Harry in memorian

Micarobian Harry 1.5.1999-8.5.2013

Harry alias Fi Mva Micarobian Harry on meidän Walesista Suomeen lentänyt herrasmies. Harry oli aina  mies, joka kulki omia polkujaan ja samaan aikaan se oli äärettömän sosiaalinen ihmisiä kohtaan ja halusi etenkin nuorempana tervehtiä ihan kaikkia. Harry oli sellainen Mr Personality ja Harpan tunsivatkin monet ihmiset jo kaukaa. Se tuntui olevan niitä koiria, joka sulatti kaikkien sydämet tummilla suklaanappisilmillään. Kuusi vuotta sitten, kun kultainennoutajamme Etta kuoli jäi Harry äitini luokse asumaan ja siellä Hartsa viettikin viimeiset vuotensa. Tätä vuotta lukuunottamatta Sir Harry on saanut elää terveen elämän, ainoat vaivat ovat olleet polven ristisiteiden osittain repeämä vuosia sitten ja eturauhasvaivat, joiden takia Hartsa kastroitiin 11-vuotiaana. Tänä keväänä iskenyt välikorvatulehdus vaikutti tasapainoaistiin eikä kulkeminen ole kuulemma enää ollut yhtä helppoa kuin ennen. Viimeisten päivien aikana vanhus sai muutaman kouristuskohtauksen (oletettavasti kasvain aivoissa tai vakava verenkiertohäiriö, mutta eihän tuon ikäistä enää kannata tutkia) ja tänään Harry pääsi ikiuneen pois kivuista ja krempoista.

Harry jouluna 2012

     Tänä vuonna ovat ensimmäiset walesini Kati ja Harry ovat kummatkin siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Vaikka vanhukset eivät ole enää mukana, eivät ne tietenkään ole unohtuneet. Eilen sain Sintulta ihanan kehystetyn mustavalkovalokuvan ihan itsensä, hauskan höppänän näkösestä Katista (Kiitos!). Jätin sen keittiönpöydälle illalla ja Sebastian aamulla oli heti kuvan nähdessään osoittanut sitä ja sanonut "Kati". Edes pieni poikamme ei ole unohtanut meidän teräsmummoa. Joka kerta, kun maahan putoaa ruokaa tulee pientä ahmattia ikävä, kun kukaan ei ole salamana putsaamassa lattiaa. Raisa ja Essi tulevat joskus huomatessaan paikalle ja miettivät kelpaako juuri tämä sapuska heidän suuhunsa...

Harry BIS-turisti Karkussa 2012

    Elämä on muuttunut hurjasti siitä, kun pikkuinen Kati muutti Turkuun alle kaksikymppisen opiskelijatytön yksiöön. Olen kasvanut opiskeluitaan aloittavasta fuksista Ruotsin vaihto-oppilaskevään ja valmistumisen kautta töissä käyväksi perheenäidiksi. Kaikessa nuo ovat olleet jollain tavalla, hyvin tärkeässä osassa. Ilman Kati ja Harrya ei olisi yhtään Jangas-kasvattia, minulla olisi huomattavasti vähemmän ystäviä ja tuttuja, olisin monta kokemusta köyhempi ja jäänyt montaa naurua, jos toki itkuakin vähemmälle. Ei uskoisi, miten paljon muutama nelijalkainen persoonallisuus voi muuttaa ihmisen elämänkulkua ja seurata tärkeässä osassa mukana monenlaisissa elämäntilanteissa. Ajatuskin saa haikeaksi, vaikka tiedän, että meillä jokaisella on oma aikamme tässä maailmassa ja olen kiitollinen yli neljästätoista vuodesta noiden kahden punapään kanssa.

Eirlys-sisko ja Harry pentuina juuri Suomeen saavuttuaan

Harry BIS-veteraani Karkussa 2008

Harry on jättänyt pentuihin kovasti itsensä näköisiä poikia, tässä näitä useassa polvessa:

poika Eppu eli Jangas Blame the Dog (1-vuotiaana)

tyttärenpoika Paavo eli Jangas Dirty Harry

tyttärentyttärenpoika Sakke eli Jangas Eager-Beaver