Esmellä eli Jangas Nice Weather For Ducks alkoi viimeinen tiineysviikko (laskettu aika neljän päivän päästä) ja se on todella iso eli sanoisin, että vähintään seitsemää pentua odotellaan. Esmellä on ollut edelleen hyvä ruokahalu ja ne on Pipinn kanssa erotettava ruokailun ajaksi, kun kummatkin ovat ahneita, mutta Esmen syöminen on nykyisellään varsin hidasta. Pihalla se keksi voivansa rakentaa pesän koiravajan alla ja oli kaivanut sinne ison kuopan, jossa se kuulemma makaili. Stig oli houkutellut koiramamman herkuilla sieltä pois ja tukkinut aukot. Sen jälkeenkin ilmeisesti ajatus on ollut saada pennut synnytettyä maakuoppaan, kun koko toinen kylki on punamultamaalissa :)
Tästä tulee niin elävästi mieleen Jakeli Puolakkaisen kertomus Suomen ensimmäisten walesien syntymästä:
"Pompadourin ja Possan syntymä oli kuin Andersenin satu. Tammikuun pakkasyön tähtien asento lupaili jo jotain erikoista, sillä pentue syntyi ontoksi lahonneessa, kaatuneessa tammessa. Kasvattajan luona Keski-Ruotsissa oli käymässä koiraväkeä ja näiden lähdettyä oli pamahtamaisillaan oleva narttu haihtunut. Vasta pitkän etsinnän jälkeen pentueen isä osoitti nenällään lahonnutta oksanreikää, että tuolla ne ovat. Sutjakka kennelin omistaja pääsi rajun reiänsuurennusurakan jälkeen lonkeroitsemaan onttoon tammeen ja siellähän pötkötti kahdeksan tarmokasta walesinspringerin pienokaista hyvässä järjestyksessä täydessä syöttöpuuhassa. Emä oli konstruoinut lahosilpusta upean vuoteen eikä 17° pakkanen haitannut touhua. Seurasi operaatio ”käärmenainen tammessa” ja pennut siirtyivät poroporvarilliseen pentulaatikkoon. Jo onnellisessa lapsuusvaiheessaan Pompadour antoi aavistaa, että vauhtia ja oivalluksia ei tule sen elämästä puutumaan"
Meillä on poroporvalliseen tapaan laitettu ihan vaan pentulaatikko ja sen alle muovimatto vanhan puolen aulaan odottamaan pentujen syntymää.
 |
| Punamulta paljastaa, missä Esme on käynyt... |
 |
| Rantautunut valas? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti