Vielä kymmenisen päivää odotusaikaa

Viima (Jangas Gone with the Wind) tuli eilen luoksemme valmistautumaan synnytykseen. Masu on sen verran iso, että mamma jo lyllertää pihassa, vaikka vielä innostuukin leikkimään lelulla. Veikkauksena olisi taas 6-7 pentua, mutta runsaan viikon päästähän tuon näkee, mitä tuleman pitää :) viikon päästä olisi Netankin tarkoitus tulla tänne.

Viime viikolla jännitystä aiheutti jäätyneet vesiputket, mutta onneksi saatiin ne sulamaan omin (ja naapurin) voimin.

Pihalla on kaunista ja kylmää (-25 astetta näytti mittari kylmimmillään)

53. tiineysvuorokausi menossa

Viima ja mummunsa Raisa

Leikitäänkö?

Leikin ainakin itse!

Hallilla treenailemassa

Tänään treenailtiin pentupoppoon kanssa Ojangon hallissa ja N-pentueen Touho (Jangas Nosy Parker), Esme (Jangas Nice Weather For Ducks) ja Mai (Jangas Never Worry) olivat hurjan nopeita agilityn alkeissa sekä pääsivät treenailemaan Niinan  johdolla myös näyttelyjuttuja, joten sain Raisankin kanssa treenattua koiratanssiohjelmaamme ilman musiikkia tosin, kun puhelin ei hallissa toimi... Kiitos taas Niinalle koulutusavusta!!

  N-pentueen naperot ovat perinet hyvin voimakkaasti isänsä pään muodon: ne eivät näytä tututa, mutta olivat hyvin kaunispäisiä yhtä kaikki :)

Seuraavat kerrat treenaillaan lauantaina 9.2 Ojangossa klo 10-11, vielä ehtii ilmoittautua mukaan!

16-17.2 pääsemme Nose Work-treeniin Nummelaan. Kouluttajana on Laran emäntä ja Nose Work-tuomari Erkku Jussinheimo. Hinta on 55 € ja mukaan mahtuu vielä yksi koirakko koko viikonlopuksi ja yksi koirakko sunnuntaille. Ilmoittautumiset minulle tiina.janka (at) gmail.com :)

Muutama kuva taas pentupoppoosta:

Touho, Mai ja Esme

Harjoiteltiin myös näyttelyseisomista

Tiltun tansseissa

Sunnuntaina osallistuttiin Raisan kanssa Tiltu Antikaisen toko-koulutukseen, joka kohdaltamme muuttuikin tanssimiseksi. Tiltu on vuoden verran tokon ohella paneutunut koiratanssiin, joten saimme hyviä vinkkejä ohjelmaamme. Olen ollut sitä mieltä, että meillä on vaan oikeastaan seuraamista, mutta Tiltu totesi, että siellä menee aika paljon aikaa linkkeihin eli puolenvaihtoihin ja muihin juttuihin. Kotona otin aikaa ja puolisen minuuttia noihin kului, joten jotain voisi jättää poiskin. Tiltu oli muutenkin sitä mieltä, että ohjelmassa oli paljon tapahtumia, joten niitä ei tarvitse ainakaan lisätä. Puoli tuntia hurahti ihan käsittämättömän nopeasti...

-  Tapahtumisiin Tiltu ehdotti pieniä pysähdyksiä ennen seuraavaa juttua, jolloin saisi annettua Raisalle hieman aikaa reagoida. Muutos oli selkeä aiempaan.

- Jatketaan edelleen jalkojen välissä seuraamisharjoituksia.

- Edessä seuraamiseen saatiin vinkiksi, että voi myös harjoitella niin, että Raisa seisoo paikallaan ja itse siirryn oikeaan seuraamiskohtaan koiran sivulle. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, kun Raisa oletti, että sen tulisi aktiivisesti väistää ;) Jatkamme siis harjoituksia.

  Rally-tokon käännösten istumisiin tarvitsee muistaa antaa istu-käsimerkki ajoissa ja noissa käännöksissä Raisa käyttää välillä peppua vähän liikaakin ;)

 Raisa on edelleen ihan liikkis ja yrittää kovasti.

Tänään olisin päässyt halliin kouluttamaan, mutta meillä ovat putket jäässä. Ei auennut omin voimin. Nyt on naapuri auttamassa, katsotaan tarvitaan huomenna vielä putkimiestä avuksi. Ei tartte turhaan käydä vessassa, mutta onneksi sentään saunasta saa tällä haavaa vettä... Omakotiasumisen riemuja.  

Odottavalla mielellä

Tällä kertaa odotellaan useampaa pentuetta näin talven pakkasilla.

  Eilen näin Viimaa, joka alkaa olla jo muistuttaa muodoiltaan tynnyriä. Viima on jo aloittanut matokuurin ja ruokakin taas maistuu. Pentuja yhdistelmästä Fi Mva Suvimetsän Brad Pitt - Jangas Gone with the Wind on siis odotettavissa noin 6.2.2019. Ensi viikonlopuksi Viima tuleekin jo meille valmistautumaan lähestyvään synnytykseen, enää runsas pari viikkoa laskettuun aikaan :) Pentujen ollessa pariviikkoisia ne muuttavat Viiman perheen luo kymmenen kilometrin päähän Vantaalle Stigun ja Tainan hoiviin.

Tyyris Tylleröinen

 Viimalle odotellaan myös pennunpentuja. Neswing-kenneliin Seinäjoen seudulle on syntymässä helmikuussa pentuja yhdistelmästä Jangas Knight of Can-A-Lot - FI&SE J&MVA FI KVA-J Standard-Bearer Swan Lake. Sanni on ultrattu tiineeksi.

Viiman tyttären Netan pentuja odotellaan noin 20.2.2019 ja Annukka on ultrannut Netan ja todennut sen olevan tiine. Eli meille on tosissaan tulossa kaksi pentuetta :) Tulevien pentujen vanhemmat ovat Englannin tuonti Llon Helygen - Jangas Kate Reddy. Lisätietoja pentueista löytyy pentuja-sivulta.

Ensimmäistä kertaa yli kahteentoista vuoteen meille on jäämässä pentu kasvamaan jommasta kummasta pentueesta :) Edellinen pentu onkin nyt yli 12-vuotias alati nuorekas ja ulkona vielä innolla kirmaileva Raisa... Pennulla on isot saappaat täytettäväksi, jos meinaa yltää yhtä mahtavaksi kuin isomummunsa/isoisomummunsa.

Jalalla koreasti

Tänään järjestettiin koiratanssikoulutusta ihan "omassa" hallissa HSKH:n jäsenille. Osallistuimme Raisan kanssa tunnin HTM-ryhmään, jossa käytiin läpi mm. positioiden opettamista ja sivuttiin hieman myös ohjaajan liikkumista. Kouluttamassa oli lajin tuomari Johanna Saariluoma.

   Heelwork To Music sisältää kymmenen eri seuraamispostiota. Itselle kävi entistä selvemmäksi, missä kohtaa koiran tulisi olla eri positioissa ja saimme hyvän vinkin katsoa kuvat FCI-säännöistä.  Jalkojen välissä seuratessa olen pyytänyt Raisan hieman liian eteen. Ohjaajan edessä seuraamiseeen saimme vinkiksi opettaa ensin seinän vieressä oikeaan asentoon tulemista joko alustan tai käden avulla ja vapautus siitä. Tätä toistetaan sitten apuja vähentäen 5 + 5 kertaa harjoitussession aikana. Olkoon tämä seuraamisasentoon tuleminen tulevan viikon tavoitteemme. Sen jälkeen voi alkaa liikkua ohjaaja kääntyen (pivot) tai sivusuunnassa.

   Pennun kohdalla kouluttaja totesi ottavansa hyvin aikaisessa vaiheessa mukaan peruuttamisen ja sivuaskeleet. Peruuttamisen esimerkiksi naksutellen tai alustan avulla ohjaajasta poispäin ja sivuaskeleita esimerkiksi jalkojen välissä seuraten tai ohjaajaa vastapäätä, jolloin ohjaajan liikkuessa oikealle tulisi palkata naksulla oikean jalan liikuttamisesta. Tämä oli selvästi helpompaa avustajan kanssa.

  Itseä hieman harmitti etten ollut varannut yksityisaikaa, kun siinä vaiheessa lähinnä ajattelin, että on kiva päästä hieman tutustumaan uuteen lajiin. Yllättäen kaikki ajat olivat täyttyneet ennen jouluista syttymistäni koiratanssiin. No, onneksi saatoin jäädä pariksi tunniksi seuraamaan muiden yksityistunteja, joskaan ihan kolmeksi tunniksi en raaskinut jättää Raisaa autoon palelemaan.

Olen löytänyt meille yhteisen kappaleen ja suunnitellut ohjelman, joka ei vaikuta olevan lähtökohtaisesti ihan onneton, vaikka parannettavaa varmasti vielä paljon onkin.

- Olen miettinyt jo kehän käyttöä ja saimme siihen vinkiksi, että kehän voisi mielessään jakaa neljään osaan, joissa kussakin tulisi suorittaa liikkeitä/seuraamista. Kehässä voi myös miettiä, että esimerkiksi hieman vinoa peruuttamisesta ei kannata esitellä suoraan tuomareita kohden vaan sivuttain, jolloin se näyttää paljon paremmalta.

- Ohjelmassa riittää, jos on kaksi vahvaa ja monipuolisesti esiteltyä seuraamispositiota (meillä oikea ja vasen) ja hieman kolmatta (meillä jalkojen välissä seuraaminen). Monipuolinen tarkoittaa, että koira seuraa eteenpäin eri askellajeissa, sivusuunnassa, peruuttaen ja pyörien 360 astetta akselinsa ympäri (koiratanssissa pivot). Liikkeen tulisi myös sulvasti sopia kappaleeseen ja ohjaajaan liikkeeseen.

- Koira saa seurata tokomaisesti tai väljemmin eikä sen tarvitse pitää katsekontaktia. Katsekontaktin pitäminen ei edes onnistu esimerkiksi ohjaajan selän takana. Kuitenkin kaikkien seuraamispositioiden tulisi vasta toisiaan eli jos koira seuraa tiiviisti oikealla, tulisi sen seurata myös tiiviisti edessä. Se ei saa kuitenkaan kiertyä ohjaajan ympärille palveluskoiramaiseen tyyliin.

- Musiikin tulisi sopia koirakon tyyliin ja tahtiin ja ohjaajan tulisi pukeutua kappaleeseen sopivasta. Esitys voi olla teemallinen (jolloin pukeutumisen tulisi sopia teemaan) tai tarinallinen.

- Itselleni suurin haaste on varmasti ohjaajan tanssia muistuttava liikkuminen (lue siis tanssiminen, mutta ei nyt aseteta tavoitteita ihan pilviin sentään). Täytyisi saada jalat, kädet ja yläkroppa kuten hartiat liikkeelle. Voi ei miten vaikeata tällaiselle kankealle ikuisesti hartiajumiselle tyypille, joka ei edes ymmärrä musiikista mitään muuta kuin sanat. Onneksi sanoista voi kuunnella mitä pitäisi tehdä missäkin vaiheessa. Tosin itämaisessa tanssissa kolme-neljä kertaa alkeiskurssia käydessäni en koskaan juuri oppinut tanssimaan, mutta hartiajumit loistivat poissaolollaan. Ehkä tämä uusi harrastus toimii yhtä tehokaasti. Kotona tanssaillessa valitsemamme musiikin tahtiin saan useimmiten seuraa joko Raisasta tai Sissistä mukaan pyörimään.

- Kokonaisisa ohjelmia suorittaessa käytiin myös läpi sitä, ettei kannata liikaa kiirehtiä musiikin tahtiin, vaan koittaa tarvittaessa improvisoida. Kiirehtiminen kuitenkaan harvoin johtaa muuhun kuin stressiin ja epäonnistumisiin.

Hirmuisen hauskoja ja koirakoiden tyyliin sopivia kappalevalintoja sai kuulla päivän aikana. Olisin niin mielelläni osallistunut myös yksärille, mutta ensi kerralla olen nopeampi varaamaan paikkaa :D

Kevinin SmartDog-raportti

Eilen oli sähköpostiin jo saapunut raportti Kevinin SmartDog-testistä ja samalla sai oikeudet tietokantaan. Oli ihan mielenkiintoista verrata Kevinin tuloksia muihin samanrotuisiin (yhteensä 10 walesinspringerspanielia) ja kaiken rotuisiin testattuihin (yli tuhat testattua). Suurimmat erot keskiarvoista tuli V-aidalla, jossa keskimääräinen aika oli minuutin, mutta Kevin suoritti sen 15 sekunnissa. Muuten tulokset mukailivat aika hyvin keskiarvoja. Laitoin Kevinin tiedot julkiseksi, jolloin koiransa testatuttaneet pääsevät katsomaan tuloksia.

