Niinpä se tämäkin vuosi vain kallistuu loppuaan kohti! Vuosi on ollut hieman rauhallisempi koiramisen elämän suhteen, mutta sen sijaan perheemme sai alunperin hyvin pienen, mutta pippurisen, kaksikiloisen ja kaksijalkaisen lisän huhtikuussa. Niinpä vuosi on omalta osaltani mennytkin aika pitkälti hankalan raskauden, raskausmyrkytyksen ja siitä toipumisen merkeissä. Onneksi koettemuksista palkkana on meidän perheen paras nyt 8-kuinen Sissi, joka varmaan luulee treenihallia toiseksi kodikseen. Loppua kohti on alettu aktiivinen treenailu ja miten hauskaa se taas onkaan!
Vuosi on tuonut koettelemuksia kasvattienkin suhteen. Vuoden aikana jouduttiin hyvästelemään Pyry (Jangas Caledonian) 11,5 vuoden iässä ja Remu (Jangas Direct Action) muutamaa päivää vajaa 9-vuotiaana, kummatkin kasvainten takia. Ronja ja Mustikka ovat lisäksi sairastelleet, vaikka ovatkin tällä hetkellä tietääkseni hyvässä kunnossa.
Mukaviakin asioita on tottakai tapahtunut: Sisu (Jangas In Full Swing) läpäisi taipumuskokeen todella hienoin arvosteluin ja koko I-pentue lonkkakuvattiin A-lonkkaisiksi ja silmätkin olivat kunnossa lukuunottamatta pientä ylimääräistä ripseä.
Sandy eli Jangas Huller om Buller palkittiin näyttelyissä vara-SERTillä sen oltua PN-2.
Dante eli Jangas Even-Stevens osallistui kahteen otteeseen kokeeseen ja upeat tulokset Viivi ja Dante saavuttivatkin: MEJÄstä toinen AVO1-tulos ja niinpä heidät nähdään seuraavan kerran voittajaluokassa. Se oli vasta kaiken kaikkiaan koirakon kolmas jäljestämiskoe. Ainoassa agilitykilpailussaan Dante saavutti Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden maksi3-luokassa!!
Danten siskotytöt eivät ole jäänyt juuri huonommiksi: Wilma eli Jangas Ees-Taas nousi ensin 2- ja sitten vielä 3-luokkaan ja on jo saanut ekat tulokset korkeimmasta luokasta. Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot nousi maksi-2 luokkaan, josta myöskin yksi nollatulos ekoista kakkosen kisoista. Sinttu ja Lotte palkittiin myös Springerspanielit ry:n mestaruuskokeessa Matkalla mestariksi-kiertopalkinnolla. Essi eli Jangas Enttententten on kärsinyt emännän krempoista, mutta muutama tulos on senkin kanssa saatu.
Jangas Field Fennel eli "Piko" sai kesän aikana kaikki luokkanousuun tarvittavat nollat agilitystä ja niin Jaana ja Piko kisaavat tätä nykyä 2-luokassa! Pikosta tuli myös isä ja edelleen tyttärelleen on sijoituskoti haussa :)
Pikon veli Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover palkittiin myös agilityssa ainoissa kisoissaan. Josko Kamu ja Roosa pääsisivät ensi vuonna useammin kuin kerran virallisiin kisoihin ;)
Pihla eli Jangas Gale Wind on napsinut Even kanssa useita SM-nollia agilityn 3-luokasta. Siskonsa Viima eli Jangas Gone with the Wind on kulkenut koko syksyn metsällä isännän kanssa ja Viima astutettiin jouluaaton aattona ja toivomme siis pentuja helmikuulle.
Kaikki ei ole aina tuloksistakaan kiinni: on ollut ihana nähdä vanhoja hyväkuntoisia kasvatteja kuten Millaa (12 v), Aksua (11 v), Tarmoa (9 v) ja Mantelia (keväällä vielä 8 v) ja kuulla kuulumisia toisista. Yhtä lailla kuulumiset ja kuvat nuortenkin koirien elämästä ovat hyvin tärkeitä minulle!
Ensi vuodelle on iso kasa tavoitteita ja toiveita. Raisan kanssa on talvi ja kevät tarkoitus keskittyä rally-tokoon ja tokoon, josta tavoitteeksi on asetettu tottelevaisuusvalion arvo ennen 10-vuotispäivää lokakuussa. Myös Essin kanssa on suunnitteilla ekat toko-kokeet ja keväämmällä eka mejä-startti. Toiveissa on myös 10. Jangas-pentue alkuvuodelle.
Tajusinpa juuri, että blogia olen ehtinyt kirjoittaa jo 10 vuoden aikana. Niin ne vuodet vaan hujahtavat. Taas tuli 28.12 itsellekin vuosi lisää elinikää. Ei, en täytä enää 25, vaikka alun perin ajattelin, että voisin olla loppuikäni sen ikäinen. Koiramaisia vuosiakin on jo takana 25 kipaletta, elämää walesien kanssa 17 ja risat ja vanhimmat kasvatitkin täyttävät kesällä 13 vuotta, jos Yanga ja Milla niin korkeaan ikään elävät.
Toivotamme itse kullekin onnea ja iloa ensi vuodelle!
torstaina, joulukuuta 31, 2015
tiistaina, joulukuuta 29, 2015
Joulun (t)aikaa
Joulu on taas ohi tältäkin vuodelta. Vietimme joulun perinteisesti Tampereella lasten mummolassa, jossa siskoni ja meidän koirat sopivat taas hyvin saman katon alle. Raisan kanssa jatkettiin treenailua ja saatiin hyviä vinkkejä rally-tokoon, jota siskoni on treenaillut "ihan oikeasti" eikä vain tällä lailla yksistään kuin minä. 3.1 päästään eka kertaa treenaamaan Raisan kanssa ihan ohjatustikin!
Ruututreenikin on kummasti edistynyt, kun sain lahjaksi toivomani ruutunauhan. Ulkona kentällä Raisa etsi ruutua suorastaan erinomaisesti, tämän aamun treeneissä vieressä olevat kierto-ohjatun hypyt ja kiertokartio selvästi hieman hämäsivät. Toisaalta tämän aamun treeneissä saatiin kierto-ohjattu tehtyä kahdesti kisamaisesti suorastaan loistavasti, jos unohdetaan se, että minun on hirmuisen vaikea pitää kummatkin jalat paikallaan- Raisa ei enää tarvitse juuri apua, mutta emäntä meinaa silti heilua kuin heinämies...
Sisarukset Hertta ja Piko (J. Forget-Me-Not ja J. Field Fennel) pääsivät viettämään joulua yhdessä ja sain ihanan kuvankin siskosta ja sen veljestä joulun vietossa:
Pikon tytär edelleen kaipailee hyvää sijoituskotia ja neitokainen olisikin luvutuksessa jo runsaan viikon päästä.
Sitten hypitään taas kolmanteen aiheeseen eli Lasse ja Viima pääsivät tapaninpäivän kunniaksi toisille treffeille ja sain sieltä kivoja kuviakin. Kuulemma viisi minuuttia uudelleen tapaamisen jälkeen parikunta oli jo nalkissa. Olivat kovin ihastuneita kyllä toisiinsa tuo kaksikko. Tässä siis kuvia Lassesta:
Ruututreenikin on kummasti edistynyt, kun sain lahjaksi toivomani ruutunauhan. Ulkona kentällä Raisa etsi ruutua suorastaan erinomaisesti, tämän aamun treeneissä vieressä olevat kierto-ohjatun hypyt ja kiertokartio selvästi hieman hämäsivät. Toisaalta tämän aamun treeneissä saatiin kierto-ohjattu tehtyä kahdesti kisamaisesti suorastaan loistavasti, jos unohdetaan se, että minun on hirmuisen vaikea pitää kummatkin jalat paikallaan- Raisa ei enää tarvitse juuri apua, mutta emäntä meinaa silti heilua kuin heinämies...
Sisarukset Hertta ja Piko (J. Forget-Me-Not ja J. Field Fennel) pääsivät viettämään joulua yhdessä ja sain ihanan kuvankin siskosta ja sen veljestä joulun vietossa:
 |
| Piko ja Hertta joulun vietossa |
Pikon tytär edelleen kaipailee hyvää sijoituskotia ja neitokainen olisikin luvutuksessa jo runsaan viikon päästä.
Sitten hypitään taas kolmanteen aiheeseen eli Lasse ja Viima pääsivät tapaninpäivän kunniaksi toisille treffeille ja sain sieltä kivoja kuviakin. Kuulemma viisi minuuttia uudelleen tapaamisen jälkeen parikunta oli jo nalkissa. Olivat kovin ihastuneita kyllä toisiinsa tuo kaksikko. Tässä siis kuvia Lassesta:
 |
| Don's The Upper Ten |
 |
| Lasse-sulhanen |
 |
| Viiman mielestä sulhanen oli edelleen ihana, vaikka astutus oli jo tapahtunut... |
torstaina, joulukuuta 24, 2015
Jouluisilla treffeillä
Ihan ensimmäiseksi lämmin joulun toivotus!
Meillä joulun odotus olikin tänä vuonna tavallista jännempää, kun Viima tapasi Lasse-sulhasen aaton aattona :) Treffeillä kaikki meni hyvin ja toivomme joululahjaksi (toimitus helmikuulle) pieniä pehmeitä paketteja. Saas nähdä ollaanko oltu tarpeeksi kilttejä, jotta joululahjatoive kävisi toteen yhdeksän viikon kuluttua...
K-pentuetta toivotaan - josko kolmas kerta toden sanoisi - helmikuun 25. päivän tienoilla. Viima astutettin 23.12, vaikka kuva pariskunnasta otettiinkin jouluaaton puolella, niin myöhäksi astutus meni, kun Lasse pääsi Vantaalle vasta kello 22 maissa.
Esitelläänpä ensin tulevat vanhemmat:
Pentueen tuleva emä Jangas Gone With The Wind eli "Viima" on todella mukava walesilainen. Neiti asuu sijoitusperheessä ja toimii käytännön metsästyskoirana isännän apuna. Sillä on takanaan jo satoja yläsajoja. Viimalla riittää vauhtia, riistaviettiä ja se on kuulolla isäntänsä käskyille. Neiti on suorittanut spanielien taipumuskokeen ensi yrittämällä. Vimppa on MH-luonnekuvattu ja kuvauksessa se oli erittäin sosiaalinen, jonkin verran leikkisä, saalisviettinen eikä välittänyt äänistä tai ampumisesta mitään. Vimppa tulee toimeen niin ihmisten kuin koirienkin kanssa ja on helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Neidin luonteeseen voi tutustua myös objektiivisten kuvausten eli pentutestin ja MH-luonnekuvauksen kautta. Lähes koko Viiman sisarusparvi on luonnekuvattu ja suorittanut spanieleiden taipumuskokeen näyttäen reippasta luonnettaan ja hyviä käyttöominaisuuksiaan. Näyttelyihin Viima on osallistunut vain kerran, tuloksena EH.
Viiman suvusta löytyy runsaasti loistavia metsästys- ja harrastuskoiria. Kaikki kuusi Suomen käyttövaliota ovat varsin läheistä sukua neidille, lähimpänä isän puoliveli Romeo (C.I.B. FIN K&J&Mva) ja mummu FIN KVA Korpinotkon Ciccioline. Näiden lisäksi Viiman isä on palkittu AVO1-tuloksella ja isänisä Sweetie-pie Famoso VOI2-tuloksella. Myös hyviä agilitykoiria löytyy runsaasti: Raisa-mummu on agilityvalio, Pihla-sisko ja Wilma-emä kisaavat medi-3 luokassa ja Wilman sisarusparvesta peräti kuusi yhdeksästä kisaa agilityssä, neljä kolmosluokassa.
Viimalla on A-lonkat ja BLUP-indeksi korkea eli 115 (rodun keskiarvo on 100) ja terveet silmät. Viima on ollut valitettavasti varsin tapaturma-altis koheltaen milloin metsällä korvansa piikkilankaan, milloin häntänsä verille. Viiman sisarukset ovat olleet varsin mukavaa ja tervettä porukkaa, ja niistä on myös kaksi muuta kuvattu A-lonkkaiseksi. Tästä on tulossa Viiman ensimmäinen pentue.
Viima on astutettu Lassella eli Don's The Upper Ten . Lasse on palkittu nuorena keskenkasvuisena näyttelyissä ERIllä, mutta on vasta nyt komeimmillaan. Lassen onkin tarkoitus päästä kevään aikana muutamaan näyttelyyn. Lasse on sen lisäksi suorittanut luonnetestin ja MH-luonnekuvauksen mukavin tuloksin. Itse asiassa pojan tapasinkin ensimmäistä MH-luonnekuvauksessa ollessani siellä testinohjaajana. Lasse on vilkas, sosiaalinen, jonkin verran leikkisä, varsin rohkea omilla jaloilla seisova uros. Laukauksiin se hieman reagoi, muttei varsinaisesti pelkää niitä. Taipumuskokeessa hylkäämisen aiheutti se, ettei poika halunnut uida, mutta Viima on äärimmäisen innokas uimari, jota ei meinaa saada rannalle, joten tämä piirre ei haitanne pentujen osalta. Haun ja jäljestyksen osalta Lasse sai hienot arvostelut. Lasse on muiden koirien kanssa miellyttävä ja sosiaalinen koira.
Pojalla on terveet lonkat (A/B, BLUP 98) ja silmät eikä se ole muutenkaan sairastellut, yksittäinen eturauhasen vaivaaminen kuusivuotiaalla kertoo hyvin perusterveestä koirasta. Lasse on jo kuusivuotias ja tästä on tulossa sen ensimmäinen pentue. Sen veljellä on useita pentueita Suomessa ja niissä on muun muassa muotovalioita ja kaksi metsästyskoepalkittua koiraa.
Pentue täyttää Springerspanielit ry:n jalostuksen toimintaohjeen.
Pentueen sukusiitosaste tulee olemaan 0,38 % kahdeksalta polvelta eli hyvin alhainen.
--------------------
Mitenkäs astutus ja juoksu tällä kertaa sujuivat?
Tänä kertomus on taas ennemminkin itselleni, jotta muistaisin (pentuvihon mahdollisesti joskus hukkuessa) miten se juoksu silloin menikään...
11.12 Viiman juoksu ilmeisesti alkoi
14.12 kunnon juoksuvuoto alkoi
20.12 Viima alkoi hieman kääntää häntää
21.12 neiti käänsi häntää kunnolla
22.12 progestronitesti 2,89 ng/ml ja Lassen spermatesti ok
23.12 Lasse astui Viiman hieman ennen puolta yötä runsaan tunnin yhdessäolon ja isäntäväen kahvitauon jälkeen: kummatkin olivat hyvin innokkaita ensikertalaisia, kiinni noin 18 minuuttia.
26.12 toiset treffit?
Meillä joulun odotus olikin tänä vuonna tavallista jännempää, kun Viima tapasi Lasse-sulhasen aaton aattona :) Treffeillä kaikki meni hyvin ja toivomme joululahjaksi (toimitus helmikuulle) pieniä pehmeitä paketteja. Saas nähdä ollaanko oltu tarpeeksi kilttejä, jotta joululahjatoive kävisi toteen yhdeksän viikon kuluttua...
