Nollia triplasti

Tänään kisattiin JAU ry:n järjestämät agilitykisat Vuokkoset Areenalla ja kasvattieni neljästä kisastartista tuli tulokseksi kolme nollaa ja kaksi LUVAa. Ei siis yhtään hullumpi päivä :)

  Aamupäivästä aloittivat Jangas Gale Wind "Pihla" ja Eve Moilanen Medi-1 luokassa. Ekalta radalta tuli hylky kuulemma ohjaajan pienen myöhästymisen takia, mutta toiselta radalta kotiin viemisinä oli hienosti 0-tulos ja sijoitus 2.Tuomarina agilityradoilla toimi Jari Helin. Onneksi olkoon, tämä oli jo Pihlan ja Even toinen nollatulos ykkösluokasta! Seuraavan saatuaan kakkosluokka kutsuu heitä jo.

Jangas Enttententten eli "Essin" kanssa kisasimme vasta iltapäivästä, mutta ei mennyt meilläkään hullummin. Ritva Herrala oli suunnitellut mukavat radat kakkosluokille ja Essi oli hyvässä vireessä ja kuuliainen. Maksien hyppyradalta saimme nollan ja sijoitus oli 5./19. Neljännelle tuli vielä LUVA, joten hävisimme sen vajaalla sekunnilla ja kahdenkymmennen koirakon joukosta viides sijoitus olisi riittänyt... Jossittelu on hauskaa, mutta siihen ei kannata jäädä liikaa kiinni. Radoilla oli mukana paljon pitkiä kaarroksia, joten sijoituksemme oli ihan "ansaittu". Agilityradalta saimme myös nollan ja sijoituimme muutaman todella nopean koirakon jälkeen neljänneksi ja tällä kertaa 22 kisaajan joukosta se oli LUVA eli luokan vaihtoon oikeuttava nollatulosa!! Seuraavan eli kolmannen LUVAn jälkeen kolmosluokka kutsuu meitä, mutta rehellisyyden nimissä nautin pienissä kakkosluokan kisoissa käymisestä, kun kolmosluokan kisat ovat aina niin massiivisia. Kotiin sai siis palata hyvillä mielin tänään :) 

Jangas Fir Tree

Kotona odottikin vielä kasvattini Jangas Fir Tree eli "Remo", joka on meillä tänään päivähoidossa. Remo on käyttäytynyt kokonaisuudessan asiallisesti, vaikka olikin aluksi sitä mieltä, että joku pieni walesi unohtui matkasta, kun perhe lähti jatkamaan täältä Haminaa kohti. Eiköhän poika huoahda helpotuksesta, kun huomaa illalla pääsevänsä ihan omaan kotiin. 

3-vuotias Remo

Ruokinnan vaikutus sairauksiin

   Hufvudstadbladetissä oli keskiviikkona 26.2. Tua Rannisen ja Niklas Sandströmin kirjoittama erittäin mielenkiintoinen artikkeli ruoan vaikutuksesta koirien terveyteen (Vi har sjukdomarna - och dieten - gemensam). Siinä todettiin laajojen yli 11 600 vastausta sisältävien ruokintakyselyjen näyttävän hyvin selvästi, että monet sairaudet (erityisesti allergiat ja atopiat, mutta myös mahdollisesti epilepsia, syöpä, suoliongelmat, diabetes, tulehdukset, lonkkadysplasiat, kilpirauhasen vajaatoiminta jne)  BARFia(/kotiruokaa) syövillä koirilla ovat selvästi harvinaisempia kuin pelkästään teollista koiranruokaa popsivilla eli tieteellisin termein niillä on negatiivinen korrelaatioa. Tutkimus on edelleen käynnissä ja toivottavasti lähivuosina saadaan laajat tuloksetkin nähtäville. Ruotsissa tehty tutkimus raportoi, että puolet pennuista, joiden emä imetysaikana sai edes puolet kotiruokaa kärsi 50 % vähemmän atopiaongelmista kuin muut. Suomalainen tutkimus näyttää, että jo 25 % raakaruokaa viikoittain vaikuttaa positiivisesti koiran terveyteen. Sekä ihmisillä että koirilla monet sairaudet ovat viime aikona lisääntyneet ja kroonistuneet ja yhteistä kummallekin lajille on se, että kissojen lisäksi mikään muu maapallon 700 000 eläinlajista saatika muista 80 miljoonasta lajista ei syö lämmitettyä ruokaa. Ruokintakysely on edelleen käynnissä ja siihen kaivataan edelleen vastauksia, etenkin yllä mainittuja sairauksia sairastavista koirista:
http://www.ruokintakysely.fi/

    Uskon kyllä itsekin ruoan vaikuttavan paljon (koiran) terveyteen. Kemian opettaja-äiti on aikanaan saanut tyttärensä aivopestyä mahdollisimman puhtaan ravinnon puolesta ja täytyy sanoa, että kemian opettajana olen itsekin tullut entistä tarkemmaksi oman poikamme myötä. Ihmisilläkin on tuloksia myös siitä, että antibioottikuurit ja pitkälle käsitelty ruoka lisäävät autismin riskiä ja vaikuttavat mm. ylilihavuuteen. Näihin mielipiteisiin on varmasti vaikuttanut myös naturopaatti Lamminmäen Taina, jonka avulla saimme vain ravintolisien, homeopaattisten lääkkeiden ja kotiruoan keinoin rakkaalle Kati-mummolle toista vuotta lisää hyvää elinaikaa.