   Tässä yleinen osa raportista (lisäksi jokaisesta osa-alueesta oli vielä oma osionsa):

"Kevin on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Koira on pääosin motivoitunut ruuasta ja tehtävistä, mutta vire ja kiinnostus ruokaan laskee kohden testin loppua. Muistitehtävässä nami vaihdetaan leluun, jolloin koiran vire taas nousee. Kevin kuitenkin keskittyy hyvin tehtäviin. Sylinteritestissä Kevin osoittaa kohtuullisen hyvää itsehillintää. Kevin lukee erittäin hyvin ihmisen eleitä, ja on niillä myös johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Parhaiten koira ymmärsi käsielettä, jalalla osoittamista ja vartalonkiertoa ja vaikein oli katse. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, Vaita, oli Kevinille helppo ja koira ratkaisi myös todennäköisesti loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Loogisen päättelyn tehtävä ei kuitenkaan selkeästi ollut koiran mieleen. Kevinillä on mahdottomassa tehtävässä molemmat ongelmanratkaisustrategiat, niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva, käytössä hyvin tasaisesti. Muistitehtävässä Kevin muisti kaksi aikaa, mikä on keskivertosuoritus. Koira on odottaessaan hieman rauhaton. Kevin näyttää namikoneen sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta osuu nappiin vahingossa. Koira ei opi tehtävää, sillä koneesta tullut ruoka ei motivoi koiraa enää yrittämään. Kevin rauhallisesti käyttäytyvä koira, joka ei kiihdy eikä ääntele testin aikana."

Voihan sylinteri!

Innostuinpa taas lukemaan Adam Miklosin kirjaakin koiran kognition tutkimisesta, kun hän on käyttänyt ele- ja V-aitatestejä koirien ja susien sekä niiden käyttäytymisen erojen tutkimiseen. Aikanaan (kirjan omistuskirjoituksen mukaan vuonna 2009) olin häntä kuulemassa Helsingin yliopistolla järjestetyllä luennolla, meitä oli useampiakin walesi-ihmisiä mukana.

Kevin SmartDog-testissä

Eilen kävimme Kevinin (Llon Helygen) kanssa SmartDog-testissä Hyvinkäällä. Cockeriharrastaja- ja kasvattaja Ulla Ruistola suoritti mm. koirien eleiden lukutauitoa, impulsiivisuutta ja muistia testaavat osiot ja kokonaisuudessaan testi olikin hyvin mielenkiintoinen. Etukäteen hieman mietin, että miten ei kovinkaan ahne Kevin jaksaa suorittaa kaikki osiot namien voimalla, mutta vasta viimeisessä muistia testaavassa osiossa tarvittiin lelua avuksi. Varsinaiset tulokset saamme jonkun viikon kuluttua, mutta Kevin oli hyvä lukemaan ihmisen eleitä, muistiltaan ja impulsiviisudeeltaan keskiarvokoira, selvitti V-aidan varsin nopeasti ja fiksusti eikä mennyt missään vaiheessa ylikierroksille. Mahdottomasta tehtävässä se puolet ajasta pyrki avaaman rasion itse ja puolet ajasta pyysi ihmiseltä apua, se ei kuitenkaan kahdessa minuutissa turhautunut ja lähtenyt omille teilleen :)

   Testi oli ihan mielenkiintoinen ja tänä keväänä onkin hauskaa, että kummankin odotetun pentueen isät on testattu ja ovat olleet varsin kivoja kavereita testissä. Lisäksi kummankin pentueet tulevat vanhemmat on joko MH-luonnekuvattu - tai luonnetestattu. Kirjoitan kevään Springeri-lehteen SmartDog-testistä artikkelin, joten laittelen sen blogiin sitten huhtikuussa ja tulokset saamme varmasti tässä välissä :)

  Sen verran mielenkiintoinen testi oli, että meinasin järjestää SmartDog-pentutestitilaisuuden kevään pentueille ensi kesänä. Toivottavasti ainakin osa innostuu mukaan, koska uskoisin pentujen testaamisesta olevan hyötyä pennun koulutuksessa. 

  Tässä muutama kuva testin osa-alueista:

Impulsiivisuutta testaamassa lieriön avulla

Kevin ymmärsi hyvin myös jalalla ohjaamisen

Mahdoton tehtävä - Kevin pyytää Ullallta apua.

Looginen päättely - harjoitustehtävä.

Muistatko vielä minuutin jälkeen minkä åpurkin alla nami/lelu oli?

Do As I Do

Pentuja massussa kasvamassa

Viima (Jangas Gone with the Wind) kävi eilen täällä näytillä ja kyllä se selkeesti on tiineenä on: masu on kasvanut, vaikka ruoka ei maita, nisät punaiset ja se matelee isäntänsä perässä toisin kuin yleensä. Pentujen odotetaan syntyvän helmikuun alussa.

Kuva ei ole paras mahdollinen Viimasta, mutta..

Myös Netta-tyttärensä (Jangas Kate Reddy) vaikuttaisi olevan tiineenä, kun nisät ovat punaiset ja käytös rauhallisempi. Parin viikon päästä Annukka meinasi ultrata neitokaisen.

Viime viikonloppuna Paavo (Jangas Dirty Harry) kävi Reetan kanssa kylässä. Tässä siis vielä viimeiset kaksi D-pentueen elossa olevaa jäsentä:

Tulevien pentujen isomummu Raisa ja veljensä Paavo 12-vuotiaina harmaapartoinaa :) 

Danten vuoro siirtyä pilven reunalle

Tammikuu näköjään alkaa kovin surullisilla uutisilla, kun pari päivää Ticon poismenon jälkeen oli myös Danten eli Jangas Even-Stevens vuoro tätinsä tavoin tästä maailmasta, hieman ennen 10-vuotis syntymäpäiväänsä. Dante meni Viivin ensimmäiseksi omaksi koiraksi ja niin hieno parivaljakko heistä sukeutuikin: agilityssä he kisasivat 3-luokassa, mejässä voittajaluokassa, rally-tokossa saivat RTK1-koulutustunnuksen ja muutamaan nose work-kisaankin nenäänsä käyttävä Dante pääsi osallistumaan.

Näin kauniisti Viivi kirjoitti Dantesta:

"Eilen oli Danten aika lähteä vihreämmille niityille kunnon äkisti heikennyttyä lymfooman seurauksena. Enpä ennen sairauden toteamista kuukausi sitten osannut aavistaa, että yhteinen matkamme tulisi päättymään näin pian. En myöskään osannut silloin lähes kymmenen vuotta sitten edes kuvitella, minne kaikkialle tämä matka meidät veisi. Ehdimme tutustua Danten kanssa moniin eri harrastuslajeihin ja useissa uskaltauduimme kisakentillekin, välillä ihan menestyksekkäästikin. Valloitimme Hetta-Pallaksen tunturit, pääsimme osallistumaan agilityn sm-kisoihin sprinkkujen joukkueessa ja esittelemään nose work -taitojamme Messukeskuksen lavalla. Tutustuimme moniin uusiin ihmisiin sekä kokonaan uuteen elämäntyyliin koiraharrastajana. Lisäksi Dante ehti varastaa lukemattoman määrän pipoja, hanskoja, varvastossuja ja muovikasseja.

Lepää rauhassa rakas ja kiitos kaikesta ❤️ Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka ikävä minulla on sinua. Kiitos Tiinalle tästä upeasta koirasta ja kiitos kaikille harrastuskavereille menneiden vuosien varrelta!"

kuvat: Viivi Koivunen

Jangas Even-Stevens 8.3.2009 - 5.1.2019

Ruoka on lääkettä

Josko taas jatkaisin välillä noita kirjoittamieni artikkeleiden sarjaa. Tämä artikkeli julkaistiin Springeri-lehdessä 1/2018. Ahkerasti on siis kuunneltu luentoja :)

KoiraExpossa luennoi helmikuussa Johanna Anturanniemi, joka on kotieläinjalostusta, nutrigenomiikkaa ja atopiaa tutkinut agronomi ja eläinlääketieteen ylioppilas. Hän työskentelee muun muassa Yliopistollisen Eläinsairaalan ruokintaklinikalla.  Luennolla saimme kuulla ruokintaklinikan potilaista ja kuinka erilaisten sairauksien hoitoa voi tukea ruokinnalla.

Tavallisimmat ruokinnalla helpotettavat vaivat ovat allergiat, atopiat ja yliherkkyydet, haima-, munuais- ja suolisto-ongelmat, virtsakivet tai -kiteet, närästys, iho-ongelmat sekä ylipaino. Useimpia näistä vaivoista saadaan helpotettua ruokinnalla noin kahdessa kuukaudessa. Ruokintaklinikalla jokaiselle koiralle laaditaan yksilöllinen ruokavalio, mutta muutaman vaivan hoitoon voidaan antaa tutkittuun tietoon pohjaavia yleisiä ohjeita. 