K-pentuetta toivotaan - josko kolmas kerta toden sanoisi - helmikuun 25. päivän tienoilla. Viima astutettin 23.12, vaikka kuva pariskunnasta otettiinkin jouluaaton puolella, niin myöhäksi astutus meni, kun Lasse pääsi Vantaalle vasta kello 22 maissa.
Esitelläänpä ensin tulevat vanhemmat:
 |
| nuorena tyttönä mökkeilemässä |
 |
| Viima - aina häntä heilumassa |
Viiman suvusta löytyy runsaasti loistavia metsästys- ja harrastuskoiria. Kaikki kuusi Suomen käyttövaliota ovat varsin läheistä sukua neidille, lähimpänä isän puoliveli Romeo (C.I.B. FIN K&J&Mva) ja mummu FIN KVA Korpinotkon Ciccioline. Näiden lisäksi Viiman isä on palkittu AVO1-tuloksella ja isänisä Sweetie-pie Famoso VOI2-tuloksella. Myös hyviä agilitykoiria löytyy runsaasti: Raisa-mummu on agilityvalio, Pihla-sisko ja Wilma-emä kisaavat medi-3 luokassa ja Wilman sisarusparvesta peräti kuusi yhdeksästä kisaa agilityssä, neljä kolmosluokassa.
Viimalla on A-lonkat ja BLUP-indeksi korkea eli 115 (rodun keskiarvo on 100) ja terveet silmät. Viima on ollut valitettavasti varsin tapaturma-altis koheltaen milloin metsällä korvansa piikkilankaan, milloin häntänsä verille. Viiman sisarukset ovat olleet varsin mukavaa ja tervettä porukkaa, ja niistä on myös kaksi muuta kuvattu A-lonkkaiseksi. Tästä on tulossa Viiman ensimmäinen pentue.
 |
| Lasse pentuna |
 |
| Don's The Upper Ten eli "Lasse" |
Viima on astutettu Lassella eli Don's The Upper Ten . Lasse on palkittu nuorena keskenkasvuisena näyttelyissä ERIllä, mutta on vasta nyt komeimmillaan. Lassen onkin tarkoitus päästä kevään aikana muutamaan näyttelyyn. Lasse on sen lisäksi suorittanut luonnetestin ja MH-luonnekuvauksen mukavin tuloksin. Itse asiassa pojan tapasinkin ensimmäistä MH-luonnekuvauksessa ollessani siellä testinohjaajana. Lasse on vilkas, sosiaalinen, jonkin verran leikkisä, varsin rohkea omilla jaloilla seisova uros. Laukauksiin se hieman reagoi, muttei varsinaisesti pelkää niitä. Taipumuskokeessa hylkäämisen aiheutti se, ettei poika halunnut uida, mutta Viima on äärimmäisen innokas uimari, jota ei meinaa saada rannalle, joten tämä piirre ei haitanne pentujen osalta. Haun ja jäljestyksen osalta Lasse sai hienot arvostelut. Lasse on muiden koirien kanssa miellyttävä ja sosiaalinen koira.
Pojalla on terveet lonkat (A/B, BLUP 98) ja silmät eikä se ole muutenkaan sairastellut, yksittäinen eturauhasen vaivaaminen kuusivuotiaalla kertoo hyvin perusterveestä koirasta. Lasse on jo kuusivuotias ja tästä on tulossa sen ensimmäinen pentue. Sen veljellä on useita pentueita Suomessa ja niissä on muun muassa muotovalioita ja kaksi metsästyskoepalkittua koiraa.
Pentue täyttää Springerspanielit ry:n jalostuksen toimintaohjeen.
Pentueen sukusiitosaste tulee olemaan 0,38 % kahdeksalta polvelta eli hyvin alhainen.
--------------------
Mitenkäs astutus ja juoksu tällä kertaa sujuivat?
Tänä kertomus on taas ennemminkin itselleni, jotta muistaisin (pentuvihon mahdollisesti joskus hukkuessa) miten se juoksu silloin menikään...
11.12 Viiman juoksu ilmeisesti alkoi
14.12 kunnon juoksuvuoto alkoi
20.12 Viima alkoi hieman kääntää häntää
21.12 neiti käänsi häntää kunnolla
22.12 progestronitesti 2,89 ng/ml ja Lassen spermatesti ok
23.12 Lasse astui Viiman hieman ennen puolta yötä runsaan tunnin yhdessäolon ja isäntäväen kahvitauon jälkeen: kummatkin olivat hyvin innokkaita ensikertalaisia, kiinni noin 18 minuuttia.
26.12 toiset treffit?
maanantaina, joulukuuta 21, 2015
Lisää pentukuvia :)
Jaana oli laittanut vielä "hieman" paremmalla kameralla ottetuja kuvia Doniol H-pentueesta. Tässä siis toinen massiivinen kuvapläjäys (kuvat Jaana Jaakkola):
Ja sitten vielä muutama siesotuskuva:
Sitten taas tyttöset, jotka olivat seisotettaessa ihan unessa:
 |
| Kaltereiden takana |
 |
| Tuolla on vähän erilailla liikkuva ihmistaimi... |
 |
| Jaanan paijattavana |
 |
| Äiti, saanko yhden hauskuuttajan joululahjaksi? kysyy Sissin ilme |
 |
| Välillä iski väsy |
 |
| Koko lauma ulkoilemassa |
Ja sitten vielä muutama siesotuskuva:
 |
| Syötävän suloiset pojat Hugo, Helmeri ja Hero |
 |
| Hero (5 viikkoa) |
 |
| Hero vielä tässäkin |
 |
| Helmeri |
 |
| Helmeri katselee |
 |
| Hugo (5 viikkoa) |
 |
| Hugo yhäkin pohtii |
 |
| Söpöliinit Huli, Hani, Hippu ja Halla |
 |
| Halla (5 viikkoa) |
 |
| Halla tässäkin |
 |
| Hippu (5 viikkoa) |
 |
| Doniol High Five To Jangas (5 viikkoa) |
 |
| Hani |
 |
| Hanilla on vakava katse |
 |
| Huli (5 viikkoa) |
 |
| Joko pääsee nukkumaan takaisin, mietiskelee Huli |
sunnuntai, joulukuuta 20, 2015
Pikon suloisia pentuja paijaamassa
Tänään lähdimme Niinan, Jaanan ja Sissin kanssa katsomaan Doniol H-pentuetta, joista etsin yhdelle narttupennulle hyvää sijoituskotia. Arja ja Lotta kävivät myös sirutuksen merkeissä samalla kertaa.
Vanhempien esittely löytyy aiemmin blogista.
Pennut olivat aivan hellyyttäviä ja vaikuttivat erittäin hauskoilta luonteensa ja käytöksen puolesta: ne rentoutuivat ja jopa nukahtivat syliin, olivat helppoja hoitaa niin mikrosirutuksen kuin kynsienleikkuunkin osalta, olivat hiljaisia ja tyytyväisiä, tutkivat reippaasti ympäristöään ulkona ja tulivat syliin. Tosin naurettiin, että vanhempien Aunen ja Pikon tuntien se ei ollut mikään ihme. Aune olikin mainio, kun se meinasi alkaa pentujen lahjaleluilla leikkiä heti alkuunsa. Aune onkin suorittanut pelastuskoirien soveltuvuuskokeen ja siinä tytössä tuntuu riittävän puhtia! Varsin lupaavia harrastuskoiran alkuja onkin tiedossa.
