Sami lähti sateenkaarisillalle

Jangas Go Ahead (24.8.2011 - 5.7.2018) kuvat: Outi Törnblom

Viime kuukausina harvinaisen monta kasvattia on menehtynyt: Nuppu varsin korkeassa iässä, Essi ja Pipsa yhdeksänvuotiaina ja nyt tuli kaikista surullisin viesti. Sami eli Jangas Go Ahead oli mennyt juhannuksen aikohin huonoon kuntoon ja syömättömäksi. Tutkittaessa löytyi kasvain kilpirauhasesta. Eilen Sami vietiin kohtuullisen toiveikkaina eläinlääkäriin, jossa voitiin röntgenissä todeta, ettei etäpesäkkeitä näkynyt. Leikattaessa kasvain kuitenkin vuosi verta ja ja Sami menehtyi leikkauspöydälle. Sami olisi täyttänyt vasta seitsemän vuotta runsaan kuukauden päästä.

    Vaikka Samin elämä jäi ihan liian lyhyeksi, on se elänyt täyttä elämää. Se on osallistunut täysillä Törnblomin perheen touhuihin ja ollut täysipainoinen perheenjäsen. Sami suoritti taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen nuorena ja osoitti niissäkin olevansa rohkea ja määrätietoinen kaveri. Samin perheen joulukortit olivat minulle aina se suurin odotuksen aihe joulun aikaan. En raaskinut niitä hävittää edes muutossa, vaikka suuri osa säästämistäni korteista lähtikin paperinkeräykseen.

    

 Meillä on kotona keskusteltu kuolemasta tiiviisti lähiviikot. Miksi kuolema surettaa? Mitä käy kun koira haudataan? Aina ei kaiveta hautakuoppia (aidan pylväätkin tarvitsevat kuopat betonivalulle), ruumis jää hautaan ja muuten koirasta tulee enkeli. Katselevatko kuolleet meitä pilven reunalta? Samaan aikaan kuitenkin pienet ja kasvavat pennut pitävät meitä elämän riemussa kiinni. Kuten niin monesti ennenkin olen miettinyt, kuolema ja elämä ovat saman asian kääntöpuolia. Mullasta sinä olet tullut ja mullaksi sinä olet tuleva, vai miten se nyt menikään. Toisaalta on kuitenkin osuva sanonta, että kukaan ei ole kokonaan kuollut niin kauan kuin hänet muistetaan.