sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Kaksiviikkoiset mittarimadot

Tytöille tuli tänään kaksi viikkoa ikää täyteen. Siitä kahdesta viikosta olen ollut puolet ajasta aivan tokkurassa, lämpöillyt ja kärsinyt niin kipeästä kurkusta, ettei niellä juuri pystynyt. Ei muuten uskoisi, kuinka paljon sylkeä erittyy suuhun ja kuinka kipeätä sen nieleminen voi tehdä. Tiistaina syyksi paljastui angiina ja siitä lähtien olenkin ollut antibioottikuurilla. Yllättäen taas kaikenmaailman koiriin liittymättömät sairastelut ponnahtavat blogiin, mutta tällä kertaa tämä on alustusta jatkolle...
Mamman kainalossa

  Pentulaatikossa on kaksi pentua ja emä, jolla on maitoa jakaa vaikka armeijalle. Pennut siis elävät syödäkseen, koska maitoa suorastaan lentää niiden suuhun. Lisäksi Sandy on kovin ihastunut emon rooliin ja haluaa edelleen hoitaa tyttöjään suurimman osan ajasta. Se jopa adoptoi vinkuvan possun kolmaneksi pennukseen.
Siskokset päällekäin ja lähekkäin
 Juttelin eilen Marjukan kanssa (jolla riittää parinsadan pentueen kokemuksella viisaita sanoja melkein kaikkeen kasvattamiseen liittyvään), joka tuumasi, että häne pitikin sanoa, että näin pienen pentueen kohdalla tulisi pentuja käännellä kyljelleen. Kuten sanottu kipeänä ollessa nämä ovat olleet täysin emonsa hoidossa punnituksia ja bio sensoria lukuunottamatta. Ne ovatkin röhnöttäneet mahallaan suuren osan ajasta. Torstaina olin niin väsynyt ensimmäisen työpäivän jälkeen, että asia ei saavuttanut tietoisuutta, vaikka joillain tasolla pääsi jo tajuntaan. Perjantaina heräsin asiaan, kun pennuista oli muovautunut uimaripennun (nk. swimmer-pentu) tyyppisiä: niiden rintakehä oli lytistynyt ja levinnyt, kun taas jalat alkoivat sojottaa takana siellä maata kauhoen. Etenkin lihavampi oli selkeästi muuttumassa hylkeen poikaseksi.
23.3 pennut olivat muuttumassa ihrapalleroiksi

24.3 Leikin alkua. Tästä näkyy hyvin, kuinka takajalat oli jo muovautumassa väärään asentoon


Hieman kevyempi sisko pystyi nostamaan isoa mahaansa jonkin verran.


Nappaan sua kuonosta!

  Onneksi sentään huomasin asian siinä vaiheessa, koska nyt olen tietoisesti nukuttanut pentuja kyljellään, laittanut jalkoja mahan alle liikkuessa ja pistänyt Sandy-paran laihikselle, jotta pennut eivät enää leviäisi. Painon keräämimen ensimmäisen viikon aikana oli pennuilla hurjaa: 100 grammaa vuorokaudessa, kun tavallisena voitaisiin pitää noin 10 % painosta ( eli 40-80 grammaa). Jo parissa päivässä pennut ovat taas alkaneet muovautua tavallisiksi. On ollut hurja huomata, kuinka pehmeä "luusto" (rustoahan tuo oikeasti on suurelta osin) pennuilla on ja kuinka helposti se muovautuu ja muuttaa muotoaan olosuhteiden mukaan, sekä epätoivottuun että toivottuun suuntaan.

25.3 Olemme tietoisesti siirtäneet takajalkoja masun alla...

ja nukuttaneet pentuja kyljellään.
Varsinaisten swimmer-pentujenkin kohdalla kehitys jumpattuna muuttuu ihan normaaliksi ja niistä tulee ihan tavallisia, luustoltaan terveitä aikuisia. Nämä kaksi ovat pontevia liikkumaan ja jo näin pienet muutokset vaikuttavat palauttavasti pentuihin, toivottavasti viikon päästä ollaan taas ihan tavallisilla raiteilla ;)
26.3 Paksukaiset melkein kyljellään nukkumassa tänä aamuna.
Sandy viettää paljon aikaa pentujen kanssa.


Ei kommentteja: