perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Pentukoulun jatkoa

 Eilen kokoonnuttiin F-pentueen Adan, Nellin, Kamun, Pikon ja Kaspianin kanssa yhteistreeneihin halliin. Harjoittelimme tutkimista, luoksetuloa, perusasentoon tulemista, seuraamisen alkeita, pujottelua sisarusten lomassa, rauhoittumista, katsekontaktia sekä agilityn puolella putken suorittamista ohjaajan luo ja ohjaajasta poispäin sekä kontaktin alastuloa.

Lisäksi Raisa ja Ella pääsivät tokoilemaan ja harjoittelemaan ruutua, siivekkeen kiertämistä, pujottelua, tokomaista estehyppyä ja seuraamista/kontaktia. Raisan kanssa treenattiin hetki myös ohjattua noutoa, joka sujuikin varsin kivasti. Ensi kerralla on tarkoitus harjoitella liikkeiden ketjuttamista eli jätetään palkka pois liikkeiden välistä.

Tässä viikolla tehtäviä harjoituksia F-pennuille:

Sosiaalistaminen on hyvin tärkeää edelleen. Jatketaan siis edelleen seikkailuja ympäröivään maailmaan, tutustutaan vieraisiin koiriin, leikitään sisarusten kanssa ja tavataan erilaisia ihmisiä.


Kontakti ja yhteistyö

Katsekontaktia on tähän mennessä harjoiteltu kotosalla ohjaajan istuessa maassa, seisoessa pennun edessä ja pennun ollessa perusasennossa. Vielä vaikeampi harjoitus on ottaa katsekontakti ohjaajan kävellessä. Tässä ohjaaja liikkuu eteenpäin ja houkuttelee pennun mukaansa. Kun pentu seuraa kivasti sanotaan "katso" ja palkataan pentu sen katsoessa ohjaajaa silmiin. Tätä kannattaa harjoitella myös lenkillä.

Nyt aiemmat katsekontaktiharjoitukset tulisi saada onnistumaan myös omassa pihassa, tutulla lenkkipolulla ja kotimetsässä. Kun näissäkin paikoissa katsekontakti on helppoa, harjoitellaan silmiin katsomista myös hankalissa ja hälyisissä paikoissa kuten rautatieasemalla, kaupan parkkipaikalla, parkkihallissa ja koiratapahtumissa. 

Muistakaa jatkaa luoksetulo-harjoituksia niin pillillä, iloisesti syliin tullen kuin tokomaista luoksetuloa perusasentoon ohjaajan seistessä selkä suorana (harjoitukset löytyvät aiemmista linkeistä). Nämä kaikki ovat tärkeitä oppeja tulevaisuutta ajatellen.

Tässä vaiheessa pentu varmasti osaa istua käskystä hienosti. Nyt voidaan alkaa harjoitella istumista myös lyhyen matkan päässä.  Voidaan siis jatkaa pillillä istumisen harjoittelua niin, että pentu istuukin tällä kertaa hieman ohjaajasta kauempana. Eli pennun ollessa noin 1-2 metrin päässä ohjaajasta vihelletään pilliin (yksi pitkä vihellys) ja ohjataan pentu istumaan niille sijoilleen käden avulla. Tärkeintä on siis saada pentu istumaan siihen paikkaan, jossa se oli vihellyksen kuullussaan. Hiljalleen matkaa voidaan alkaa kasvattaa ja pennun pitäisi istua aina siihen paikkaan, missä se on vihellyksen kuullessaan.

Noutamisharjoituksia tulisi myös jatkaa viime viikon tapaan. Noutamisen tulisi olla aina leikkiä ja pentua tulisi kehua aina, kun se tuo aarteitaan näytille omistajaperheelle, oli aarre sitten keppi tai kenkä. Harjoitelkaa edelleen noutamista kotosalla, missä harjoitus varmasti onnistuu. Nyt voi alkaa hiljalleen totuttaa pentua erilaisiin noutoesineisiin lempilelun sijaan. Pennun tulisi noutaa dummya, riistapukkia, linnun siipeä, puista noutokapulaa ja metalliesinettä. Muistathan kuitenkin pitää huolta, ettei pentu pääse makaamaan ja syömään rikki puista noutoesinettä tai linnun siipeä/riistapukkia.


Malttaminen ja odottaminen

Edelleen on tärkeätä jatkaa malttamis- ja odottamisharjoituksia ovella sisään tullessa, ruokakupin saadessa ja muissa arkipäiväisissä tilanteissa. Muistakaa jatkaa myös rentoutumisharjoituksia vaikeammissakin paikoissa, samalla se on hyvä keino lopettaa pennun pahin riehumisvimma. Pennun tutkimista ja näyttelyasennossa seisomista tulisi myös muistaa jatkossakin harjoitella. 

Paikallaoloa harjoitellessa voidaan jo edetä askel askeleelta hieman kauemmaksi pennusta. Muista kuitenkin edetä hitaasti ja tee harjoitukset niin helppoina, että pentu onnistuu suorituksessaan joka kerta. Palaa vielä takaisin peruuttaen, jotta saat pennun aina palkattua istuvasta asennosta.


Pentu on toivottavasti tähän mennessä oppinut tarjoamaan maahanmenoa ohjaajan pitäessä namikättä maassa ollessaan itse kyykyssä. Kun pentu tarjoaa oma-aloitteisesti maahanmenoa, voidaan liikkeeseen yhdistää käsky. Monesti käskynä sana "Maa" on "maahan"-sanaa lyhyempi, ytimekkäämpi ja positiivisempi. Itse sanallahan ei sinänsä ole merkitystä. Nyt siis ohjaaja toimii samaan tapaan kuin aiemmin, mutta laittaessaan käden maahan sanotaan käskysana ja palkataan pentu aina maahanmenosta.

Lisäksi maassa malttamista (paikallaolon alkeita) voidaan harjoitella niin, että pidetään pentua pidempiä aikoja maassa makaamassa ohjaajan ollessa kyykyssä vieressä. Ohjaaja voi koko ajan kehua pentua ”Hyvä, hieno maa, maa siinä, hyvä maa” ja samalla palkita rauhallisesti namilla. Näin vahvistetaan myös käskysanan oppimista. Hiljalleen ohjaaja voi nousta ensin polvilleen ja sitten ylös asti pennun mutustellessa namipaloja maassa ollessaan.

Ei kommentteja: