Mukana oli 14 springerspanielia, jotka olivat kaikki hauskoja tapauksia eikä kenenkään kuvausta tarvinnut keskeyttää. Ilokseni koko I-pentue eli Zelda, Hessu ja Sisu osallistuivat kuvaukseen. Täytynee laqittaa tuloksia ajan kanssa, mutta pikaiset kommentit tähän. Monesti minulta kysytään, mikä on mielestäni "hyvä tulos" MH:ssa. Siihen on lähes mahdotonta vastata. Sama kuin ajattelisi, että millainen on hyväluonteinen ihminen? Roduille on myös toivottu ihanneprofiileja, mutta oikeastaan olen niitäkin vastaan henkilökohtaisesti. Ennemminkin lähestyisin asiaa niin, että on tiettyjä epätoivottavia ominaisuuksia. Esimerkiksi kontakti-osiossa (tervehtiminen, käsittely) ei tietenkään ole springerille toivottavaa, että ne pelkäävät ihmistä niin paljon, että yrittävät murista, purra tai näykkäistä. Leikkisyys on suuri plussa koulutettaessa, mutta myös omistaja voi jossain määrin joko sammuttaa tai opettaa koiraa leikkimään kanssaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö kuvaus kertoisi myös näistä ominaisuuksia, mutta yksittäisen koiran kohdalla myös ympäristöllä on vaikutusta. Suuret pelot ja huono palautuminen on tietysti hankalaa. Sen sijaan näyttävät pakoreaktiot, jos koira on kohtuullisen utelias eikä sille jää jäljelle voimakkaita pelkoja, ei ole niinkään vaarallista. Koiraa täytyy katsoa kokonaisuutena ja sitten on omistajastakin kiinni, mitä toivotaan. Leikkisä, sosiaalinen ja rohkea koira ei sovi kaikille, vaikka onkin hyvä harrastuskoira.
Esimerkiksi I-pennut olivat mielestäni kaikki varsin kivoja, vaikkakin jossain määrin erilaisia:
* Kaikki olivat hyvin sosiaalisia ja ihmistä kohtaan erittäin ystävällisiä (ei tullut muuten yllätyksenä ;)
* Leikkihalultaan kohtalaisia, joskaan Hessu ei ollut yhtä innostunut leikkimään kuin sisaruksensa. Monessakin kohtaa näkyi se, että Hessu on selvästi rauhallisempi kuin kaksi muuta. Sisua on opetettu metsästyskoiraksi ja se alussa yritti pätevänä tarjota istumista jokaisen heiton aikana, kun sitä houkuteltiin leikkiin mukaan.
* Kaikki olivat innokkaita saalistamaan, mutta vain Sisu tarttui riepuun aikarajan sisällä. Zelda kyllä hetken mietittyään kantoi sitä pitkän matkaa isännälleen.
* Aktiviteettitaso kun mitään ei tapahtunut oli aika rauhallinen (3) Hessulla ja Zeldalla, mutta Sisu touhuili enemmän (4).
* Etäleikkiä kukaan ei pelästynyt, muttei toisaalta juuri siitä kiinnostunutkaan.
* Sisu on porukasta vilkkain ja se näkyi näyttävinä pelkoreaktioina, joista toipuminen vaati isännän tukea, mutta kutsuttaessa Sisu uskaltautui kaikkea katsomaan. Zeldalla pelkoreaktiot olivat hieman pienempiä ja utelaisuus hieman suurempaa. Hessu rauhallisempana reagoi vähiten pelolla ja oli hyvin (walesiksi suorastaan äärimmäisen) utelias kaveri. Jäljelle jääviä pelkoja ei ollut lain Zeldalla eikä Hessulla, Sisulle jäi hieman.
* Mikä parasta Sisun kohdalla, joka oli pelästynyt eniten radan pelotteita, leikki se kuitenkin aivan yhtä hyvin lopussa kuin alussakin eli rata ei ollut sikäli vaikuttanut toimintakykyyn. Zelda ja Hessu eivät leikkineet yhtä hyvin kuin alussa, vaikkeivät vaikuttaneet stressaantuneilta.
* Hessu ei reagoinut laukaukseen mitenkään (1), Zeldan kanssa toivoin, ettei ennen taipparia ammuta, mikäli se yhtään reagoi. Se reagoi hieman (on videolla) ja kahden laukauksen jälkeen lopetettiin toiveestani (5). Sisu pelästyi kuvauksen lopussa laukausta (5).
