Odotuspäiväkirjaa

Essi eli Jangas Enttententten tuli tänään meille viettämään viimeisiä tiineysviikkojaan. Viikkoja on takana 7,5 ja muodot ovat sen mukaiset. Pentuja on siis tulossa ihan reipas määrä tälläkin kertaa. Veikkaus on tälläkin kertaa noin 7, mutta katsotaan pitääkö veikkaus paikkansa vai ei. Pentujen liikkeitä voi tuntea jo masussa ja mikäs sen ihanampaa. Laskettu aika on 11.10, joten enää on runsas viikko odottelua tiedossa. Viikolla on tarkoitus koota pentulaatikkokin valmiiksi ja sanomalehtiä on jo alettu säästellä. Essi söi Axilur-matokuurin loppuun viikko sitten ja ruoka on maittanut hyvin tiineysajan, tosin neitokainen on ollut enemmän kotiruoan kuin nappuloiden kannalla. 

Tässä muutama kuva Tyyris Tylleröstä:

Mahan saa vielä toisinaan hieman piiloon.

Masu 52. vrk

 Tiistaina järjestettiin viimeiset ulkokauden agilitytreenit ja samaan aikaan vietettiin Radio Suomen lemmikki-iltaa Ojangossa. Minua ja Kamun nuorta Roosa-emäntää haastateltiin suorassa lähetyksessä noin puoli tuntia ohjelman alusta: http://areena.yle.fi/radio/1650024

Tällä viikolla on tokoiltu Raisan kanssa, mutta muuten olemme viettäneet aika rauhallista elämää. Ruutu taitaa hieman edistyä, mutta ei ole läheskään koevalmis liike edelleenkään. Puun kierrosta pysäytyksiä pallolla on työstetty ja ne ovatkin hienoja kunnon laukasta. Tunnarikapulaa on vain piiloteltu ruohoon ja noudoissa on saatu pilattu vauhti takaisin ja luovutukset tapahtuvat laukalla. Kumma juttu, että noudon saa kieltämällä pilattua puolessa vuodessa, mutta sen korjaaminen kestää 4,5 vuotta... Viikonloppu vietettiin Sebastianin ja koirien kanssa kotosalla Stigin lähdettyä Maalahteen.  

Viima eli Jangas Gone with the Wind oli päässyt isäntänsä kanssa metsälle ja tulostakin oli tullut. Arvatkaapa vain lämmittikö kasvattajatädin sydäntä (tai ihan fyysisesti se taitaa lämmittää mahaa tulevaisuudessa), kun saimme pakastetun koppelon lihat?! Hurjan suuret kiitokset! Viima oli kuulemma ollut varsin pätevä, joskin laukauksesta pysähtyminen oli ollut vielä hieman haastavaa.  

Tulipas viestistä varsinaista sillisalaattia: odotuspäiväkirjaa, treenipäiväkirjaa, radio-ohjelmaa ja kasvattien kuulumisia. Kyllähän kaikki voi kertoa samalla kertaa...

Terveystuloksia

Kolmisen viikkoa sitten otetut lonkkakuvat alkavat hiljalleen saapua Kennelliitosta. Tässä  hienot viralliset tulokset:

Jangas Field Fennel lonkat A kyynärät 0
Jangas Fir Tree lonkat A
Jangas Four-Leaf Clover lonkat A
Jangas Flower Power lonkat A 

Jangas Forget-Me-Not lonkat A 
Jangas Fleur-de-Lis lonkat B
Jangas Gale Wind lonkat A
Jangas Gone with the Wind lonkat A

Vanhemmasta kaartista muutama on käynyt silmätarkastuksessa:
Jangas Beauty Or Beast silmät ok
Jangas Dirty Harry silmät ok, ylimääräisiä ripisiä (= lievä distiachis)

Millalla on jo ikää 9 vuotta ja sikälikin on hienoa, että kaikki on kunnossa :)

Raisasta Sringereiden TOKO-mestari

Raisa mielestään erinomaisen pätevänä

 Raisa eli Jangas Duck Soup pääsi ensimmäistä tänä vuonna kokeeseen ja samalla starttasimme ensimmäistä kertaa erikoisvoittajaluokassa. Olin jo alkuviikosta perumassa koko osallistumisen, kun liikkeet eivät olleet vielä mielestäni tarpeeksi valmiita. Totta toinen puoli, nollasimme merkiltä tehtävät liikkeet ohjatun noudon ja ruudun (joita emme ole vielä saaneet koemaisiksi kokonaisuuksiksi), mutta muuten koe meni yli odotusten. Tulos oli lopulta EVL3 221,5 pistettä. Tällä olimme kahdeksan koiran joukosta kolmansia ja kolmesta walesista parhaita tosin todella pienellä marginaalilla Täplään ja Lempiin, jotka palkittiin myös 3-tuloksilla. Tuomarina Tampereella vesisateisessa säässä toimi aina yhtä mukava ja kannustava Juha Kurtti.

  Raisa voitti siis TOKO-mestaruuden nyt toista kertaa.

Iloisia ja hassuja ilmeitä: Tiina ja Ella, Tiina ja Raisa sekä Kaisa ja Remu.

Lisäksi saimme kasvattajaluokan, kun peräti kolme Jangas-kasvattia osallistui. Raisan veli Remu eli Jangas Direct Action emäntänsä Kaisa Majasen kanssa tokoili hienon AVO1-tuloksen 175 pisteen arvosta ja he voittivat avoimen luokan! Huiman suuret onnittelut!!

Kolmas kasvattini oli ensikertalainen Ella eli Jangas Elli-Velli ja Tiina Rytkönen, jotka palkittiin hienosti ALO2-tuloksella ja 156 pisteellä eli ykköstulos ei jäänyt kauaksi Ellankaan kohdalla (rajana on 160 pistettä). Onneksi olkoon ja eikun seuraaviin kokeisiin!
  Kiitos vielä oman yhdistyksen järjestäjäporukalle mukavasta kokeesta, vaikkei sää tällä kertaa suosinutkaan. Koe vietiin mukava lämpimässä tunnelmassa, vaikka sormet ja varpaat olivatkin hieman kohmeessa ;)


Remun ja Ellan blogeista voi lukea tarkemmat koeselostukset heidän osaltaan. 


Raisan koekertomus pisteiden muodossa tulee tässä (niin siis ne kootut selitykset, mulla oli tekosyyt valmiina jo ennen kokeen alkua, siis ensinnäkin sade...):

Istuminen ryhmässä: 10 Tämä meni yli odotusten, mutta ehkä voi vähän kiittääkin sitä sadetta, ettei hotsittanut mennä maahan makoilemaan

Paikalla makaaminen: 8 Muuten hienosti, mutta lopussa nousi aiemman ohjaajan käskystä, kun olimme rivin päässä. Eipä näitä ryhmäkäskytyksiä juuri ole yli vuoteen treenattukaan.

Vapaana seuraaminen: 10 Raisa teki sateesta huolimatta hienoa työtä ja istui jopa märkiin paikkoihin. Näin Raisan vaan sivusilmällä, mutta oli kyllä koko ajan hyvässä paikkaa ja tuntui pitävän kontaktia. 

Seisominen, istuminen ja maahanmeno eli zeta: 8,5 Tein liikettä eka kertaa kokeessa ja olen nähnyt sen aiemminkin vain kerran kokeen aikana... Raisa pysyi jopa seisomisessa hyvin paikalla, vaikka kävelin sen vasemmalta puolen taakse. Pysähdykset olivat varmastikin aavistuksen hitaat ja maahanmenossa katsoin hieman koiraa. 

Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno: 7 Raisa juoksi kaikki välit laukaten, mutta seisomisen pysähtyminen jäi epävarmaksi, se haisteli ja jouduin varmistamaan pysähdyksen toisella käskyllä. Maahanmeno mielestäni hyvä. Tätäkin on harjoiteltu vain muutaman kerran koemaisesti ennen kyseistä koetta, joten hieman ruosteisuutta ilmassa.

Ruutu: 0 Ei vielä onnistu treeneissäkään koemaisesti

Ohjattu nouto: 0 Kertaakaan ei oltu treenattu ihan koemaisesti kolmella kapulalla. Raisa juoksi merkille, muttei malttanut pysähtyä vaan jatkoi heti (oikealle) kapulalle. Sain sen vasta toisella käskyllä pysähtymään, mutta noin 2,5 metrin päähän merkistä eli liike nollautui, vaikka loppunouto menikin hienosti. Treenimäärään nähden hieno suoritus siis tämäkin, koska onnistuminen oli jo todella pienestä kiinni. 

Metalliesineen nouto hypäten: 10 Ei valittamista, osasin heittää ja Raisa hypätä ja noutaa. 

Tunnistusnouto: 10. Raisa meni rauhallisesti ja oikeassa mielentilassa kapuloille ja alkoi haistella rauhassa oikealta alkaen ja tarttui epäröimättä omaan kapulaan sen löytäessään!! Mälvääminenkin (kesällä Raisa suorastaan purekseli kapulaa suussaan!) oli ihan minimaalista, oikeastaan vain pieni asennonvaihto juuri ennen kiitosta. En olisi uskonut, että tämä voi onnistua näin hienosti, kun kenraaliharjoitus meni ihan plörinäksi ja sen jälkeen on vaan piilotettu omaa kapulaan ruohon joukkoon. 

