 |
| Täältä tullaan! |
 |
| Ässä seisoo omin jaloin |
 |
| Jokainen askel vaatii vielä keskittymistä |
 |
| Leikkien ja touhuten |
 |
| Pikku-Täplä ja Miss Ässä |
 |
| Supi supi |
 |
| Nappaan sut! |
 |
| Aina joskus jalat menevät vielä alta, kun kävelyä vasta harjoitellaan. |
torstaina, maaliskuuta 30, 2017
Ensiaskelia
Pullerot ovat alkaneet jo hiljalleen hieman löytää toisensa ja koittelevat siskoaan suullaan, istuvat tanakasti pepullaan ja harjoittelevat ensiaskeleitaan, vaikka takajalat toisinaan vielä karkaavatkin alta. Aletaan siis olla ihan normaalijengoilla hiljalleen pullukoiden kanssa :)
Matolääkettäkin söivät niin pennut kuin emäkin kahden viikon kunniaksi ja kulmurit ovat jo puhjenneet. Hetken päästä täällä on ihan oikeita touhukkaita koiranpentuja lelukoirien sijaan.
sunnuntai, maaliskuuta 26, 2017
Kaksiviikkoiset mittarimadot
Tytöille tuli tänään kaksi viikkoa ikää täyteen. Siitä kahdesta viikosta olen ollut puolet ajasta aivan tokkurassa, lämpöillyt ja kärsinyt niin kipeästä kurkusta, ettei niellä juuri pystynyt. Ei muuten uskoisi, kuinka paljon sylkeä erittyy suuhun ja kuinka kipeätä sen nieleminen voi tehdä. Tiistaina syyksi paljastui angiina ja siitä lähtien olenkin ollut antibioottikuurilla. Yllättäen taas kaikenmaailman koiriin liittymättömät sairastelut ponnahtavat blogiin, mutta tällä kertaa tämä on alustusta jatkolle...
Pentulaatikossa on kaksi pentua ja emä, jolla on maitoa jakaa vaikka armeijalle. Pennut siis elävät syödäkseen, koska maitoa suorastaan lentää niiden suuhun. Lisäksi Sandy on kovin ihastunut emon rooliin ja haluaa edelleen hoitaa tyttöjään suurimman osan ajasta. Se jopa adoptoi vinkuvan possun kolmaneksi pennukseen.
Juttelin eilen Marjukan kanssa (jolla riittää parinsadan pentueen kokemuksella viisaita sanoja melkein kaikkeen kasvattamiseen liittyvään), joka tuumasi, että häne pitikin sanoa, että näin pienen pentueen kohdalla tulisi pentuja käännellä kyljelleen. Kuten sanottu kipeänä ollessa nämä ovat olleet täysin emonsa hoidossa punnituksia ja bio sensoria lukuunottamatta. Ne ovatkin röhnöttäneet mahallaan suuren osan ajasta. Torstaina olin niin väsynyt ensimmäisen työpäivän jälkeen, että asia ei saavuttanut tietoisuutta, vaikka joillain tasolla pääsi jo tajuntaan. Perjantaina heräsin asiaan, kun pennuista oli muovautunut uimaripennun (nk. swimmer-pentu) tyyppisiä: niiden rintakehä oli lytistynyt ja levinnyt, kun taas jalat alkoivat sojottaa takana siellä maata kauhoen. Etenkin lihavampi oli selkeästi muuttumassa hylkeen poikaseksi.
Onneksi sentään huomasin asian siinä vaiheessa, koska nyt olen tietoisesti nukuttanut pentuja kyljellään, laittanut jalkoja mahan alle liikkuessa ja pistänyt Sandy-paran laihikselle, jotta pennut eivät enää leviäisi. Painon keräämimen ensimmäisen viikon aikana oli pennuilla hurjaa: 100 grammaa vuorokaudessa, kun tavallisena voitaisiin pitää noin 10 % painosta ( eli 40-80 grammaa). Jo parissa päivässä pennut ovat taas alkaneet muovautua tavallisiksi. On ollut hurja huomata, kuinka pehmeä "luusto" (rustoahan tuo oikeasti on suurelta osin) pennuilla on ja kuinka helposti se muovautuu ja muuttaa muotoaan olosuhteiden mukaan, sekä epätoivottuun että toivottuun suuntaan.
Varsinaisten swimmer-pentujenkin kohdalla kehitys jumpattuna muuttuu ihan normaaliksi ja niistä tulee ihan tavallisia, luustoltaan terveitä aikuisia. Nämä kaksi ovat pontevia liikkumaan ja jo näin pienet muutokset vaikuttavat palauttavasti pentuihin, toivottavasti viikon päästä ollaan taas ihan tavallisilla raiteilla ;)
 |
| Mamman kainalossa |
Pentulaatikossa on kaksi pentua ja emä, jolla on maitoa jakaa vaikka armeijalle. Pennut siis elävät syödäkseen, koska maitoa suorastaan lentää niiden suuhun. Lisäksi Sandy on kovin ihastunut emon rooliin ja haluaa edelleen hoitaa tyttöjään suurimman osan ajasta. Se jopa adoptoi vinkuvan possun kolmaneksi pennukseen.
 |
| Siskokset päällekäin ja lähekkäin |
 |
| 23.3 pennut olivat muuttumassa ihrapalleroiksi |
 |
| 24.3 Leikin alkua. Tästä näkyy hyvin, kuinka takajalat oli jo muovautumassa väärään asentoon |
 |
| Hieman kevyempi sisko pystyi nostamaan isoa mahaansa jonkin verran. |
 |
| Nappaan sua kuonosta! |
Onneksi sentään huomasin asian siinä vaiheessa, koska nyt olen tietoisesti nukuttanut pentuja kyljellään, laittanut jalkoja mahan alle liikkuessa ja pistänyt Sandy-paran laihikselle, jotta pennut eivät enää leviäisi. Painon keräämimen ensimmäisen viikon aikana oli pennuilla hurjaa: 100 grammaa vuorokaudessa, kun tavallisena voitaisiin pitää noin 10 % painosta ( eli 40-80 grammaa). Jo parissa päivässä pennut ovat taas alkaneet muovautua tavallisiksi. On ollut hurja huomata, kuinka pehmeä "luusto" (rustoahan tuo oikeasti on suurelta osin) pennuilla on ja kuinka helposti se muovautuu ja muuttaa muotoaan olosuhteiden mukaan, sekä epätoivottuun että toivottuun suuntaan.
 |
| 25.3 Olemme tietoisesti siirtäneet takajalkoja masun alla... |
 |
| ja nukuttaneet pentuja kyljellään. |
 |
| 26.3 Paksukaiset melkein kyljellään nukkumassa tänä aamuna. |
 |
| Sandy viettää paljon aikaa pentujen kanssa. |
torstaina, maaliskuuta 23, 2017
Uhanalainen walesinspringerspanieli?
Isäni pruukaa aina sanoa, että "vale, emävale ja tilasto". Katsotaan nyt kuitenkin hieman käppyröitä kosken walesinspringerspanielia.
Malla oli jakanut facebookissa asiallisen kirjoituksen:
Why vulnerable breeds are vulnerable?
Kyseinen artikkeli kertoo englantilaisesta tutkimuksesta, jossa he ovat todenneet 25 rodun olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon, jos tehollinen populaatio eli jalostukseen käytettyjen erisukuisten koirien määrä uhkaa laskea liian alhaiseksi. Lisäksi heillä on oma listansa "At watch" eli vapaasti suomennettuna tarkailtavien ryhmä, johon walesinspringerspanielikin on päätynyt. Samassa artikkelissa selitetään, miksi liian pieni tehollinen populaatio ajaa rodun lopulta liian heikoille ja jo kohtuullinen rodun sisäinen sukusiitosasteen kasvu johtaa sisäsiitosdepressioon eli mm. piilevien sairauksien lisääntymiseen, pienempiin pentueisiin ja heikompaan vastutuskykyyn.
