Herra Hakkaraisen yö

Aina toisinaan lapsi- ja koiraperheessä vietetään aikamoisia herra Hakkaraisen öitä - tosin sillä erotuksella, että herra Hakkarainen ei tiedä kävelevänsä unissaan, kun minä taas puolestani olen valitettavan tietoinen asiasta. Onneksi aina voi suhteuttaa asioita, että on niitä ollut huonompiakin öitä, joten oksennus-migreeni-verenpaine öihin verrattuna tämä on korkeintaan huvittavaa...

http://d.gr-assets.com/books/1200413076l/1899306.jpg

   Eilen illalla pääsimme koko perhe normaalisti yhdeksän maissa sänkyyn ja kymmeneltä olivat jo kaikki lamput sammuneet niin kuvainnollisesti kuin fyysisestikin. Kahdelta Sissi-vauva heräsi tissittelemään, kuten tavallistakin (tosin onneksi usein syöttö venyy pari tuntia pidemmällekin). Viima keksi, että nyt olisi tilaisuus päästä ulos ja alkoi kitistä pentuhuoneessa. Päästin Vimpan ulos, jossa se näytti lähinnä nauttivan yön rauhasta ja touhuilevan pihamaalla. Meitin tytöt pyörivät itsensä ympäri eteisessä ja ajattelivat selvästi: "Kliffaa hei! Mehän ulkoillaan yölläkin!". Pieleen meni, eivät päässeet. Huusin Viiman äkkiä sisälle, kun Sissi alkoi itkeä sängyssä. Jos pienen isoveli herää, niin sitten on piru irti. Onneksi pojalla on loistavat unen lahjat, eikä kitinä aiheuttanut edes rauhattomuutta. Kun vauva rauhoittui, jatkoi Viima kitinää. Hermostuessani mokomaan ininään ja sulkiessani työhuoneen oven, jatkui homma oven tönimisellä. Lopulta kello kolme päästin toisen nautiskelemaan raikkaasta yöilmasta uudemman kerran. Siinä vaiheessa olin jo niin kypsä, että nakkasin peiton mukaani ja siirryin sohvalle toosaa tuijottamaan. Torkahdettuani sohvalle kuuluu makkarista hienoista ininää, joten neljältä siirryin takaisin vauvelin viereen. Varttia vaille kuusi Viima puolestaan jatkoi vinkumisella ja halusi ulos. Siinä vaiheessa eteisessä astuin pissalammikkoon, koska Essi oli jo selvästi ottanut nokkiinsa tälläisestä syrjinnästä, kun Hän ei pääse ulos halutessaan, mutta Viima kyllä. Itse kukin voi kuvitella miltä tuntuu yön jäljiltä seistä eteisessä jalka pissassa kolmen innokkaan koiran ympäröimänä. En tiennyt kuristaisinko jonkun vai tyytyisinkö vain naurahtamaan. Valitsin taas kerran jälkimmäisen vaihtoehdon.

  Siinä vaiheessa aamua totesin, että on parempi lähteä ulos reippailemaan ja treenaamaan Raisan kanssa. Se tekikin hyvää ja nyt yön toilailut vain huvittavat. Stig kyseli kotiin tullessani vienosti, että taisi olla hieman rauhattomampi yö. Juu, voi sen niinkin sanoa.

  Viima alkaa siis vaatia jo ihan oikeata ulkoilua, kun pennut ovat jo sen verran isoja. Täytyy alkaa siis lenkittää sitä säiden sallimissa mitoissa. Isäntä on jo jonkin verran tyttösen kanssa käynytkin ulkoilemassa. nyt voi kuitenkin hyvillä mielin lisätä ulkoilukertoja ja -aikoja. Pihassa Viima on saanutkin olla reippaasti, mutta lenkit ovat vielä olleet sellaisia pissa-kakkalenkkejä näin alkuunsa. Josko meilläkin sitten taas saataisiin nukkua. Asista kukkaruukkuun: koirat saivat ison kassillisen luita Viiman perheeltä ja ovat nautiskelleet niistä viime päivinä.Pennuillekin on monta pikkupussia luita odottamassa aikanaan puhkeavia naskalihampaita.