Rodunomaisen käytöksen muokkaaminen?

Tämän päivän istuin aamusta iltaan Nurmijärvellä Springerspanielit ry:n ja Cockerspanielit ry:n järjestämässä luentopäivässä kuuntelmassa Ulla Ruistolaa metsästyskoulutuksesta ja Tommy Wiréniä rodunomaisten käytösten muokkaamisesta. Tänään ei voimat enää riitä luentojen purkamiseen, mutta mielenkiintoista oli ja luentomuistiinpanoja kertyi Tommyn luennosta x sivua. Olen joskus aiemminkin kuunnellut Tommya ja lukenut niin artikkeleita kuin kirjojakin ja katsellut harjoituksia, mutta on se vaan aina yhtä mielenkiintoista. Kanakurssikin joskus houkuttaisia, mutta jatketaan nyt vielä toistaiseksi koirien parissa. 

   Rodunomaisen käytöksen muokkaamisesta kuitenkin muutama sana jo näin seuraavana aamuna. Tästä tulee hieman sekametelisoppaa kummastakin luennosta. 

   Lienee monelle ihan loogista, että mitä paremmin koira sopii tarkoitukseensa, sitä vähemmän ohjaajan tarvitsee tehdä ja toisinpäin. Tommy tuumasi, että tulisi aina etsiä se punainen lanka eli ydin asiassa ja katsella asiaa laajemmin. Eläinten koulutuksessa verrattuna koiran koulutukseen ainoa ero on se, että koira haluaa tehdä ihmisen kanssa (ja on huomattavan nokkela eläin). Samat opettamisen perusperiaatteet pätevät kuitenkin yleisesti kaikkiin eläimiin. Koirien opettamiseen vaikuttavat asian kaksi puolta: toisaalta koiran geneettinen taipumus ja toisaalta oppiminen. Mikään ei ole puhtaasti viettiä tai temppukoulua. Myös ponin voi opettaa noutamaan, mutta ei se silti geneettisesti ole sen parempi noutaja tai periytä noutotaipumusta jälkeläisilleen. Koiran voi "opettaa" luonnetestiin, mutta ei se silloin kerro perinnöllisistä ominaisuuksista. Ja toisaalta koirat oppivat monesti koulutuksesta huolimatta, koska ne lukevat eleitä todella hyvin. Bob Bailey onkin sanonut, että "Eläin oppii nopeasti, jos ihminen tekee kaiken oikein". 

    Käyttäytyminen on se mitä me näemme ja sitä tapahtuu niin kauan kuin koira elää. Useimmiten käyttäytymisellä on geneettinen taipumus eli syy siihen, ja se syy voidaan virittää. Ja itse käyttäytyminen koostuu erilaisista palikoista. Esimerkiksi kana voidaan opettaa vetämään kuminauhaa, joka kanan mielestä vastaa matoa ja se jatkaa kuminauhan repimistä, vaikka se saisi palkkaa tekemisestään jo kumunauhaan tarttumisesta. Tämä vastaa suuressa määrin koiran tapporavistusta.  

   Myös spanielin metsästyskoulutukseen vaikuttavat voimakkaasti

Kiinteät käyttäytymismallit (Fixed action patterns)
  
  Kiinteät käyttäytymismallit periytyvät sukupolvelta toiselle ja laukeavat avainärsykkeestä. Niitä on vaikea hallita tai kitkeä pois. Näitä ovat esimerkiksi saalistaminen, pyöriskely tai luun piilottaminen. Nämä käyttäytymismallit tapahtuvat usein yhdessä ikään kuin yhtenä nippuna ja taipumus niihin on perinnöllinen. Mitä vahvempi taipumus niihin on, sitä vähemmän asiaa tarvitsee treenata. 

   Otetaanpa muutama esimerkki metsästyksen puolelta. Noutajat on rotuna jalostettu noutamaan ja kantamaan esineitä eli niillä pitäisi olla vahva taipumus siihen. Kuitenkin on olemassa noutajakoiria, jotka eivät nouda. Silloin tarvitaan apua ja koulutusta, mutta täytyy silti muistaa, että opitut asiat eivät periydy.

saalistaminen on viettitoimintaa

  Kun viettitoiminta on päällä, koira ei pysty vastaamaan mihinkään muuhun. Sillä ikään kuin linja tuuttaa varattua. Eläin reagoi siis jaloillaan eikä päällään ja tähän tarvitaan avainärsyke. Metsästyspuolella noudon lisäksi myös saalistaminen on hyvin vahvasti kiinteä käyttäytymismalli. Mutta metsästyskokeessa ja käytännön metsällä koiran tulisi pysähtyä saaliin lähtiessä liikkeelle. Toimivin tapa saada tämä onnistumaan on rakentaa kontrolli ja hallittavuus ensin ja sitten vasta lisätä vietti mukaan, jos sen uskaltaa. Tästä Tommy nappasi esimerkikin rottien ja karhun koulutuksesta todeten, että jälkimmäisessä on parempi jättää vietillä viimeistely kokonaan pois. Kannattaakin siis  miettiä, kuinka paljon kannattaa tökkiä nukkuvaa karhua? Kuinka paljon voi hetsata, nostaa kierroksia, jotta kuitenkin kontrolli säilyy? 