Samasta asiasta puhutaan myös seuraavassa artikkelissa:
http://www.instituteofcaninebiology.org/blog/a-broader-view-of-extinction-risk-of-dog-breeds-in-the-uk
Täällä taas selitetään mitä tarkoitetaan geenipoolilla:
http://www.instituteofcaninebiology.org/whats-in-the-gene-pool.html
Näissä tutkimuksissa on otettu huomioon vain Briteissä rekisteröidyt koirat ja walesien rekisteröintimäärät ovat viime vuosikymmeninä laskeneet noin 500-700 koirien vuosittaisista rekisteröinneistä viime vuosien suunnilleen 300 kappaleeseen. Etsiessämme Niinan kanssa useiden vuosien ajan pentua Briteistä törmäsin siihen, että lähes kaikki alkoivat olla sukua keskenään (ja sukua Suomeen tuoduille koirille). Lopulta Kevin löytyi ja oli aika pitkälti eri sukua, mutta ymmärrän siis hyvin Briteissä tilanteen olevan maan sisällä jo huolestuttava.
Siitä päästäänkin siihen, että aiemmin sukusiitosasteet maiden sisällä ovat saattaneet olla aika suuria, mutta toisaalta eri maissa on ollut ainakin osittain erittäin alapopulaatiot. Nykyisin globalisaation myötä kaikissa maissa alkaa olla samoja sukuja löydettävissä, vaikka samaan aikaan myös erisukuisten koirien määrä maan sisällä sinänsä kasvaa tuontien myötä. Tässä piilee myös omat vaaransa, koska silloin yhden populaation ollessa vaikeuksissa, onkin vaikea enää löytää muualta ns. uutta verta. Populaatiogenetiikka ei koskaan ole ihan yksinkertaista, mutta aina kiehtovaa ;)
KoiraNetissä näkyy, että Suomessa walesipopulaation sukusiitosaste on ollut 2,09 - 3,30 % välillä viime vuosikymmenen aikana (tämä ohjelma ei kuitenkaan tunnista ulkomaisia koiria samoiksi Suomessa rekatuiksi jne eli luku on hyvin kaunisteltu). Per-Erik Sundgren on aikanaan 2000-luvun alussa tutkinut Ruotsin walesikantaa todeten sen olevan liian sisäsiittoinen, tehollinen populaation noin 100 (vaikka koiria rekisteröitiin yli 300 vuosittain) ja samassa yhteydessä maininnut, että koko rodun sisäsiitosaste tulisi saada pidettyä alle 2,5 % tason. Kaikki nämä kertovat siitä, että paremminkin voisivat asiat olla.
Geenitestit valottavat osaltaan tilannetta myös rodun monimuotoisuuden suhteen. MyDogDna-testeihin on osallistunut koiria ympäri maailman. https://www.mydogdna.com/crm/index.html#en/breeds/519248a83cd390a052000176/welsh_springerspaniel/relationships
Kuvaajat ovat oikeasti kolmiulotteisia ja sen takia kukin kaksiulotteinen kuva antaa puutteellisen kuvan kokonaisuudesta. Kannattaakin käydä ylläolevasta linkistä katsomassa tuo oikea kuvaaja ja pyöritellä sitä hieman ruudulla. Kun sillä hieman leikkii, voi napsauttaa näkyviin vain Iso-Britannian (tumman violetit pallurat), USAn (punaiset) tai Suomen (siniset) tutkitut koirat. Silloin voidaan todeta tutkittujen brittikoirien olevan kaikkien varsin läheistä sukua keskenään geneettisesti. Suomessa on tutkittu eniten koiria, mutta toisaalta niistä on löydetty myös eniten hajontaa.Suurin osa koirista on kuitenkin hyvinkin tiiviissä ryppäässä, josta erottuu muutama erillinen sukuhaara esim. omat kasvattini yllä olevan kuvan alalaidassa.
Walesien geneettinen monimuotoisuuden mediaani on 31,7 % (mitä suurempi sen parempi) ja ylösajavien koirien mediaani on 30,7 % ja kaikkien rotujen 34,6 %. Täten walesien tilanne tutkittujen osalta ei vaikuittaisi mitenkään erityisen huonolta, mutta toisaalta parantamisen varaakin olisi.
Vertailukohtana kerrotaan, että kromforhländer-rodussa tilanne on niin kriittinen, että siellä tehdään tietoisesti roturisteytyksiä. Rodun sisällä monimuotoisuuden mediaani on 25,9 %, kun taas kromfohrländer-risteytyksissä se on 38,8 %.
Omista kasvateistani monimuotoisuudet (valkoisina palloina kuvaajalla) on tämänhetkisen tiedon mukaan seuraavanlaiset:
Jangas Jack-of-All-Trades 29,4 %
Jangas Jack-A-Dandy 31,2 %
Jangas Field Fennel 31,8 %
Jangas Hissun Kissun 32,4 %
Jangas Huller om Buller 32,9 %
Jangas Forget-Me-Not 32,9 %
Jangas Enttententten 34,0 %
Jangas In Blossom 34,1 %
Jangas Gone with the Wind 35,3 %
Olen koittanut omassa jalostustyössäni kiinnittää huomiota monimuotoisuuteen, käyttää erisukuisia ja vähän käytettyjä tai ulkomaisia uroksia. Näiden tulosten mukaan se näyttää varsin hyvin onnistuneen, kun ainoastaan kaksi veljestä yhdeksästä tutkitusta kasvatistani jää alle rodun keskiarvon. Niiden sukusiitosaste on hyvin pieni (alle 1 %), mutta vanhemmat ovat kummatkin ulkonäöltään rodunomaisia kansainvälisiä valioita ja aika saman tyyppisiä koiria ulkonäöltään.
Noilta englantilaisilta sivuilla löytyy myös suuntaviivoja jalostukseen, jotka poikkeavat paljon perinteisistä, näyttelyjalostuksen neuvoista:
http://www.instituteofcaninebiology.org/blog/twenty-key-elements-of-a-successful-breeding-program
Malla oli jakanut facebookissa asiallisen kirjoituksen:
Why vulnerable breeds are vulnerable?
Kyseinen artikkeli kertoo englantilaisesta tutkimuksesta, jossa he ovat todenneet 25 rodun olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon, jos tehollinen populaatio eli jalostukseen käytettyjen erisukuisten koirien määrä uhkaa laskea liian alhaiseksi. Lisäksi heillä on oma listansa "At watch" eli vapaasti suomennettuna tarkailtavien ryhmä, johon walesinspringerspanielikin on päätynyt. Samassa artikkelissa selitetään, miksi liian pieni tehollinen populaatio ajaa rodun lopulta liian heikoille ja jo kohtuullinen rodun sisäinen sukusiitosasteen kasvu johtaa sisäsiitosdepressioon eli mm. piilevien sairauksien lisääntymiseen, pienempiin pentueisiin ja heikompaan vastutuskykyyn.
Samasta asiasta puhutaan myös seuraavassa artikkelissa:
http://www.instituteofcaninebiology.org/blog/a-broader-view-of-extinction-risk-of-dog-breeds-in-the-uk
Täällä taas selitetään mitä tarkoitetaan geenipoolilla:
http://www.instituteofcaninebiology.org/whats-in-the-gene-pool.html
Näissä tutkimuksissa on otettu huomioon vain Briteissä rekisteröidyt koirat ja walesien rekisteröintimäärät ovat viime vuosikymmeninä laskeneet noin 500-700 koirien vuosittaisista rekisteröinneistä viime vuosien suunnilleen 300 kappaleeseen. Etsiessämme Niinan kanssa useiden vuosien ajan pentua Briteistä törmäsin siihen, että lähes kaikki alkoivat olla sukua keskenään (ja sukua Suomeen tuoduille koirille). Lopulta Kevin löytyi ja oli aika pitkälti eri sukua, mutta ymmärrän siis hyvin Briteissä tilanteen olevan maan sisällä jo huolestuttava.
Siitä päästäänkin siihen, että aiemmin sukusiitosasteet maiden sisällä ovat saattaneet olla aika suuria, mutta toisaalta eri maissa on ollut ainakin osittain erittäin alapopulaatiot. Nykyisin globalisaation myötä kaikissa maissa alkaa olla samoja sukuja löydettävissä, vaikka samaan aikaan myös erisukuisten koirien määrä maan sisällä sinänsä kasvaa tuontien myötä. Tässä piilee myös omat vaaransa, koska silloin yhden populaation ollessa vaikeuksissa, onkin vaikea enää löytää muualta ns. uutta verta. Populaatiogenetiikka ei koskaan ole ihan yksinkertaista, mutta aina kiehtovaa ;)
KoiraNetissä näkyy, että Suomessa walesipopulaation sukusiitosaste on ollut 2,09 - 3,30 % välillä viime vuosikymmenen aikana (tämä ohjelma ei kuitenkaan tunnista ulkomaisia koiria samoiksi Suomessa rekatuiksi jne eli luku on hyvin kaunisteltu). Per-Erik Sundgren on aikanaan 2000-luvun alussa tutkinut Ruotsin walesikantaa todeten sen olevan liian sisäsiittoinen, tehollinen populaation noin 100 (vaikka koiria rekisteröitiin yli 300 vuosittain) ja samassa yhteydessä maininnut, että koko rodun sisäsiitosaste tulisi saada pidettyä alle 2,5 % tason. Kaikki nämä kertovat siitä, että paremminkin voisivat asiat olla.
Geenitestit valottavat osaltaan tilannetta myös rodun monimuotoisuuden suhteen. MyDogDna-testeihin on osallistunut koiria ympäri maailman. https://www.mydogdna.com/crm/index.html#en/breeds/519248a83cd390a052000176/welsh_springerspaniel/relationships
 |
| Tutkitut walesit- suurin osa samassa kasassa ja sitten on muutama erottuva sukulinja |
 |
| Omat kasvattini erottuvat omana ryppäänään kuvan alareunassa (valkoiset pallukat) |
Walesien geneettinen monimuotoisuuden mediaani on 31,7 % (mitä suurempi sen parempi) ja ylösajavien koirien mediaani on 30,7 % ja kaikkien rotujen 34,6 %. Täten walesien tilanne tutkittujen osalta ei vaikuittaisi mitenkään erityisen huonolta, mutta toisaalta parantamisen varaakin olisi.
Vertailukohtana kerrotaan, että kromforhländer-rodussa tilanne on niin kriittinen, että siellä tehdään tietoisesti roturisteytyksiä. Rodun sisällä monimuotoisuuden mediaani on 25,9 %, kun taas kromfohrländer-risteytyksissä se on 38,8 %.
Omista kasvateistani monimuotoisuudet (valkoisina palloina kuvaajalla) on tämänhetkisen tiedon mukaan seuraavanlaiset:
Jangas Jack-of-All-Trades 29,4 %
Jangas Jack-A-Dandy 31,2 %
Jangas Field Fennel 31,8 %
Jangas Hissun Kissun 32,4 %
Jangas Huller om Buller 32,9 %
Jangas Forget-Me-Not 32,9 %
Jangas Enttententten 34,0 %
Jangas In Blossom 34,1 %
Jangas Gone with the Wind 35,3 %
Olen koittanut omassa jalostustyössäni kiinnittää huomiota monimuotoisuuteen, käyttää erisukuisia ja vähän käytettyjä tai ulkomaisia uroksia. Näiden tulosten mukaan se näyttää varsin hyvin onnistuneen, kun ainoastaan kaksi veljestä yhdeksästä tutkitusta kasvatistani jää alle rodun keskiarvon. Niiden sukusiitosaste on hyvin pieni (alle 1 %), mutta vanhemmat ovat kummatkin ulkonäöltään rodunomaisia kansainvälisiä valioita ja aika saman tyyppisiä koiria ulkonäöltään.
Noilta englantilaisilta sivuilla löytyy myös suuntaviivoja jalostukseen, jotka poikkeavat paljon perinteisistä, näyttelyjalostuksen neuvoista:
http://www.instituteofcaninebiology.org/blog/twenty-key-elements-of-a-successful-breeding-program
keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017
Walesinspringeri-aiheisia kirjoja
Olin jo hieman ehtinyt unohtaa kirjahyllyn sisällön, kun kevät taas palautti aiheen blogiin. Angiinan kourissa en ole juuri jaksanut kirjoitella, vaan aihe oli jo aeimmin pitkälti valmis odottaen vain julkaisua.
Viime syksyn Marjukan ja minun suuri voimain ponnistus oli Springerin Pentuopas, joka kattaa springerirotujen esittelyt, hoidon, koulutuksen, luonteen, terveyden hoido, perinnölliset sairaudet sekä paljon muuta. Sivuja kerääntyi 208 ja siitä tulikin aikamoisen paksu lukupaketti springerin omistajille. Vaikka muutama virhe tietysti valmiissa opuksessa osui silmään mm. yksi kuva kahdesti, niin olimme kokonaisuuteen hyvin tyytyväisiä. Näitä saa tilata SpringeriShopista (Springerspanielit ry:n jäsenille, springerishop (at) gmail.com) 15 euron hintaan, 10 € kipale jos tilaa vähintään 10 kpl.
Walesinspringeriaiheista kirjoista muutama minulta puuttuukin, mutta ehdoton helmi on Anne Waltonin kirja The world of dogs Welsh Springer Spaniel. Kasvattaja, näyttelytuomari ja rodun ystävä vuosikymmenien ajalta on kertonut mielestäni kaiken tarpeellisen ja paljon muuta mielenkiintoista. Todellinen aarre jokaiselle rodun ystävälle.
South Walesin walesiyhdistyksen Handbook of the Breed ja Starters in the Valleys ovat mielenkiintoisia, mutta eivät läheskään yhtä informatiivisia peruskoiran hankkijalle. Jos sen sijaan englantilaiset kennelit, rodun historia ja sukupuut kiinnostavat, tarjoavat ne paljon ihasteltavaa. Siinä tapauksessa suosittelen niitä lämpimästi, jos ne vaan saa hankittua!
Haja van Wessemin Welsh Springer Spaniel ja Walesinspringerspanieli-kirjat olivat itselleni hieman pettymyksiä, mutta ihan ensikertalainen rodun omistaja voi saada niistäkin jotain. Walesinspringerspanieli-kirja ottaa huomioon monta osa-aluetta, mutta käsittääkseni suurin osa tekstistä on kaikkien sarjan rotukirjojan sihteen yhteisiä. Haja van Wessemin kirja sisältää paljon kauniita kuvia, mutta siinäkin ehkä yleismaailmallisuus ja puolen sivun kokoiset kuvat sisä- ja ulkoloisista hieman ärsyttivät. Tärkeitä asioita, mutta tuskin tärkeintä rodusta kertovassa kirjassa ;)
Göran Hermelinin Spanielit ja noutajat on ihastuttava opus, joskin painettu jo vuonna 1972, toinen samanniminen opus on vielä muutamaa vuotta vanhempi (1968) eikä yhtä hyvä. Hermelinin teos on monipuolinen ja kertoo niin spanieleiden kokeista, koulutuksesta, rotujen eroista kuin näyttelyistäkin. Göran Hermelin oli naimisissa Mustéla-kennelin perustajan kanssa, joten sikälikään tietoa pursuava kirja ei ole yllätys. Espanjan kieltä osaan vain muutamia sanoja, mutta maassa vieraillessa tarttui cockerikirjan lisäksi mukaan Los cocker y los otros spaniel. Kivoja kuvia, mutta muusta en ymmärräkään. Walesin väri on canelo y blanco espanjaksi, ellen ihan väärin muista. Eli tätä tasoa on ymmärrykseni...