Ylipaino

Normaalipainoisella koiralla rasvaa on 15–20 % elimistön painosta, ylipainoisella tätä enemmän. Ylipaino on tavallisin ravitsemuksellinen virhe, ja Englannissa ja USA:ssa jopa 25 % kaikista koirista ja 42 % iäkkäämmistä 5–11-vuotiaista koirista on ylipainoisia. Ylipaino lyhentää tutkitusti elinikää ja tutkimuksessa lihavien labradorien elinikä oli keskimäärin 11 vuotta, kun sutjakammat sukulaisensa elivät keskimäärin 13-vuotiaiksi. Ylimääräinen rasvakudos erittää hormoneja, sytokiinejä ja proinflammatorisia peptidejä. Ylipaino lisää oksidatiivista stressiä soluissa. Niinpä tavallisia ylipainosta lisääntyviä vaivoja ovat diabetes, virtsatiesairaudet, sydän- ja maksasairaudet, heikentynyt immuunipuolustus, kohonnut verenpaine, kilpirauhasen vajaatoiminta ja munuais- tai haimatulehdus. Ylipaino johtaa usein myös ongelmiin rauhoituksen eli anestesian yhteydessä. Myös lonkkavian yhteyttä ylipainoon on tutkittu ja laihtuminen auttoi nivelvaivoja huomattavasti. Mitä laihemmassa kunnossa koira, sitä vähemmän sillä oli kipuja sekä askelpainallustestin että omistajan arvion mukaan. 

Ravintoklinikan asiakkaista monella on ylipainoinen koira, jota halutaan laihduttaa. Yleensä koiria aletaan laihduttaa vähentäen rasvan määrää (esimerkiksi poistamalla rasvaiset luut ruokavaliosta) ja lisäten kuidun eli kasvisten määrää, jotta koira tuntisi silti itsensä kylläiseksi. Yleensä sopiva tahti painon pudotukseen on 1,5 % viikossa, jolloin pudotettujen grammojen määrä tietysti vähenee, mitä laihemmaksi koira tulee. Luennoitsijan esimerkkinä käyttämän rottweilerin 8 kg:n laihdutus olisi pitänyt siis onnistua 13 viikossa, mutta aikaa kuluikin 27 viikkoa. Nivelrikosta ja spondyloosista kärsivä liikuntahaluton koira laihtui hitaammin, koska liikunta ei kipeänä innostanut. Nivelrikosta kärsivälle koiralle suositellaankin usein uimista sopivana liikuntamuotona. Tämänkin koiran kivut ja olo helpottuivat selkeästi painon putoamisen myötä.

Närästys

Närästys kuuluu myös tavallisiin ruokintaklinikan asiakkaiden ongelmiin ja tätä aihetta on vähän tutkittu. Myös omistajan käsitykset siitä, mikä on närästystä vaihtelevat. Pahimmillaan närästys on joka öistä vaahdon oksentelua, pienimmillään omistaja tulkitsee vähäisiäkin oireita närästykseksi. Sen verran tiedetään, että närästys on yleisempää lyhytkuonoisilla eli brakykefaalisilla roduilla. Stressi pahentaa vaivaa esimerkiksi yliherkillä ja pelokkailla koirilla. Rasvojen suuri osuus närästää helposti, mutta toisaalta myös  korkea kuidun määrä, eritoten vihreät kasvikset, saattaa altistaa tälle vaivalle.  Myös ravintolisät saattavat edesauttaa vaivaa. Pehmeä ruoan koostumus ja useat ruokintakerrat, jopa 4–5 ateriaa päivässä auttavat monia. Joillakin maitohappobakteeri helpottaa oireita ja kuidun lähteenä ruokintaklinikalla on todettu kukkakaalin sopivan useimmille.

Atopia ja allergiat

Atopian yhteyttä raakaruokaan ja kuivamuonaan on tutkittu Helsingin yliopistolla ja siitä tutkimuksesta kuulimmekin viime vuonna enemmän. Mukana tutkimuksessa olivat sekä ruokintaklinikan Johanna Anturanniemi että myös KoiraExpossa luennoinut Robin Moore. Atopiat ja allergiat ovat yleistyneet niin ihmisillä kuin koirilla ja siitä syystä ympäristötekijöiden osuutta on alettu tutkia. Kuivaruokaa syöneillä atoopikkostaffeilla voitiin todeta geenimuutoksia useissa sadoissa geeneissä ja häiriöitä muun muassa B12-vitamiinin metabolomiikassa eli niiden verestä löytyi paljon lähtöaineita, mutta varsinaista reaktiotuotetta eli B12-vitamiinia niiltä löytyi verestä hyvin vähän. Samaa ongelmaa ei todettu rakaaruokaryhmässä.