    Tähän kontrolliin siis perustuu metsästyskoulutuksessa erityisesti istuminen saaliin lähtiessä liikkeelle. Tätä tuleekin harjoitella pennusta pitäen ensin kotona pillin vihellyksestä, käskystä ja käsimerkistä kotona, kotipihassa ja metsässä. Sen jälkeen lisätään vaikeusastetta alkamalla heittelemään noutoesineitä ympärillä, metsässä lisätään laukauksesta pysähtyminen, pihalla pikkulintujen yläsajosta pysähtymiset, lopulta riistalintujen ylösajosta pysähtymiset ja näin askel kerrallaan vahvistetaan kontrolli kaikkiin tilanteisiin ennen kuin koiralle ammutaan ainuttakaan riistaeläintä. Eikä sitä silloinkaan saa missään nimessä päästää heti riistan perään laukauksesta, vaan pysähtymisen onnistuminen on pystyttävä varmistamaan. Myös metsästysluennolla painotettiin hallinnan tärkeyttä, kuinka koira on vaarallinen itselleen lähtiessä paukkunoutoon, ärsyttävä ulistessaan passissa tai hyödytön karatessa haulikon kantaman ulkopuolelle. 

kontrolli ja malttaminen ovat opeteltavia asioita

  Eli käyttäytyminen on aina yhdistelmä geneettistä taipumusta ja oppimista. Siihen vaikuttavat siis koiran perimä ja sen saama opetus. Jalostuksen kannalta ongelma onkin se, että näemme vain käyttäytymisen emmekä aina voi tietää, mikä on opittua ja mikä perimää. Otetanpa taas muutama kanaesimerkki. Kanat, jotka munivat mutteivät haudo, voidaan opettaa hautomaan. Tämän kanan jälkeläiset eivät kuitenkaan haudo yhtään sen paremmin kuin edellinenkään sukupolvi. Jos halutaan jalostaa tätä asiaa, tulisikin valita ne parhaiten luontaisesti hautovat kanat populaatiosta ja jatkaa jalostusta niillä. Osa asioista ei ole näin suoraviivaisia. Pesän rakennus on iso projekti kanoilla ja se on niille luontaista. Nuori kana kuitenkin joutuu opettelemaan sen alusta asti laittamalla rikkoja ristiin ja kokeilemalla mikä toimii. Jos pesä on huono tai huonossa paikassa lentää se ennemmin tai myöhemmin taivaan tuuliin sopivan puhurin sattuessa kohdalle. Kanan on opeteltava kokeilemalla, koska kukaan ei annan sille rakennuspiirustustuksia. Kokenut aikuinen rakentaa pesänsä heti tukevasti tukevaan oksanhaaraan. 

Yksikään spanieli, olkoon kuinka loistava tahansa perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan tahansa, ei siis ole ilman koulutusta metsästyskoira. Siihen tarvitaan hurjasti oppimista ja opettamista. Oppimista on tutkittu pitkän ajan ja oppimisteoriat tarjoavat apua kouluttamisesta kiinnostuneille. 

Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa ehdollista refleksiä eli helposti muutettava ärsyke ja vaikeasti muutettava reaktio saavat aikaan "opitun refleksin". Eli esimerkkinä ärsykkeenä punainen valo, reaktiona jarru  pohjaan, josta tulee automaatio eli opittu refleksi. 

Kaikki treenaaminen on operanttia ehdollistumista. Siinä reaktio aiheuttaa jonkin seuraamuksen. 
Jos reaktio lisääntyy, koetaan se tuottavana (vahviste).
Jos reaktio vähenee, on se tuottamatonta (rankaisu).

Toiminnon seuraamukset ehdollistuvat klassisesti:
- kaksi erillistä asiaa liittyvät yhdeksi eläimen mielessä.
- Asian yhteydessä esiintyvät käskyt, vihje ja ympäristö liittyvät oppimiseen
- Pelko on aina klassista ehdollistumista. 

Pysähtyminen riistan noustessa vaatii runsaasti harjoitusta, koska vietti ja opetettava asia ovat vastakohtia toisilleen. 

Noutamisessa ja taisteluhalussa joudutaan puolestaan tekemään paljon töitä, jos se ei ole luontaista. Ensin palkitaan pehmeän ja miellyttävän esineen katsomisesta, koskemisesta, viimein tarttumisesta ja lopulta kantamisesta. Sitten siirrytään muihin esineisiin ja tarvittaessa esineestä taisteluun. Tehdään siis pitkä työ sen eteen, joka toiselle koiralle on luontaista. 

