaan myös MH-luonnekuvauksessa ja spanieline vesityössä, jossa se sai 2 p kolmesta mahdollisesta. Valitettavasti vain isännän tiukka työtahti ei antanut periksi metsästyskokeisiin osallistumiselle, mutta käytännön tositoimiin Viima sentään muuten pääsi. Näyttelyissä debyytti meni EH:n arvoisesti bikinimallisen neidin kanssa.
Ronja eli Jangas Hissun Kissun jäi Essin tyttäristä sijoitukseen ja on tähän mennessä täyttänyt odotukset paremmin kuin hyvin: pentuluokasta ROP-pentu ja PN2-pentu, junioriluokasta SA ja hyväksytty taipumuskoe. Ronja treenaa myös lahjakkaasti agilitya. Kiitos Kimmo ja Linda!
Mimmi Jangas Hopsansaa asuu Ruotsissa isoäitinsä kanssa ja on pärjännyt hienosti näyttelyissä: 2x ROP-pentu, SA & PN4 ja epävirallisen näyttelyn BIS3-juniori. Mimmi lonkkakuvattiin tuloksena A/B.
Sandy Jangas Huller om Buller ehti pentunäyttelyihin ollen mm. PN2-pentu.
Heta Jangas Heikun Keikun palkittiin yhtä lailla kunniapalkinnolla pentunäyttelyissään! Heta on mainio pakkaus agilityssa ja niitä harvoja, joka toimii yhtä hyvin niin isännän kuin emännänkin kanssa.
Eppu Jangas Heppuli Keppuli palkittiin kahdesti PU2-pentuna pentunäyttelyissä.
Sofi Jangas Hupsis on treenannut aktiivisesti agilitya nuoren emäntänsä Essin kanssa :)
Lenni eli Jangas Horse Feathers puolestaan on hyvin lupaava metsästyskoiran alku.
Jangas I-pentueen kolmella pienokaisella on toivottavasti koko elämän vielä edessä. Kaksi pojannassikkaa etsii vielä omaa rakastavaa, aktiivista ja harrastavaa kotia :)
Vielä kerran: Wauhdikasta ja Onnellista Uutta Wuotta!!
Nyt on kuitenkin hyvä muistella vuoden aikaisia iloisia ja surullisiakin tapahtumia. Aloitetaan niistä surullisista asioista, kun vuoden aikana olemme joutuneet hyvästelemään kolme ensimmäistä ja unohtumatonta. Tammikuussa jouduimme lupumaan ensimmäisestä walesilaisesta, todellisesta "Elämäni koirasta" Katista eli Sweetie-pie Kathy, joka on edelleen ainoa kaikissa spanielilajeissa palkittu walesilainen. Ensimmäinen kisakoirani, jonka kanssa saimme tuloksia metsästyskokeista, MEJÄstä, tottelevaisuuskokeista, agilitystä ja näyttelyistä. Kati oli suloinen pieni harrastuskoira, joka teki yhteistyöstä helppoa. Kati ehti 14 vuoden ja 8 kuukauden kunnioitettavaan ikään. Toukokuussa ehdittiin juuri viettää Katia vuotta nuoremman Harryn eli Fi Mva Micarobian Harryn 14-vuotissyntymäpäiviä, ennen kuin oli aika päästää Harry kivuista.Harry vietti eläkeläisvuotensa äitini hoivissa. Lokakuussa puolestaan oli aika päästää ensimmäinen kasvattini, Katin ja Harryn 10-vuotias tytär, Jangas Behaving Badly autuaammille metsästysmaille kasvainten takia. Täplä on Jangas D-pentueen emä ja elänyt koko elämänsä Nummelinin perheen hyvässä hoidossa.
 |
| Katie-beibi, jonka ansioista kaikki Jangas-walesit ovat syntyneet |
Onneksi paljon mukaviakin asioita ehti tapahtua vuoden aikana:
Jangas B-pentue täytti kymmenen vuotta ja koko pentue sai vielä juhlia 10-vuotistaivalta! Siskokset Milla ja Täplä pääsivät vielä Karkun näyttelyynkin pyörähtämään :)
 |
| Milla Jangas Beauty or Beast |
Katin toinen pentue eli Jangas C-pentue täyttää jo muutaman päivän päästä 10 vuotta ja ainakin Elvis on vielä saanut vuoden aikaan verestää toisinaan muistoja agilityn parissa.