Näiden varsinaisten rotukirjojen lisäksi sain ilokseni hankkia Kärkkään Leilan omistamat Englannin vuosikirjat ja sitä aiemmin olen kerännyt sukutaulukirjat Suomesta ja Ruotsista. Oli aikanaan ihana tutustua rotuun noiden vanhojen kuvien kautta ja nähdä omien koirien kaukaisia sukulaisia ja rodu kehitystä ja muutoksia aina 1900-luvun alusta saakka:
Viime syksyn Marjukan ja minun suuri voimain ponnistus oli Springerin Pentuopas, joka kattaa springerirotujen esittelyt, hoidon, koulutuksen, luonteen, terveyden hoido, perinnölliset sairaudet sekä paljon muuta. Sivuja kerääntyi 208 ja siitä tulikin aikamoisen paksu lukupaketti springerin omistajille. Vaikka muutama virhe tietysti valmiissa opuksessa osui silmään mm. yksi kuva kahdesti, niin olimme kokonaisuuteen hyvin tyytyväisiä. Näitä saa tilata SpringeriShopista (Springerspanielit ry:n jäsenille, springerishop (at) gmail.com) 15 euron hintaan, 10 € kipale jos tilaa vähintään 10 kpl.
Walesinspringeriaiheista kirjoista muutama minulta puuttuukin, mutta ehdoton helmi on Anne Waltonin kirja The world of dogs Welsh Springer Spaniel. Kasvattaja, näyttelytuomari ja rodun ystävä vuosikymmenien ajalta on kertonut mielestäni kaiken tarpeellisen ja paljon muuta mielenkiintoista. Todellinen aarre jokaiselle rodun ystävälle.
 |
| Kuva ärsyttävästi kallellaan... |
Haja van Wessemin Welsh Springer Spaniel ja Walesinspringerspanieli-kirjat olivat itselleni hieman pettymyksiä, mutta ihan ensikertalainen rodun omistaja voi saada niistäkin jotain. Walesinspringerspanieli-kirja ottaa huomioon monta osa-aluetta, mutta käsittääkseni suurin osa tekstistä on kaikkien sarjan rotukirjojan sihteen yhteisiä. Haja van Wessemin kirja sisältää paljon kauniita kuvia, mutta siinäkin ehkä yleismaailmallisuus ja puolen sivun kokoiset kuvat sisä- ja ulkoloisista hieman ärsyttivät. Tärkeitä asioita, mutta tuskin tärkeintä rodusta kertovassa kirjassa ;)
Näiden varsinaisten rotukirjojen lisäksi sain ilokseni hankkia Kärkkään Leilan omistamat Englannin vuosikirjat ja sitä aiemmin olen kerännyt sukutaulukirjat Suomesta ja Ruotsista. Oli aikanaan ihana tutustua rotuun noiden vanhojen kuvien kautta ja nähdä omien koirien kaukaisia sukulaisia ja rodu kehitystä ja muutoksia aina 1900-luvun alusta saakka:
 |
| Englannin vuosikirjat kauniissa rivissä 60-luvulta 2000-luvulle |
 |
| Ruotsin sukutaulukirjoja voi vielä hankia WSSK:lta |
 |
| Varsinainen aarre on valiokirja Briteistä |
 |
| Suomalaiset sukutaulukirjat 1992, 1998, 2009 ja 2014. Lisäksi on sukutaulukansio, joka ei päässyt kuvaan. |
sunnuntai, maaliskuuta 19, 2017
Pullero-pallerot viikon iässä
Pikkuneidit kasvavat hurjaa vauhtia ja ne kaksinkertaistivat syntymäpainonsa jo kuuden vuorokauden iässä. Tänään painoa oli tullut jo hurjan paljon lisää: pikku-Täplä 920 g (syntymäpaino 421 g) ja Miss Ässä 840 g (350 g). Tytöt ovat aikamoiset punkerot, mutta onneksi ne pääsevät silti yllättävän tehokkaasti ryömimään nisille. Pigmenttiä on tullut kuonoon ja tytöt selvästi hekutuvat vierekkäin nukkumaan ja pitämään toisiaan lämpimänä.
Eilen Sandyn perhe kävi pentuja katsomassa ja Sandy ylpeänä esitteli jälkikasvuaan heille ja nautti rapsutuksista. Itse olen sen verran flunssassa, että kipeä kurkku on vienyt ääneen mennessään. Kommunikointi palasi samalle tasolle kuin hieman elle 2-vuotiaalla...
 |
| Mitä toi vielä nukkuu? |
 |
| Ymmärsihän sekin tulla ruokailemaan! |
 |
| Miss Ässä |
 |
| pikku-Täplä |
 |
| Ässä (Sebastianin keksimä lempinimi) |
keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2017
Kauniita sukulaisia
I-pentueen isä Charlie eli FI&BY MVA Mawredd Chwrae Teg oli saanut kahden maan muotovalion arvon nimensä eteen. Onnea!
Kevin eli Llon Helygen sisarukset olivat pärjänneet hienosti Cruftsin näyttelyssä: sisar Llon Blodyn Ymenyn oli rotunsa paras pentu ja veli Llon Derwen Dar at Gwynmarren oli luokkansa paras urospentu.
Tässä vasemmalla Kevinin sisko ja vieressä ROP- ja VSP-koirat.
Cruftsin tulokset löytyvät seuraavasta linkistä:
http://crufts.fossedata.co.uk/Breed.asp?ShowYear=2017&GroupID=GUN&ScheduleID=142
Aino kuvasi taas Cruftsissa ja luokissa sijoittuneiden kuvista löytyy niin Kevinin emä kuin veli ja siskokin: https://walesit.kuvat.fi/kuvat/Crufts17+110317/
Laitetaanpa loppuun vielä muutama kuva pentulaatikosta, jossa tytöt kasvavat hirmuista vauhtia ja muistuttavat hylkeitä... Pikku-Täplä painoi jo eilen 566 grammaa eli suunnilleen saman verran kuin pienin Zeldan pennuista kaksiviikkoisena ;) Tänään aloitetaan myös bio sensor-ohjelma.
 |
| Kuvassa Mawredd Cchrae Teg nuorena poikan vuonna 2013 |
Tässä vasemmalla Kevinin sisko ja vieressä ROP- ja VSP-koirat.
Cruftsin tulokset löytyvät seuraavasta linkistä:
http://crufts.fossedata.co.uk/Breed.asp?ShowYear=2017&GroupID=GUN&ScheduleID=142
Aino kuvasi taas Cruftsissa ja luokissa sijoittuneiden kuvista löytyy niin Kevinin emä kuin veli ja siskokin: https://walesit.kuvat.fi/kuvat/Crufts17+110317/
Laitetaanpa loppuun vielä muutama kuva pentulaatikosta, jossa tytöt kasvavat hirmuista vauhtia ja muistuttavat hylkeitä... Pikku-Täplä painoi jo eilen 566 grammaa eli suunnilleen saman verran kuin pienin Zeldan pennuista kaksiviikkoisena ;) Tänään aloitetaan myös bio sensor-ohjelma.
 |
| Kakostytöt unten mailla |
 |
| Miss Ässä |
 |
| pikku-Täplä |
 |
| rantautuneet hylkeet |
 |
| Pennut kasvavat ihan silmissä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)