Kiireisen viikon kirjoitus

Saman viikon aikaan syntyivät pennut, aloitin työt viiden viikon hoitovapaan jälkeen, mummu oli hoitamassa lapsia, Sissin piti aloittaa päiväkoti, mutta aloitus (ja vanhempien yöunet) siirtyy kuumeen takia ja töissä on erityisohjelmaa melkein joka päivälle. Springeri-lehti pitäisi saada painovalmiiksi ja kokeitakin saisi korjata. Ollaan siis siirrytty taas arkeen :) Blogin päivitys on vähän retuperällä ja kamera latautuu ennen kuin saa uudet pentulaatikkokuvat siirrettyä blogin puoleen...

   Mitäs pentulaatikkoon kuuluu? Zelda hoitaa laumansa esimerkillisesti ja ne ovat todella hiljaisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Usko kaikkien seitsemän selviytymiseen alkaa olla jo varsin vahva, kun perjantaina tulee jo viikko täyteen ja kaikille on tullut noin sata grammaa painoa. Kukin kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Lempinimetkin on päätetty, viralliset nimet ja tarinat niiden takaa laitan, kunhan saan hengähdettyä.

   Osalla pennuilla alkaa olla jo tummaa pigmenttiä kuonossa ja - hassua kyllä - myös muutamassa kynnessä. Kaikki pennut ovat tässä vaiheessa tyytyväisiä pullukoita ja nuo pienemmätkin selviävät kunnialla muiden mukana, vaikka en niitä juuri ole paremmille nisille edes auttanut. Maitoa tuntuu riittävän ja rauha on maaassa.

Äidin kainalossa

Taistelu nisistä

Bio sensor-ohjelman aloitin pari päivää myöhässä tänään, kun en alussa uskaltanut pieniä rasittaa. Osa kovastikin protestoi tällaista toimintaa, toiset hyväksyivät tyynen rauhallisesti kohtalonsa. Eilen ei vaan aika riittänyt muuhun kuin pikaisenn punnitukseen, kun olin ensin päivän Heurekassa oppilaiden kanssa, Tikkurilassa postista hakemassa Essin valionarvo-kunniakirjan ja ruusukkeen (!) sekä illalla kouluttamassa ja koirien kanssa lenkillä yhteensä kolme tuntia. Koulutan rally-tokoa ja agilityä sprinkkuryhmille ja  kyllä nuo springerit vaan ovat aikas päteviä :) Ovat ihanat ryhmät kummatkin. Tänään jätin Esin agilitytreenit suosilla väliin, kun alkoi näyttää vähän liian hektiseltä tämä viikko.