Eilen päästiin tekemään niin sanotusti korjaussarjaa illan mestariluokan kisatreeneihin Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa. Tuttuun tapaan Riikka Timonen ja Oona Mäki olivat tuomaroimassa ja tällä kertaa meni ihan kivasti :) Tosin ollaan edelleen mestariluokassa sillä tasolla, että tarttis saada tehdä rata kahdesti, jotta onnistuttaisiin... Tällä kertaa kokonaan pieleen meni eka kerralla peruutus ohjaajasta poispäin (toisella kerran onnistui eli ollaan edistytty ihan hurjasti peruutteluissa!), putken jälkeen edestä puolen vaihto, joka oli aikamoisen vauhdikas ja vino enkä sitä tajunnut uusia, 270 astetta oikealle oikealla seuratessa meni myös huonosti, mutta se on todellakin vaikeata meille edelleen. Toisella kerralla jouduin uusimaan liikkeestä istumisen (yleensä hyvin varma liike, mutta ilmeisesti märkä maa ei oikein houkuttanut) ja vain liikkeestä kutsu koira mokattiin kokonaan (varmastikin taas pysähdyin - että voikin olla vaikeata ethdä kahta asiaa yhtä aikaa!!). Istumisen uusimisessa tuli ihan tänkapå aloin miettiä ja pohtia asiaa ja oli oikeasti ihan loistavaa, että vaikka oli treenikisa, käyttäytyivät tuomarit tuomarin tavoin ja sain lopulta uusittua liikkeen ihan oikein epäilyistäni huolimatta.
Selkeästi vielä kaipaan mestarin kyltteihin itselle suoritusvarmuuttaa ja rauhallisuutta, mutta periaatteessa osataan muut paitsi nuo oikealla seuratessa oikealle käännökset. Muitakin pikkuhamoja toki matkalle sattui, mutta kivaa oli vesisateessa treenatessa!!
Treeniratamme on vuoden takainen Minna Hillebrandin rata Joensuusta. Toinen kerta tuli videollekin, mutta valitettavasti kameralaukku oli jäänyt auki ja kamera putosi illalla autosta ottaessani maahan ja taitaa olla entinen :( Tosin olihan se viisi vuotta vanha ja alkanut muutenkin temppuilla, mutten olisi ihan vielä halunnut hankkia uutta...
Kaiken kaikkiaan ihan loistava treeni ja taas tuli opittua paljon uutta :) Nyt vaan kuukauden päähän koepaikkaa havittelemaan.
Sijoituskoirani Netta eli Jangas Kate Reddy tuli eilen meille hoitoon ja onkin aikamoinen vauhtipakkaus. Vaikka vauhti aiheuttaa aikamoista riiviöimistä, niin huomaa, että Netan kanssa on jo paljon tehty: se osaa hienosti tokojuttuja kuten perusasentoon tuloa, imuttamalla seuraamista, katsekontaktia, maahanmenoa, paikalla istumista, luvan odottamista jne. Kiltti ja herttainen se on äitinsä tapaan ja antaa Sissin ottaa kuivatut poron luut vaikka suustaan. Iltavilli kahden lapsen ja pennun kanssa oli tosin kokemus, jota en haluaisi joka ilta kokea. Tänä aamuna lähdettiinkin kunnon metsälenkille, jotta sai muu perhe nukkua rauhassa. Isotäti ja isomummo ovat tavanneet vauhtimimmiä vain portin takaa, kun ne eivät mokomaa juoksemista katselisi. Eiköhän Essi pääse pennun kanssa tänään samaan tilaan jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti