Agilitya ja TOKOa

Taas tästä on muodostumassa vallan treeniblogi. No, siitä on iloa minulle jälkeenpäin, vaikka lukijalle homma taitaa olla todella puisevaa ;)

Aloitetaan kuitenkin ensin kasvattien kuulumisista. Maanantaina näin Tampereella Remua (Jangas Direct Action), Wilmaa (Jangas Ees-Taas) ja Sakkea (Jangas Eager-Beaver) TOKO-treenien merkeissä. Remulla oli vähän haahuilupäivä, Wilma ja Sakke olivat oikein päteviä pieniä. Ne osasivat seurata hienosti, tulla luokse, kulkea mukana, istua käskystä ja seurasivat jopa toisensa ohittaen namin perässä. Sakke on jo tosi iso ja purentakin oli kunnossa, Wilmalla on kaksi etuhammasta alapurennassa.

Eilen oltiin taas vauva-agilityssa, vaikka tällä kertaa Pipsa ei pääsytkään mukaan. Pennut alkavat olla hirmuisen taitavia. Maahanmenot ja kauko-ohjauksen istu-maahan sujuivat jo hyvin ja pentujen peput pysyivät kauniisti maassa asennon vaihtojen aikana. Ne malttoivat varsin hyvin seurata toistensa ohikin.

Agilityn puolella harjoiteltiin eka kertaa rengasta, josta juostiin läpi renkaan alareunan koskiessa maata. Lisäksi treenattiin mutkaputkea (90 asteen mutka), joka meni kuin vanhoilta tekijöiltä ja puomin alastulokontaktia, jossa naperot suorastaan syöksyivät alas namikipolle. Ellastakin (Jangas Elli-Velli) löytyi ihan uusi vaihde, kun se sai lainata Essi-siskon (Jangas Enttententten) ihanaa pallonyörilelua, myös Dante (Jangas Even-Stevens) ihastui samaan leluun. Lopuksi harjoittelimme myös keinulla kiikkumista ja keinun alastulokontaktia. On ne vaan pätevät tyypit: niin ohjaajat kuin pennutkin!

Katsoin myös näiden naperoiden suihin ja tällä hetkellä Essillä on alapurenta, Ellalla normaalipurenta ja Dante muutama etuhammas tasassa. Aiemmissa kasvateissani kellään ei ole ollut purentavikoja, joten olen hieman huolestunut näistä. Toki purennat saattavat vielä normalisoitua, kun rautahampaat tulevat, mutta... Raisallakin oli kyllä aikanaan juuri hampaiden vaihtuessa hetken aikaa muutama alahammas ylähampaiden edessä, mutta sille tuli silti ihan oikeanlainen ja tiivis, nätti purenta.

Raisan kanssakin piti treenata illalla, mutta sillä oli maha niin kipeä, ettei siitä tullut mitään. Viime yönkin sain juosta päästämässä sitä ulos. Maanantaina syödyt lampaan luut pistivät masun myörimään. Tänä aamuna oltiin Raisan kanssa Riitan treeneissä ja namit unohtui kotiin, josta Kati oli ne pöydältä varastanut ja pistänyt parempiin suihin. Toisaalta kesken treenienkin neiti karkasi kakalle, joten ihan hyvä, että maha sai levätä eikä nameja sille syötetty.

Mitäs pitäisi harjoitella TOKOn suhteen ensi viikoksi?

Seuraamisessa pitäisi kiinnittää huomiota täyskäännöksiin ja käännöksiin, sen sijaan sivuaskleet ja muutaman askeleen seuraamiset näyttävät hyvältä ja kokonaisuus on iloista ja hyvässä kontaktissa tapahtuvaa seuraamista. Nyt siis palkkaa paljon käännösten jälkeen ja sellaisia harjoituksia, joissa pian käännöksen jälkeen pysähdytään perusasentoon. Noissa sivuaskeleissa ja lyhyissä seuraamisissa tuntuu tehneen terää se, että niitä treenataan aina agilitykisoissa juuri ennen omaa suoritusta, jolloin Raisu on hyvässä vireessä ja saa paljon palkkaa.

Liikkeestä istuminen onnistui hyvin, mutta nyt tarttis päästä eroon vartalo-ohjauksesta, jota teen osin tiedostamattani. Tähän tarttettais apu-ohjaajaa.

Luoksetulon pysäytyksiä tartee harjoitella nyt paljon pylvään kiertämisen yhteydessä, jotta saadaan ne kuntoon. Näissä harjoituksissa neiti ennemminkin diivaili ja purjehti luokseni. Tosin annettakoon anteeksi törttöily mahanpurujen takia.

Ruutu oli taas aika onnetonta säheltämistä vaihteeksi, kun mökillä saatiin hienoja suorituksia aikaiseksi. Nyt tehdään niitä harjoituksia, että käyn näyttämässä ruudun etukäteen ja palkkaan nopeasti heti Raisan pysähdyttyä. Lisäksi tarttis harjoituella apuohjaajan kanssa ja sellaisia treenejä, että jätän Raisan kaemmaksi ja lähetän sen ruutuun, olleessaani itse huomattavasti lähempänä ruutua.

Noutoja ei tällä kertaa katsottu lainkaan. Harjoitellaan metallilla paljon kotona ja omassa pihassa, hyppynouto on aika hyvässä kunnossa ja tunnari treenataan viikossa alkeista takaisin kokonaiseksi liikkeeksi. Se on ollut varsin hyvä liike, joten haluan palauttaa sen puolen vuoden tauon jälkeen kunnolla mieleen, ettei nyt ryssitä hyvää liikettä liialla kiiruhtamisella.

Kauko-ohjauksessa Raisa teki liikkeet teknisesti hyvin, mitä nyt kääntyi hieman oikealle sivulleen vahdatessaan takana olevaa lelua. Välillä näissäkin apuohjaaja voisi palkita namilla koiran vasemmalle puolelle namia heittäen.

Yllättävän paljon treeneistä sai irti, vaikka itse olin aikas väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä ja Raisa kävi pariinkin kertaan ripulikakalla ja oli hiukan kaffella.