 |
| Elvis ja Reetta |
Raisa eli Fi Ava Fi&Ee&Ru Mva Jangas Duck Soup on joutunut viettämään harrastusten puolesta hieman rauhallisemman vuoden, mutta olemme silti napsineet useita SM-nollia ja osallistunet agilityn SM-kisoihin, vaikka emme valitettavasti pääseetkään finaaliradalle tänä vuonna. Ensi vuonna tavoitteemme ovat TOKO-puolella valion arvo ja agility jää (oletettavasti traumasta aiheutuneiden) niskavaivojen takia.
 |
| Lotte, Raisa ja Essi kesälomatunnelmissa |
Velipoika Tarmo eli Jangas Da Vinci Code on saanut ensimmäisen LUVA-tuloksensa eli 0-radan agilityn saralla. Valitettavasti pojan vauhti hiipui kesällä, kunnes syyksi löytyi keski-ikäisten herrojen eturaihasvaiva. Tarmon elämä muuttui vuoden aikana huimasti, kun elintoveri Santtu-setä nukkui ikiuneen lokakuussa 14 vuoden iässä ja seuraksi muutti siskontyttö Lotte.
Remu Fi Mva Jangas Direct Action puolestaan TOKOili AVO3-tuloksen verran ainoassa kokeessaan.
Paavo Jangas Dirty Harry pääsi muutamaan näyttelyyn ja sijoittui Karkussa ison käyttöluokan toiseksi, vaikka trimmi olikin hieman kesäterässä.
 |
| Paavo nauttii uimisesta |
Manteli Jangas Dimples on saanut elellä Milla-tädin ja suuren osan vuodesta myös emänsä Täplän kanssa. Mantelikin ehti mukaan Karkun näyttelyyn ja saimme pitkästä aikaa nähdä tyttötrioa kesällä! Nuppu Jangas Dolce Vita on elellyt mukavasti ja päässyt syksyllä metsälle ja Tico Jangas Dirty Dancing hoitaa edelleen ansioituneesti perheen pieniä lapsia Leeviä ja Neeaa.
Essi Fi Mva Jangas Enttententten on asustellut meillä nyt vuoden verran ja on saavuttanut vuoden varrella hienoja tuloksia: näyttelyistä neitokaisella on 3x VSP, kolme SERTiä, vara-SERT ja CACIB ja agilityssä saimme kolme nollatulosta ja pääsimme kisaamaan Maxi-2 luokkaan.
Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot asui meillä kesän ajan ja ehdimme tokoilla kaksi ALO1-tulosta TOKOsta ja yhden nollan agilityn saralta. Sinttu ja Lotte jatkoivat ansioitunutta agilitykisailua saavuttaen Springerspanielit ry:n agilitytulokas-tittelin. Lotte palkittiin myös näyttelyissä kahdesti ERIllä.
Pipsa eli Jangas Easy Peasy nousi isäntänsä Mikan agilityn kuninkuusluokkaan eli 3-luokkaan ja ovat tehneet siellä tasaista työtä.
Ella eli Jangas Elli-Velli on kisannut myös agilityssä saaden SERTin medi1-luokasta ja Tiina ja Ella nousivat näin 2-luokkaan, josta tuli nolla (valitettavasti vaan ei LUVA) heti ekasta kisasta.
Dante eli Jangas Even-Stevens on kisannut agilityn 3-luokassa harvakseltaan tänä vuonna, mutta ehtivät he silti saada yhden SM-0 Viivin kanssa. Dante sijoittui Karkussa ison käyttöluokan neljänneksi.
 |
| Dante vaelluksella |
Sakke eli Jangas Eager-Beaver ehti muutamaan näyttelyyn ja palkittiin mm. ERIllä. Pojalla on viime vuodelta SERT, joten toivottavasti ensi vuonna ehtisi vielä muutamaan näyttelyyn lisää.
Wilma Jangas Ees-Taas, Hani Jangas Eye-Popper ja Tara Jangas Enni-Menni ovat elelleet kotikoirina vuoden ajan. Wilmalla oli hankala punkin aiheuttama tulehdus kesällä, jonka takia harrastussuunnitelmat jäivät neidin osalta.
Piko Jangas Field Fennel ehti useampaan näyttelyyn ja pojasta tuli huhtikuussa Donzara I-pentueen isä. Piko treenaa aktiivisesti agilityä ja on edistynyt vuoden aikana hurjasti Jaanan kanssa.
Remo Jangas Fir Tree sai taas syksyn toimia tuloksekkaasti isännän apuna metsällä.
 |
| Metsämies Remo |
Kamu Jangas Four-Leaf Clover on käynyt aktiivisesti agilitytreeneissä Roosan kanssa ja ekoissa epävirallisissa kisoissa koirakko nappasi nollan ja sijoittui toiseksi.
Ada Jangas Flower Power ehti kahteen näyttelyyn voittaen Kotkassa luokkansa ja saaden SA:n. Kiitos Idalle taas Adan kauniista esittämisestä ja kunnostuksesta!
Hertta Jangas Forget-Me-Not joutui pitämään harrastusrintamalla matalaa profiilia emännän töiden takia, mutta synnytti iloksemme Jangas I-pentueen joulukuussa! Huomenna oienokaiset täyttävät jo kaksi viikkoa!
Fanny Jangas Field Poppy ehti lonkkaukuviin (A lonkat) ja silmätarkastukseen (ok, ylimääräisiä ripsiä) tänä vuonna.
Nelli Jangas Fleur-de-lis osallistui MH-luonnekuvaukseen, joka jouduttiin valitettavasti keskyttämään haalarilla Nellin säikähtäessä mokomaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta!
Tuffsen Jangas Gotta Go suoritti tänä vuonna sekä MH-luonnekuvauksen että taipumuskokeen mukavin tuloksin!
Veljet Sami Jangas Go Ahead ja Toivo Jangas Gimme Some Action suorittivat MH-luonnekuvauksen yhtä lailla erittäin mukavin tuloksin. Velipoika Kanusta en ole vuoden aikana juuri kuullutkaan.
Jangas Gale Wind eli Pihla on ollut aktiivinen emäntänsä Even kanssa: he ovat saaneet ensimmäisen LUVA-tuloksensa agilitystä medi-1 luokasta, mainio Pihla luonnekuvattiin ja palkittiin EH:lla näyttelyssä.
 |
| Pihla kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi |
Viima Jangas Gone with the Wind on sisarustensa tavoin aivan hurmaava tapaus, joka näytti luonnettaan myös MH-luonnekuvauksessa ja spanieline vesityössä, jossa se sai 2 p kolmesta mahdollisesta. Valitettavasti vain isännän tiukka työtahti ei antanut periksi metsästyskokeisiin osallistumiselle, mutta käytännön tositoimiin Viima sentään muuten pääsi. Näyttelyissä debyytti meni EH:n arvoisesti bikinimallisen neidin kanssa.
Ronja eli Jangas Hissun Kissun jäi Essin tyttäristä sijoitukseen ja on tähän mennessä täyttänyt odotukset paremmin kuin hyvin: pentuluokasta ROP-pentu ja PN2-pentu, junioriluokasta SA ja hyväksytty taipumuskoe. Ronja treenaa myös lahjakkaasti agilitya. Kiitos Kimmo ja Linda!
 |
| Jangas Hissun Kissun |
Mimmi Jangas Hopsansaa asuu Ruotsissa isoäitinsä kanssa ja on pärjännyt hienosti näyttelyissä: 2x ROP-pentu, SA & PN4 ja epävirallisen näyttelyn BIS3-juniori. Mimmi lonkkakuvattiin tuloksena A/B.
Sandy Jangas Huller om Buller ehti pentunäyttelyihin ollen mm. PN2-pentu.
Heta Jangas Heikun Keikun palkittiin yhtä lailla kunniapalkinnolla pentunäyttelyissään! Heta on mainio pakkaus agilityssa ja niitä harvoja, joka toimii yhtä hyvin niin isännän kuin emännänkin kanssa.
Eppu Jangas Heppuli Keppuli palkittiin kahdesti PU2-pentuna pentunäyttelyissä.
Sofi Jangas Hupsis on treenannut aktiivisesti agilitya nuoren emäntänsä Essin kanssa :)
Lenni eli Jangas Horse Feathers puolestaan on hyvin lupaava metsästyskoiran alku.
 |
| Lenni kantaa riistapukkia |
Jangas I-pentueen kolmella pienokaisella on toivottavasti koko elämän vielä edessä. Kaksi pojannassikkaa etsii vielä omaa rakastavaa, aktiivista ja harrastavaa kotia :)
 |
| Hertta ja hauvavauvat |
Vielä kerran: Wauhdikasta ja Onnellista Uutta Wuotta!!
sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013
Silmät avoinna, ainakin osittain
 |
| Hertta imettää jo toisinaan istuen |
 |
| In Blossom, In The mood ja In Full Swing |
 |
| Tytär äidin kainalossa |
 |
| Sisun (J. In Full Swing) silmät ovat jo avautuneet |
Raisan kanssa on vihdoin ja viimein taas päästy tokoilun makuun. Koko syksy kun meni kummaltakin sairastellessa. Torstaina olimme taas Tiinan ja Mirjamin hyvässä opissa ja olemmekin saaneet tänä syksynä paljon hyviä vinkkejä.
Ohjatussa noudossa olemme palanneet periaatteessa alkeisiin. Olemme harjoitelleet merkkiä eri suunnista ja palkkana (rauhallisesti heitetty) pallo. Joskus olen mokannut ja pelkään Raisan taas satuttavan itsensä pahasti syöksyessään ilmaan niska karrella... Sen lisäksi käyn viemässä ohjatun noudon kapulan oikealla tai vasemmalle ja harjoittelemme ja vahvistamme suuntia ja kuuntelemista. Yleensä tämä onnistuu, mutta muutaman kerran on mennyt hosumiseksi. Luovutus on parempi kuin aikoihin ja Raisa syöksyy hienosti luokse laukaten.
Paikalla istuminen on alettu tehdä huomattavasti aiempaa korkeammassa vireessä ja se toimii! Nyt innostan ja leikitän Raisaa pallolla, useimmiten pudotan piiloon mennessä pallon odottamaan ja palkkaan lopussa pallolle. Raisa istuu tikkana ja tämä on onnistunut hyvin noin 20-45 sekunnin aikoja. Nyt vaan pidennetään aika taas kokeen mukaiseen 2 minuuttiin ja hieman ylikin.
Kolmas murheenkryynimme on kauko-ohjaus. Hyvää siinä on se, että Raisa reagoi hienosti käskyihin lähes poikeuksetta ja on hyvässä vireessä, mutta valitettavasti se liikkuu niin paljon eteenpäin maahan-istu-seiso yhdistelmässä, että sillä tällä hetkellä nollattaisiin lähes koko liike. Nyt saamme siis tehdä kotosalle huomattavan paljon asennonvaihtojumppaa. Valitettavasti Raisalla on alunperin sekatekniikka ja pitkältä matkalta on todella hankala katsoa sen liikkumista paikaltaan.
Zeta on tällä hetkellä aika hyvin kunnossa, istuminen ja maahanmeno voisivat ehkä olla hieman nopeampia, mutta Raisa aloittaa liikkeen tekemisen heti käskystä. Seuraamisessa käännökset vasemmalle ovat aiempaa parempia, kunhan muistan ennakoida käännöstä kääntämällä ensin pään. Hyppynoutoa uskallettiin ottaa ensimmäisen kerran Raisan sairastelun jälkeen ja aloitettiin yhdestä laudasta ja hyvin se tuntui olevan muistissa eikä kivulias kokemus ollut jättänyt pahasti jälkiään Raisaan. Normaalikorkuista hyppyä varmaankin treenataan aika maltillisesti muutenkin, mutta sekään ei onneksi aiheuttanut ongelmia torstaina. Ruututreeneissä olen viime aikoina vahvistanut paikkaa ruudussa lähettämällä Raisaa ruutuun eri suunnista. Välillä käyn näyttämässä ruutua neidille ennen harjoitusta. Tunnaria olen lähinnä piilotellut omaa kapulaa huviksi ja mielenvirkistykseksi ja lisäksi kotona on harjoiteltu kaunista kantamista. Luoksetulo on vähällä treenillä, kun äkkipysäykset eivät nee kovin hyvää, mutta niitäkin tehdään parin päivän välein tällä hetkellä. Niitä on harjoiteltu lähinnä pylvään kierron kautta. Pallolla palkatessa saa olla tarkkana sitä heittäessään. Paikalla makaamisessa suurin ongelma ovat muiden käskyt, joita Raisa alkaa jo paremmin sietää, mutta saattaa edelleen silloin tällöin reagoida niihin. Eiköhän sitä voisi taas kokeita alkaa katselemaan alkuvuodelle, jotta joskus päästäisiin tottelevaisuusvalion arvon tavoitteeseemme.
Loma tekee hyvää, kun tuntee voimien hiljalleen palaavan flunssaisen syksyn jälkeen. Edelleen hengästyn helposti, mutta josko tämä on mykoplasmaa ja se pöpö alkaisi jo helpottaa otettaan levon ansiosta ;)
perjantaina, joulukuuta 27, 2013
Nimiäiset
Nyt kun pentuja on kerrankin näin vähän, on nimetkin päätetty tavallista aiemmin. Tässä ne tulevat:
Sisu eli Jangas In Full Swing olisi suomettuna jotakuin täydessä vauhdissa tai swingissä (in full action).Swing on myös musiikkisuunta, jota velipojan nimi edustaa...
Tripla saa siis veljen tavoin musikaalisen nimen Glenn Millerin kuuluisan Jazz-kappaleen mukaan: Jangas In The Mood eli suomennettuna sillä mielellä.
Sisko nimetään enemmän äitinsä (Forget-Me-Not = lemmikki) ja Nuppu-mummunsa tassun jäljillä Jangas In Blossom eli kukassa, nupussa.
Bio Sensor-ohjelmakin on näiden pienten kanssa aloitettu, tosin vasta muutamaa päivää tavallista myöhemmin, kun hurja alku hieman viivästytti tätäkin. Tästä voi lukea lisää Hertan sisarusparven kohdalta: http://jangas-kennel.blogspot.fi/2010/09/bio-sensor-ohjelma-alkoi-taas.html
Sisu eli Jangas In Full Swing olisi suomettuna jotakuin täydessä vauhdissa tai swingissä (in full action).Swing on myös musiikkisuunta, jota velipojan nimi edustaa...
Tripla saa siis veljen tavoin musikaalisen nimen Glenn Millerin kuuluisan Jazz-kappaleen mukaan: Jangas In The Mood eli suomennettuna sillä mielellä.
Sisko nimetään enemmän äitinsä (Forget-Me-Not = lemmikki) ja Nuppu-mummunsa tassun jäljillä Jangas In Blossom eli kukassa, nupussa.
Bio Sensor-ohjelmakin on näiden pienten kanssa aloitettu, tosin vasta muutamaa päivää tavallista myöhemmin, kun hurja alku hieman viivästytti tätäkin. Tästä voi lukea lisää Hertan sisarusparven kohdalta: http://jangas-kennel.blogspot.fi/2010/09/bio-sensor-ohjelma-alkoi-taas.html
torstaina, joulukuuta 26, 2013
Joulun taikaa viikon ikäisten kanssa
 |
| Sisko ja sen veli viikon iässä |
 |
| Tripla |
 |
| paksukainen |
 |
| Triplan kasvot |
 |
| Sisu - toinen pallero |
 |
| Sisun pää |
 |
| Pullea tyttönen |
 |
| Laila-neidin pää |
Joulun valmistelun suhteen tunnen itseni käsittämättömän laiskaksi ja joulukortitkin jäivät lähettämättä - syytettäköön osaltaan tätä puolikuntoista oloa ja pentujen rankkaa alkua. Suuri kiitos kaikista ihanista joulutervehdyksistä, ne otettiin erittäin iloisena vastaan :) Tässä vielä muutamia ihania koiramaisia joulukortteja:
 |
| Ihanan tunnelmallinen kortti Mantelin (Jangas Dimples) perheeltä |
lauantaina, joulukuuta 21, 2013
Ja sitten heitä oli kolme reipasta pentua
 |
| Laila käyttää Sisu-veljeä tyynynään, Sisun napanuora on irronnut kauniisti. |
 |
| Laila tällä kertaa Triplan kainalossa. |
Napanuoratkin ovat jo siististi tippuneet pois. Kannuksista en huomannutkaan kaikessa hötäkässä kirjoittaa. Lailalla ei ole takakannuksia, Sisulla on vasemmassa takajalassa pienen pieni takakannus ja Triplalla on tavalliset takakannukset. Huomenna aloitetaan taas Bio Sensor-ohjelma pennuille.
 |
| Laila ja Tripla |
 |
| Pulleat pennut: Tripla (alla), Laila ja Sisu |
 |
| Tripla, Laila ja Sisu tässäkin |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)