Hallan astutuksesta tulee torstaina kuluneeksi viisi viikkoa ja silloin yleensä tietää, josko on pentuja tulossa, etenkin jos niitä on kunnon kokoinen pentue. Hannaleena oli käyttänyt viikolla Hallan ultrassa, jossa oli näkynyt vain yksi sikiö, joka vastasi kooltaan melkein viikkoa nuorempaa.
Huonolla tuurilla pentuja ei siis tule, vaan tämäkin menee kesken. Näin meillä kävi aikanaan Katin kanssa vuonna 2002, kun se oli astutettu ensi kertaa Ruotsissa. Muistan, kuinka musertavalta suru tuntui silloin, kun oli odottanut kymmenisen vuotta jalostukseen sopivaa koiraa ja vihdoin oli päästy niin pitkälle, että Kati astutettiin, ultrassa näkyi yksi pentu ja yhtään ei syntynyt. Nykyisellään kaksikymmentä vuotta ja melkein yhtä monta pentuetta myöhemmin, pettymys toki tuntuu sydänalassa, mutta ei yhtä voimakkaana. Nyt on lisäksi jatkoa ajatellen sijoituskoiria, joilloin seuraavaa pentuetta voi suunnitella jo muutaman kuukauden päähän.
Halla ultrataan tulevalla viikolla uudestaan ja sitten selvinnee, miten tässä jännitysnäytelmässä käy. Toisaalta pari vuotta sitten Iines oli ulkoisten merkkien mukaan selvästi tiineenä ja ultrassa näkyi kolme pentua - mutta kuukauden päästä niitä syntyi peräti 11.
Eli aika näyttää, syntyykö pentuja. Meillä edellisestä pentueesta on niin kauan, että kovasti toivomme jo punavalkoista pentuenergiaa kotiin. Toivottavasti syntymättömät pennut eivät pelästyneet mietintöjä U-kirjaimen hankaluudesta nimien suhteen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti