Kiireisen viikon kirjoitus

Saman viikon aikaan syntyivät pennut, aloitin työt viiden viikon hoitovapaan jälkeen, mummu oli hoitamassa lapsia, Sissin piti aloittaa päiväkoti, mutta aloitus (ja vanhempien yöunet) siirtyy kuumeen takia ja töissä on erityisohjelmaa melkein joka päivälle. Springeri-lehti pitäisi saada painovalmiiksi ja kokeitakin saisi korjata. Ollaan siis siirrytty taas arkeen :) Blogin päivitys on vähän retuperällä ja kamera latautuu ennen kuin saa uudet pentulaatikkokuvat siirrettyä blogin puoleen...

   Mitäs pentulaatikkoon kuuluu? Zelda hoitaa laumansa esimerkillisesti ja ne ovat todella hiljaisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Usko kaikkien seitsemän selviytymiseen alkaa olla jo varsin vahva, kun perjantaina tulee jo viikko täyteen ja kaikille on tullut noin sata grammaa painoa. Kukin kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Lempinimetkin on päätetty, viralliset nimet ja tarinat niiden takaa laitan, kunhan saan hengähdettyä.

   Osalla pennuilla alkaa olla jo tummaa pigmenttiä kuonossa ja - hassua kyllä - myös muutamassa kynnessä. Kaikki pennut ovat tässä vaiheessa tyytyväisiä pullukoita ja nuo pienemmätkin selviävät kunnialla muiden mukana, vaikka en niitä juuri ole paremmille nisille edes auttanut. Maitoa tuntuu riittävän ja rauha on maaassa.

Äidin kainalossa

Taistelu nisistä

Bio sensor-ohjelman aloitin pari päivää myöhässä tänään, kun en alussa uskaltanut pieniä rasittaa. Osa kovastikin protestoi tällaista toimintaa, toiset hyväksyivät tyynen rauhallisesti kohtalonsa. Eilen ei vaan aika riittänyt muuhun kuin pikaisenn punnitukseen, kun olin ensin päivän Heurekassa oppilaiden kanssa, Tikkurilassa postista hakemassa Essin valionarvo-kunniakirjan ja ruusukkeen (!) sekä illalla kouluttamassa ja koirien kanssa lenkillä yhteensä kolme tuntia. Koulutan rally-tokoa ja agilityä sprinkkuryhmille ja  kyllä nuo springerit vaan ovat aikas päteviä :) Ovat ihanat ryhmät kummatkin. Tänään jätin Esin agilitytreenit suosilla väliin, kun alkoi näyttää vähän liian hektiseltä tämä viikko.

L-pentue vuorokauden iässä

Hiljalleen tässä varmaan uskaltaa jo hengähtää, koska pentulaatikossa on hiljaista ja pennut tyytyväisiä. Yöllä tosin heräsin kahteen kertaan pentujen metelöintiin, joten päiväunet olivat paikallaan. Sain kuitenkin iltapäivällä punnittua pennut eikä juurikaan paino ollut pudonnut, joten hyvältä näyttää. Yksi oli jopa saanut hieman lisää painoa eliseltä. Yleensä pentujen paino putoaa hieman ekana vuorokautena, kun ensimmäinen punnitus tehdään märälle vastasyntyneelle ja energiaa kuluu imemisen opetteluun runsaasti heti alkuunsa. Ihan vastaavasti käy vastasyntyneille ihmistaimille.

Ylpeä emo katraansa kanssa

 Pennuilla ei ole vielä pentulaatikkoanimiä, ne mietitään huomenissa hieman virkeämmillä aivoilla. Alan kuitenkin luottaa, että tämä porukka pärjää elämässä, ovat sen verran tarmokkaita tyyppejä. Uusien mahdollisten omistajien kanssa pitäisi olla yhteydessä, kunhan vähän hengähdetään.

Lauma pikkuisia laikullisia tyyppejä.

Tässä kuitenkin kuvat kustakin ja tämän päivän paino (syntymäpaino sulkeissa).

Pojat:

Link: 314 g (313 g)

Tämän pojan tunnistaa vasemmassa lavassa olevasta läikästä.

Legend: 196 g (195 g)

Tämä vauhtiveikko meinasi jäädä jumiin virheasentonsa takia.

Onneksi maito maistuu pienellekin.

Lemming: 308 g (303 g)

Tämä tyyppi on pojista valkovoittoisin.

Larry: 229 g (222 g)

Pentueen pienimpiä tämäkin pojankoltiainen.

Tytöt:

Lilla-Zelda: 266 g (280 g)

Pentueen tummin tyttönen.

Lightning: 248 g (228 g)

Valkovoittosin tyttö, jolla on Llanharran spot päälaella.

Lara: 258 g (256 g)

Kolmas tytöistä on myös aikamoinen ruttunaama.

Varsinainen jännitysnäytelmä

Tällä kertaa saatiinkin synnytyksestä aikamoinen trilleri, kun peräti kaksi pentua halusi luurata ihan väärässä asennossa...

  Aloitetaanpa kuitenkin alusta. Siinä kun valvoin toissayön Sissi-tyttäremme takia ei viime yökään kulunut paljon unisemmissa tunnelmissa, kun Zelda petasi hieman kahden aikaan ja sen jälkeen siirryin varmuuden vuoksi torkkumaan työhuoneeseen pentulaatikon äärelle, jottei ruova vaan suvaitsisi synnyttää pentujaan meitin sängyn alle, kuten alkoi jo näyttää.

Zelda esikoisena kanssa

Juuri kun olisi ollut aika lähteä kuskaamaan Sebastiania esikouluun alkoi varsinainen ponnistusvaihe ja tehokkaiden supistusten saattelemana syntyi ensimmäinen urospentu ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin narttupentu.

Ensimmäinen tyttönen

Sen jälkeen suppareita ja istukka kyllä tuli, muttei pentua. Muutenkin meinasi hieman hermo mennä pikku-Sissiin, joka hermostui kun ei saanutkaan seistä pentulaatikossa ja hetken Sebastiania tietokonepelin kanssa autettuani tyttö seiso pentu käsissään. Onneksi Zelda on ihan mielettömän kiltti ja herttainen ja pentukin oli tukevassa otteessa vahingoittumattomana. Kävimme moneen kertaa ulkona juoksemassa: välillä lasten kanssa, välillä kahdestaan Sissin huutaessa perään. Kylmänhiki iski jo ja pelkäsin synnytyksen keskeytyneen sirkuksemme takia. Onneksi sain ajan eläinlääkäriin Sipooseen puoli kahdeksi ja lähdimme sinne. Oksitosiinin avulla pikkuinen urospentu syntyi Marjan avustuksella, vaikka se oli aivan vika-asennossa eikä olisi ihan itsekseen kyllä ulos päässytkään. Heti perään syntyi taas narttupentu.

Tässä vaiheessa Stig pääsi paikalle ja minun oloni hieman helpottui, kun Sissi alkoi olla taas aika mahdoton halutessaan pitää pentuja kädessä. Isä vei lapset välipalalla eivätkä pojankaan verensokerit olleet vielä kerenneet liian alas.

Tämän jälkeen otettiin röntgenkuva, jossa näkyi vielä kolme pentua ja niistä ensimmäinen tosi erikoisessa asennossa pää ja kroppa kummatkin kohti emän mahaa. Kunnon ponnistuksen eivät saaneet aikaan muuta kuin vesien puhkeamisen, joten päädyttiin kesiarinleikkaukseen - onneksi! Pentu olikin näet päätynyt sukeltamaan toiseen kohdunsarveen, kun kroppa oli toisessa sarvessa ja pentu oli näin ollen kylkitarjonnassa eikä olisi todennäköisesti millään päässyt pinteestä. Niinpä leikkurista tuli vielä kaksi urosta ja yksi narttupentu. Loppusaldo oli siis neljä urosta ja kolme narttua.

Loppu hyvin? Kaikki hyvin?

  Nyt on aikamoisen uupunut olo. Kaksi lasta, kaksi virheasentoista pentua ja pitkä päivä ovat vieneet mehut. Nyt pitäisi vielä jaksaa auttaa noita pienimpiä pentuja hyville tisseille, onneksi kaikki ovat terhakoita ja osaavat itse imeä. Huoli on kuitenkin vielä pienimmissä ja etenkin uroksesta, joka oli pinteessä ensimmäisenä ja oli imenyt sikiövettä kiduksiinsa. Vielä kun jaksaisi muutaman päivän tukea pieniä, niin sitten pääsee töihin lepäämään- vai mitenkäs se nyt olikaan?

Olen ihan selkästi oman elämäni herra - tai siis rouva - tai ehkä renki tai kenties aputyttö tai... ainakin väsynyt. 

Jännitys tiivistyy...

Viimeinen vuorokausi ennen pentujen syntymää on aina jännittävä. Tällä kertaa jännittää hieman tavallista enemmän, koska Zeldan sisarusparven syntyminen ja alkutaival oli aikanaan todella dramaattinen (siitä kertomus löytyy joulukuulta 2013).

61 vuorokautta tiineyttä jo takana

Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin ja eilen saatiin hankittua uusi kuumemittari aiemman hukuttua.  Tänään Zeldan lämmöt ovat hiljalleen laskeneet aamun 37,4 asteesta päivän 36,8 asteeseen ja nyt illan 36,5 asti. Niinpä laitoimme illalla pentuhuoneen valmiiksi ja Zelda on päässyt usein ulos masua tyhjäämään. Lähtölaskenta on siis alkanut ja toivoisin pentujen syntyvän huomenna päivän aikana, jolloin olisi mahdollista helposti kääntyä eläinlääkärin puoleen, mikäli kaikki ei menekään ihan toiveiden mukaan. Zelda on hyvin rauhallinen ja on vain pari kertaa hieman jalallaan kuopaissut petaamisaikeissa. Masu on jo hieman tukalan kokoinen.

Reippaalla mielellä

Nyt on tyttö siistitty synnytystäkin ajatellen

Zelda ottaa rennosti

Näyttää kelpaavan tulevalle mammalle

Aamu aloitettiin rämpimällä vesisateessa Raisan kanssa hallille, jossa Riesa oli ihan loistava: kierto-ohjatut ja ruutu sekä eteenlähetys onnistuivat kaikki hienosti. Nyt tehtiin kierto-ohjattua sekä palasina että kokonaisena liikkeenä, tsekattiin kertaalleen kaukot (tosi napakat vaihdot, saattoipa toki hieman liikkua), eteen lähetystä 15-20 metrin päähän ja ruudun paikkaa noin kolmen metrin päästä niin, että olin levitellyt hanskoja ja muita härpäkkeitä häiriöksi - ei mennyt Raisu lankaan tällä kertaa!

Ei viikkoa ilman treenausta

Vaikka tämä viikko on niin sanotusti treenitön viikko, niin ei meillä ihan oikeasti treenittömiä viikkoja juuri ole ;) Tiistaina oli viikon ainoa ohjattu treenikerta ja Raisa on luikerrellut valokeilaan ja pääsi Tiltun oppiin, jossa katsottiin koemaista suorittamista ja miltä se näyttää, kun kokonaisia liikkeitä ei pystytä juuri treeneissä revittelemään. Hyvältähän tuo näytti!

Ohjattua noutoa on Tiltun ohjeiden mukaan treenattu tai ainakin muutamaan kertaan otettu niin, että jätän Raisan kiertopönikästä muutaman metrin päähän ja lähetän alkupisteestä tytön kiertämään ja pysäytän pari-kolme metriä kierron jälkeen. Näin vauhti ei kasva, mutta ylläpitoa liikkeen osaamiseen saadaan. Koko liikkeet tehdään 30 cm korkeilla esteillä, mutta jos jätetään toinen kaarto pois (eli Raisa tulee keskilinjalta esteen yli vierelle seisoessani suoraan esteen takana tai jos Raisa hyppää suoraan esteen takaa kaartaen luokseni keskilinjalle) otetaan 40 cm esteet käyttöön.

Koemaisessa treenissä zeta meni Raisamaiseen tyyliin varsin pätevästi. Kierto-ohjattu oli tosi hienoa työtä Raisulta, siinä ei mitään muuta huomauttamista, mutta pitkästä aikaan käytössä olut 40 cm esteen rima tippui. Eteen lähetyksessä Raisa hieman himmasi ennen pysähdyspaikkaa (taas pitäisi tehdä ylipitkiä lähetyksiä, 15 m tuntuu olevan aika hyvä matka), mutta pysähtyi heti käsksytä melkein kanssani linjalle. Ruutuun lähti hyvin, mutta eksyi hieman Sissin pudonnutta rukkasta ihmettelemään (eli ruudun tarkennustreeniä noin 3 metrin matkalta niin, että ympärillä on myös häiriöitä). Maahanmeno turhan nopeasti ja täytyykin miettiä, josko kokeessa tekisikin maahanmenon ilman pysäytyskäskyä - katsotaan milta alkaa näyttää. Luoksetulossa seisominen juostiinn käytännössä läpi, koska Raisa ei "muistanut", että tässä liikkeessä voisi joutua pysähtymäänkin... Myös tunnarin pitäminen täytyy ottaa tehotreeniin keittiössä ennen koetta, jotta saadaan taas kauniit pitämiset ja luovutukset.

 Kokeeseen koitetaan siis ilmoittautua vielä tälle vuodelle, vaikka olin jo päästänyt Riesan eläkkeelle. Se on kuitenkin todella keskittynyt, itse tunnun päässeeni rally-tokon myötä suurimmista toko-möröistä eroon emmekä koirakkona häiriinny enää entiseen tapaan pikkuseikoista. Aiemmin koko suoritus meni pilalle, jos jotain tapahtui ja oman pääni sisäinen elämä oli varsin hmm... vilkasta. Nyt Sissi käveli pariin kertaan Raisan eteen, tuli äitin luo "palkittavaksi" xylitolilla ja touhuili omiaan. Raisakin on oppinut, että se vaan katsoo Sissin halauksesta minua, että pitikö jo tehdä jotain vai oliko tämä vain häiriöity paikkis ;)

Tänään katsellaan puolestaan Kevinin kanssa toko-juttuja. Zelda sen kun kasvattelee mahaansa ja täänään hankin uuden kuumemittarin edellisen hävinneen tilalle eli viimein alkaa myös lämpöjen mittaaminen aamuin illoin. Masu on jo pudonnut kylkiluiden alta, kuten yleensäkin noin viikkoa ennen synnytystä. Arvaukseni pentumäärästä on edelleen 6-7. Sebastian oli varma, että pentuja on kuusi. Katsellaan ja odotellaan. Lauantaina olisi jo laskettu aika ja maanantaina alkaa työt. Toivottavasti ei mene tiineys ns. jatkoajalle.

Zeldan odotusaikaa osa 3

Zelda eli Jangas In Blossom saapui meille lauantaina ja masu on kovasti kasvanut ja pientä liikettä voi pinkeästä mahasta ihon läpi tunnustella. Zelda on sopivasti rauhoittunut ja sopeutui laumaan ihan uskomattoman hyvin. Nälkä olisi koko ajan, mutta valitettavsti paljoakaan ruokaa ei mene alas kerralla. Naudan maha tuntuu tällä hetkellä maistuvan parhaiten.

57 vuorokautta kasassa

Tämäkin otos on sunnuntailta

Maanantaina 58. vuorokausi astutuksesta

Trimmausta odotellessa

Pentujen kasvattaminen kohdussa on väsyttävää touhua

Kevin 5 kuukauden iässä

Englannin tuontipoika Kevin eli Llon Helygen on jo ehtinyt viiden kuukauden ikään. Näin Keviniä taas rally-tokon yhteydessä ja poika kasvaa tasaisesti ja on luonteeltaan yhä edelleen mitä mainioin. Uudet paikat ja koirat ovat vaan hauskoja, treenaaminen ja yhdessä emännän kanssa toimiminen kivaa ja maailma on hauska paikka - ihan niin kuin pitääkin. Kevin on ilmoitettu ekoihin pentunäyttelyihin.

Viiskuinen Kevin poseeraa

Kun launtai vierähti kokonaisuudessaan rally-tokon parissa, niin sunnuntaina nappasin lapset autoon ja lähdimme seuraamaan Nose Workin möllikoetta. Olipa hauska seurata sekä ulkoetsintää että ajoneuvoetsintää ja todeta, kuinka erilaisia ja silti hienoja suorituksia koirakoilla olikaan :)

Oli erittäin mielenkiintoista, saas nähdä hurahdetaanko seuraavaksi tähän lajiin, kun tytöillä alkaa hiljalleen tulla ikä vastaan fyysisiin lajeihin...

  Zeldakin saapui eilen pentuja odottelemaan tänne meille ja kovasti on pikkurouva pyöristynyt. Josko huomenna olisi masukuvien aika.

Springerin pentuopas saatiin viikonloppuna painovalmiiksi ja nyt on Springeri-lehti työn alla. Viime viikko tietokoneella istumisen lisäksi kului pitkälti hallissa, kun treenattiin tiistaina Tiltun avustuksella TOKOa, illalla olin kouluttamassa, keskiviikkona tehtiin rallyn ratatreenit Raisan ja Essin kanssa, illalla Essin kanssa agilityssä ja Lotte tuli meille, torstaiaamuna Loten kanssa tehtiin rallyrata ja illalla Raisan kanssa ohjatuissa rally-treeneissä. Onneksi treenaaminen kannatti :) Tämä viikko meneekin hieman kevyemmissä merkeissä, kun vain tiistaina on Tiltun treenit päivällä ja illalla koulutan vain agilityä. Tosin sovittiin, että pidetään Kevinin ja Niinan kanssa omat treenit - hauskaa!