Kauko-ohjaus: 8 Yksi kaksoiskäskytys ja liikkumistä eteenpäin vain parisenkymmentä senttiä. Loistava suoritus, kun vielä pari viikkoa sitten liikettä muistellessa neiti tulee toista metriä eteenpäin! 

Summa summarum: vaikka tämän vuoden treenit ovat jääneet olemattomiin, olaan selvästi tehty oikeita asioita ja Raisa muistaa vanhastaan voittajan asiat oikein hyvin. Itse kentällä treenit ovat jääneet olemattomiin, mutta kotona on harjoiteltu asennonvaihtojen tekniikkaa, tunnarikapulan pitämistä, jääviä liikkeitä, seuraamispätkiä jne. Jopa tämä pienen pieni tarkkuustreenikin auttaa monessa asiassa. Vire oli hyvä koko kokeen, vaikka ollessaan epävarma Raisa tekee helposti ihan omia päätöksiään. Jäi todella hyvä mieli: EVL ei ole niin vaikea ja saavuttamaton kuin olen ajatellut!!  

Pentujen tuhinaa odotellaan jo

Eilen kävimme katsomatta Essin Jangas Enttententten pyöristyneitä muotoja. Eikä neitokaisen siunatusta tilasta voi erehtyä, masu on kasvanut ja nisät ovat isot jo. Vauhtia edelleen riittää, eikä maha tunnu vielä olevan ihan haitaksi asti. Essin Axilur-matokuurikin aloitettiin eilen. Odottelemme siis pentujen syntyvän noin kolmen viikon päästä, kun laskettu aika on 11.10. Uskoisin, että tälläkin kertaa on tulossa normaalin kokoinen tai peräti iso pentue. Aika näyttää :) 

Pentujen vanhemmista löytyy lisätietoja elokuun viestistä: http://jangas-kennel.blogspot.fi/2012/08/toivomme-saavamme-lullutella-pentuja.html

Sebastianin ja Essin iloinen jälleennäkeminen

Ihanaa pyöriä maassa!

Kasvaneet muodot näkyvät tässä parhaiten

Vielä näytetään aika sutkajalta kuitenkin

Kävimme eilen treenailemassa TOKOa Ellan ja Tiinan kanssa viikonlopun kokeita ajatellen. Ellan bravuurit ovat paikallaolo ja luoksetulo, hyppykin kuulemma menee hienosti, vaikka sitä ei nyt voitu tehdäkään. Ella osaa jo seuraamisetkin varsin hyvin, kunhan motivaatio säilyy ja emäntä liikkuu asiallisesti. On muuten oikeasti tosi vaikeata osata oikeata ja vasenta ja tehdä rauhalliset asialliset käännökset samalla, kun kävelee eteenpäin koira vasemmalla puolella!! Kuulostaa naurettavalta, mutta mielestäni se on kahdenkymmenen vuoden harjoittelunkin jälkeen haastavaa etenkin jos vähänkin jännittää. Raisa oli puolestaan erittäin vauhdikas ja mielestään erinomaisen pätevä. Lue: se teki kokonaisia liikkeitä, vaikkei jatkokäskyä aina kuullutkaan. Kun Raisa osaa, niin mokomat pikkuseikat ovat sen mielestä selvästi toisarvoisia. Miksi odottaa merkillä käskyä, kun kuitenkin tietää, kumpaa kapulaa haetaan?! Toisaalta Raisan kanssa treenaaminen on tosi hauskaa, kun se nauttii, kestää todella paljon toistoja ja tekee kovalla vauhdilla töitä. Saas nähdä, kuinka maltti riittää kokeessa, kun treenaaminen ennen koetta on ollut retuperällä pienen pojan vesirokon(kin) takia. Nyt on tarkoitus tosissaan alkaa tehdä töitä TOKOn eteen tämän syystalven aikana, vielä on paljon oppimista EVL:ä ajatellen. Olin jo perumassa sunnuntain osallistumista, mutta onhan se ainakin hyvä tilaisuus kisamaiseen treeniin. Merkille juoksu sujuu hyvin, mutta sekä ohjattu nouto että ruutu merkin kautta ovat vielä aika raakileita liikkeinä. Tunnari on ollut Raisan varmimpia liikkeitä, mutta meni eilen ihan pelleilyksi. Saas nähdä saanko sen palautettua mieleen (eipä sitä montaa kertaa tänä vuonna ole otettukaan) vielä ennen koetta. 

Spanieli mielii syksyllä metsälle

Juu, meillä ei tälle erää ratketa syksyn metsastysretkille, vaikka aikanaan ne olivatkin joka syksyn kohokohta Katin kanssa. Sen sijaan moni kasvattini on päässyt "tositoimiin" ja ihan hyvin tuntuu sujuneenkin. Fannylle Jangas Field Poppy oli saatu muutama pudotuskin ja onnistunut sorsan nouto ja myös velipoika Remo oli lähdössä metsälle. Ella eli Jangas Elli-Velli oli yhtälailla toiminut isännän kanssa ihan hyvin (Ellan blogista voi lukea lisää) ja vanhaan tapaan sisarusket Remu, Paavo ja Nuppu sekä siskonpoika Sakke varmasti viettävät aikaa metsällä. G-pentueestakin ainakin Viima ja Tuffsen ovat lähdössä kanalintumetsälle syksyn mittaan. Velipoika Sami Jangas Go Ahead  oli kuulemma ollutkin metsästyskoulutuksessa ja toiminut hienosti myös lavastetussa tilanteessa tehden onnistuneen ylösajon ja noutaen ammuttua fasaania. Vau!

Sami ja ensimmäinen fasaanisaalis

Veteraani-ikäiset Yanga ja Elviskin pääsevät yhä edelleen metsäreissuille, vaikka meinasin veteraanikaartin ihan unohtaa. Kenties Pyrykin vielä saa jatkaa metsäreissuilla käymistä, vaikken pojasta oel pitkään aikaan kuulutkaan.

Itselläni koko viikonloppu kului MH-luonnekuvauksen merkeissä Haminan vieressä Pyhällössä testinohjaajana tanskandoggeille. Oli hauska nähdä noita lempeitä jättiläisiä: suuri osa osa oli rohkeita ja vauhdikkaita koiria, moni leikki innokkaasti ja yksi oli selvästi noutajamainen kantaessaan ihan kaikkea ja kuulemma toimi myös isännän apuna sorsametsällä. Kotiin tuomisina olikin iso kasa kantarelleja, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä sekä hieman puolukoita. Metsät olivat luonnon antimia pullollaan ja nämäkin päätyivät mukaan ihan sinä pienenä aikan, kun kuvaajat kertoivat koirasta ohjaajalle ;) Oli kiva tehdä MH:t tutulla porukalla, kun kuvaajina olivat Marina ja Carina ja B-toimihenkilöinä Niina M. ja Patrik. 

Syksyyn kuuluu muutakin yhdistys- ja talkootoimintaa paitsi koulutusten ja agilitykisojen merkeissä, olen myös kirjoittanut walesien vuosikirjaa, JTO:ta ja mukana Springerspanielit ry:n 40-vuotisjuhlien järjestelyissä. 

Nyt täytyy kuitenkin rientää, kun vesirokkoa sairastava pikku-Sebastian alkaa kiukutella. 

Raisasta rodun ensimmäinen agilityvalio ja springeri-mestari!

Tämä oli yksi niitä harvinaisia epätodellisen tuntuisia päiviä, jolloin yksi pitkäaikaisista tavoitteistamme toteutui. Nokian agilitykisoissa Anders Virtasen agilityradalla liitelimme Raisan Jangas Duck Soup kanssa virheettömään suoritukseen ja luokan toiselle sijalle saaden kolmannen ja viimeisen agility-SERTin (yli vuosi on ehtinyt kulua ensimmäisestä!) ja näin Raisasta tuli rodun ensimmäinen agilityvalio Suomessa. Samalla kertaa Raisa voitti neljättä kertaa Springerspanielit ry:n agility-mestarin kiertopalkinnon. 

Springeri-mestari ja tuore agilityvalio Raisa coolina ja emäntä hyvin onnellisena

  Myös illan myöhemmältä hyppyradalta tuli nollatulos, vaikka Raisa karkasi lähdöstä ennen käskyäni ja meinasin jo lopettaa leikin kesken. Ylimääräisiä kaarroksia tuli alkuradalla runsaasti, mutta ihmeen kaupalla aikamme oli 40,00, kun samainen aika oli radan ihanneaika. Joskus voi siis olla suorastaan satumainen tuurikin ;) Mitenkäs se sanonta menikään, että paistaa se päivä joskus risukasaankin... 

Raisa palkintopallilla, kuvat: Kaisa Majanen

   Samana päivänä saavutettiin siis tuplanolla, 2. sijoitus, viimeinen agility-SERT ja sitä myöten AVA:n arvo ja Springeri-mestaruus. Tänään siis leijaillaan vaan pää pilvissä. Kiitos kaikille tutuille onnitteluista ja mukavasta kisaseurasta. Hanna ja Vellu sekä Terhi ja Börje saivat myös ihan mukiinmenevät radat. Dantelle ja Viiville tuli valitettavasti kaksi hylkyä.

Myös Raisan serkkupoika Jangas Cubic Butterflyn poika Ginseng eli "Nemo" koulutusryhmästäni osallistui emäntänsä kanssa agilitykisoihin tänään saaden ensimmäisen nollatuloksensa ja sijoittuen Maksi-1 luokan toiseksi. Suuret onnittelut siis myös Anulle ja Nemolle!!

   Huomenna jatketaan kisailua ja kuviakin laittelen paremman ajan kanssa. Nyt alkaa olla aika hakeutua yöpuulle.

P.S. Myös sunnuntaina jatkettiin hyvää nollaputkea ja tehtiin kolmas peräkkäinen nolla (sij. 4.) Minna Väisäsen agilityradalla. Hyppyrataa ennen lähdettiinkin kotiin, kun tuntui, että olimme jo antaneet kaikkemme :)

P.P.S. Suurkiitos Kaisalle kuvista, emännän naama loistaa kyllä kuin Naantalin aurinko... Kuvista välittyy hyvin onnelinen olotila, vaikka sateessa seisottiinkin. 

Elina Jänesniemen agilitykoulutuksessa

Viikonloopuna osallistuin kumpanakin päivänä Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen Raisan kanssa. Elina on niin Suomen kuin maailman huippuja ja lisäksi vielä osoittautui hyvin mukavaksi kouluttajaksi. Kaikilta kouluttajilta saa jotain irti, mutta nyt tuli harvinaisen paljon asioita mietintämyssyyn laitettavaksi. 

Kontaktipinnoista keskustelimme yhden koiran kohdalla pitkään koko ryhmän kesken. Olen monesti ihaillut LAWilaisten koirilleen opettamia loistavia kontakteja ja sitä, kuinka johdonmukaisesti ne on opetettu. Raisan kanssakin alkuopetus on kyllä tehty kunnolla, mutta huomaan usein vapauttavani sitä kontaktilta samoin tein "hyvä"-sanalla varsinaisen käskyn sijaan. Elina oli sitä mieltä, että kontakteilla ei tulisi koskaan kieltää koiraa ellei se osaa täysin - eikä oikeastaan silloinkaan, koska jos koira osaa kunnolla kontaktit ja tekee virheen (2 on-2 off-kontakteilla), niin se myös korjaa saman tien virheensä siirtämällä takaosansa takaisin kontaktipinnalle. Muussa tapauksessa koira ei vielä osaa kontaktipinnalle tuloa ja sinne jäämistä eivätkä ohjaajan kriteerit ole ehkä niin selkeitä koiralle kuin voisi olettaa. Tässä kohtaa olen kyllä aivan samaa mieltä. Koiran palauttaminen kontaktipinnalle tekee vain koirasta epävarman ja silloin tulisi palata takaisin helpompiin harjoituksiin. Elina havainnollisti meille, kuinka koiraa voidaan harjoittaa aina suuntaamaan katseensa eteenpäin ja siitä voidaan sitten jatkaa harjoituksiin, joissa ohjaaja jää kontaktipinnoilla jälkeen. Myös kontaktipinnoilta vapauttamiseen saimme selkeitä neuvoja: ohjaajan tulisi aina ensi kerralla palata koiraa palkkaamaan ja sitten uudestaan (toiselle, kolmannella jne) lähtiessään voi vapauttaa koiran liikkuessaan. Ohjaajan ei siis ole tarkoitus pysähtyä ennen vapauttamista, koska niin ei kannata tehdä kisoissakaan. Koiralta voidaan myös säännönmukaisesti häivyttää palkkaa laittamalla sitä lopulta muutaman esteen päähän kontaktipinnasta. 

Lähdöistä karkailu, joka sekin on monesti ajankohtaista, ei sekään kaipaa kieltoja, etenkään jos koiran liian innoissaan meinaa karata radalle. Koiralle tulisi olla selvää mitä siltä halutaan ja aikanaan Teemu Linnan koulutuksessa kävimme läpi sitä, kuinka koira kokee saaneensa liikkua, vaikka se siirtäisi vain toista etujalkaansa pepun vielä pysyessä paikallaan. Kriteerin pitää siis olla erittäin selvä ja tässäkin ohjaajan tulisi olla hyvin johdonmukainen. Elinan neuvo tällaiselle lähdöstä radalle karkaavalle koiralle oli se, että ohjaaja menee samantien kyykkyyn ja piilottaa kasvonsa. Näin koiran mahdollisuudet lähteä radalle varastamisen jälkeen mitätöityvät ja hyvin nopeasti koira oppii, ettei varastaminen todellakaan kannata. Tässäkin kysytään ohjaajalta johdonmukaisuutta. 

Raisan kohdalla meillä käännökset helposti venyvät ja suurin syy siihen on myöhässä oleva ohjaukseni. Vaikkei se kieltämättä hyvin käännykkään esteen päällä, ei se ajassa juuri häviä, koska hieman pidemmillä kaarroksilla vauhti pysyy koko ajan hyvänä. Liian myöhään kerrotut käännökset sen sijaan hidastavat menoa jo tuntuvasti. Koiruudelle tulisi kertoa kaksi laukkaa ennen käännöstä (ja hyppyä) minne ollaan seuraavaksi kääntymässä. Raisa on vielä tavallista estehakuisempi ja tämä korostuu normaalia enemmän. Minun tulisikin opetella lopettaa liike entistä aiemmin ja alkaa hyvissä ajoin kääntyä seuraavaan suuntaan. Myös valssauksissani on paljon parantamisen varaa, joten tanssikurssi lienisi paikallaan, jotta 1-2-3 meni oikeassa tahdissa ja oikeaan suuntaan... 

Myös ihmisnuolia harjoiteltiin ja Raisan kanssa täytyy ottaakin oikein ohjelmaan vauhdin hidastaminen ja käännös ennen hyppyä. Minun pitäisi muistaa pitää esteen puoleinen jalka taaempana, jotta siitä pääsee helposti liikkeelle, ja palkata koira kädestä aivan maanrajasta. 

 Yleisesti Elina puhui rataantutustumisesta, jossa kannattaa ensin miettiä koiran reitti koko radalla ja vasta sen jälkeen alkaa miettiä, missä itse pitäisi olla, jotta koiralla olisi mahdollisimman optimaalinen linja koko radan. Näin hänen piirrettyään maahan tiukassa paikassa tapahtuvan sylkkärin linjan koiralle, tuntui sylkkäri todella helpolta, vaikka olen aina kokenut ne meille hankaliksi. Saatiin siis myös hienoja onnistumisia. Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut koulutus, vaikka lauantai kunnon kaatosateessa tuntuikin aika hurjalta, kun vieressä oli tyhjillään kumottava halli... Sunnuntaina saatiin onneksi nauttia huomattavasti paljon paremmasta ilmasta. 

Oli siis erittäin antoisaa! Täytyypä vielä kiittaa Raila-coachia, joka vinkkasi treeneistä. Ratapiirrokset taitavat päästä koneelle vain unelmissani. Sen verran realisti lienen minäkin.

Nellistäkin sain Paulalta kuvia. Tässä niistä muutamia:

Jangas Fleur-de-Lis

Nelli ui ja noutaa

    

Lonkkakuvauksissa

Tänään vietimme illan Mevetissä silmätarkastusten ja lonkkakuvausten merkeissä. Per Axelsson otti lonkkakuvat ja tulokset näyttivät todella hyvältä. Virallisia lonkkatuloksia odotellaan siis vielä muutama viikko Kennelliitosta, mutta silmätuloksethan ovat heti virallisia. 

Unista porukkaa nuo karvakorvat

Mukana olivat seuraavat karvakuonot:

Jangas Field Fennel silmät ok, alustava arvio lonkat A kyynärnivelet 0
Jangas Four-leaf Clover silmät ok, alustava arvio lonkat A/B
Jangas Fir Tree silmät ok, alustava arvio lonkat A/B
Jangas Forget-Me-Not silmät ok, alustava arvio lonkat A
Jangas Flower Power silmät ok, alustava arvio lonkat A
Jangas Gale Wind silmät ok, alustava arvio lonkat A
Jangas Gone with the Wind silmät ok, alustava arvio lonkat A
Jangas Duck Soup silmät ok (edelleen)

Hertan röntgenkuva näytti tältä

F-pentueesta myös Nelli eli Jangas Fleur-de-Lis kävi eilen lonkkakuvissa, jotka lähtivät eteenpäin C/B:nä. Nyt saan siis jännittää pari viikkoa peräti kahdeksan kasvattini virallisia tuloksia ;) 

  Suuri kiitos kaikille osallistuneille!! Sain otettua hauskoja kuviakin klinikalla, joten laittelen niistäkin muutamia. 

Remoa ei yhtään väsytä...

Uninen poika sylissä

Piko ei meinannut millään nukahtaa

Pihla höyhensaarilla

Sain viimein lisättyä Tuffsenista kuvia metsästystreeneistä pojan noutaessa vedestä lintua varsin pätevänä Kajlle Ahvenanmaalla. Kuvat löytyvät elokuun lopun viesteistä G-pentueen syntymäpäivää ja Tuffsenin metsästystreenejä koskien. Lisäksi Toivon taipumuskoearvostelu löytyy blogista. 

Toivo läpäisi taipumuskokeen

Toivo eli Jangas Gimme Some Action osallistui lauantaina 1.9 Pöytyällä taipumuskokeeseen läpäisten sen heti ensimmäisellä kerralla! Onneksi olkoon Tanjalle ja ohjaajana toimineelle Antille! Toivo olikin pentueessaan jo neljäs pentu kuudesta, joka on suorittanut taipumuskokeen hyväksytysti. Aika mainio porukka onkin kyseessä!

Tuomari: Ville Lahtinen

Sosiaalinen käyttäytyminen:

Toivo on ystävällinen koira, joka tulee toimeen ihmisten kanssa. Toiset koirat kiinnostavat Toivoa kovasti.

Haku ja laukaus:

Onko Toivolla toivoa tänään, kun haku käynnistyy kyllä kovinkin vauhdikkaasti ja etäisyyttäkin oli riittävästi. Sitten tapahtui jotakin, kun saavuttiin aukeammalle paikalle eli Toivon haku muuttui hyvin suppeaksi ja myös jotenkin epävarmaksi. Epävarmuus tuli ilmi siten, että Toivo vähän väliä pysähtyy kysymään neuvoa. Toivon haku on pääsääntöisesti maavainuista. Yleisurheilutermein rima jää väpättämään ja lopulta... Pysyy.

Jäljestys:

Varovaista jäljestystä, joka loppua kohden paranee. Alussa meinaa kaatuneen puun ylitys aiheuttaa ongelmia ja sen ylitettyä Toivo meinaa kadottaa jäljen. Pienistä takapakeista huolimatta melko jälkitarkasti kulmalle, jossa jälleen pientä ihmettelyä. 2. osuus hieman paremmin kaadolle, jonka nuuhkii ja nuolee.

Vesityö:

Toivo ui halukkaasti ja noutaa pukin rantaveteen.

Tottelevaisuus:

Toivo tottelee ohjaajaansa hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:

Toivoa selkeästi alkoi jännittämään metsäosuuksilla, mutta rauhallinen ohjaaja käytöksellään antoi tänään Toivolle toivoa. Jos ohjaaja ei olisi antanut Toivolle työrauhaa niin tulos olisi voinut olla toinen. Voisi siis sanoa, että yhteistyö todella mallikasta.

Onneksi olkoon 2.9 "aikuisuuden" saavuttaneelle F-pentueelle

Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun Nuppu eli Jangas Dolce Vita synnytti peräti kahdeksan pennun katraansa, joka nimettiin Jangas F-pentueeksi.

F-pentue ihan pieninä palleroina

Vuoden aikana porukalle on ehtinyt jo sattua ja tapahtua kaikenlaista:

Jangas Field Fennel eli Piko on saavuttanut vuoden aikana junnuna saadun SERTin lisäksi kaksi vara-SERTiä, suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen. Piko treenaa agilitya eikä vauhdin puutteesta ole koskaan tekeminen kiinni...

Piko on jo iso mies

Jangas Forget-Me-Not eli Hertta suoritti taipumuskokeen jo alle vuotiaana, mutta viimeksi kuluneen vuoden aikana neiti ehti suorittaa MH-luonnekuvauksen ja sai näyttelystä vara-SERTin. Hertta alkaa olla jo pätevä TOKO- ja agilitykoira. Ensimmäiseen möllikisaankin koirakko ehti agilityssä.

Jangas Flower Power eli Ada palkittiin kesällä näyttelyssä SA:lla ja suoritti MH-luonnekuvauksen. Ada on tasaisen rauhallinen ja todella kiltti kaveri Idalle agilityssa. 

Ada-kaunokainen

Jangas Four-Leaf Clover eli Kamu suoritti MH-luonnekuvauksen, selvitti taipparin all1-vuotiaana ja palkittiin ensimmäisessä näyttelyssään ERI:llä. Kamu on Roosan kanssa loistava agilitykoiran alku :) 

Kamu noutaa fasaania

Jangas Fir Tree eli Remo suoritti myös MH-luonnekuvauksen ja pääsee taas syksyllä metsälle tositoimiin. Taippari on tälläkin pojalla plakkarissa jo viime vuodelta.

Jangas Field Poppy eli Fanny suoritti keväällä MH-luonnekuvauksen ja viime vuoden kesänä taipumuskokeen.

Jangas Fleur-de-Lis eli Nelli on aikuistunut vuoden aikana ja josko neiti ensi vuonna pääsisi MH-luonnekuvaukseen, johonkin näyttelyyn ja taipumuskokeeseenkin... Nellistä löytyy uusia kauniita kuvia neidin omasta blogista. 

Nelli-neiti

  Jangas Foxglove eli Kaspian lopetettiin valitettavasti yllttäen tammikuussa ilman, että minuun otettiin etukäteen mitään yhteyttä. Vieläkin surettaa pienen koiran kohtalo.

Onneksi kaikki muut sisarukset voivat hyvin ja viettävät onnellista koiran elämää. Tällä viikolla ajankohtaista on lonkkakuvaus ja silmätarkastus melkein koko porukalle eli peräti kuudella koiralle. Hyvää syntymäpäivää pienille ilopillereille!!

Välillä pukkaa EH:ta

Tämä ja viime viikonloppu on mennyt Erittäin Hyvissä merkeissä näyttelyiden suhteen. Viime viikonloppuna Remu eli Fi Mva Jangas Direct Action sai EH:n Kirsti Louhen tuomaroimana valioluokasta ja tänään Ewa Nielsen palkitsi sisarukset Essin Jangas Enttententten EH4. (ensimmäinen laatuaan Essille)  ja Pipsa Jangas Easy Peasy EH2. Kootut selitykset: Essin pää oli tänään tuomarille liian kapea (olisikin pitänyt ilmoittaa noita leveäkalloisia kasvattejani, joita kyllä riittää...) ja Pipsa haikaili isännän perään ollessaan kanssani kehässä eikä esiintyminen mennyt kanssani lainkaan mallikkaasti. Neiti suostui seisomaan vain Mikaa katsellen ja hampaiden katsominen meni pelleilyksi. Ei siis pelosta tai vihaisuudesta vaan yksinkertaisesti siksi, että mokoma tuomari tuli isännän ja koiran väliin. Seuraavalla kerralla Mika pääsee esittämään Pipsaa itse, jotta neitokainen pääsee oikeuksiinsa. 

Tässä vielä Essin arvostelu: "Feminin tik, som kunde ha lite mer bredd i skallen, tunga öron till huvudet. Bra storlek. Normalt viklad. Kunde ha mera utfylld bröstkorg. Rör sig med bra steg från sidan, löst fram och tätt bak." 

Ellalle jo toinen nollatulos 1-luokasta agilityssa!

Jangas Elli-Velli eli Ella ja ohjaajansa Tiina Rytkönen nappasivat viime viikonloppuna nollavoiton Medi-1 luokasta ja tänä viikonloppuna taitava koirakko kiisi toiseen nollatulokseen ja toiselle sijalle. Tuomarina Helsingin kisoissa toimi Hans Freid Itävallasta. Nyt tarvitaan enää kolmas nolla ja koirakko nousee jo kakkosluokkaan! Loistavaa osaamista ja suuret onnittelut! 

Tarkemman kisakertomuksen ja kuvan palkintopallilta löytää taas Ellan omasta blogista. Raisan tytöillä Pipsalla ja Ellalla ohjaajineen on ollut huima syksy, kun kummatkin ovat pokanneet kaksi nollatulosta kuukauden sisällä. On hienoa koulutusohjaajana nähdä, miten tehty työ alkaa kantaa hedelmää. Sisarusparvesta Dante onkin jo kolmosluokassa ja Essi ja Lotte varmasti pärjäisivät, kunhan niiden kanssa saisi kisakokemusta. Myös Wilma ja Sakke treenailevat agilitya, joten kyseessä lienee rodussaan jonkin sortin ennätys. Tosin eipä emän sisarusparvi paljon huonommaksi jää, kun niissäkin Raisalla, Remulla ja Paavolla on nollatuloksia ja lisäksi Tico ja Tarmo ovat kisanneet muutaman kerran. 

Itse vietin pitkän iltapäivän läpimärkäniä sateisessa Ojangossa Elina Jänesniemen koulutuksessa. Paljon tuli taas hyviä vinkkejä ja aloin ymmärtää, miksei Raisa käänny tiukasti esteiden päällä: sitä ei ole koskaan opetettu neidille kunnolla! Olen pitänyt syynä sitä, että se vaan on vähän kankea. Myös lähdöstä varasteluun sain kuulla hyviä vinkkejä toista koirakkoa seuratessa. Sylkkärit onnistuivat (!!) ja koiran linjojen haku radoilla täytyisi aina muistaa entistä tarkemmin. Valssiharjoituksia (1-2-3) tuli kotiläksyksi. Huomenna jatketaan, toivottavasti vaan ehdin ajoissa paikalle näyttelystä.