Noutaminen ja tarttuminen on osalle koirista helppoa ja luontaista

  Jos into on suuri, tulee silloin puolestaan käyttää enemmän aikaa kontrollin harjoitteluun. Jos koira kantaa ja levittelee kaikkea mahdollista, varastaa lippalakit päästä ja repii seinässä kiinni olevaa vesiletkua, tulee sille puolestaan opettaa, ettei ihan kaikkeen tarvitse rasittavuuteen saakka tarttua (ja sitä repiä). Liian voimakasta nouto-otetta voidaan harjoitella esimerkiksi niin, ettei koira saisi pitää noutamista itsessään palkkiona, vaan palkkio tulee ulkopuolelta. Palkkion laatu vaikuttaa myös käytökseen: pallot innostavat, namit rauhoittavat noin yleisesti. Rankaisu ei tällaiseen ongelmaan auta koiran ollessa endorfiinihurmiossa, sen sijaan se vain oppii pitämään ohjaajaa epäjohdonmukaisena. Palkkion vaihdon lisäksi voi opettaa koiraa kantamaan jotain rikkuvaa, kuten kevyttä muovipulloa, raakaa kananmunaa ja laittaa vaikka siiven näiden ympärille. 

  Käyttäytyminen koostuu siis kolmesta asiasta;
1) laji- ja rotuominaisuudet
2) terveydentila
3) oppimishistoria

 Käsitelläänpä näitä vielä hieman tarkemmin kuten luennollakin:

1) Laji- ja rotuominaisuudet
Susi ja rottweiler omaavat samat ominaiskäytökset, mutta niiden top 10 on erilainen. Eli niiden omainaisuudet ovat erilaisia voimakkuudeltaan, vaikka samat ominaisuudet ovatkin löydettävissä. Lajille tyypillisiä käytöksiä (fixed action patterns) ovat esimerkiksi haukkuminen, kaivaminen ja liikkuvan ärsykkeen perään lähteminen. Erilaisissa roduissa ja linjoissa näiden ominaiskäytösten voimakkuus vaihtelee ja se on perinnöllistä. 

2) Terveydentila
 Sairaudet, stressi, kivut, loukkaantumiset, ruokavalio ja liikunta vaikuttavat koiran terveydentilaan ja sitä kautta käytökseen. Liikunta voi olla ns. "hyvää liikuntaa" kuten vapaana juoksemista tai rauhallista hölköttelyä tai stressaavaa pallon perässä juoksemista. Näitä tulisi olla sopivassa suhteessa, joka tarkoittaa vain pientä määrää stressaavaa liikuntaa. 

3) Oppimishistoria
 Missä ja miten koira on kasvanut? Mitä asioita on vahvistettu? Mitä koira on saanut oppia? Koira oppii läpi elämän tekojensa seurauksista, mutta ensin opitut asiat ovat voimakkaimpina. Ensin olisikin tehtävä kunnon pohjatyö esimerkiksi oppimispelin muodossa ja opeteltava muutama perustaito kuten luoksetulo, rauhoittuminen, luopuminen ja kohdetyöskentely. Tärkeintä on, ettei ohjaaja koskaan opettaisia koiraa pelkäämään itseään, koska koiran täytyy uskaltaa yrittää. Epäjohdonmukainen ohjaaja tekee oppimisesta hyvin hankalaa, jos ei mahdotonta. 

Tästä tulikin jo niin pitkä sepustus, että itse oppiminen ja opettaminen saanee siirtyä myöhempään ajankohtaan.
 

Pikon tytär Donzara Isla Daisy oli ROP viikonloppuna

Itse laiskottelimme viikonloppuna, vaikka olin alunperin ajatellut ilmoittautua jos johonkin... Reissattiin sentään Tampereelle ja luonnontieteellinen museo saatiin käytyä läpi. Muut sen sijaan saivat jotain koiramaista aikaiseksikin:

   Laihian näyttelyssä 22.2 Paavo Mattilan arvosteltavana oli Pikon eli Jangas Field Fennel kaunis tytär Donzara Isla Daisy (e. Donzara Zara) tehden näyttelydebyyttinsä ja "Nita" oli hienosti PN1, ROP ja sai SERTin. Upeaa!

VSP Donzara Happytrails ROP Donzara Isla Daisy

Isänsä näköinen Nita-tyttö

Samaan aikaan toisaalla:

Piko-iskä polski koirauimalassa

Sukulaistyttö Pihlan (Jangas Gale Wind) seurassa

Nitan päätä kun katsoo ei voi erehtyä isästä ;) Kiitos Jaanalle kuvista!

Botswanan vanhat tavat

Viime kesänä innostuin lukemaan Alexander McCall Smithin ihania Mma Ramotswe tutkii-kirjoja. Kirjat ovat muutenkin aina paheeni ja näistä hyväntuulen ja arkiviisautta sisältävistä kirjoista sain ajatuksia jopa yhdistystoimintaan. Olen teinitytöstä asti osallistunut yhdistystoimintaan monissa eri muodoissa: talkoolaisena näyttelyissä, kokeissa ja MH-luonnekuvauksissa, erilaisissa toimikunnissa (tällä hetkellä jalostustoimikunnassa ja MH-luonnekuvaustoimikunnissa), hallituksen jäsenenä, kouluttajana sekä järjestämässä leirejä, kokeita ja koulutuksia. Yhdistystoiminta on antoisaa ja sitä kautta on löytynyt monia todella hyviä ystäviä. Yhdessä tekeminen, treenaaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on parhaimmillaan mahtavaa ja inspiroivaa, vaikka aiheuttaakin monesti unettomia öitä ja hampaiden kiristystäkin, kun harrastusta välillä tehdään kiireellä työn ja muun elämän ohella. Netissä ehkä yhdistystoimintakin hieman vinoutuu, mutta mielestäni se on parhaimmillaan nenäkkäin ja yhdessä asioita tehdessä, yhteistä hyvää ajaessa. 

   Kirjoissa puhutaan Botswanan vanhoista tavoista ja sanotaan muun muassa näin: " Mma Ramotswe oli nyökännyt; hän ei voinut kieltäytyä. Botswanassa elämä oli pyytämistä ja tekemistä. Ihmisiä saattoi pyytää tekemään jotakin, ja heidän oli suostuttava. Myöhemmin he puolestaan voisivat pyytää jotakin, ja vastavuoroisesti heidänkin pyyntöönsä pitäisi suostua." Tätähän yhdistystoimintakin pitkälti on: autetaan toinen toistamme.

  Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jokainen ihminen on oma yksilönsä, omine hyvine ja huonoine puolineen. Näin Mma Ramotswe miettii tästä asiasta: " Hän huokaisi taas. Ei ollut mitään syytä ajatella sellaisia asioita eikä ollut mitään järkeä hermostua, koskaan mikään, mitä hän sanoi, ei voinut muuttaa sitä, millaisia ihmiset olivat. Tottakai hän periaatteessa uskoi muutoksen mahdollisuuteen: hän oli nähnyt monta kertaa, miten ihmiset olivat muuttuneet yhden ainoan kokemuksen tai jonkun toisen näyttämän esimerkin vuoksi, mutta silloin kysymyksessä olivat suuret muutokset, sellaiset muutokset, jotka ulottuivat sydämeen asti. Ne eivät olleet elämän pieniä asioita koskevia muutoksia, sellaisia kuten jättää yrityksen vartioimatta vai ei - sellaiset asiat eivät muuttuneet koskaan." 

Jangas In Blossom

  Olen itse todennut, että haluaisin saada hoidettua kaikki asiat ajoissa, olla viimeiseen saakka organisoitu ja tehdä asiat kaikessa rauhassa, mutta monesti se menee niin, että totean sen sijaan, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja ymmärrän, että tämä toisentyyppistä ihmistä ärsyttää suunnattomasti, mutta en vain tunnu kykenevän muuttumaan hyvistä yrityksistä ja väliaikaisista parannuksista huolimatta. Josko yhdistystoimintakin sujuu mukavammin, kunhan tarjoillaan sopivissa määrin "Teetä ja sympatiaa"? 

Vipinää kintuissa

Eilen I-pentueen konkkaronkka uusine omistajineen poikkesi meillä leikkitreffeillä ja kyllä olikin pennuilla vipinää kintuissa!

Sitä ennen muutama päivitys vanhemmista pentuieista:

Jangas Gotta Go eli Tuffsen lonkkakuvattiin kuukausi sitten ja lonkkakuvat tulivat Kennelliitosta hienosti A/A eli parhaana mahdollisena :) Tuffsen on nyt kolmas kuvattu ja A-lonkkainen pentueessaan. Toivottavasti kolme muutakin veljestä ehtii lonkkakuviin ja silmätarkkiin tämän vuoden aikana.

Sain Ruotsista hauskan kuvan Mimmistä Jangas Hopsansaa, joka oli päässyt verijäljelle ja suorittanut sen hienosti! Tässä vielä runsaan vuoden ikäinen Mimmi:

Jangas Hopsansaa "Mimmi" sorkka suussaan

 9-viikon kunniaksi I-pentueen naperot pääsivät kaikki kolme pentutapaamiseen ja tullessa Hessu oli päässyt eka kertaa bussiinkin maailman menoon tottumaan. Ovat ilmeisen reippaita pentuja, nopasti oppivia ja kontaktin hakuisia. Hessu osaa olla (etenkin iltaisin) aikamoinen ärripurri, mutta onneksi se on järkevässä kodissa. Sisun mielestä yksinolo on tylsää ja sitä saakin edelleen harjoitella. Poika piti täälläkin muutamaan kertaan aikamoisia konsertteja, joten yksinoloa kannattaa harjoitella ihan alkeista asti. Pojat löysivät heti toisensa ja vauhtia riitti. Zeldakin leikki välillä, mutta tuntui jo jäävän isoveljien varjoon leikissä ja neiti touhusteli myös paljon itsekseen. Välissä otettiin tietty kontakti- ja rentoutumisharjoituksia, jotka onnistuivat hienosti, vaikka sisarukset olivatkin vieressä. Tätä laumaa ei voi katsella vakavana ;) Kuviakin saanen joskus kamerasta blogiin, tosin suurin osa oli taas epäonnistuneita, kun pennuilla oli enemmän vauhtia kuin minulla... Kiitos teille kaikille, että jaksoitte tulla käymään! Seuraavan kerran sitten hallitreeneissä 15.3, kun pennuilla on jo rokotuksetkin hoidettu. 