Saanemme esitellä: RTK4 Raisa - springereiden rally-tokomestari!

Tänään kisailtiin Raisan kanssa Springerspanielit ry:n rally-mestaruudessa Riihimäellä Tiia Hämäläisen tuomaroidessa ja mukana oli runsas parikymmentä sprinkkua.

10-vuotias ikäneito Raisa eli Jangas Duck Soup palkittiin 90 pisteellä, sijoittui toiseksi mestariluokassa, sai RTK4-koulutustunnuksen ja palkittiin vielä lisäksi springeri-mestarina.
Raisu on vaan aika epeli: oltuaan sprinkkumestari neljästi agilityssa, muistaakseni kahdesti tokossa, saatiin vielä eka rally-tokomestaruuskin. Lajin treenaus aloitettiin lähes vuosi sitten ja kuluvan vuoden aikana on napsittu RTK1, RTK2, RTK3 ja RTK4-koularit. Ei hullummin vanhukselta :)

Raisan kanssa potretissa

Eivät Raisan pennutkaan ihan hullusti menneet:
ensikertalaiset
Jangas Eager Beaver "Sakke"ALO HYV 74p
Sakke teki rauhallista ja tarkkaa työtä. Muutamassa kohdassa uusiminen olisi ollut paikallaan, mutta yhtä kaikki hyväksytty tulos :)

Sakke haikailee radalle...

Jangas Elin Kelin Klot "Lotte" ALO HYV 76 p
Loten ohjaaja ryssi muutamankin kohdan (kuka osaa siirtyä juoksusta hitaaseen käyntiin? Juu, en ainakaan minä eka kerroilla!), mutta debytoija teki todella innokasta työtä ja yritti tarjota temppuja ehkä hieman liikaakin. 

Lotte tuli tällä kertaa meille jo keskiviikkona, kun Sinttu ei päässytkään osallistumaan.

Essi sai AVO 0 68 pistettä, kun se oli turhan pätevänä tarjoamassa istumista huomamattani (3 x -10 p, joista kaksi ylimääräisten istumisten takia, joita en huomannut - juu ollaan harjoiteltu paljon pepun käyttöä ja perusaswentoja viime aikoina!). Dante jäi myös ilman tulosta, vaikka on aiemmin napsinut kaksi hyväksyttyä tulosta. Nyt lähtökyltillä Dante teki minuutin- puolentoista kontaktiharjoituksen, jonka jälkeen Dante meinasi, että tämä lienikin sitten jäljestystä, kun ei kerran meno tästä parane...

Zeldan odotuspäiväkirjaa osa 2

Nyt elellään jo Zeldan eli Jangas In Blossom tiineyden viimeisiä viikkoja. Jan lähetti kuvia Zeldasta:

Zelda 11.11 eli tasan seitsemän viikkoa astutuksesta

On tää niin raskasta, tuumaa Zelda.

Eilen odotustunnelmissa

Masussa kasvetaan vielä.

Onnea 1-vuotiaalle Femmalle!

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun sijoituksessa oleva hauska ja kiltti Femma-neiti eli Doniol High Five To Jangas syntyi.  Piko-isä eli Jangas Field Fennel paimentaa vauhdikasta Nano-poikaansa syntymäpäivän kunniaksi ja sijoitusemäntä Kirsi juhlistaa synttäriä Femman kanssa :)

  Femman vuosi:

Ensimmäiset kahdeksan viikkoaan Femma asui kasvattaja-Mirkan perheen luona Läyliäisissä Aune-emän ja kuuden sisaruksensa kanssa

Tammikuussa Femma muutti luoksemme: ihastui babysitteriin...

... ja sitterin haltijaan Sissiin.

Helmikuussa Femma muutti sijoituskotiinsa Kirsin luo

Huhtikuussa tyttö oli ekassa pentunäyttelyssään VSP-pentu häviten veljelleen Nanolle ;)

Täyttä vauhtia kesällä!

Uiminen se vasta on hauskaa.

Lokakuun lopussa fasaanimetsällä saatiin ylösajosta pudotettua fasaanikukko.

Melkein 1-vuotiaana

Kiitokset kuvista ja hyvästä hoidosta Kirsille!