Sijoitusnarttuni lisäksi ainakin yksi urospentu etsii vielä omaa kotia ja yksi pojista on menossa Jaanalle Piko-isän seuraksi.
Pennuista otettiin myös yksilöpotretit, mutta kamerani ei halunnut tehdä koko aikaa yhteistyötä, joten osan kuvista saan odottaa vielä Jaanalta.
Laitetaan kuvat ensin pojista, joista Hugolla ja Herolla oli jo kiveksetkin laskeutuneet ja Helmerilläkin toinen ja toinenkin oli jo hyvin tulossa. Pojissa oli kyllä samaa kuin isässään, täytyi oikein kaivaa Pikosta kuva kuuden viikon iässä vertailuksi:
Ja vielä poijaat yhdessä rivissä puolinukuksissa:
Tyttöjen kanssa kamera alkoi temppuilla oikein pahemman kerran (surisi vain ja välkytteli sen sijaan, että olisi suvainnut napata kuvan). Näistä suosikkini olivat tällä kertaa Halla ja Hani, luultavasti sen takia, että ne olivat jollain tapaa tutun oloisia. Hippu oli mainio pieni menijä ja Hulissa oli jotain Nelli-tädin näköä.
Lopuksi vielä tytöt yhteispotretissa:
Vanhempien esittely löytyy aiemmin blogista.
 |
| Koko katras näin 5 viikon iässä |
Pennut olivat aivan hellyyttäviä ja vaikuttivat erittäin hauskoilta luonteensa ja käytöksen puolesta: ne rentoutuivat ja jopa nukahtivat syliin, olivat helppoja hoitaa niin mikrosirutuksen kuin kynsienleikkuunkin osalta, olivat hiljaisia ja tyytyväisiä, tutkivat reippaasti ympäristöään ulkona ja tulivat syliin. Tosin naurettiin, että vanhempien Aunen ja Pikon tuntien se ei ollut mikään ihme. Aune olikin mainio, kun se meinasi alkaa pentujen lahjaleluilla leikkiä heti alkuunsa. Aune onkin suorittanut pelastuskoirien soveltuvuuskokeen ja siinä tytössä tuntuu riittävän puhtia! Varsin lupaavia harrastuskoiran alkuja onkin tiedossa.
Sijoitusnarttuni lisäksi ainakin yksi urospentu etsii vielä omaa kotia ja yksi pojista on menossa Jaanalle Piko-isän seuraksi.
 |
| Joku tulee paijaamaan! |
 |
| Painia |
 |
| Sissin mielestä pennut olivat ihania, eikä kukaan edes purrut kipeästi |
Laitetaan kuvat ensin pojista, joista Hugolla ja Herolla oli jo kiveksetkin laskeutuneet ja Helmerilläkin toinen ja toinenkin oli jo hyvin tulossa. Pojissa oli kyllä samaa kuin isässään, täytyi oikein kaivaa Pikosta kuva kuuden viikon iässä vertailuksi:
 |
| Jangas Field Fennel "Piko" 6 vk |
 |
| "Helmeri" 5 vk |
 |
| "Helmeri" 5 vk |
 |
| "Helmeri" |
 |
| "Hero" |
 |
| "Hugo" |
 |
| "Hugo" |
 |
| "Hugo" |
 |
| Hugo, Helmeri ja Hero |
 |
| Halla |
 | ||
| Hallassa on jotain Raisamaista vaalean värin lisäksi |
 |
| Raisa kantaa siipeä 5 viikon iässä, päässä on kovasti samaa kuin yllä Hallassa. |
 |
| Doniol High Five To Jangas eli pentulaatikkonimeltään Hani |
 |
| Hani |
 |
| Hippu |
 |
| Huli |
 |
| Hulin päässä on mielestäni jotain samaa kuin Nelli-tädissä (kuvassa 6 vk) |
 |
| Huli, Hani, Hippu ja Halla - yksi näistä siis etsii vielä omaa hyvää sijoituskotia :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)