Zeldan seikkailut

 

Sisu pesulla (kaaduttuaan leikin tuoksinassa omaan kakkaan pihalla)

Hessun hieno katsekontakti

Tullaan!

Bastin kanssa painimassa

Mitä sä teet? Kysyy Zelda.

Flamingon noutajat

MyDogDna-geenitestaus

Genoscoper on runsaan vuoden verran tarjonnut mahdollisuutta teettää koirastaan MyDogDna-passin. Alunperin tämä tuntui jopa hieman turhalta, koska ensimmäisten walesien tulokset olivat vain normaali-normaali-normaali-linjalla eikä monimuotoisuudesta juuri saanut käsitystä. Tämän kuluneen vuoden aikana kuitenkin rodusta on löydetty useita sairauksia, jotka periytyvät yksinkertaisesti ja joihin voidaan jalostuksella geenitestien avulla helposti vaikuttaa. Myös monimuotoisuutta on voinut tämän vuoden alusta verrata muihin spanielirotuihin ja rodun muihin yksilöihin. Omista koiristani on tutkittu kolme ja lisäksi yksi kasvattini. Kolmesta sijoitusnartustani tulokset tulevat toivon mukaan kevään aikana.

Tällä hetkellä MyDogDna kertoo koiran geeniperimästä kolmen eri osa-alueen suhteen:

1) perimästä perinnöllisten sairauksien suhteen. Nämä ovat yleensä autosomaalisesti yhden geeniparin kautta periytyviä sairauksia, joita koiraroduissa esiintyy. 

2) MyDogDNA -perimän terveysindeksi (Genetic Health Index, GHI) kuvaa koiran perimän terveyttä testattujen perinnöllisten sairauksien sekä mitatun perimän monimuotoisuuden pohjalta. Keskiverto koira saa indeksiksi 100, ja indeksin arvo on sitä suurempi, mitä geneettisesti terveempi koira on. Perinnölliset sairaudet ja tavanomaista suurempi samaperimäisyys laskevat perimän terveysindeksiä. Koiran GHI-arvo ei ole vakio, vaan se muuttuu testattujen koirien määrä kasvaessa. Perimän terveysindeksi muuttuu rotukohtaiseksi vasta kun rodun edustajista on testattu riittävän suuri otanta. 

3) Koiran geenien monimuotoisuudesta verrattuna muihin rotuihin, muihin spanielirotuihin ja oman rodun tutkittuihin yksilöihin. Monimuotoisuuden suhteen voidaan koiraa verrata muihin katsomalla heterotsygotian mediaania, joka on kaikilla roduilla 28,8 % ja ylösajavien koirien osalta 26,8 %.

Omista koiristani olen saanut seuraavanlaiset tulokset:

Jangas Gone with the Wind "Viima"
* normaali kaikkien tutkittujen sairauksien osalta
* GHI-indeksi 102 (eli ylittää jopa kaikkien rotujen keskiarvon)
* monimuotoisuus 28,9 % (eli ylittää jopa kaikkien rotujen keskiarvon)

Jangas Forget-Me-Not "Hertta"
* Munuaissairauden kantaja (ARHN (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia); alun perin cockerspanielilta löydetty mutaatio)
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 97 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 27,3 % (eli suurempi kuin ylösajavilla koirilla yleensä, mutta pienempi kuin kaikkien rotujen keskiarvo) 

Jangas Enttententten "Essi"
* Walesinspringereillä tavatun lievän verenvuotosairauden kantaja (tekijä VII:n puutos) 
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 95 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 26,2 % (eli hieman alle yllösajavien koirien keskiarvon) 

Näiden lisäksi myös Jangas Field Fennel "Piko" on tutkittu.
 * Munuaissairauden kantaja (ARHN (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia); alun perin cockerspanielilta löydetty mutaatio)
* normaali muiden sairauksien osalta
* GHI-indeksi 95 (eli hieman alle keskiarvon)
* monimuotoisuus 25,8 % (eli hieman alle ylösajavien koirien keskiarvon)
 
 Alla Hertan sivu perinnöllisten eroavuuksien suhteen. Hertta on merkitty isolla pallolla, Viima on pieni pallo Hertasta vasemmalla, Essi pieni pallo muiden walesien joukossa ja Piko neliö. Hertta ja Piko ovat siis sisaruksia, Essi niiden serkku ja Viima Essin siskontyttö. 

Onnea matkaan Sisu ja Zelda!

Sisu ja Zelda makoilemassa

Tänään ystävänpäivän kunniaksi pentuaitaus hiljeni, kun Sisu ja Zelda muuttivat omiin koteihinsa. Samaan aikaan olo on yhtä lailla helpottunut ja haikea. Pentujen kanssa elämä on hauskaa, mutta yhtä lailla myös vaativaa. Etenkin 8-viikkoisten riiviöiden kanssa tulee jo ulkoilla reippaasti ja järjestää niille aktiviteettia tai muuten ne ulvovat pentuaitauksessa, koska elämä on niiiin tylsää. 

  Sisu eli Jangas In Full Swing muutti Helsinkiin Tainan ja Jemin luokse ja pojasta on tarkoitus kasvaa metsästyskoira isännän avuksi.

Jangas In Full Swing

Sisu 8-viikkoisena

Söpöliini Riinan sylissä

Sisussa on jotain joka muistuttaa Kamu-enosta

Myös Zelda eli pentueen ainoa narttu Jangas In Blossom muutti Helsingin puolella Janin ja Jannen lemmikiksi ja harrastuskoiraksi sijoitukseen.

Jangas In Blossom

Zelda 8 viikon iässä

Zelda vakavana

   Pentujen emä Hertta puolestaan lähti eilen Riinan ja Juhan matkaan omaan kotiin. Meillä on siis suorastaan aavemaisen hiljaista, kun kotona on vain kaksi aikuista koiraa ja varsin vauhdikas kaksijalkainen papupata. 

Tältä näytti tämän vuoden pentupaketti

    Onnea matkaan pentulaisille ja kiitos Hertalle suloisista ja vauhdikkaista pikkuwaleseista!

Huomenna meinataan olla reippaita ja siivota pentuaitaus. Huomenna näen toivottavasti myös monia kasvatteja näyttely-, agility- ja TOKO-treenien merkeissä.

Eläinlääkärin tarkastuksen kautta uuteen kotiin

Koko viimeinen viikko on meillä podettu sängynpohjalla tai oikeastaan miesväki on maannut kuumeessa ja minä olen saanut leikkiä sairaanhoitaajaa, siivoajaa, kaupankäyntiavustajaa, ruokapolitiikasta vastaavaa ja tietysti täysipäiväistä kenneltyttöä noin niin kuin töiden ohella. Tänään pennut pääsivät kuitenkin ajallaan eläinlääkäriin kahdeksan viikon iän kunniaksi ja saivat samalla ekan neloisrokotteen. Kaikki oli muuten kunnossa, mitä nyt pojilla kivekset seikkailivat väärässä paikassa: Sisulla on laskeutunut vain toinen, Hessulla (Tripla) ei kumpikaan. Varmaan osansa on ollut silläkin, että pennut ovat olleet todella pulleita eikä läski masussa ainakaan auta kivesten laskeutumisessa.
 

Hertta, Sisu ja Hessu

  Eläinlääkäriin lähteminen olikin melkein tunnin kestävä projekti, kun ensin sain pukea vielä flunssaisen Sebastianin, heittää pennut pihalle, josta piti napata naperot boksiin (josta ne tulevat nopeammin ulos kuin menevät sisään, kumma juttu!), nostaa boksi pulkkaan, kuunnella Sebastianin kitinää siitä, että Hän ei saa istua pulkassa, ottaa poikaa kädestä ja vetää samalla pulkkaa autolle. Autolla sain pakata pennut takaluukkuun pulkan kanssa, heittää Sebastianin takapenkille ja toistimme Hakunilassa edellisen näytelmän sillä erolla, että Sebastian halusi vetää pentuboksia ja selitti, että "kun punainen valo palaa, ei saa mennä ja kun vihreä valo palaa, niin saa mennä". Pieni poika on jo täynnä viisauksia. 
 

Koko trio rohkea

  Eläinlääkärissä pennuilla oli täysi vauhti päällä, mutta pojan väsymisestä ja kitinästä huomasi, ettei toinen ole vielä oikein terve. Pennut olivat puolestaan varsinainen konkkaronkka, ne saivat vastaanotolla niskaansa mopin, ja meinasivat sen jälkeen(kin) lähteä vain kantamaan sitä. Tuntuvat olevan pelottomia veijareita. Zeldasta otettiin myös poskisolunäyte, jonka laitoin saman tien postiin Genoscoperin MyDogDna-tutkimukseen. Kotimatkalla poikettiin vielä hakemassa Pirkolta ihanat käsintehdyt tilkkupeitot naperoille. Tuhannesti kiitos taas kerran!

Hessu ruusupuskan kimpussa

   Illalla ensimmäinen pojista eli Jangas In the Mood,  josta tuli Hessu, muutti omaan kotiin Helsingin puolelle Sunnan ja Villen lemmikiksi. Heillä on ollut aiemmin kymmenen vuoden ikään ehtinyt Riku-basset. Toivomme oikein paljon onnea uuteen kotiin ja eiköhän pian nähdäkin, kun Hessu muutti lähelle. 

Tässä vielä viimeiset seisotuskuvat täällä meillä ollessa:

Jangas In the Mood

"Hessu" 8 viikon iässä

Viikonloppuna ehdin ottaa kuviakin pennuista ulkona. Kuumeen takia elimme karanteenissa, mutta Hertan isäntäväki eli Riina ja Juha kävivät leikittämässä pentuja pihalla ystäväperheensä kanssa. Kiitos myös sanomalehdistä ;) Huomenna Herttakin on lähdössä takaisin ihan omaan kotiin.