Myös Omega-3 rasvahappojen on todettu helpottavan atopiaoireita. Useimmiten ruokintaklinikalla aloitetaan koirille ensin eliminaatiodieetti, jolloin annetaan vain yhden eläimen lihaa ja saman eläimen sisäelimiä.

Munuaisten vajaatoiminta

Yleensä kyseessä on krooninen munuaisten vajaatoiminta ja diagnoosin jälkeen elinikäennuste on vain 226 vuorokautta. Munuaisviat jaetaan neljään eri vakavuusasteeseen, mutta ne diagnosoidaan vain harvoin lievänä, joten lievästä vajaatoiminnasta ei juuri ole tietoakaan. Tasosta II alkaen aloitetaan yleensä ruokavaliomuutokset. Kyseessä on siis tauti, johon koira kuolee, mutta ruokavaliolla voidaan hidastaa taudin etenemistä. Kuivamuonalla ruokkimisessa on se ongelma, että koira ei saa tarpeeksi nestettä ja siitä syystä sairaita koiria tulisikin ruokkia raakaruoalla. Omega-3 on todettu hyväksi myös munuaissairaille koirille. Munuaisongelmat ovat tavallisia koirilla.

Kalsiumoksalaattikivet

Kalsiumoksalaattikivet ovat yleisempiä virtsakiviä struviittien ohella. Virtsakiville altistavat ruokinnassa ihmisten ruoka (ja vaiva on yleistynyt myös ihmisillä!), kaupalliset koiran herkut, liian suuret määrät C- tai D-vitamiinia sekä liian suuret määrät magnesiumia tai natriumia. Vaiva on tavallisin vanhoilla uroskoirilla ja tietyillä roduilla ja myös liian happaman virtsan on todettu altistavan virtsakiteille.

Jos koiran virtsassa on liikaa kalsiumia, voidaan syyt jakaa muutamaan eri kategoriaan:

1)      Suolistosta imeytyy liikaa kalsiumia elimistöön ja tätä voidaan helpottaa ruokavaliolla

2)      Jos kalsiumia imeytyy liian vähän takaisin munuaisissa, voidaan koiralle antaa kilpirauhashormonia

3)      Kalsiumia voi irrota luustosta, jolloin veren kalsiumpitoisuus puolestaan nousee.

Ruokinnassa tulisi välttää sekä kalsiumia että oksalaattia. Kalsiumia sisältävät paljon mm. lohi, sardiini, parsakaali, pinaatti ja maitotuotteet. Oksalaattia on puolestaan paljon porkkanassa, kurkussa, bataatissa, maissiassa, omenissa ja marjoissa.

Tärkein asia hoidossa on koiran runsas veden juominen, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että kuivaruokia tulee välttää ja vettä voi maustaa esimerkiksi lihan keitinliemellä. Kalsiumsitraatti nostaa virtsan pH:ta ja sen tulisikin pysyä neutraalina 7,1–7,5 vaiheilla. B6-vitamiinilisä saattaa myös helpottaa. Sopivia raaka-aineita virtsakivistä kärsiville ovat kana, nauta, lammas, kananmunat, kukkakaali, banaani ja riisi, jos halutaan hiilihydraattia mukaan. Tässä ei tietenkään ole kyseessä liuotushoito, vaan ruokinnalla estetään tai hidastetaan vaivan uusimista. Näin voidaan pidentää uusimisväliä usein vähintään kaksinkertaiseksi.

Ruokintaklinikka

Helsingin yliopiston eläinsairaalan ruokintaklinikka on auki kerran kuukaudessa ja siellä työskentelee useita eläinlääketieteen ja kotieläintalouden ammattilaisia. He suunnittelevat ruokavaliot erilaisille sairaille ja terveille koirille yhteistyössä. Usein koirat tulevat eläinlääkärin lähetteellä klinikalla ja silloin myös ruokintaklinikan kulut on mahdollista saada vakuutukseen. He toivovatkin klinikalla, että koiralla olisi jo valmis diagnoosi, jonka hoitoa voidaan tukea myös oikealla ruokavaliolla. Ruokintaklinikalle voi varata ajan myös yksityishenkilö koiralleen. Hinta 260 € sisältää tunnin tapaamisen ja kahden kuukauden seuranta-ajan, jolloin omistaja on säännöllisesti yhteydessä klinikalle. Jokaiselle koiralle suunnitellaan yksilöllinen ruokavalio omistajan toiveita kuunnelleen. Ruokavaliota muutetaan aina tarvittaessa koiran olon ja oireiden mukaan. Yleensä he suosittelevat raakaruokaa. Yhteystiedot klinikalle löytyvät linkistä: http://elainsairaala.helsinki.fi/fi/yliopistollisen-elainsairaalan-ruokintaklinikka

Eilen oli Ticon aika lähteä viimeiselle matkalle

Tico eli Jangas Dirty Dancing, 12-vuotias persoonallinen koiravanhus, meni niin huonoon kuntoon, että Sarin perheen oli tehtävä vaikea päätös Ticon poismenosta. Koti kuulemma tuntuu tyhjältä ilman erästä ruokaa pummivaa vanhusta, joka tempauksineen on viihdyttänyt lapsiperhettä.

  Tico syntyi Keravalla luonani D-pentueeseen ja pieni ruskeaposkinen tytöntyllerö muutti Sarin ja Markuksen hoiviin Helsinkiin heti luovutusiässä. Tico osoittautui varsin omapäiseksi, mutta kuitenkin helposti oppivaksi tyypiksi, joka kisasi agilityssä muutaman kerran, kävi parissa näyttelyssä pyörähtämässä (mm. ROP-pentu), suoritti taipumuskokeen ja tuolloin vielä epävirallisen MH-luonnekuvauksen. Tyttösellä oli terveet lonkat (A) ja silmät, jossain vaiheessa nautaa vältettiin nappuloissa, mutta viime vuosina koiralla alkoi olla patteja ympäri kroppaa ja kunto alkoi hiljalleen heiketä.

Vuosia sitten sisarukset agirodussa: Tarmo, Tico ja Remu nykyisin pilvenreunalla sekä Raisa (tiukasti elämässämme).

      Perheeseen syntyi kaksi lasta, jotka Tico hyväksyi mukisematta ja suuren osan elämästään se viettikin vauhdikasta elämää ihan perhepiirissä lasten seurana ja välillä isovanhempienkin luona hoidossa.

   Siinä kun Nuppu-siskonsa kuoli 14.6 B-pentueen 15. syntyäpäivänä, kuoli Tico 3.1  C-pentueen 15. syntymäpäivänä. Kummallinen sattuma, koska juuri noina päivinä olen tottunut kirjoittamaan blogiin syntymäpäiväonnitteluja, mutta viimeinen B-pentueen jäsen Milla kuoli 14-vuotiaana ja C-pentueen Aksu 13-vuotiaana. Viimeisen vuoden aikana ne ovat sen sijaan olleet hieman mollivoittoisia uutisia. D-pentueesta vielä Raisa ja Paavo ovat elossa.

   Kiitos vielä Sarille perheineen Ticon hyvästä hoidosta kaikkina näinä vuosina!

kuvat: Eklundin perhe

Jangas Dirty Dancing 17.10.2006 - 3.1.2019

Koiratanssia vanhuksen iloksi

Itsellä ikäkello kääntyi ihan uudelle kymmenluvulle viime vuoden viime päivinä ja Raisalla on ikää jo 12 vuotta, joten lieneekö meillä ikäkriisi iskenyt, kun...

*  tutustuin koiratanssiin nuorisoleirellä 2000-luvun alussa ja ihastuin hienoihin suorituksiin, mutta tällaiselle kaksi vasenta jalkaa ja olemattoman rytmitajun omaavalle henkilölle laji tuntui hieman liian vaativalta (lue mahdottomalta).

*   joululomalla sisko innosti katsomaan PM-kisan videoita koiratanssista ja olin ihan myyty. Riikka kertoi säännöistä ja lajista treenattuaan itse kesästä asti. Olin ilmoittautunut hetken mielijohteesta treenailemaan 19.1 Vantaalle ja idea alkoi kyteä, että josko me kuitenkin koitettaisiin HTM eli Heelwork To Music-varianttia ihan kisoissa asti.

 * musiikki on valittu,  treenaus aloitettu ja meillä on hauskaa!

On tässä hyviäkin puolia, että ainoa koira on 12-vuotias. Tulee harjoiteltua ihan uusia asioita helpon ja oppivaisen koiran kanssa. Samalla se vaatii hieman uudenlaista ajattelua itseltä, kun Raisa on kuuroutunut ja esimerkiksi naksuttimella opettaminen ei onnistu, eikä myöskään äänellä oikea-aikainen palkkaaminen.

   Vanhus on kuitenkin ilmiömäinen lukemaan käsimerkkejä ja sen tapa kestää toistoja ja pitkiä ratasuorituksia on vuosien varrella hioitunut hienoksi. On se vaan sama vanha super-Raisa :)