Hessu ja Sisu

Tämä tuntuu kyllä olevan aikamoinen huonon onnen pentue, vaikka onneksi pennut itsessään ovat todella mainioita tapauksia. Astutusmatkalla Stig sai sakkolapun ylinopeudesta kiitos peltipoliisin, itse synnytys oli ihan katastrofi ja päätyi keskellä yötä ja viivellä keisarinleikkaukseen, puolet pennuista kuoli vuorokauden iässä ja lisäksi urokset ovat kivesvikaisia. Zeldan perheen luona vieraillessa Stig sai parkkisakon eikä ollut kerta kaikkiaan tajunnut "väärästä suunnasta" tullessaan noita kieltomerkkejä, jotka kieltämättä oli aika kummallisesti ripustettu. Pentutestinkään ei päästy, kun pentutestaaja Kirsi oli meidän perheen miesväen tavoin kovassa kuumeessa niin perjantain kuin koko viikonlopunkin. Josko nyt olisi aika onnen kääntyä näidenkin veitikoiden suhteen... Onneksi kaikille kolmelle on kivat kodit tiedossa ja ne tuntuvat olevan todella sosiaalisia, reippaita ja leikkisiä peinokaisia. Kerrassaan hurmaavia pisamanaamoja.
  

Lunta ja leikkiä vaan

Tripla loikkaa

Pennuilla on ollut hauskaa viikolla, kun ne ovat päässet joka päivä ulkoilemaan pitkän tovin pihalle. Ulkona ne tutustuvat innokkaana kaikkiin nurkkiin, kasveihin (myös hampailla), sukeltavat reippaasti tavaroiden taakse ja kapeisiin väleihin, painivat innokkaasti keskenään ja leikkivät emänsä kanssa. Ruoka maittaa hyvin ja pienet kasvavat ihan silmissä. Meitin osalta viikko on taas kulunut vatsatautia (tai migreeniä) ja flunssaa potiessa, mutta onneksi joko Stig tai minä on ollut pystyssä toisen maatessa vällyjen välissä. Huomenna päästään pentutestiin Orimattilaan. 

Tässä siis tänään vain kuvapäivitystä lumisista maisemista: 

Sisu ja Zelda-tyttö

Sebastian ja Zelda ämpärissä

Oletko pessyt korvantaustat? Kysyy Hertta-mamma

Sisun totinen katsekontakti

Tripla vauhdissa

Zelda laukkaa

Zelda

Koko kolmikko kasassa

Täyttä höyryä eteenpäin

Pojat painittuaan

Sisu yrittää kantaa lunta

Pojat painii

Lisää painia

Mailmalle tahdon, seikkailemaan lähden

Ensin hieman uutisia viikonlopun kisoista: Eve ja Pihla eli Jangas Gale Wind olivat taas liitäneet agilityssa hienosti ison medi-1 luokan voittotulokseen, valitettavasti vain 5-tuloksella isossa luokassa, kun yhdeltä aidalta oli tullut kielto eli esteen ohitus. Toisella radalla oli ajaudutta harhateille. Nämä hyvät vitoset kyllä lupaavat, että nollatkin pian tulevat myös agiradoilta! 

   Olen saanut myös ihania kuvia vanhemmista kasvateista eli Hemulista ja Sandystä, joita koitan saada viikon aikana lisättyä. Lonkkakuviin on ainakin neljä kasvattia tulossa, toivottavasti vielä Lennikin pääsee, niin saisi hoidettua suurimman osa kerralla.

Jangas Huller om Buller

eli "Sandy"

   Meidän viikonloppu kului pentujen parissa, ulkoillessa pihalla ja sunnuntaina saimmekin taas vieraita ja iltasella pennut pääsimme ensimmäistä kertaa ihan oikealle seikkailulle. Eivät olleet moksiskaan kuljetusboksista tai autossa matkaamisesta,  Jannen ja Janin luo vauhtia riitti kovasti alusta asti ja Tepi-kissa tietysti kovasti kiinnosti. Kyllä meillä olikin hauska ilta! Kiitos vain kutsusta :) Ei ole ihan helppoa ottaa kylään kolmea pientä riiviötä, jotka pissaavat (ja kakkaavat) vielä joka paikkaan ja repivät kaikkea mahdollista. Zelda (eli Jangas In Blossom) muuttaakin runsaan viikon päästä Tepiä ihmettelemään uuteen kotiinsa. Pennuista on viime viikkoina kuoriutunut varsin persoonallisia ja hauskoja tyyppejä, joilla riittää vauhtia. Ne tuntuvat olevan hyvin luontaisia kantamaan, vaikka tyttö on siinä hommassa ihan yliveto: se kantaa jopa isoa metallista koiranruokakippoa tahdoinvoimalla. Pojat ovat edelleen varsinaisia palleroita, mutta Zelda erottuu joukosta huomattavasti pienempänä ja sirpakampana. Ovat ne vaan mainioita tyyppejä, jotka tuntuvat suhatutuvan kaikkeen hyvin reippaasti. Ensi perjantaina päästäänkin pentutestiin ja on kiva nähdä, kuinka hyvin omat arvioni pitävät paikkansa ja kuinka rohkeita ne ovat yksikseen vieraassa paikassa.